Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Onnellinen Miamissa
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Se alkaa jo aamiaisella. Polttelee kuumana auringon paahteena selässä, kiivaana jumputuksena sydämessä. Se vahvistuu turkoosin meren kannattelussa. Se tunne. Onnellisuus, joka ei ole samanlaista missään muualla kuin tämän maan kaduilla ja rannoilla. Tekee mieli huutaa – oon niin onnellinen! – ja niin huudankin. Uneton Seattlessa on saanut kaverikseen onnellisen Miamissa.
Mutta miten se on mahdollista! Uutiset huutavat jatkuvalla syötöllä skandaaleja. Trump. Maailma tuhoutuu. Skandaali. Mikään ei ole ennallaan.
14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini
tiistai 4. lokakuuta 2016
❤️ Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.
SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa –
olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?
❤️ Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.
Pysähtynyt hetki
lauantai 16. marraskuuta 2013
Rauhallinen hengitys, tuttu ihontuoksu vierellä. Musiikki, sohva, päikkärit suloisessa kainalossa tai pörröisen viltin alla. Pysähtyminen lämpöiseen syleilyyn kaiken kiireen jälkeen ja sen välissä.
Elämä on täynnä hektisyyttä, aikaansaamisen onnea, mutta voi kuinka hyvä on välillä pysähtyä vain olemaan. Oma hetki ilman ajatuksia. Suosittelen.
Ja sitten taas jatkuu! Jaksaa.
Elämä on täynnä hektisyyttä, aikaansaamisen onnea, mutta voi kuinka hyvä on välillä pysähtyä vain olemaan. Oma hetki ilman ajatuksia. Suosittelen.
Ja sitten taas jatkuu! Jaksaa.
Juuri nyt: Hääpäivä ja aikakauden loppu - what a feeling!
lauantai 5. lokakuuta 2013
Ajattelin säilöä talteen tuoreet fiilikset tästä elämän taitekohdan päivästä. Siitä on kyseltykin. Miltä nyt tuntuu? Yksitoista vuotta naimisissa elämäni miehen kanssa. Ensimmäinen lomapäivä ilman velvollisuuksia minkään työn suuntaan - kymmeneen kokonaiseen päivään :) Aika hyvältä ja vapaalta kuulkaa tuntuu!



Kun Make alkoi vikitellä mua aikoinaan, en ollut kiinnostunut yhtään. Piut paut hänestä! Vuosi meni, että aloin ymmärtää hyvän päälle ollenkaan. Taktiikka miehellä oli kyllä ovela. Kun muita oli läsnä, hän ei huomannutkaan minua. Kun oltiin sattumalta kahdestaan kaveripiirin kaikottua jonnekin, ei olisi ihanampaa ja huomaavaisempaa tyyppiä voinut mistään löytyä.
Huolella harkittu viileys muiden läsnäollessa alkoi puremaan minuun pikkuhiljaa. Ja on toiminut niin, että jo 13 vuotta olen vaan joka päivä ihastunut enemmän ja enemmän tähän kieroilijaan ja halunnut siltä huomiota ja viekkua enemmän ja enemmän vaan :) Melko tehokas taktiikka siis!
Tälle päivälle meillä ei ole erityisempiä suunnitelmia, sillä yhteen päivää asetetut odotukset kokemuksien mukaan saattavat johtaa lopulta kamalaan stressaamiseen ja suorituskeskeiseen juhlimiseen. Ja pettymyksiin, jos lahjat ei aivan menneetkään nappiin... :) Mieluummiin juhlii vähän väliä tekemällä seikkailuja maailmalle ja ilahduttamalla toista muutenkin säännöllisesti.
Itse asiassa mulla on tällä hetkellä päällä hirveä päänsärky. Viime päivät ja viikot ovat olleet todella kuluttavia ja kuumottavia. On pitänyt laittaa yksi aikakausi elämästä pakettiin fyysisesti ja henkisesti. Eilen alkuillasta sammutin valot tyhjästä työhuoneestani ja luovutin työvälineet ja avaimet pois.




