Happy New Year!

Uusi vuosi on vaihtumassa täällä odottamattomissa merkeissä. Reissun jälkeen oli tarkoitus palata smoothisti arkeen menemällä heti matkustuspäivän jälkeen töihin ja vastaanottaa vuosi 2014 ystävien kanssa sitä juhlistaen. Mutta Atlantin yllä vaanineet virukset päättivät toisin. Olen maannut kaksi päivää sohvalla taju kankaalla lihaskipujen ja flunssan kourissa, mutta nyt alkaa ehkä pikkuisen helpottaa. Uunissa kuumenevat nakit ja ranet ovat levittäneet tuoksun, joka vihjaa että ilmassa saattaa kuin saattaakin olla pientä juhlan tuntua.



Tehtiin muuten mahtava löytö Miamin lentokentältä - Raod trip America -palapeli! Ollaan jo vuosia varauduttu tällaisiin tilanteisiin, että jos jotain yllättävää sattuu juhlapyhien aikaan, on varasuunnitelmana odottamassa joku mahtava palapeli. Näin meidän juhlaa ei voi hevillä lyödä, vaikka mikä tulisi. 

Saapa nähdä onko todellisuudessa tarpeeksi voimia käydä palapelin kimppuun, mutta jo sen olemassa olo lohduttaa. Mitä muuta road trip -palapelistä voi syntyä, kun uusia mahtavia road trip -ideoita? ;) 


Meidän uuden vuoden kattausta komistaa pöytäkokoiset Suomi-USA-liput ja se toi mieleeni oivalluksen. Minulla on nyt henkinen kaksoiskansalaisuus (granted by me, official officer). Ajatuksesta rentoutuneena tuli mieleeni, että ehkä voisimme mennä seuraavaksi jonnekin muualle taas. Ja sehän on suunnitelmakin, sillä Pariisi kutsuu pääsiäisenä. Matkat Atlantin taakse ovat olleet joka kerta niin taianomaisia, että on pelottanut, ettei seuraavaa kertaa ei enää tule. Nyt kahdeksan kotoisan Jenkki-reissun jälkeen voin ehkä alkaa uskoa, että niitä tulee vastaisuudessakin. 

Näissä mietteissä hyvän kirjan, televiision, perunasalaatin ja sohvan ääreltä HYVÄÄ UUTTA VUOTTA rakkaat lukijani! Ette tiedäkään kuinka paljon iloa tuotte elämääni. Reissujentäyteistä ja/tai muuten onnellista vuotta 2014 kaikille! 

Matkanteon ihanuudesta

Kotona jälleen! Lensimme Miamista Pariisin kautta kotiin tänään ja välilaskun tunteina minulla oli aikaa katsella, mitä kuvia muistikortille on tallentunut. Kuvia selaillessani tuli mieleen vain yksi asia - matkustaminen on maailman paras asia! Ei pelkästään se määränpää vaan matka myös. Kahden matkustamisen täyteisen vuorokauden kunniaksi tässäpä matkustuskuvia reissun ensimmäiseltä vuorokaudelta.


Kun saavuimme Washington Dullesin kansainväliselle kentälle, näky oli miltei kliseinen. Kävelimme tuloaulaan köysillä erotettua, mutkittelevaa käytävää pitkin kuin julkkikset konsanaan punaista mattoa pitkin. Kummallakin puolella oli valtavasti ihmisiä vastaanottamassa joulunviettoon saapuvia rakkaitaan ja kaikilla oli niin paljon kameroita, ilmapalloja, kukkia ja kylttejä, että ihan nauratti! Tästä amerikkalaisten piirteestä olen muutaman kerran tainnut kirjoittaa blogissa... :) Ulkona meitä tervehti yli 20 asteen lämpö, joka oli aivan ennen kuulumatonta. Jäimme odottelemaan paikallisbussia lempeään "talvisäähän". 


Bussimatka metrolinjan varteen kesti tunteroisen. Washingtonin metro oli kokemisen arvoinen jännän arkkitehtuurinsa vuoksi. Hurautimme muutaman pysäkin päähän kaupungin historialliseen ytimeen.


"Uusi tapamme" matkustaa on mielestämme osoittautunut nerokkaaksi strategiaksi. Olemme viime aikoina suosineet välilaskukentälle yöksijäämistä, jotta matkustaminen ei käy liian uuvuttavaksi. Nytkin pysähdys Washingtoniin oli onnistunut, sillä ehdimme käydä katsomassa kaikki tärkeimmät nähtävyydet, kuten Valkoisen talon.


