Huhu uudesta muotilehdestä...

Kun kerroin saaneeni uuden työpaikan ammattikorkeakoulusta, useampi ihminen tuli sanomaan minulle, että voi miksi et alakaan muotitoimittajaksi. Kun olet kerran koulunkin käynyt. Niin. En kiellä, etteikö olisi unelma viettää päivät kirjoitellen ja kauniita kuvia tehden, kuten eilisen sunnuntaipäiväni vietin. Mutta muotitoimittajaksi on halukas ryhtymään moni ja yhä harvempi elää sillä YT-neuvotteluiden Suomessa ja ulkoistamista suosivissa lehtitaloissa.

Me uudet, ensimmäiset Helsinki Design Schoolin kouluttamat muotitoimittajat jatkamme ponnisteluja tahollamme, että muutkin kuin alalle vihkiytyneet ammattilaiset ja harrastajat voisivat innostua yhä enemmän kauniista kuvista,  pukeutumisesta ja nähdä muodin arvostettavana, työllistävänä teollisuuden alana. Meillä on isoja haaveita ja unelmia. Ja siitä tulee kertomaan meidän ensimmäinen oma lehtemme. Kuvasimme eilen editorialia kauniissa Tapanilan kaupunginosassa ja te hyvät lukijani pääsette tekemään nyt ensikurkistuksen tulevan verkkolehtemme tunnelmiin tämän postauksen myötä.






















Kuvasimme kummilapseni kotona, joka on vilahtanut blogissa ennenkin. Eikö tämä paikka olekin kerrassaan kuvauksellinen! Mallina häikäisi Heini ja kameran takana hääräsivät Kaunis päivä -blogin Miia ja Kadonneet tytöt -blogin Janica sekä meikäläinen. Stailaus on pääosin Janican käsialaa ja Miia puolestaan hoiti meikin ja hiukset meikkaajamme estyttyä osallistumasta kuvauksiin.

Minä teen lehteen making of -reportaasin näistä kuvauksista ja muutakin. Toimin yhtenä lehden tuottajista, toimittajista ja kuvaajista. Projektissa on mukana myös monia muita, joista tulette varmasti kuulemaan myöhemmin. 



Tauolla selailtiin Glorian uusinta numeroa ja ihasteltiin uusia kuninkaallisia Suvia ja Tyleria ;)



Kun sain ladattua ottamani reilut 400 kuvaa koneelle, olin taas niin innostuksen hurmiossa että tunnit vain vierähtivät huomaamatta ohi estetiikan maailmassa. Voi miten rakastankaan näitä projekteja!

Stay tuned.

Ensimmäisen treenikuukauden tulokset

Neljä viikkoa sitten kerroin Body for LIFE -kirjasta, jonka treeni- ja ruokavalio-ohjetta päätin alkaa noudattaa. Lupasin kertoa, että onko teos silkkaa humpuukia vai pääseekö ohjetta noudattamalla tuloksiin. Nyt on ensimmäinen kuukausi treeniä ja uutta ruokavaliota takana ja on aika paljastaa, että miten kaikki on mennyt.



Edellisessä postauksessa kirjoitin ruokavaliosta, joka on keskeinen osa ohjelmaa. Sen lisäksi ohjelmaan kuuluu kuutena aamuna viikossa treeni: Joka toinen päivä aerobinen intervalli-hikoilutreeni ja joka toinen päivä punttien nostelu -treeni.

Miten kaikki on mennyt? Nyt kuukauden yhteenveto: 

Ruokavalio

- Olen "sortunut" syömään makeita herkkuja kolme kertaa ei-herkkupäivien aikana. Nämä kaikki tapahtuivat pohjoisen reissulla peräkkäisinä päivinä :)

- Suolaisiin tai juotaviin herkkuihin olen "sortunut" vähintään kerran viikossa ei-herkkupäivinä sosiaalisten tilanteiden takia :)

- Säännöllinen ruokarytmi on pääosin pitänyt kutinsa, vain muutaman kerran aterioiden määrä on jäänyt kuuden sijasta viiteen. Kertaakaan en ole joutunut turvautumaan naposteluun, sillä säännöllistä ruokarytmiä noudattaessa ei yksin kertaisesti ole tullut tarvetta siihen.

