Kaunis värikäs maailma ja rakas perheeni mun

Kuten on tainnut tulla tuhanteen kertaan mainittua, elän väreistä. Selasin vanhaa matkablogiani ja löysin kuvia isän syntymäpäivämatkalta Rivieralta muutaman vuoden takaa. Mieleen nousi vain yksi ajatus - kuinka kaunis maailma onkaan väriloistossaan! Voi kesä, sinua on niin kaivattu!













Rakas Heidi vasemmalla, joka järisytti 9-vuotiaan tätinsä maailman parikymmentä vuotta sitten...







Näihin maisemiin haluan palata uudelleen. Reissuseuraksi tällaiselle matkalle voisin kyllä kelpuuttaa uudelleenkin perheemme kolmessa polvessa. Koska blogilla on paljon uusia lukijoita, tuli mieleen, että pieni esittely voisi olla paikallaan.

Niinpä tässä perheeni, sil vous plait: 

Äiti ja isä: Erergiset seitsenkymppiset, jotka voi kesäisin bongata mökkeilemästä tai Koillismaan marjametsistä, talvisin hiihtoladulta. Isä on silmissäni huippu-urheilija vuotuisalla tuhannella hiihtokilometrillään, äiti taas on taidokas maalari, jonka ansiosta lapsiinkin on tarttunut hitunen taiteilijaverta.

Siskoni: Toinen heistä on lahjakas säveltäjä, toinen taidokas bisnesnainen. Molemmat sisareni ovat minua yli 15 vuotta vanhempia, joten saan aina olla se iltatähti eri vuosikymmeneltä :) Kaikkia meitä kolmea sisarusta yhdistää kuitenkin voimakas palo matkailuun ja eri kulttuurien näkemiseen. Ja se on peritty äidiltämme, se on vissi.

Siskonlapset: Heitä on viisi ja he ovat iältään lähempänä minua kuin siskoni. Mutta kohta ollaan kaikki aikuisia, sillä nuorimmatkin ovat jo täyttämässä 18 vuotta. Olin kuolla järkytyksestä, kun minusta tuli täti 9-vuotiaana ja mikä vielä pahempaa - vanhemmistani tuli yhtäkkiä mummo ja pappa! Vauva onneksi hurmasi minut ja sittemmin olen toipunut jo kohtalostani.

Muut: perhe on laajentunut hiljalleen ja laajenee edelleen. On siskonmiehet, siskonlapsien puolisot ja poikaystävät... Kaikki sukuun astuneet uudet ihmiset ovat kelpotyyppejä, jotka on voitu mielihyvin toivottaa tervetulleeksi porukkaan. Rakkaita myös he joka iikka.





Mutta nyt, näihin kuviin ja tunnelmiin. Hyvää ja värikästä vappua kaikille!

Michael Kors Medium Jet Set Striped Travel Tote

Kirjoitin aiemmin vesille viekottelevista veskavekkuleista. Mutta mitä-mitä silmäni näkivätkään tänään Stockmannin laukkuhyllyllä! Michael Kors teki sen taas - nimittäin täydellisen laukun. Vai mitä mieltä olette, sopisiko mikään paremmin kesäiselle promenadille kuin nämä ihanan elegantit raitalaukut?

Reissusäästökuurilaisen täytyy jättää kaikesta huolimatta laukut tässä vaiheessa vain ihailuasteelle, mutta jos sinulla on raitalaukku harkinnassa, niin tässä Stilettikorkokanta-blogin ykkössuosikki!



Time on hiljattain julkistanut jokavuotisen 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listauksensa. Viime vuonna maailman vaikutusvaltaisimmaksi muotisuunnittelijaksi valittiin Alexander McQueenin Sarah Burton ja tänä vuonna kunnian sai ansaitusti Michael Kors. Molemmat merkit kuuluvat suosikkeihini, mutta kyllä Michael Kors on jo vuosien ajan tehnyt niin ansiokasta työtä suunnittelijana, että titteli meni mielestäni juuri oikealle henkilölle. Täytyy koittaa säästää entistä ankarammin, jotta matkabudjettiin voisi lisätä yhden laukun verran katetta. Amerikasta saattaa nimittäin löytyä yksi jos toinenkin ihanuus, joka voisi toimia mainiona matkamuistona tulevalta reissulta...