Aamulla matka jatkui Ronald Reaganin lentokentältä, jonka vierestä olimme ottaneet hotellin. Kriteerinä oli, että majoitus tarjosi maksuttoman lentokenttäkuljetuksen. Tämä kotimaan lentoihin keskittyvä kenttä oli kyllä komea ja erilainen kuin mitä on ennen nähty.


Ja sitten olimmekin jo Miamissa. Värikäs lasiseinä on Miamin lentokentän ehkä kuuluisin tunnusmerkki. Kaiuttimista kuuluu lintujen sirkutusta ja veden kohinaa, jotta jo sisällä voi päästä eksoottiseen tunnelmaan.


Myös tämä kenttä, monen muun tapaan, on niin iso, että kentän sisällä pitää kulkea junalla. Junaa kutsutaan air trainiksi, sillä se kulkee korkealla "ilmassa". Lentokentän valtava koko käy hyvin ilmi junasta maisemia katsellessa.


Myös Miamin vehreys ja pilvenpiirtäjät siintävät toisella puolen junan ikkunoista katsellessa. Tällä kertaa päätimme suosia paikallisliikennettä ja jatkoimme toisella junalla kohti määränpäätämme Fort Lauderdalea.


Itse asiassa junia tuli käytettäväksi yhteensä neljä kaikkine vaihtoineen. Ja joka pysäkillä piti odottaa todella pitkältä tuntuva aika seuraavaa yhteyttä. Jossain vaiheessa muistuikin mieleen, että viime reissulla Mirkka oli lukenut, että kukaan ei käytä Floridassa paikallisliikennettä ja no sen tavallaan huomasi.


Mutta meitä ei haitannut nauttia lämpimästä ilmasta ja katsella paikallista menoa.


Ne muutkin harvat, jotka olivat paikallisliikenteeseen turvautuneet, saivat odotella kiireettöminä pysäkeillä. En muista nähneeni yhtään linja-autoakaan huudeilla liikkumassa.



Paikalliset eivät näyttäneet stressaavan odottelusta.


Lopulta pääsimme "oikealle juna-asemalle". Tri Rail -junayhteys kulki Floridan itä-rannikon kaupunkien välillä.


Juoksimme laukkujen kanssa raiteille, sillä kuulutus sanoi, että juna saapuu raiteelle kaksi. Kuulutus toistui ja toistui. Se hoettiin noin minuutin välein, mutta junaa ei kuulunut. Vierähti puoli tuntia, ja toinenkin ja kuulutus vain jatkui: "juna saapuu raiteelle kaksi".


Ehdin havainnoida aseman ympäristöä. Ei kovin keskeiseltä aseman sijainti näyttänyt. Tykkään muuten tällaisestakin varastomaisemasta. Näistä tulee aina mieleen Maken GTA-pelailut vuosia sitten, kun hän varasti autoja ja moottoripyöriä tällaisilta kujilta pelissä ja minä vinguin vieressä, että eikö voitaisi elää tällaista maisemaan todekis joskus oikeassa elämässä eikä vaan jossain tyhmässä pelissä! Nyt osaan arvostaa näitä oikean elämän kokemuksia (ilman varkauksia!).


Lopulta ehkä tunnin päästä juna sitten saapui raiteelle kaksi. Ja komea juna olikin. Matka taittui verkkaisesti välillä vastakkaisia junia odottaen ja lopulta nousimme pois Fort Lauderdalen kaupungin päärautatieasemalla - todetaksemme, että se sijaitsi keskellä ei mitään.


Raiteiden päältä tiirailimme, että melko autiolta näyttää. Ei takseja, ei busseja. Saimme joltakin harvalukuiselta kanssaihmiseltä taksin numeron,  mutta kansainvälisellä kännykällä ei voinut siihen soittaa. Hieman jo meinasi mennä sormi suuhun, että miten täältä pääsee pois. Soitimme hotelliin ja saimme suffle-yrityksen numeron. Sieltä sanottiin, että varaus olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä.

Lopulta autoa huoltamaan tullut intiaani-taksimies saapui asemalle ja pääsimme hänen kyydillä hotelliin.  Puoli päivää siihen meni, mutta näimme ja koimme paljon paikallista elämää.

Nyt alkaa olla sinnittelyt sillä mallilla, että voi lähteä nukkumaan. Matkakertomukset tulevat vielä jatkumaan ja palaan kommentteihin, kunhan saan vähän unta palloon. Huomenna pitäisi mennä töihin - ei auta kuin lähteä tienaamaan seuraavia reissurahoja.

