Baleaarien turkoosi helmi Menorca


Kesäloma vuosimallia 2019 loppui sunnuntaina ja kuluneiden kolmen viikon aikana yövyin ainoastaan yhden yön kotona. Meille tyypillinen loma siis, ei turhia löysiä. Ensiksi vietimme kuusi päivää Menorcalla ja sitten viisi päivää Mallorcalla. Puolen vuorokauden pyykkäysvälipysähdyksen jälkeen jatkoimme suoraan kesämökille, josta junailin sunnuntai-iltana kotiin.

Kaikille tämän loman osasille yhteistä on se, että en olisi minkään niistä suonut vielä loppuvan lähdönhetken koittaessa. Mallorcalla taisi jopa kyynelkin tirahtaa. Kaikkialla oli niin hyvä olla. Loma on niin hyväksi ihmiselle. Vaikka mökillä ollessa sain taas uusia oivalluksia itsestäni (niistä lisää myöhemmin), niin se ei se selvästi ole muuttunut, että rrrakastan matkustamista ja hellettä. Ja se tunne, kun ei vielä lainkaan tiedä tai osaa kuvitella, että mitä päivä tuo tullessaan ja miltä se näyttää! Siinä vain on jotain huumaavaa villin vapauden tunnetta, joka koukuttaa.



Baleaareille saimme idean lähteä matkailutoimittajakaveriltamme Marialta. Baleaarit tuntuu olevan sanana monelle vieras, vaikka osa siitä on monille hyvinkin tuttu. Neljästä Espanjalle kuuluvasta saaresta – Mallorcasta, Menorcasta, Ibizasta ja Formenterasta – käytetään nimitystä Baleaarit ja saarten viralliset kielet ovat katalaani ja espanja. Englannilla pärjäsi reissussa kuitenkin mainiosti.

Etukäteisinformaation perusteella minulle muodostui Baleaareista mielikuva Europpan Havaijina ja olikin siten kiinnostavaa päästä katsomaan, että pitikö ajatus lainkaan paikkansa. Kuten Havaijilla, ei myöskään Baleaareilla hyppely saarelta toiselle käy kovin sukkelasti meriteitse, vaikka lauttaliikennettä täällä kaikkien saarten välillä on. Totesimme, että ajallisesti ja budjetillisesti ehdimme vajaassa kahdessa viikossa käydä vain kahdella saarella. Mallorcalta Menorcalle menimme menomatkan lentäen ja paluun tulimme lautalla.




Cala en Porter

Menorcan juttu on sen upeat kirkasvetiset rannat

Rauhallinen Menorca oli oiva aloituskohde lomalle. Valkohiekkaisilla rannoilla vietetyt päivät riuhtaisivat koko kevään kiivaana raksuttaneet ajatukset lomamoodiin ja puhelin sai lojua ensimmäiset päivät hotellilla.

Vietimme suurimman osan ajasta Cala en Porter –nimisessä kylässä ja se oli meille nappivalinta. Kylän hienohiekkainen ja puhdas ranta oli kerrassaan täydellinen ja saaren ehkä hienoin nähtävyys Cova d’en Xoroi -kalliobaari sijaitsi hotellistamme kävelymatkan päässä.


Kalliobaarissa vierailustamme voi lukea lisää Sannan Seven Seas -blogista

Lomailumme sai uskomattoman käänteen, kun Menorcalla majailevan ystävämme Marian kanssa saimme houkuteltua lisää yhteisiä frendejämme liittymään seuraamme Baleaarien seikkailuun.

Keskiviikkoiltana soitimme huviksi videopuhelun Helsinkiin smoothiebaarista Ciutadellasta ja houkuttelimme Sannan ja Pekan hyppäämään seuraavan aamun koneeseen Menorcalle. Torstaiaamuna kymmeneltä toden totta olimme vastassa hieman Havaiji-tyylisellä (!) Maon lentokentällä reissuyllytyshulluja ystäviämme. Ai että, rakastan tällaisia spontaaneja käänteitä!

Fiksailimme siinä sitten vähän hotellivarauksia ja jatkoimme autonvuokraa – ja uusi lomasuunnitelma oli kyhätty lennossa kasaan. Päätimme Maken kanssa jäädä yhden päivän suunniteltua pidempään Menorcalle, jotta ehdimme tutkimaan Menorcan kuuluisimmat turkoosivetiset rannat, cala Macarellan ja Macarelletan, jotka sijaitsivat lähekkäin toisiaan vajaan tunnin bussimatkan päässä Ciutadellasta.