Reissusuunnitelmat kartalla

Mää haluan isoja juttuja. Toistaiseksi olen onnistunut toteuttamaan unelmista suurimpia ikään kuin nukkekotikoossa. Halusin kokea New Yorkissa asumisen ja elämisen arkea. Niinpä säästin ja suunnittelin opinnot kaupunkiin siten, että vietin siellä kevään 2011, pidempään ei ollut varaa. (Kokemus oli kuitenkin niin suuri, että jälkeenpäin monet ovat muistelleet, että olisin ollut Nycissä vähintään kaksi vuotta, heh.) Tänä vuonna halusin maailmanympärimatkalle, mutta sain kasaan ensimmäisen osan suunnitelmasta: kuukauden Jenkeissä (jos Jumala suo, lennot ainakin on ostettu).

Kokemus on osoittanut, että kannattaa haaveilla mahdollisimman isosti, niin sitten kun joutuu downgrademaan suunnitelmia, niin vielä jää käteen tosi hyviä juttuja. Ja nukkekotikoossa haaveiden toteuttaminen on mukavaa. Näin ei tule kohdatuksi sitä arjen nurjaa puolta vaan kaikki on vain söpöä ja ihanaa. Miinuspuolena tuppaa vaan olemaan se, että hinku vain kasvaa kasvamistaan, kun ei sitä arjen ankeutta ole.



Kun nyyhkytin Maken yt-neuvottelujen takia pieleen menneitä haaveita maailmanympärimatkasta, tuli idea, että jos kuitenkin mentäisiin vähän pidemmäksi aikaa reissuun kesälomalla, sillä se nyt joka tapauksessa koittaa meille kummallekin. Jäi toki vähemmän aikaa säästää, mutta toisaalta rahanmenoakin on vähemmän lyhyemmällä reissulla. Oltiin kätevästi juuri saatu myytyä Oulun kämpän irtaimisto, joten hyvä pesämunakin oli jo olemassa. 

Mulle tulee päähän vähän väliä mielikuvia ja niihin on tähän asti kannattanut luottaa. Nyt jostain nousi pinnalle El Paso. Olen pitkään halunnut kokea Texasin ja tacopakettien ansiosta El Paso vaikutti sopivan eksoottiselta kohteelta, joten niinpä ostimme lennot sinne, koska edukkaasti sellaiset löydettiin. (Paluumatka starttaa kuukautta myöhemmin San Franciscosta). Lentomatkojen inhimillisyyden vuoksi päätettiin yöpyä sekä mennessä että palatessa Chicagossa. 


Meillä on tuttuja San Diegossa, joten ajelemme sinne ja matkalla ihaillaan saguaro-kaktukset Phoenixissä. San Francisco pitää nähdä, sillä se oli mun paidan todo-listassa. Haluan myös käydä pyöräilemässä Venicen kanaaleilla, koska ne näytti kivalta Valentine's day -leffassa. Myös O.C:ssa pitää ehtiä olla nyt pidempään, jotta voi käydä pyöräilemässä rantabulevardilla. Inkan blogin kuvia katsellessa on tullut myös ajatus, että ehkä voitais poiketa myös Grand Canyoneille ja Las Vegasiinkin, sillä ollaan nähty ne aiemmin vain aika pikaisesti ja toden sanoakseni näyttää siltä, että El Pasossa ja ympäristössä ei juurikaan ole mitään kummoista, nyt kun olen ehtinyt asiaa tutkia. 