Naplesin terkut

Viikko menee aivan liian nopeaa, kun on kyseessä loma. Täällä on otettu viimeisistä päivistä kaikki irti, joten palaillaan blogiin, kun ollaan taas Suomessa. Summa summarum: Naples yllätti todella positiivisesti ja ihmetyttää, että Floridan itä-rannikko on vain suurelle yleisölle tuttu! Melkein voisi sanoa, että tämä länsirannikko vie voiton näistä kahdesta. En tiedä.

Nähtiin tänään luonnonvaraisia delfiinejä, pelikaaneja ja apina, joka istuskeli omakotitalon pihalla riippukeinussa! Käsitys Floridasta muuttui jotenkin tällä reissulla. To be continued...



Hyvästit Fort Lauderdalelle - matka jatkuu!

Kiivettiin eilen hotellin katolle katsomaan auringonlaskua. Näkymät olivat aika hulppeat. Muutaman tunnin kuluttua jätämme tämän lomaparatiisin taaksemme ja aloitamme reissun roadtrip-osuuden! Haemme pirssin alle autovuokraamosta ja ajamme illaksi katselemaan Floridan länsirannikkoa. Matka kulkee läpi Evergladesin suoalueen ja tien varsilla saattaa nähdä alligaattoreita, hui!







Heippa Fort Lauderdale! Uskon, että tapaamme vielä - sen verran hemmottelit meitä!






Mikä on joulun merkitys

Jouluaamu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ei olla talvisessa ympäristössä viettämässä joulua ja ehkäpä juuri sen vuoksi on tullut pohdiskeltua, että mikä on joulun merkitys, mikä tekee joulun, mikä on joulu. Ensimmäisenä päivänä mietin, että pitäisikö tänne hotellihuoneistoomme alkaa laittaa joulua, mutta hylkäsin ajatuksen samantien. Tänä vuonna vietämme joulua tämän paikan tapaan, eikä mitenkään muuten.


Joskus paljon nuorempana olin sitä mieltä, että jouluna ei kannata lähteä aurinkolomalle. Syy: joulu on ihanaa aikaa ja rantaloma on ihanaa aikaa. Ei niitä kannata niputtaa yhteen vaan nauttia molemmista erikseen, jotta on enemmän ihanaa aikaa. Tykkään siis jouluperinteistä kyllä, mutta niiden vaaliminen ei ohjaa meidän elämää sillä tavalla. Minulle ei ole tärkeää enää, että kaikki menee samalla tavalla joka vuosi, kuten lapsena oli. Aikuisena järjestellään palikat parhaalla mahdollisella tavalla - aurinkoloma silloin kun lomaa on, ja jos sitä ei ole muulloin kuin jouluna, niin sitten jouluna rannalle ja kuusi kotiin marraskuussa.


Joulussahan on kyse Jeesuksen syntymäpäiväjuhlista. Olen tullut siihen tulokseen, ettei olla tapakrisittyjä. Ollaan samaan tapaan kristittyjä aina kuin nettinatiivit ovat netissä aina. He eivät mene nettiin vaan ovat netissä. Ollaan kiinnostuttu hyvästä sanomasta ja sen elämisestä todeksi. Tänä vuonna olemme viettäneet järjettömän hyviä synttäreitä täällä! Ollaan lilluttu meressä, paddle surffattu, kelluttu uimarenkailla pitkin hotellimme virtana kulkevaa uima-allasjokea ja ajettu vesitaksilla pitkin pitkin upeiden veneiden ja kartanoiden täyteisiä kanavia.







Jos mietitte, että mihin pukki on mennyt aattoillan jälkeen, niin tuolla veneellähän se. On tainnut tulla pukilla isoin paketti omaan laariin...

Tämän talon kohdalla vesitaksimme kapteenit hurauttivat taksin kartanon pihaan. Mietimme, että miksihän pysähdymme jonkun yksityisen kodin laituriin. Pian kapteeni jo kertoikin: Earl, talon omistaja oli huiskuttanut kättä vesitaksille uskollisesti vuosien ja eräänä päivänä kapteeni oli päättänyt ajaa taksin Earlin laituriin. Niinpä heistä oli tullut ystäviä ja nyt he kävivät toivottamassa hyvät joulut.





Toissailtana kadulla tuli vastaan ihmisiä, jotka olivat lähteneet ulos laulamaan joululauluja pyjamoissaan. Eilen, kun söimme ihanassa italialaisessa ravintolassa jouluaaton illallista, vieressämme istui kaksi keski-ikäistä pariskuntaa ja rouvilla välkkyi jouluvalot ranteissa. Monilla muillakin aikuisilla näkee välkkyviä jouluvaloja kaulassa tai ranteessa - gotta love these people! Parempi olla mauton kuin tylsä, näyttää toimivan täällä haha...