- Tärkeimmäksi välipala- ja arkiherkuksi on muodostunut maustetut, sokerittomat Skyr-rahkat. Sain ystävällisesti Skyriltä maisteluun eri makuja. Banaani, mustikka ja vanilja ovat suosikkejani! Syön rahkoja vähintään kerran päivässä, sillä purnukka on helppo ottaa evääksi ja runsasproteiininen rahka pitää nälkää loitolla uskomattoman hyvin. Ja makeanhimoa myös. 

Urheilu

- 28 kuluneen päivän aikana olen treenannut 24  kertaa. Toisin sanoen: yhtään treeniä ei ole jäänyt välistä! Tästä saavutuksesta olen kaikista eniten ylpeä :)

- Salilla olen käynyt 22 kertaa, jonka ansiosta pokkasin Foreverin tarjouksen mukaisesti kahden kuukauden treenit ilmaiseksi. Reilusti yli sadan euron etu! 

- Olemme ottaneet tavaksi käydä tekemässä treenit heti aamusta ennen aamiaista (kuten kirjassa suositeltiin), sillä tällöin elimistö kuulemma käyttää energiakseen luonnollisen "yöpaaston" jälkeen elimistön ylimääräistä tehden urheilusta entistä tehokkaampaa. 

- Olen tehnyt 2 kertaa aerobisen intervallitreenin kävellen/juosten, koska oltiin mökillä (!). En ole juossut vuosikausiin yhtään, ja en ole ikinä rasittanut lihastakaan urheilemiseen mökkireissulla. Joten kovasti uusia kokemuksia on tullut kuvioihin.

- Urheilemaan lähteminen ei ole harmittanut kertaakaan. Muutaman kerran on laiskottanut etukäteen, mutta aamulla treenaamaan lähteminen on toiminut superhyvin, sillä näin elämä ei ole ehtinyt kolhia sille päivälle vielä ja viekotella sohvalle (kuten joskus tuppaa käymään... :) 



Tulokset

- Painoa on lähtenyt noin 0,9 kiloa viikossa. Paino on heitellyt kuukauden aikana todella paljon, mutta 3,6 kg on ihan linjassa siihen, mitä kirjassa luvattiin tapahtuvan.

- Vyötäröllä on sen sijaan tapahtunut kummia! Mittanauha näyttää vyötärönympäryksen KUUSI senttiä pienemmäksi nyt kuin kuukausi sitten! Tämä on mielestäni todella yllättävä juttu! :) Olen mitannut tätä viikoittain ja reilu sentti todella on lähtenyt joka viikko, vaikka paino olisi heilahdellut.

- Muina etuina on tullut virkeämpi olotila ja ehkä hivenen silmämääräisestikin kiinteytyneempi olemus. Läskikäsivarsien ja muiden alla lihakset ovat muistaneet joskus nuorempana treenanneensa onneksi ja alun jälkeen voimat ja kestävyys ovat kasvaneet mukavan nopeasti.

- Valitettavasti myös kerran murtunut olkapää näyttää muistaneen murtuman ja viime päivinä olkapää on vähän vihoitellut minulle. Tänään levossa kipu on kuitenkin vähentynyt huomattavasti, joten toivottavasti siitä päästään vähällä. Muita rasitusvammoja tms. ei ole tullut näin äkkinäisestä aloituksesta huolimatta.



Tulevan kuukauden haasteet: 

Tällainen tulosten julkinen jakaminen lisää positiivista painetta muistaa jatkaa hyväksi osoittautunutta linjaa jatkossakin alkuinnostuksen hiipumisen jälkeen. Siksi ajattelinkin laittaa tavoitteeksi, että jälleen kuukauden päästä minulla tulee olla positiivista raportoitavaa täällä.

