Iltakävelykuvia toukokuisesta Helsingistä






Vieraita ja elämää = kesä

Kesä on tuonut ihmiset kaupunkiin. Onnekasta on, että vierailut saattavat parhaimmillaan ulottua myös työpäiviin, kuten tänään kävi. Eve, Juha sekä kaksoshurmurit Lumi ja Amelie poikkesivat eduskunnassa. Minä, Tytti ja Eve ollaan kaikki entisiä työkavereita Oulun ajoilta. Lounaan lomassa alettiin ihmettelemään ajan juoksua: Ollaan tunnettu jo vuosikausia, vaikka vasta aikuisiällä ollaan tutustuttu! Mitä se kertoo, ei edes mennä siihen...


Iltapäivällä näin lapsuusystäviäni aurinkoisella terdellä päivällisen merkeissä. Ja lisää vieraita on tulossa, sillä äiti, isä ja siskonlapseni miehineen saapuvat kaupunkiin seuraavaksi huomenna. Torstaina meitä odottaa Prinsessa Ruusunen -balettielämys, jee!

Näyttää siltä, että IRL-elämä häiritsee online-elämää. Sanoisin, että se ei ole kuitenkaan huolista suurin :)

Muotikuva

Nyt on tullut aika esittää taannoisten muotikuvausten lopputulos. Tässäpä meikkiksen suunnittelma ja stailaama otos, jonka kuvasi siis Marica Rosengård. Malli on ihanainen Modelboomin Mette.


Olisi kiva kuulla, mitä tunnelmia kuva herättää teissä? :) 

Pohdintaa asiakaspalvelusta

Muistatteko, kun kirjoitin Victoria's Secret -rintsikkatilauksestani muutama kuukausi sitten? Nyt ilolla vastaanottamani tuote kuitenkin petti minut ja aloin epäillä merkin laadukkuutta. Kun kaarituki pompsahtaa esille, eihän rintsikoilla yleensä enää tee sen jälkeen mitään. Päätin laittaa kuvan rikkoutuneesta tuotteesta VS:n asiakaspalveluun. Viestiin tuli automaattivastaus samantien, jossa luvattiin, että he vastaavat minulle henkilökohtaisesti 48 tunnin sisällä. Ja näin todella kävi.



Vastaus oli aivan ihana. Siinä kiitettiin kovasti vaivannäöstäni ja kerrottiin, kuinka olen heille todella, todella tärkeä asiakas ja että haluavat palkita minut yhteydenotostani. Uusi tuote on jo laitettu matkaan ja sen pitäisi saapua muutaman viikon kuluessa. Rikkoutunutta tuotetta ei tarvitse palauttaa, jotta minulle ei tule lisävaivaa. Sitten vielä muistuttivat, että tämä on erikoistapaus ja että normaali vaihto- ja palautusproseduuri kerrotaan aina tuotteen mukana. Mitäs tästä opimme: Aina kannattaa kysyä ja antaa palautetta.

Mitä te olette mieltä, onko tämä normaalia asiaaspalvelua vai poikkeuksellisen hyvää asiakaspalvelua? Mielestäni asiakaspalvelun tulisi olla aina tällaista, mutta silti olen jotenkin yllättynyt, että helmikuusta asti käytössä ollut tuote korvataan uudella näin helposti.

Alkaa harmittaa, etten ole esimerkiksi UGGeistani lähettänyt asiakaspalautetta, sillä toiset näistä kalliista hankinnoistani menivät ensimmäisellä sateella käytännössä pilalle. Ja toisten varsi alkoi löpsöttää heti alusta alkaen ikävästi ja en tykännyt niistä enää niin paljon. Sen sijaan, että olisin vain tyytynyt harmittelemaan kohtaloani, olisi kai pitänyt lähettää asiakaspalautetta. Kuka ties sielläkin olisi ollut yhtä hyvä vastaanotto?

Millaisia kokemuksia teillä on asiakaspalvelusta? Olisi kiinnostavaa kuulla. Näissä mietteissä, mukavaa lauantai-iltaa!