Hassuttelevia ihmisiä ja piparkakkutalon muotoisia kartanoita, välillä tuntuu, että tämä osavaltio on yhtä Disneylandiä!


Tänä aamuna on ollut aika pilvistä, joten ollaan istuttu täällä meidän florida-huoneessa ja katseltu tuota hassua amerikkalaista telkkaria. Uutisia eri puolilta valtoja ja jatkuvia säätiedotuksia. 44% maasta on kuulemma saanut herätä tänään valkoiseen jouluun.

Nyt haaveissa siintää aamiainen verannalla ja uusi päivä ulkoilmassa. Aurinko pilkistää jo pilven takaa. Joulu on!

Valoa

Tässä päivän mittaan olen laittanut merkille, että täällä on aika samanlaista kuin Havaijilla. Valo tulee näissä paikoissa jotenkin eri tavalla, kirkkaammin. Muistan ihmetelleeni asiaa jo aikoinaan, kun malttamattomana "kävin kävelemässä" Google Mapsilla Honolulun katuja. 

Täällä on paljon samaa muutenkin: arkkitehtuuri, rannat, aktiviteettimahdollisuudet ja liikkeet - kaikki samasta puusta veistettyjä pitkälle. Jos siis mielit Havaijin tunnelmaan, voit matkustaa myös Fort Lauderdaleen - tänne on kuitenkin aika paljon lyhempi matka.





Korkealta tulevalla ihanalla valolla on se vaikutus, että saa helpolla hyviä kuvia (Blogger tuntuu vaan pakkaavan kuvia, joten ne eivät näytä ihan niin onnistuneilta ladattuina blogiin kuin koneelta suoraan katsottuna. Aika hyviltä kuitenkin.) Kävimme auringonnousun aikaan aamulenkillä rannalla ja kun palasimme hotellin terassille aamiaiselle, kylpi maisema täydellisissä paratiisiväreissä. Aaah.

Auringon ja suolaveden vaikutus toimii suotuisalla tavalla ennen kaikkea ihmismieleen ja kehoon, jonka seurauksena myös kuvattavista saa parempia kuvia. Make sanoo, että näytän non-stoppina onnelliselta ja siltähän se tuntuukin.


Nyt väsyttää jälleen siihen malliin, että näiden päivän parhaiden räpsyjen jakamisen jälkeen suuntaan kauneusunille. Ehkäpä taas aamulla ennen auringonnousua on tilaisuus myös kirjoittamiselle.

Mies ja villapaita

Kun Maken matkalaukku päätti kadota maata kiertävälle radalle, oltiin tilanteessa, että mies saapui helteiseen Floridaan villapaidassa ja farkuissa. I know, tässä vaiheessa kaikki sanoo (vai onko se vain ääni pään sisällä), että juuri tämän takia olisi kannattanut varata aikaa enemmän pakkaamiseen ja laittaa varavaatekerta käsimatkatavaroihin, kuten kunnon ihmiset tekee...



Joka tapauksessa. Laukkua ei ole. Vaihtovaatteita ei ollut. Saatiin American Airlinesiltä lappu, jonka mukaan voidaan ostaa 200 dollarilla välttämättömyystarvikkeita. Niinpä laukun katoamisesta seurasi harmin lisäksi myös riemua, ainakin meikäläiselle, sillä oli pakko lähteä kiertämään ostoskeskusta jo heti ensimmäisenä iltana.

Ja olisittepa olleet siellä! Suuntasimme Dillardsille ja kerroimme myyjättäreille, että meillä olisi tällainen ongelma, matkalaukku kadonnut, pitää ostaa kaikkea. Myyjätär loi kaikki tietävän katseen, "aa, tämä tilanne, happens once in a while" ja sitten määrätietoinen huikkaus, mieskollegat paikalle neuvonpitoon.

Tuntui, kun olisimme lausuneet ilmoille koodin, jonka jälkeen rattaat lähtivät pyörimään. Ja sitten mentiin! Boxereita, uimahousuja, shortseja, paitoja, lakkeja. Sovittamista, hyväksyviä katseita, päänpuistelua, hengareiden kolinaa, stailausta... voi kuinka nautinkaan!!!





Uusissa kuteissa päästä varpaisiin 

Luulimme, että meillä on vain tunti aikaa, sillä normaaliaikataulun mukaan kauppojen piti mennä kiinni klo 18 sunnuntaisin, mutta myöhemmin selvisi, että kaupat ovat auki ennen joulua klo 02 yöllä joka päivä! Ja mikä parasta, kaikkialla on valtavat alet käynnissä. (Esim. koko Guessin myymälä mainosti, että kaikki tuotteet -40 prosenttia).