Arvelin vahvasti alusta saakka, että tämä on minulle sopiva treeniohjelma, sillä tykkään, että on selvät sävelet, joita noudattaa, ja että sai aloittaa heti siinä mielessä täysillä, että treenikertoja on kuusi viikossa. Sellainen hissutellen etenevä "alkuun varovasti pari kertaa viikossa" -juttu ei saa mua syttymään. Olen vähän on-off :) Tuleva jakso tulee kuitenkin olemaan monella tavalla haasteellisempi kuin ensimmäinen.

Minulla alkaa loma viikon päästä ja lähdemme taas mökkeilemään ja reissussa on aika paljon hankalampaa pitää yllä rutiineja (eihän mökillä ole esim. kuntosalia kadun toisella puolen). Lisäksi reissun jälkeen alkaa uusi työ, joka sijaitsee pidemmän työmatkan päässä eli aamuherääminen tulee siirtymään entistä aikaisemmaksi, mikäli mielii pitää kiinni aamutreenistä. Kaiken lisäksi syksy etenee pidemmälle ja aamut ovat entistä pimeämpiä... :/ Nyt alkuhuuman jälkeen huomaan, että olisi helppoa alkaa lipsua klo 23 nukkumaanmenoajasta. Joten jos pystyn kuukauden päästä raportoimaan hyviä tuloksia, niin olen voittanut monta ansaa. Mutta jos on tahto niin on keino!

Silti minulle on tärkeintä pitää kohtuus kaikessa ja elämä ei voi mennä täysin "ohjelman sääntöjen" ehdoilla. Uskon kuitenkin, että kultainen keskitie voi löytyä, etenkin kun kaikesta tästä tulee elämäntapa eikä vain elämänvaihe.

Wish me luck! :)

Eilisen kuusi ateriaa

Tilinteon aika lähestyy ensimmäisen kuukauden elämäntapamuutoksesta. Tuloksien väliraportointia silmällä pitäen räpsin eilen kuvia kaikista aterioistani, ja päädyin nyt tekemään uudesta ruokavaliosta oman postauksen johdantona aiheeseen :) Olin eilen etätöissä, joten söin kaikki ateriani kotona ja oli ns. helppo päivä, jolloin ei ollut mitään menoihin liittyviä haasteita terveellisesti ja säännöllisesti syömisessä. Ainahan näin ei toki ole ollut ja pian selviää, onko ruokavalion noudattaminen tuottanut tulosta ensimmäisen kuukauden aikana.



Tiukan tyhjällä mahalla tehdyn aamutreenin jälkeen tein tukevan aamupalan. Nykyään aamupalaani kuuluu lähes joka päivä useita munanvalkuaisia ja ehkä yksi keltuainen. Munien kanssa syön ruisleipää tai käärin ne täysjyväburriton sisään kinkkusiivun, kasvisten ja salsakastikkeen kanssa. Lisäksi juon kupposen kahvia. Amerikassa olen oppinut juomaan kahvia yhdessä suolaisen ruuan kanssa ja mielestäni se maistuu silloin kaikista parhaalta.



Eilen join tämän välipalan vasta illalla, mutta periaattessa ihanteelliseen päiväohjelmaani kuuluisi tämä proteinipirtelö aamupalan ja ruuan välissä. Make on hankkinut näitä protskujuomia enkä ole niihin itse hirveästi perehtynyt :) Kuulemma siinä on optimaalinen annos ravintoaineita ja näiden nauttiminen auttaa siinä, ettei tarvitse koko ajan olla syömässä jotain (ja helpottaa eväiden raahamista töihin myös). Syödä pitää kuusi kertaa päivässä 2-3 tunnin välein, ja se on oikeasti haastavaa muistaa syödä niin usein.