Mutta tässäpä oikeastaan kaikki mitä on tiedossa/suunnitteilla. Yt-neuvottelut ja määräaikaiset työsopparit näyttävät opettavan elämään hetkessä ja täysillä! Alle kaksi kuukautta lähtöön ja ei ole mitään majoituksia varattuna. Ei niitä paljoa taideta etukäteen varaillakaan, niin pystyy menemään sinne, minne tuuli kuljettaa. Autosta pyysin tänään tarjouksen ja näyttää siltä, että saadaan alle citymaasturi. Hyvä peli pitää olla alla, ettei jää isoilla moottoriteillä jalkoihin.

Reissun jälkeen singahdamme sitten loppukesäksi mökkeilemään pohjoiseen, jolloin kelit täälläkin ovat toivottavasti lämpimät. On ollut hauskaa, kun uteluja on tullut niin paljon :) Ei tässä tarkoituksella ole oltu salamyhkäisiä, mutta oikeasti vielä on näin vähän kerrottavaa, kuten huomaatte. Jos tulee kysymyksiä mieleen, niin vastailen oikeen mielelläni!

Klaffivirheitä ja hampurilaisia

Eilen oli reissubloggaajien miitti, josta jo edellisessä postauksessa mainitsinkin. Saattaa olla, että matkailupatoumani purkautuu nyt tännekin, kun minut on kelpuutettu matkabloggareiden häikäisevään joukkoon! Jes! :) Edelliset blogini ovat olleet pitkälti reissublogeja, mutta tänä keväänä oli tarkoitus koettaa päästä eroon siitä jatkuvasta maailmalle hinkumisesta, mutta koska se ei onnistu(nut), niin antaa tämän aihealueen kuulua elämääni ja näkyä siellä missä menen. Livenä ja virtuaalisesti.

Eilinen iIlta toi mukanaan burgeriähkyn ja valokuvien lisäksi jälleen monta uutta kivaa tuttavuutta ja heidän mielenkiintoisilta vaikuttavat bloginsa. Käykäähän tsekkaamassa PingviinimatkatKaukokaipuu, Panun matkat, Deep Red Blues, Friolandia ja Archie gone Lebanon, mikäli blogit eivät ole vielä tuttuja.















Muuten, mitenkähän siellä koulussa opetettiinkaan... kameramies ei saa näkyä kuvissa?

Uudet kanavat, uudet opit! Nyt blogataan bloggaamisesta.





Lupaan pian kertoa meidän reissusuunnitelmista lisää, kun siitä on tullut kyselyjä. Nyt kauppaan ja Selviytyjien semifinaalin kimppuun! Cu!

Matkailutoimittajan työhön tutustumassa

Miten paljon kiehtovia, inspiroivia ja rohkeita ihmisiä olenkaan viime aikoina tavannut! Kyllä se vaan niin on, että kotisohvalta kannattaa lähteä, silloin kun jossain tapahtuu jotain kiinnostavaa. Tai järjestää itse, jos ei muuten. Olimme tänään yritysvierailulla NAMEn kanssa Rantapallossa ja täytyy sanoa, että oli sellainen kattaus ihania Amerikka-faneja paikalla, että vieläkin hymyilyttää. Monta uutta kasvoakin oli uskaltautunut paikalle.


Rantapallossa työskentelee matkailutoimittajia, joita löytyy Suomesta täyspäiväisinä ammattilaisina kaiken kaikkiaankin vain kourallinen. Oli kiinnostavaa kuulla tällaisen harvinaisen ammattiryhmän työstä. Tykkäilen kovasti käydä tutustumassa erilaisiin yrityksiin ja työnkuviin. Aiomme kaivaa Suomen siisteimmät paikat esiin jatkossakin, joten innolla odotan taas seuraavaa tapaamista. 