Cala Macarelleta

Cala Macarella

Menorcan ehkä suosituimmalle Macarellan rannalle ei enää omalla autolla ollut pääsyä, joten kohteeseen menoa tuli vähän suunnitella etukäteen. Vartin kävelymatkan päähän jättävä bussi, vene tai pidempi haikkaus olivat ainoat vaihtoehdot valloittaa ranta. Bussit kohteeseen täyttyvät nopeasti ja liput tuli hankkia netistä etukäteen. Kello yhdentoista bussi oli ensimmäinen jossa oli tuona päivänä meille tilaa ja paluulipun otimme viiden maissa lähtevään autoon.

Oli vaikea arvioida, että kuinka kauan kovassa helteessä jaksaa olla syrjäisellä rannalla, jossa ei ole paljon palveluita. Ranta oli kuitenkin paremmin varusteltu kuin olimme luulleet ja hyvä ravintola ja vesiurheiluvälineiden vuokrauspistekin sieltä löytyi. Aika kului kuin siivillä tajuttoman turkoosia vettä ja luolia ihmetellen. Pääsimme myös SUP-ohjaajakollega Sannan kanssa suppailemaan näihin vesiin ja eipä paljon paremmasta väliä!


Menorcaa suosittelen ennen kaikkea todellisille rantaihmisille, jotka saavat samanlaisia kiksejä turkoosista vedestä kuin me. Toki vanhan tyylinen ja elegantti Ciutadella on kaunis kaupunki, mutta jotenkin uskoisin, että saaren kaksi pientä kaupunkia eivät ole riittävästi niille, jotka eivät vitamin sea’ta etsi matkoiltaan.

Mutta hei, matka jatkuu seuraavassa osassa... ! Aamulla työt kutsuu, joten nyt nukkumaan.  

Osavuosikatsaus – Alkuvuoden oivallukset työstä ja elämästä


Työkaverini kysyi tällä viikolla, että kirjoitanko enää blogia. Hah, hyvä kysymys! Töiden jälkeen juoksumatolla keskustelu palasi mieleeni ja ajattelin, että voisinhan sitä jotain blogiin kirjoittaa. Alkuvuosi on ollut kiinnostavaa aikaa elämässäni, joten miksipä en kirjoittaisi siitä sanasen. Vaikka vain itselleni muistoksi.

Kun vuoden alussa hämmästelin, miten paljon reissupäiviä oli viime vuosille siunaantunut, tänään ihmettelen miten tyytyväisenä olen elellyt talvea Helsingissä käymättä tammikuun jälkeen yhtikäs missään. Päivät ovat lentäneet mielenkiintoisessa uudessa työssä ja vapaa-ajalla olen osallistunut ammatti- ja kulttuuritapahtumiin, tavannut ystäviä ja urheillut. Helsinki on tarjonnut virikkeitä riittämiin, joten sääangsti ei ole riehunut niin valtoimenaan kuin muina talvina.

Työrintamalla olen oppinut lisää markkinoinnista, brändäyksestä, strategisesta suunnittelusta, startup-yrittäjyydestä ja tulevaisuuden työstä. Olen huomannut, että nämä teemat kiinnostavat minua todella paljon ja hainkin kevään yhteishaussa opiskelemaan Liiketoiminnan uudistamisen ja johtamisen YAMK-tutkintoa, josta voisi saada lisää osaamista ko. aiheista. Saa nähdä tärppääkö, mutta uuden oppiminen jatkuu varmasti tavalla tai toisella. Uskon, että jatkuva oppiminen on avain mielekkään työn ja elämän rakentamisessa tässä nopeasti kehittyvässä maailmassa.


Urheilurintamalla tavoitteeni tälle vuodelle oli löytää kauan kadoksissa ollut liikunnanilo ja saada lisää energisyyttä. Personal trainerin avulla tämä vuori on ollut valloitettavissa ja satsaus PT:hen onkin ollut mitä parhain ja tärkein. Tällä hetkellä meillä on Maken kanssa kaksi yhteistä PT-treeniä viikossa ja siihen päälle 1-2 muuta treeniä. Melkoinen elämänmuutos sohvaperunoille! Salille lähteminen on edelleen toisinaan vaikeaa, mutta useimmiten ei. Liikunta on ehdottomasti koukuttanut meidät ja tuonut huimasti lisää energiaa arkeen.