Lounaaksi nautin kotona yleesä aina joko uunilohta tai paistettua kanaa. Sen lisäksi riisiä, perunaa, pastaa tai couscousia. Molempia nyrkinkokoinen annos (onneksi mulla on iso käsi, ha!). Ja vielä salaattia. Eilen mussuttelin hirveät määrät sipulia, kun Make ei ollut kotona. (Se ei tykkää sipulin hajusta, boo). Jos syön työpaikkaravintolassa, valitsen sieltä jotain tavallista ruokaa, mitä siellä sattuu olemaan.



Toinen jokaisen päivän vakiovälipalaksi muodostunut juttu on rahka. Yleensä syön Skyr-rahkoja, koska ne pitävät kokemukseni mukaan parhaiten nälkää niistä maustetuista rahkoista, joita olen testannut. Eli kun lähden töihin, minulla on mukana yksi rahka ja pirtelöpurkki, jossa on jauheet pohjalla. Ei kovin vaikeaa raahattavaa ja syötävää.

Söin eilen samoja lisukkeita koko päivän, kun ei viitsinyt yhtä henkilöä varten monenlaistakaan tehdä/ostaa. Tänään sitten keräsin kaupassa erilaisia kaaleja ja salaatteja koriin näiden kuvien havahduttamana! :D Vaihtelu ei ole varmaan pahitteeksi... Lohi vaihtui ilta-aterialla kanaksi sentään.



Iltapalaksi söin rasvatonta jogurttia ja kaurahiutaleita.

Nämä ruuat on valikoituneet ruokavaliooni sen perusteella, että ne ovat Body for Life -kirjan mukaan ok nauttia ja lisäksi helppoja. Mutta kyllähän varmaan voisi paremminkin ja monipuolisemminkin syödä. Joten kaikki vinkit hyvistä ja proteinipitoisista ruuista ovat tervetulleita! :) Sen voin kuitenkin sanoa, että kun näin syö, ei ole oikeastaan koskaan napostelun tarvetta ja makeanhimoa! Se on outo juttu, mutta havainnoista lisää varsinaisessa "kuukausiraportissa" viikonloppuna tai maanantaina.

Hyvää viikonloppua, eikö ole ihanaa, että on perjantai!!

Innostus-seminaarissa

Meillä oli tapana käydä huippuseminaareissa työkaverini Anun kanssa Lokkaali-hankkeessa vielä työskellessämme. Matkustimme usein Helsinkiin ja palasimme Ouluun superinspiroituneina tilaisuuksien annista.

Pitkästä aikaa sähköpostiini tippui kutsu seminaariin, johon ilmoittauduin yhtä suurin odotuksin kuin vallan ennenvanhaan. Innostustalous-nimiseen seminaariin Finlandia-taloon oli kutsuttu puhumaan Jari Sarasvuo, Susanna Rahkamo, Mikael Jungner ja Lauri Järvilehto muutamia nimiä mainitakseni. Tästä täytyy tulla mielenkiintoista, ajattelin.



Ja tulihan siitä. Entiseen malliin istuin yleisössä kynä muistiinpanoista sauhuten ja vain omaksi ilokseni. Voi kuinka olenkaan kaivannut tätä! (Vanhan työn muistot palasivat mieleen muuten myös muistiinpanovälineistäkin, jotka jaettiin ovella - ne olivat ihan samanlaiset eko-kynät ja vihkot, jotka mekin tilasimme järjestämämme hankkeen suureen päätösseminaariin vieraille.) No mutta mitä sitten kirjoitin ylös?

  • Jari Sarasvuo/Lauri Järvilehto: "Siellä missä intohimo ja maailman tarpeet kohtaavat, on sinun kutsumuksesi."
  • Susanna Rahkamo: "Kun on loistava tiimi, voi muuttaa maailmaa." - - "Mikä meitä motivoi? Merkitys, taituruus, toimintavapaus."
  • Mikael Jungner: "Vanhakantaisessa hallintavalta-yrityksessä työntekijässä arvostetaan ahkeruutta, tottelevaisuutta ja osaamista. Ketterässä nykyaikaisessa firmassa arvostetaan sen sijaan intohimoa, luovuutta ja taitoa. Intohimoiset ihmiset ovat vaarallisia vanhan mallin hallintavalta-yrityksessä. -- Maailma on mennyt niin monimutkaiseksi, että sitä ei enää hallitse oikeasti kukaan, silloin on parempi malli toimia ketterästi."
  • "Intohimoa on se, joka vie sinut rutiinien ja henkilökohtaisen häpeänkin yli."