Luin tänään mielissäni oululaisten Sannan ja Jussin vaihtariblogia Los Angelesista, jota pyysin heidät aikoinaan pitämään Oulun Suomi-Amerikka Yhdistyksen lähettiläinä. Nyt vuosien jälkeen blogista löytyi omakohtaiseen tarpeeseen paljon kiinnostavaa infoa kesän matkaa ajatellen. Jatkossa reissuvinkkejä on entistä helpompi saada, sillä jo tämän iltaisesta jengistämme löytyy Suomelle edustaja Yhdysvalloissa koko kesän ajaksi. Niin moni oli reissulle lähdössä. On kyllä niin mah-ta-vaa tavata kaltaisiaan matkailufriikkejä :) 

Keskiviikkona saan yökylään supertraveller blogi-ystikseni Inkan ja hänen kauttaan sain kutsun myös matkabloggaajien miittiin. Pitää katsoa, että mihin suuntaan tämän blogin aihepiiri tästä nyt rönsyää. Tapasin Rantapallossa uuden bloggaajatuttavuuden Sannan, joka pitää blogia meikkaaja-stylistin työhönsä liittyen. Totesimme tänään, että ei kai se niin vakavaa ole, jos vaikka matkabloggaaja kirjoittaa meikeistä tai jos meikkitaiteilija kertoo reissuista. Niinpä minäkin rajaan blogini niihin asioihin, jotka minua inspiroivat. Tällä hetkellä matkailu nostaa kovasti päätään muotitoimittajajuttujen ja onnellisuusteemojen & ihmisten ohella. 

Kevään 2013 ykköstrendit by Ulletin

Muotitalot ovat esitelleet vuoden 2013 muodin jo hyvän aikaa sitten ja kevään hepenet ovat nyt kaupoissa. Vaatetusrintamalla on tarjolla mahdollisuuksia jokaiseen makuun: on neonvärejä, nahkaa, ruutua, raitaa, farkkua, kukkakuvioita - valikoimaa löytyy. Tänään ajattelin kuitenkin valita omat suosikkitrendini asusterintamalta. Mikä onkaan parempaa kuin uppoutua kiireettömänä sunnuntaina visuaalisten nautintojen äärelle kenkien, laukkujen ja värien kiehtovaan maailmaan? Toivottavasti inspiroidutte kanssani.


1. LAUKUT - Vesille viekottelevat veskavekkulit
Dolce & Gabbanan iloittelu Italian vesillä sai huomioni välittömästi brändin mainoksen ensi kertaa nähtyäni. Suolan tuoksu tuntui suorastaan nenässä. Sitten tutkaani osui Ralph Lauren Denim & Supplyn merihenkinen laukku ja vähän päästä KappAhl kuulutti Hampton Republic-mallistoaan. Himotus sailor-henkiseen laukkuun oli valmis. Vielä en ole sellaista hankkinut, mutta silmäni laajenevat joka kerta raitalaukkuun kaupungilla törmätessäni. Veneilyasusteeksi sopisi myös mielestäni mainiosti läpinäkyvä korityyppinen veska. Mistähän sellaisen löytäisi? (Puhumattakaan siitä veneilyseurasta ja itse aluksesta...) Mutta parempi varautua, ettei sitten jää asusteista kiinni.

Oikea laukku: Ralph Lauren Denim & Supply. Vasen: KappAhl Hampton Republic. Keskimmäinen on tuntematon. Sattuuko joku tunnistamaan?

2. HIUKSET - Bängsit mieluummin tukkaan kuin parisuhteeseen
Englanninkielinen otsatukkaa tarkoittava sana "bangs" tuli minulle alunperin tietoisuuteen Ruma Betty -sarjasta. Sana sai uudet kasvot Michelle Obaman tehdessä otsatukasta kuumaakin kuumemman trendin miehensä toisen kauden virkaanastujaisten yhteydessä. Jotkut moittivat tyyliä pikkutyttömäiseksi, mutta minä sanon, että höpöhöpö. Nyt jos koskaan on hyvä hetki leikkuuttaa lyhyet etuhiukset, jos sitä on joskus miettinyt. Mitä Michelle edellä, sitä muut huoletta perässä. She is the First Lady after all!



