Clarion Helsingin kattouima-allas – jo toinen ympärivuotinen pool Helsingissä!


MUIKEITA UUTISIA KANSALAISET: Suomen pääkaupunki on saanut jo toisen ympärivuotisen ulkouima-altaan, kun Allas Sea Poolin lisäksi pulikoimaan pääsee nyt myös Clarion Helsinki -hotellin katolla! Etelän rantalomakohteissa on virallisesti syytä alkaa huolestumaan – uusi kilpailija pohjoisessa on astunut kehiin. Ehdotan, että Helsingin nimeksi muutetaan tästä päivästä alkaen Beach & Pool City Helsinki, BPCH. 

(No, eihän se maailman iskevin ole, mutta ajatelkaapa HCMC:tä...) 

Kuulin Helsinkiin avattavasta Clarionista ensimmäisen kerran Matkamessuilla tammikuussa ja ilokseni bloggaajille suunnatun tilaisuuden goodie bageistä löytyi lahjakortti hotelliin. Tuntui hassulta tehdä huonevarausta lähes vuoden päähän, mutta niin se aika vaan kuluu ja eilen sitten koitti päivä, jolloin pääsimme lunastamaan lahjakortin uunituoreessa hotellissa. (Jossa on kattouima-allas, mainitsinko sen jo?) Muutama tunti sitten kotiuduimme minirantalomaltamme Jätkäsaaresta ja tältä matka näytti: 

Opinnäytetyöstä ja kutsumustyön löytämisestä


Tuntuu, etten ole kirjoittanut varsinaisia kuulumisia blogiin pitkään aikaan. Kun tekee opinnäytetyötä ja suorittaa kuutta kurssia, niin blogin kirjoittamiseen ei ole aina oikein rahkeita. Lisäksi kesän reissuilta riittäisi kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa (positiivinen ongelma tietty). Mutta nyt ajattelin ottaa hetken aikaa ja kertoilla vähän arjesta, ajatuksistani ja siitä missä mennään.

Idea tähän syntyi oikeastaan Pako arjesta -blogia lukiessani. Jerry pohti syntymäpäivänsä kynnyksellä, että mitä on saavuttanut elämässä tähän mennessä. Samoja asioita pohti myös Deep Red Blues -blogin Kea, joten liekö syksy tällaista pohdintojen aikaa meillä kaikilla.

Hurrikaanien uhrien auttamisesta – vuosi case Bahamasta – nyt katse Haitiin


Vuosi sitten lokakuussa Karibialla riehui hurrikaani Joaquin, joka osui erityisesti Bahamalla sijaitsevalle Long Island -saarelle. Tänä syksynä hurrikaani Matthew'n jäljiltä Haiti on vakavan hätäavun tarpeessa. Uutiskuvat hirmumyrskyalueilta nostivat mieleeni vuoden takaiset tapahtumat, kun lensimme pienkoneella Floridasta Bahamalle. Lentokoneemme oli lastattu täyteen avustustarvikkeita ja pääsimme viemään ne henkilökohtaisesti sinne missä tarve oli.

Pidempään blogejani seuranneet tietävätkin, että suoritin viime syksynä työharjoittelua pienlentokoneyhtiössä Floridassa. Olimme suunnitelleet Bahamalle suuntautuvaa promo- ja kuvausmatkaa pienkoneella ja hurrikaanin iskettyä juuri pääkohteeseemme, Long Islandille, mietimme pitkään mitä tehdä. Lentäjämme viestitteli saaren pohjoisosassa olevaan hotelliin, josta kerrottiin, että lentokenttä on toiminnassa ja pohjoisessa kaikki on ok.


Hotelli esitti toiveen, että mikäli matkamme toteutuu, toisimme tullessamme tarvikkeita saaren eteläosan uhreille. Monen vaiheen jälkeen päätimme, että matka toteutetaan, jos vain lentokeli sallii sen. Marraskuun puolivälin paikkeilla marssimme Walmartiin ja täytimme ostoskärryt tyynyillä, vilteillä, pyyhkeillä ja leluilla, joita meiltä oli toivottu. Ostimme tarvikkeita niin paljon kuin pieneen lentokoneeseen oli mahdollista sulloa ja sijoitimme tuon vuoden joululahjabudjetin luonnonvoimien uhreille.

Wölfferin viinitilalta 6600 kilometriä itään


Viime lauantaina pieni tupakeittiömme täyttyi puheensorinasta ja herkullisista tuoksuista. Reissukesän jälkeen oli aika istua dinnerille vaihtamaan kuulumisia koti-Suomessa ystävien kanssa. Kesän reissut eivät jääneet vain puheisiin vaan illan aikana maistelimme makuja muun muassa Kreikasta ja New Yorkin Hamptonsista. 