Jungner ja Pekka Pohjakallio puhuivat siitä, miten maailma on muuttunut hirveästi, mutta työelämän käytännöt ovat pitkälti monessa paikassa edelleen tehdastyöhön istuvan hallintavallan alla. Esimerkiksi toimistotyöajat ja kellokortin leimausvelvoite kertovat tästä, vaikka liukuhihnaminen tehdastyö on pitkälti vaihtunut ajattelutyöhön, ja ajan mittaamisen sijaan tuottavuuden seuraamisen soisi olla keskiössä. Käynnissä on murros, jossa siirrytään ulkoisesta johtamisesta sisäiseen johtamiseen. Kaikki puhujat toistivat vähän eri sanoilla tutkimustuloksia siitä, että nykyajan työntekijää motivoi ennen kaikkea työn merkityksellisyys, aikaansaamisen tunne ja autonomia.

Filosofian akatemian perustaja Lauri Järvilehto kertoi, että Gallupin 140 000 ihmistä käsittäneen tutkimuksen mukaan työntekijöiden innostus vaikutti selvästi yrityksen tulokseen. Innostuneiden ihmisten keskuudessa tuottavuus paranee huimasti ja burnoutteja esiintyy hulppeat 125 % vähemmän kuin ei-innostuneiden työntekijöiden keskuudessa. Innostuneet ihmiset ovat luovempia, oma-aloitteisempia ja sairastavat vähemmän.



Minä olen viime aikoina kokenut suurta innostuneisuutta muoti-, matkailu- ja bloggausharrastusten parissa. Tänään hyvää oloa virtasi, kun uuden Glorian kansi muistutti huippukivasta Helsinki Fashion Weekendistä ja pukemani ihana Mariina loisti kannessa keskimmäisenä :)

Innostumisesta puhumista pidetään Suomessa vieläkin vähän nolona juttuna ja sen saarnaamisen edelläkävijät Jungner ja Sarasvuo ovat joutuneet kestämään kovaa irvailua ja halveksuntaa. Monia suomalaisia organisaatioita johdetaan vielä tiukasti vanhaan malliin ylhäältä alas, mutta muutos on tulossa vääjäämättä.

Jungner kertoi vierailuistaan San Franciscon Piilaaksossa ja havainnoistaan, kuinka siellä maailman kärkifirmoja, kuten Googlea, Facebookia, Microsoftia, Yahoota jne, pyöritetään pelkästään innostuneiden ihmisten kautta ketterästi tarjoamalla merkityksellistä ja vapaata työkulttuuria. "Vaikka suomalaiset pomot eivät siitä ehkä tykkää, jyrinä kuuluu jo Piilakson suunnalta. Muutosta ei pääse enää karkuun" Jungner naurahti.

Lauri Järvilehdolla (jonka kirjan parissa muuten teimme Eveliinan kanssa kutsumuskartaa) on unelma, että vuoden 2023 Suomessa olisi normaalia herätä maanantaiaamuna töihin ja ajatella: “Jee! Pääsen taas tekemään hienoja juttuja ihanien ihmisten kanssa.” Samaan unelmaan on helppo tarttua! Järvilehdon ideaan unelman todeksi saattamisesta voi lukea tästä.

Jos muuten haluaa tarkistaa oman tilanteen työn innostavuudesta, on siihen Työterveyslaitoksella oikein testi olemassa. Taidanpa mennä tekemään sen. Menkää tekin!