3. KORUT - Rohkeasti gypsy
Statement-korut ovat kaltaiselleni harakalle erittäin tervetullut villitys otettavaksi vastaan. Dolce & Gabbana ja Gucci näyttivät catwalkeilla, miten gypsy-tyyliä voi ilmentää yleellisyys otteella. Harmaan talven jälkeen näyttävyydellä ja väreillä koreilu tuntuu suorastaan terapeuttiselta meikälisen makuun. Korut toimivat erittäin hyvin huivin ja 60-lukuhenkisen kampauksen kanssa tai minimalistisen lookin seurana.

Kuva ylhäällä: Gucci. Neidot alarivissä: Dolce & Gabbana.

4. KENGÄT - Korkoja kiilaamaan
En ole ollut yleensä tennari-ihminen, sillä käytän lähes joka päivä mekkoja tai hameita. Tänä keväänä kuitenkin kaikista kenkätrendeistä juuri kiilakorkotennarit nappasivat minut. Mielestäni näissä kengissä on sopiva sekoitus korkokenkien naisellisuutta ja urbaania kapinallisuutta. New Yorkissa on huvittavaa katsoa hienoilla kaduilla supertyylikkäinä töihin käveleviä ihmisiä, jotka kulkevat sinne - rönttälenkkareissa. Jos työpäivä kestää helposti 10 tuntia, niin jalkoja on pakko säästää korkkareilta edes työmatkan ajan. Ehkä kiilikset tuovat tähän dilemmaan tyylikkäämmän vastauksen. Tosin huomautettakoon, että omat Steve Maddenit tuppaavat saamaan "sporttisuudestaan" huolimatta sääriluun seutuni kipeytymään pidempään kengillä käveltyäni. Ehkä ei ole olemassa loppuun asti hyväntuntoista ja tyylikästä kenkää, mutta wedge sneakersit ovat mielestäni hyvä yritys siihen suuntaan.

Valkeat ja mustat tennarit ylhäällä Giuseppe Zanotti, kiiltävät Brandos. Oikea kuva ylhäällä: lähde tuntematon.
 Kuvat alhaalla: feminspire.com

5. ITSEVARMUUS - Asuste numero yksi
Tänä keväänä on huipputrendikästä antaa Sheryl Sandbergin uuden kirjan pilkottaa laukusta. Aion unohtaa hetkeksi Lois P. Frankelin Kiltti tyttö ei pääse pomoksi -kirjan (mutta vain hetkeksi) ja antaa Facebookin kakkospomon kertoa vinkit terveen itsevarmuuden löytämiseen. Kirja keskittyy vähemmän käsiteltyihin sisäisiin esteisiin - naisten omiin toiminta- ja ajattelutapoihin - jonka vuoksi naiset tyytyvät liian usein sivustakatsojiksi. Sandberg kertoo kirjassaan omia kokemuksiaan ja ehdottaa tutkimusten pohjalta uusia toimintatapoja. Tämä kirja on ykkösenä lukulistallani.



Mutta mitkä ovat teidän kevään trendisuosikkinne? Onko teistä kivaa listailla villityksiä? On varmaan mukava lukea vuosien jälkeen, että mitä on ollut pinnalla esimerkiksi keväällä 2013, vai mitä. Toivottavasti blogi pysyy pystyssä siihen saakka.

Happy Days






Elämä on kyllä arvaamatonta. Jokunen viikko sitten lojuin toipumassa leikkauksesta ja silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että kun vain jaksaa odottaa vähän pidemmälle, elämä näyttää taas parhaat puolensa. Tämä viikko on ollut ihan mieletön, melkein pelottaa että kauanko tällaista onnea voi kestää.

Sain keskiviikkona upeat muotitoimittajakurssilaiset kylään ja nyyttärit vähän lähtivät käsistä herkkujen määrässä. Blogiharrastus on saanut nyt aivan uuden nosteen, kun yhtäkkiä elämääni on pulpahtanut bloggaajia, joita voi tavata myös livenä. Se on aivan mahtavaa, mutta voi sitä kameroiden määrää! :D

Meillä on enää yksi lähiopetusviikonloppu jäljellä toukokuussa, mutta se ei haittaa, sillä yhteiset seikkailut tulevat jatkumaan tämän jengin kanssa. Ideoita surraa, mutta niistä myöhemmin.