Syyskuussa vietin viimeisen Hamptons-iltani Wölfferin viinitilalla. Nyt kuukautta myöhemmin makunystyrät johtivat minut muistoissa takaisin tuohon ihanaan, syyskuiseen iltaan, jolloin katselimme auringonlaskua viiniköynnösten äärellä. Ilmassa oli loppukesän taikaa. Oli sadonkorjuun aika. Pian vihreät oksat kellastuisivat ja lehdet tippuisivat maahan jättäen loiston hetkeksi taakseen. 


Jennan maasturissa popit pauhasivat kaakossa, kun kurvasimme East Hamptonin kartanoiden ja putiikkien ohitse Sagaponackissa sijaitsevaa Wölffer Estate Vineyardia kohti. Oli perjantai-ilta ja laittautuminen oli kuulemma paikallaan, "näet sitten". Parkkipaikalla katseeni kiinnittyi toden totta ensimmäisenä korkokenkäisiin, huipputyylikkäästi pukeutuneisiin hamptonittariin. Ja sen jälkeen ryöppyinä kasvaviin viinirypäleterttuihin, jotka tervehtivät meitä auton vieressä, sievissä riveissä kasvavissa viiniköynnöksissä.

Allas Sea Pool – Helsinki, meillä on uima-allas!


Lokakuun kuudestoista. Ilma 7 astetta, uima-allas 27 astetta. Pulahdan veteen Helsingin paraatipaikalla. Helsinki on tehnyt jotain, joka saa arvostukseni kohoamaan kotikaupunkiani kohtaan aivan uusille leveleille. Meillä on uima-allas, joka on auki ympäri vuoden. Tämän parempia uutisia kaltaiseni turkoosien vesien ystävä ei voisi saada.

New York Fashion Week 2016 – parhaat katutyylit, joista inspiroitua


Sehän on Anna Wintour! Victoria Beckhamin New York Fashion Weekin muotinäytös on juuri päättynyt viereisessä Cipriani-rakennuksessa ja kutsuvieraita purkautuu kadulle. Olen vuosia haaveillut, että pääsisin New Yorkiin joskus muotiviikkojen aikaan, ja nyt tuo unelma on käynyt toteen. 

Santorinin Oia & Firostefani – Anteeksi mitä?


"SIIS ANTEEKSI MITÄH?!" oli ensimmäinen reaktioni. 

Niin. Jäimme viime postauksessa ajelemaan skootterilla pitkin eteläisen Santorinin hengästyttävän ihania rinteitä merimaisemia ihastellen. Olin varma, että kauneuden määritelmän äärimmäisin superlatiivin laita oli saavutettu. Olimmehan nähneet tulivuoren taakse laskevan punaisen auringon (vannon, se melkein sihahti mereen painuessaan). Olimme myös nähneet kaikki ne rannat. Kirkkaan sinisen meren, hohtavan valkoiset talot. Vuorenrinteet, serpentiinitiet, räiskyvän pinkkinä ryöppyävät kukkapuut. Sitten saavuimme Oiaan.

Olimme kruisanneet Santorinin pohjoisimpaan kaupunkiin itärannikkoa pitkin. Grillatun maissin tuoksun leijaillessa nenäämme iskimme mopedin parkkiin isolle parkkipaikalle. Olimme saapuneet ensimmäiseen kunnon kaupunkiin ja lähdimme kävelemään kapeille kujille juustolla kuorrutettua maissia mutustellen.

Ja sitten se oli siinä, aivan yhtäkkiä ja varoittamatta. SIIS ANTEEKSI MITÄ?! MIKÄ TÄMÄ MAISEMA EDESSÄMME ON??!!


Maisema. Jos puhutaan MAISEMASTA, niin tällä näyllä voi jo sanoa olevansa maisema, vai mitä. Trjoijoijoi ja päätä kääntämään toiseen suuntaan, MAISEMAA pukkaa edelleen. Yllätys oli todellinen, sillä kohteeseen ennakkoon tutustuminen oli jäänyt vähälle ja näihin Oian maisemiin päädyimme takakujia pitkin täysin vailla odotuksia ja varautumatta.


Hiljalleen tajuntaan alkoi virrata kaikki ne matkakuvat Santorinilta, jotka olivat minua saarelle viekoitelleet vuosia. Ei ollut photoshopia tarvittu niihin kuviin! Ei tällä saarella. Täällä sitä nyt toden totta oltiin.

14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini


❤️  Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.

SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa – 
olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?

❤️  Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.