Eräs Roadtrip Porvooseen



Viime viikon lauantaina saimme idean lähteä extemporee roadtripille Porvooseen!


Kaikki lähti siitä, kun Paksulla oli esitys Vantaalla ja vakioyleisö, eli me, suuntasimme Tanssiteatteri Raatikkoon Kamalan Velhon ensi-iltaan. Näytös oli huippuhyvä ja poistuimme ulos kauniiseen päivään energiaa ja hyvää fiilistä pursuten. 


Katselin näitä kahta kuomaa auton edessä ja siitä se ajatus sitten lähti. Voisihan sitä koti-Suomessakin vähän roadtrippailla, kun ei ole kiire mihinkään. Show'n päätähden täytyi jäädä teatterille, joten matkaan lähdettiin tällä kertaa kolmisin. 


Ensin yritettiin kuitenkin hoitaa bloggarin perusvelvollisuudet eli päivänasu-kuvat. Mutta aina ei voi ihan onnistua... Kamerasta löytyi tarjolle joko ylivalottuneita naamoja tai sitten öö vähän vähemmän tasaisesti valaistuja naamoja... haha! :D


Pian oltiin perillä Porvoossa ja mikä huippukiva paikka 40 km päässä Helsingistä löytyikään! Kyllä hymyilytti vähemmästäkin.



Käveleskeltiin ympäriinsä pitkin Porvoon vanhan kaupungin katuja ja nautittiin uskomattoman lämpimästä syyskuun puolivälin päivästä. Meikä tietysti koko ajan pari askelta jäljessä kameran räpsyessä ja hidastaessa matkantekoa. 




Syksyn leimuavat värit yhdistettynä t-paitakeliin - ah, eipä juuri paremmasta väliä!



Kävellessä tuli lopulta nälkä. Ja sehän ei haitannut, sillä koko matkan idea oli syntynyt siitä, ettei keksitty Helsingistä hyvää ruokapaikkaa, johon voisi mennä siten, että saisi auton kätevästi parkkiin. Hyvä niin sillä löydettiin aivan helmi safkaamismesta - Surf! 



Surf oli sisustettu Amerikka-roadtrip- ja surffityyliin. Seiniltä löytyi isoja kuvia San Franciscon Golden Gate -sillasta, Los Angelesin Downtownista ja monista muista paikoista, joita näimme oikeina versioina kesän roadtripillämme. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että jäisimmekö tänne syömään herkkupäivän päivällistä.  



Ja vaikka kello kävi jo kuutta, tarkeni jäädä ulos syömään. Kyllä pihvi maistui käsittämättömän hyvältä treeniviikon jälkeen Amerikka-ravintolan patiolla kauniissa Porvoon maisemissa. 

Ruuan jälkeen ravintolan läheisyyteen oli tuotu tyrkylle auto, joka sekin olisi sopinut Jenkki-tyyliin. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut meitä varten ja jatkettiin matkaamme apostolinkyydillä.









Hämärä alkoi hiljalleen laskeutua kaupungin ylle tehden Porvoosta entistä kauniimman lukuisissa väreissään.

Syksyn lehdet, vanhat puutalot ja punaisena hehkuva aurinko loistivat kilpaa...



Maken laukun kanssa.









Vielä päätimme kivuta kukkulalle katsomaan Porvoon vanhaa kirkkoa.








Ja sen pituinen se. Saagan täytyy lopulta loppua, mutta aivan varmasti suuntaamme kaupunkiin vielä uudelleen. Viimeistään ensi kesänä, mutta heittipä Heini ilmoille ajatuksen Porvoon joulutorilla vierailemisesta. Sen täytyisi olla tunnelmallisinta ehkä ikinä. Mutta ei korkokenkiä Porvoon mäkisille mukulakivikaduille talvella. Se on hyvä pitää mielessä. 


Ps. Vanhasta kaupungista matka jatkui hylätylle rautatieasemalle, joka on pääosassa tässä postauksessa.