Miksun graafikon magic skillsseille ja tyylitajulle on kysyntää tulevissa projekteissamme, joten napattiin hänet mukaan porukkaan.


Torstaina kävin ystikseni Kirsin kanssa salaisessa pakopaikassamme Salutorgetissa jälleen. Paikkaa oli remontoitu ja teehuone oli muutettu ravintolaksi. Olimme vähän näreissämme tästä muutoksesta, kun ei ollut edes tuoreita kukkia! Tällaisten muutosten tekeminen voi suistaa ihan raiteiltaan ihmisen. Onko kenellään tiedossa toista teehuonetta Helsingistä? Tosin Salutorget oli vielä remontin alla, joten ehkä täytyy vielä antaa mahdollisuus, että remontin peitossa olevan seinän takaa paljastuu sopiva uusi arjen pakopaikka. Aika näyttää, mutta muistakaa ne kukat, hyvät ravintoloitsijat!

Torstaina lyötiin myös all in ja päätettiin täräyttää lennot valtameren taa kesäksi. Pähkäilyjen tulos oli, että emme jää odottelemaan, että pilaako Maken yt-neuvottelut elämää vaan nautitaan niin kauan kuin pystyy :) Ja voi pojat minkä rauhan sai kulkurinsieluni, kun tiedän että pääsen taas tien päälle. Tuntuu, että elämä koti-Suomessakin maistuu nyt entistä paremmalta. Se siitä reissuintoilulakosta minkä tammikuussa aloitin. Totaalikieltäytyminen johtaa kunnon repsahdukseen, niinhän se menee.

Eilen perjantaina oli työkaverini läksärit ja kuten jo mainitsin, niin kivaa oli. Töistäkin löytyy nyt koko ajan lisää uusia ihania ihmisiä ja sen myötä elämä hymyilee silläkin saralla.







Suomalaisen elämänfilosofian mukaan "kellä onni on, se onnen kätkekööt"... joten julkinen ilakointi vähän lisää pelkoa, että tämä makiaa mahan täydeltä meno ei voi kauaa jatkua. Mutta on tässä vuosi kärvisteltykin erinäisten kipujen kanssa ja nyt kun ne ovat helpottaneet niin minä sanon, että nyt iloitaan! Oli se sitten tapana tai ei.

Tänään aion bailata auringonpaisteen kanssa kilpaa maailman ihanimpien pikkutyttöjen ja heidän äipän ja iskän kanssa kummitätin ominaisuudessa. Grillikauden voi kuulemma avata, sillä takapihalle on saatu raivattua kinoksien väliin reitti grillille. Ihana asenne! Makkara tuoksuu jo nenässä, joten heippahei nyt!


Ainiin! Sain blogitunnustuksen bloginilukija Hannalta, jota en tunne muuta kuin tämän blogiharrastuksen kautta. Hauskaa, kun tämä touhu muuttuu koko ajan interaktiivisemmaksi. Tuhannet kiitokset! Laitan tunnustuksen eteenpäin toiselle Hannalle, Miialle, Janicalle, Inkalle ja Marjolle. Ohjeet löytyvät tästä.

Perjantai-illan huikkaus


Hei kaikki ihanaiset! Ajattelin tulla kertoilemaan väliaikakuulumisina tänne blogiin, että hengissä ollaan ja asiat ovat vieläpä oikein mukavasti mallillaan :) Mutta kamalaa kiirettä on pitänyt ihan aamusta yömyöhään viime päivät ja viestejä on vastaamatta ja kaikkea. Älkää hermostuko <3 Tulin juuri työkaverini läksiäisistä ja nyt on ihana olo. Koko viikonloppu edessä ja huippuhyvä viikko takana. Palaan pidemmästi asiaan, kun olen nukkunut kunnon kauneusunet ja univelat pois.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Aamu USA:n suurlähetystön Innovation Centerissä

Aamuni alkoi mielenkiintoisissa merkeissä. Kävin palaverissa USA:n suurlähetystön uudessa Innovation Centerissä, jossa ideoimme toimintaa Nuorten aikuisten Amerikka-verkosto NAMElle (josta kirjoitin aiemmin tässä postauksessa). Aloitimme tekemällä tutustumiskierroksen rakennuksessa, joka on ehkä koko maailman ympäristöystävällisin suurlähetystö.