Kun Make alkoi vikitellä mua aikoinaan, en ollut kiinnostunut yhtään. Piut paut hänestä! Vuosi meni, että aloin ymmärtää hyvän päälle ollenkaan. Taktiikka miehellä oli kyllä ovela. Kun muita oli läsnä, hän ei huomannutkaan minua. Kun oltiin sattumalta kahdestaan kaveripiirin kaikottua jonnekin, ei olisi ihanampaa ja huomaavaisempaa tyyppiä voinut mistään löytyä.
Huolella harkittu viileys muiden läsnäollessa alkoi puremaan minuun pikkuhiljaa. Ja on toiminut niin, että jo 13 vuotta olen vaan joka päivä ihastunut enemmän ja enemmän tähän kieroilijaan ja halunnut siltä huomiota ja viekkua enemmän ja enemmän vaan :) Melko tehokas taktiikka siis!
Tälle päivälle meillä ei ole erityisempiä suunnitelmia, sillä yhteen päivää asetetut odotukset kokemuksien mukaan saattavat johtaa lopulta kamalaan stressaamiseen ja suorituskeskeiseen juhlimiseen. Ja pettymyksiin, jos lahjat ei aivan menneetkään nappiin... :) Mieluummiin juhlii vähän väliä tekemällä seikkailuja maailmalle ja ilahduttamalla toista muutenkin säännöllisesti.
Itse asiassa mulla on tällä hetkellä päällä hirveä päänsärky. Viime päivät ja viikot ovat olleet todella kuluttavia ja kuumottavia. On pitänyt laittaa yksi aikakausi elämästä pakettiin fyysisesti ja henkisesti. Eilen alkuillasta sammutin valot tyhjästä työhuoneestani ja luovutin työvälineet ja avaimet pois.

Viimeisten kahden vuoden aikana olen oppinut paljon uutta itsestäni. Olen eri ihminen kuin vuonna 2011. Entinen urakeskeinen ajatusmaailma on tällä hetkellä ihan taka-alalla elämässä. Jätin taakseni vapaaehtoisesti työn ja aseman, jota moni piti ihailtavana ja kiinnipidettävänä. Aamulla, kun heräsin, ensimmäinen ajatus oli, että olen VAPAA! Työ, raha, valta tai asema eivät vie tai määrittele minua vaan seuraan sydämeni ääntä minne ikinä se viekään minua. En ehkä tiedä vielä tarkalleen mitä se on, mutta aion ottaa siitä selvää.
Kaikki ei sovi kaikille.
Olen hyvä sellaisena kuin olen. Olen visuaalinen ihminen. Kaunis kukkanen pöydällä voi pelastaa päiväni, pahankin sellaisen. Olen itsenäinen. Olen haaveilija. Olen kiinnostunut kauneudesta, väreistä, onnellisuudesta, ihmisistä, maailman kolkista. Olen sinnikäs. En ole maailmanparantaja, mutta välitän paljon. En ole mustavalkoinen ja ehdoton.
Haluan oppia rakastamaan enemmän ja ymmärtämään. En kuitenkaan analysoimaan. Haluan elää hetkessä ja elänkin. En tiedä missä olen ensi syksynä ja rakastan sitä ajatusta!
Olen todella kiitollinen kaikesta kokemastani työssä ja rakkaudessa. Sen takia viisaampi ja rikkaampi. En haikaile. Kaikki tarpeellinen säilyy elämässä muutoksista huolimatta. Uudet, jännittävät seikkailut kutsuvat!
God takes care of his own, even while they sleep!
Tunnisteet:
onnellisuus,
rakkaus,
Tajunnanvirtaa,
Työ,
urasuunnittelu
* Another Love Poem *
lauantai 14. syyskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









