Pyörän satulassa

Ihmeiden aika ei ole ohi. Jo toistamiseen treffasimme Heinin ja Paksun kanssa sunnuntaiaamuna. Tällä kertaa kokoonnuimme matkapalaverin merkeissä meille ja nautittiin aamiaisbrunssia parvekkeellamme. Pitänee tehdä siitä ehkä oma postauksensa, mutta ajattelin, että ei partsikuvia nyt kahtena päivänä peräkkäin sentään. Tästä ilmavasta muutamasta neliöstä on tullut toinen olohuoneeni ja täällä hengailen parhaillaankin, vaikka kello lähentelee jo puolta yötä.

Voi jummi kuin ihana voi lämmin kesäilta olla! Täällä muuten alkaa jo hieman hämärtää. Se jaksaa ihmetyttää pohjoisesta tullutta aina uudelleen ja uudelleen. Mutta laitanpa sunnuntai-illan ratoksi nyt jakoon kuvasatoa puhelimesta tämän päivän pyörälenkiltä.

Laiskotti hirveästi lähteä pyöräilemään, mutta onneksi Make sai minut houkuteltua mukaan. Reippailtiin reilu tunti ja löydettiin niin kivoja mestoja, etten huomannut väsyä/tylsistyä ollenkaan.

Pyöräiltiin ensimmäistä kertaa Lauttasaaressa ja löydettiin kaunis metsäalue, jossa oli paljon jänniä pikkutönöjä.  Tässä on kesämökin sijainti kohdallaan, pyörämatkan päässä Töölöstä ;)

Ehkä retken hauskin hetki oli, kun ohitimme eläkeläismiehen, joka seisoi merenrantatalonsa pihamaan reunalla punaisessa ylellisessä aamutakissaan (tiedättekö sellaisen, joita elokuvien varakkaat kartanonherrat vain käyttävät) lennättämässä valtavan kokoista kauko-ohjattavaa  pienoismalli-vesitasokonetta. Kun pysähdyin ottamaan kuvaa, herra halusi ohjata koneen optimaaliseen kohtaan, jotta kuvasta tulisi mahdollisimman hyvä. Taustalla talon rouva (tai taloudenhoitaja?) pyyhki isolla pölyhuiskalla miehen lenokkikokoelmaa, joka oli selvästi tuotu ulos lenkkeilijöiden ihailtavaksi. 

Helsinki näyttää olevan lukemattomien suloisen sileiden kallioiden reunustama, ja rannat suorastaan viekottelevat pulahtamaan vilvoittavaan mereen tällaisella ilmalla. Me ei sitä tosin tehty.

Tämä kuva on itse asiassa eiliseltä pyöräretkeltä Munkkiniemen ja Keskuspuiston suunnalta. Kyllä täälläkin luontoa löytyy.

Voi jummi, kun pääsisi melomaan pitkin Helsingin rantoja! Vesilajit muuttuvat koko ajan järkevimmiksi, kun Suomessakin saadaan nauttia näistä keleistä jolloin edes vesillä ei tarvitse hytistä. Kaikki vesijettien, veneiden ja kajakkien omistajat -  huhuu, me voitais alkaa teitä!

Löytyipä matkalta tällaista luonnon ja ihmisen yhdessä luomaa taidetta meikäläisen makuun ja ihan ilmaisessa näyttelysetissä. 

Make bongasi jostain sotavehkeen ja siitä piti kuulemma kuva ottaa ja laittaa blogiin. No tässäpä on.

Voi kesä, tästä ihanuudesta en saa kyllikseni ja sitä ei vaan voi tarpeeksi hehkuttaa! Toimistotyöt pitäisi kieltää näillä ilmoilla. Semmoista tänne. Jään miettimään, että voisiko tänne parvekkeelle jäädä yöksi... Pitää mennä kysymään.