Paremman kokonaiskuvan saamiseksi nappasin tähän piirroskuvan lähetystöalueesta AmChamin sivuilta. Innovation Center sijaitsee Kaivopuistossa ja rakennuksesta avautuvat mellevät maisemat: toisesta päädystä voi katsoa Kaivariin kun taas toisen päädyn näkymät avautuvat merelle Suomenlinnan suuntaan. Suunnittelussa oli otettu hyvin huomioon hulppea sijainti ja isolta parvekkeelta pystyi melkein syleilemään Suomenlahtea. Sää olisi voinut kyllä antaa parempaa...



Vasen kuva AmChamin sivuilta. Oikea kuva näyttää siltä, että olisin jotenkin photoshopattu tuohon miljööseen, mutta ei, ihan aito on. (Jos se olisi photaroitu taustalla paistaisi aurinko palmun oksan huojuessa tuulessa ja näyttäisin  luontevalta ja ruskettuneelta...)

Kaikista eniten taisin innostua yllättäen keittiöstä, jonne ideoimme "kokkikoulua". Näyttää siltä, että pääsemme vielä opettelemaan kuppikakkujen tai pumpkin pien valmistamista diplomaattiopissa. En malta odottaa! Melkein voin jo nähdä sen silmissäni...

Kuva
Amerikassa on kaikki mahdollista, kuten sanonta kuuluu. Niin Innovation Centerissäkin. Valaisuratkaisut näyttivät ulkoavaruudesta tulleilta. Rakennuksen led- ja oled-valot reagoivat luonnonvaloon ja sammuvat automaattisesti kun ikkunasta tulee tarpeeksi päivänvaloa, ne myös kuluttavat 80-90 % vähemmän kuin perinteiset sähkövalot.



Aamunaloitukseni oli kyllä erityisen mukava tänään. Töihin matkatessa mietiskelin, että olen valinnut harrastukseni oikein :) Kiitos Heidille kuvista, esittelystä ja kaikesta! <3 Odotan innolla, mitä kivaa jälleen yhdessä keksimmekään.

Jos suunnitelmamme saivat sinussakin innostusta aikaiseksi, kannattaa seurailla ilmoittelua tulevista jutuista NAMEn Facebook-sivuilta.

15. huhtikuuta kuutena eri vuonna & haaste

Tuijotin blogiani ja tuntui, että tänään ei ole oikeen mitään ajatuksia päässä. Mitä nyt olemassaolon pohdintaa ja muuta sellaista tavanomaista maailmaa suurempaa filosofointia. Jostakin sitten pulpahti mieleeni alkaa ajatella, että mitäköhän muina vuosina on tapahtunut viidentenätoista päivänä huhtikuuta? Aloin kaivella koneelta kuva-arkistoja ja kiitos aikaansaamattomuuteni, aika monen vuoden kuvat löytyivät näppärästi päivämäärän mukaan automaattisesti nimetystä kansiosta. Kerrankin tästä nimeämistavasta oli hyötyä ja lähdin jännittyneenä klikkailemaan kansioita auki. 

Mitä siis on tapahtunut edellisinä kuutena vuotena huhtikuun keskimmäisenä päivänä? Minäpä otin siitä selvää tänä 15. päivänä, jolloin häpeäkseni ei ole otettu yhtään kuvaa. *Paheksuva suun naksautus ja päänpudistus tähän väliin*

Eräänä vuonna huhtikuun 15. päivänä...

Vuosi 2012 - OULU.