Kumpa voisi elää esim. vain kolmen tunnin yöunilla! Mutta *kimeää naurua* eihän se tietenkään ole oikeasti käynyt mielessä, rentoutumassahan täällä ollaan!!!

200 dollarin tuhlaaminen ei ollut ongelma eikä mikään. Saa vain nähdä kuinka pitkälle se riittää. Saimme laukun jäljityskoodin, mutta sen mukaan laukku on yhä teillä tuntemattomilla. Ja me lensimme kolmella eri lentoyhtiöllä reitin HKI-Lontoo-Washington-Miami käyttäen viittä eri lentokenttää - ja nyt ollaan Fort Lauderdalessa. Laukku on nähty viimeksi Lontoossa... Yritimme eilen soittaa noin parikymmentä puhelua eri maihin, eri lentoyhtiöihin, eri kentille, eri palvelunumeroihin, mutta asia ei kuulunut kenellekään. Aina vain uutta numeroa tyrkättiin, josta kannattaa kokeilla. No Suomessa viimeistään aletaan reklamoimaan ja on meillä matkatavaravakuutuskin. Ärsyttävää silti vähän, mutta ollaan päätetty että se on vain materiaa ja hyvinhän sitä oikeasti pärjää täällä vaikka uimahousuisillaan. (Eniten harmittaa Dolen ananasfarmilta Havaijilta ostettu lempi t-paita, sellaista on hankala hankkia uutta)







Onko kenelläkään mitään kokemusta tällaisesta laukkujupakasta? Liput on ostettu Finnairilta, mutta BA on vissiin laukun hukannut. Kenen on vastuu? Miten tässä pitäisi toimia? Kaikki vinkit otetaan kiitollisina vastaan.

Nyt aurinko nousee, joten lähdetään rannalle katsomaan sitä. Seuraavaksi oikeita kuulumisia joulusta Floridassa.

Hyvää joulua!!!

Siellä Suomessa on jo jouluaatto, me vasta alamme nukkumaan sitä kohti. Täyspainoinen päivä on vienyt kaikki mehut, joten ajatuksena on palata blogiin aamulla, kun jetlag taas herättänee meidät hyvissä ajoin. Täällä on kaikki mallillaan, toivottavasti myös teillä siellä ruudun toisella puolen. Nautinnollista, rauhaisaa ja onnellista joulua!










Joulu vanhan Floridan tyyliin

Kauas on pitkä matka, mutta pätkääkään ei kaduta nyt. Tosi elämän viimeisestä joulukalenterin luukusta vuonna 2013 paljastui Pelican Grand Beach Resort -hotelli ja huh huh! Fort Lauderdale vaikuttaa suht pieneltä paikalta, mutta kerrankin olen siitä enemmän kuin tyytyväinen. Joulu on rauhoittumisen aikaa ja tässä paikassa rauhoitun erittäin mielelläni.




En tajua miten onnistuttiin löytämään tällainen helmi 125 eurolla per yö! Joulu ei ole ilmeisesti hotellissa yöpymisen aikaa, sillä hinnat pomsahtavat ensi viikonlopuksi kuusinkertaisiksi, mutta silloin me tietysti suuntaamme jo muualle. Pompimme tasajalkaa, kun selvisi, että meidän huone merinäköalalla tarkoittaa sviittiä parvekkeella! Omalta parvekkeelta voi katsella surffaajia ja meren kohinaa vaikka päivät pitkät. Ja kun on ollut puhetta siitä, että ympäristöllä on minulle väliä, niin nyt on kyllä jackpot. Old Florida -tyylillä sisustettu majapaikka osuu ja uppoaa meikäläiseen niin poikkeuksellisen lujaa, että tällä hetkellä tuntuu, että voisin viettää koko loman tämän propertyn alueella. 



Näen jo, että minusta tulee kuuluisa kirjailija, joka on paennut maailman tuskaa vanhaan Floridan harmoniaan. Istun tuossa pöydän ääressä kirjoittamassa romaania ja merenkohina kuiskailee minulle viisauksia elämästä.  




Tässä aukenee maisema Bermudan kolmiolle. Auringonnousua on herättävä katsomaan, mutta se ei liene olevan ongelma. Silmät painuvat nyt kiinni, vaikka kello ei ole kuin kahdeksan. Pitkä päivä ja lukuisat matkustustunnit vaativat veronsa. En kyllä malttaisi nukkua!


* * *
Eteläisen Floridan paikallisliikenne osoittautui vitsiksi ja Maken laukku on edelleen kadoksissa. Näistä  teemoista tulossa juttua myöhemmin. Nyt unille täällä satumaassa.