Reissurintamalla seuraava seikkailu odottaa nurkan takana, sillä suuntaamme ensi torstaina Etelä-Ranskaan viettämään pääsiäistä. Matkaa kohtaan suurimmat toiveeni ovat auringossa kylpeminen ja turkoosin veden ja palmujen jälleennäkeminen. Pääsiäiseen pääseminen on toiminut ajatuksissani vedenjakajana talven ja kesän välillä. Kotiinpaluun jälkeen odotan hyppääväni pian SUP-laudan kanssa vesille. KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ KESÄ – onko mitään ihanampaa!!! (*Pieni välisekoaminen hyvästä syystä tähän väliin sallittaneen*).

Evento Awards ja oivalluksia yhdessä tekemisen merkityksellisyydestä

Huhtikuun alussa yksi haaveeni toteutui, kun sain kutsun Evento Awardseihin. Monena vuonna olen halunnut kokea tämän glamoröösin tapahtuma-alan "Oscar-gaalan" ja tänä vuonna pääsin sitten kokemaan sen vieläpä erittäin hyvissä merkissä. Jännitimme taikuri Joni Pakasen advisory boardin kanssa vuoden esiintyjän valintaa ja ilo pääsi ylimmilleen juontajan lausuessa juuri sen nimen, jonka niin halusimmekin kuulla.

"Joni Pakanen vuoden esiintyjä ja taiteilija"!

Huh huh, käteni vain tärisivät ja kylmät väreet menivät voiton selvittyä. Olen seurannut ystäväni uraa pitkään läheltä ja ollut kuluneiden 10 vuoden aikana mukana monissa projekteissa eri rooleissa. Viime vuoden teimme tiiviisti töitä yhdessä. Kuinka upeaa olikaan olla mukana kokemassa, kun ystävä sai tämän valtakunnallisen tason tunnustuksen työlleen yli 500-päisen yleisön edessä!




Pari vuotta sitten Joni kokosi kuvissa näkyvän advisory boardin itselleen ja tällä kokoonpanolla olemme tavanneet säännöllisesti.

Mutta niistä oivalluksista! Teimme tällä viikolla töissä DISC Analyysin, joka on yhdenlainen persoonallisuustesti. Tulosten selvittyä, kävi ilmi, että olen tyyppiesimerkki "keltaisesta I-ihmisestä". Tämä tarkoittaa, että olen sosiaalinen, kommunikoiva ja tiiminrakentaja. Tulosraportin mukaan pidän jokaista kohtaamaani ihmistä potentiaalisena ystävänä ja saan voimani innostuneesta yhdessä tekemisestä. No, BINGO!

Olen tajunnut, että viime vuonna päätoimisena yksityisyrittäjänä toimiessani suurin miinuspuoli oli työyhteisön puuttuminen ympäriltäni ja sen synnyttämä passivoituminen. Tukeuduin muutamaan vakituiseen asiakkaaseen ja siihen, että kaikki työprojektit tulivat olemassa olevan verkostoni kautta. Uusasiakashankinta jäi vähälle. Nykyisessä työssäni olen ymmärtänyt mikä merkitys yhteisöllä ja tiimillä minulle on. Saan valtavasti voimaa ja rohkeutta jengin kanssa samaan päämäärään tähtäämisestä. He saavat minut loistamaan ja minä toivottavasti heidät.

Vuosia yksi suurimmista haaveistani oli kokea paikkariippumattoman yrittäjän vapaus, jotta voisin matkustella sieluni kyllyydestä ja työt kulkisivat mukana läppärirepussa. Olen kiitollinen, että sain kokea viime vuoden vapauden ja pääsin oppimaan taas lisää itsestäni. Verratessani viime ja tätä vuotta huomaan konkreettisesti miten paljon saan energiaa ihmisten parissa olemisesta. Jos vielä palaan päätoimiseksi yrittäjäksi, tämä oivallus täytyy ehdottomasti sisällyttää toiminnan suunnitteluun. Yksin läppärin kanssa työskentely ei ole juttuni, vaikka se tarjoaisi minkä vapauden.


Kuvat: Jenna Andelin (kuvat minusta laukun kanssa), Evento (Evento Awards -kuva) ja Joni Pakanen (dream team -kuvat)