Lähdetään liikkeelle viime vuodesta. Olin näemmä käymässä Oulussa. Kuulin, että sade piiskasi kaupunkia tänään, joten meno näyttää melko samalta edellisvuoteen verrattaessa. (Merkitään muistiin, että 15.4. on hyvällä todennäköisyydellä sadepäivä Oulussa.) Ystäväni Pax kuvasi ohjelmaa Vanhalla Paloasemlla ja meikäpojat ja -tytöt oltiin tietysti yleisönä, kuten yleensä Paksun projekteissa. Tuttuun tapaan angstasin itsekseni myös ikuiselle talvelle ja otin kuvan rakentajamessujen mainoksen edestä todentaakseni ankeutta... Tosi aikuismaista, I know, juuri tällainen näpsäkkä olen.
 




 


Vuosi 2011 - NEW YORK

Elämäni parasta huhtikuuta vietettiin vuonna 2011 New Yorkissa. Kuva-arkisto kertoi, että 15.4. olimme opintoretkellä Chinatownissa luokkamme kanssa. Syntyperäinen newyorker-opettajamme vei meidät huippuhyvään ja halpaan kiinalaiseen syömään ja sain onnenkeksistä lauseen "nothing is impossible to a willing heart".  Se on toiminut mottonani siitä lähtien. Hengasimme Columbus parkissa ja koulun jälkeen kävelin istuskelemaan kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle Columbus Circlelle. Enpäs tätä ennen tajunnutkaan, että päivän teema oli selvästi Columbus!





Vuosi 2010 - OULU

Vuoden 2010 osalta täytyi tehdä tutkimustyötä Facebookin timelineltä. Kuvia päivältä ei löytynyt ja syykin oli ymmärrettävä. Facebookiin tekemäni päivityksen mukaan olin sairaana.


Vuosi 2009 - PARIISI

Oli yllätys huomata, että neljä vuotta sitten tähän aikaan oltiin kevätlomalla Pariisissa. Kuvat kertovat, että kevät oli todella pitkällä ja mitä ilmeisemmin melko leppoista päivää vietettiin tuolloin ystäviemme kanssa. Oih!




Vuosi 2008 - OULU

Missähän on mahtanut rouva A luuhata huhtikuussa vuonna 2008? Sitä eivät arkistot täydellä varmuudella kerro. Mutta googlesta taitaa löytyä vastaus, nimittäin käy ilmi, että 15.4.2008 on vietetty Kärppien mestaruusjuhlia Oulussa ja kyllähän minut sieltä yleensä löytyy missä on meininkiä. Hämärästi muistan aloittaneeni jääkiekkojoukkueen kannustamisen (yhden päivän ajaksi), jotta voin hyvällä syyllä osallistua juhlahulinoihin.





 
Vuosi 2007 - OULU

Ja vieläkin esihistoriallisemmalle ajalle mennään. Vuoden 2007 osalta jäljet johtavat taas Ouluun ja Länsi-Tuiraan nykyisen kummityttäreni äipän silloiselle asunnolle kotibileisiin. Sama nelikkomme pitää edelleen yhtä kahdella pienellä ihanaisella tytöllä täydennettynä <3 En suoraan sanottuna enää ollut muistanut koko kämppää, joten oli mukava palata näihinkin aikoihin tämän postauksen myötä. Tukka on ollut melko punainen, jep, kuka pystyy sanomaan, että mistä taulu alkaa ja loppuu?



Tähän loppuivat arkistojen aarteet huhtikuun 15. päivän osalta. Mitä sitä ennen on tapahtunut, on painunut historiaan ja lienee hyvä niin. Toisaalta ilahduttavan - toisaalta pelottavan - hyvin on mahdollista mennä ajassa taaksepäin satunnaisen päivämäärän perusteella digijalanjälkien avulla. Tuntuu jo omituiselta ajatella aikaa, jolloin kaikki ei ollut netistä saatavilla. No nyt on.

Mutta kuulkaas kanssabloggaajat, haastan teidät kaikki kaivelemaan arkistojanne ja toteuttamaan samanalaisen kuvapostauksen joltakin satunnaiselta päivältä. Melkeinpä voin luvata, että yllätyt mitä löytyy! :)