Ivana Helsinki ja Lintsi ne yhteen soppii

Suomalaisista suunnittelijoista seuraan suurimmalla mielenkiinnolla Ivana Helsingin Paola Suhosen uraa. Rakastan sitä, miten hän ammentaa lapsuuden muistoistaan ja sisäisestä sielunmaisemastaan aina jotain uutta kaunista ja jäljittelemätöntä. Tänään esiteltiin Paola Suhosen Linnanmäelle suunnittelema Hyrrä-kuosi lanseeraustilaisuudessa Linnanmäellä. Ketjukarusellissa järjestetyssä näytöksessä nähtiin kahdenkymmenen uniikin Hyrrä-mekon kokonaisuus.






Hyrrä-kuosin lisäksi Paola Suhonen ohjasi ja kuvasi Linnanmäelle oman Fashion Film –henkisen lyhytelokuvan, joka kuvattiin kokonaisuudessaan Linnanmäellä. Runsaat kaksi vuotta American Film Institutissa elokuva-alaa opiskellut ja elokuvaajaksi valmistunut Paola Suhonen voitti tänä keväänä Los Angelesin Student Emmy -palkintogaalassa hopeaa. Paolan uraa voi siis vaan hengästyneenä ihailla!  

Meillä on suuri kunnia päästä NAMEn kanssa Paolan vieraaksi syyskuussa. Erityisesti tällaiselle muotia rakastavalle ja Amerikan opiskelumahdollisuuksista kiinnostuneelle media-alan ihmiselle suunnittelijalla on takuulla paljon mielenkiintoista kerrottavaa :)



Ensi viikolla vietetään Amerikan päiviä Helsingissä. Tuolloin suuntaamme lauantaina viettämään iltaa Linnanmäelle ja pääsen näkemään Hyrrä-kuosin paikan päällä.

(Edit: Amerikan Päiviä vietetään 8.-9.6. eikä ensi viikolla, kiitos Kirsille tarkennuksesta :)


Kuvat ja video: IvanaHelsinki@Linnanmäki

Puuhkapolttarit

Vuosia sitten Lontoossa minä ja ystäväni Miksu ostimme liput Mamma Mia -musikaaliin ja se muutti elämämme. Koimme valaistumisen musikaalielämälle! Tajunnanräjäyttävän show'n jälkeen pölähdimme takaisin hotellille muiden luo pinkit puuhkat kaulassa ihan hurmioituneina ja tuolloin sai alkunsa puuhka-aate. Nyt vuosia myöhemmin me musikaalihörhöt saimme kunnian tulla nimitetyiksi Mirkan kaasoiksi ja eihän puuhka sulistaan pääse. Luvassa oli aidot ehdat puuhkapolttarit! Tässäpä viikonlopun tunnelmat kuvien muodossa:

Miksu on yksityiskohtien mestari. Mirkan kuljetus lentokentältä tapahtui tuliterällä Mersulla, josta oli ruuvattu keltainen taksi-kuuppa irti. Aina kannattaa kysyä, osoittautui hyväksi motoksi. Taksikeskus ja kuljettaja innostuivat luomaan kanssamme elämyksellistä matkaa Mirkalle. Kyltin kanssa sankaria vastassa olleella kuljettajalla oli puku päällä ja autossa oli nahkapenkit - juuri kuten olimme toivoneet. Parasta parhaalle :)


Polttarit tulivat täytenä yllätyksenä sankarille. Mirkkuli oli ryhtymässä pesemään kotona parvekelaseja, kun Kari pimpotti ovikelloa ja kaappasi morsiamen mukaansa autoon ja mutkien kautta lentoasemalle. Vasta Helsingissä koko konkkaronkka oli vastassa pöllämystynyttä sankaritarta. Edellinen lento oli kuljettanut muun Oulun jengin Helsinkiin tarkan suunnitelman mukaisesti ja Kaisa oli saapunut Berliinistä kaikessa hiljaisuudessa.

Aamulla matka jatkui kohti satamaa. Morsiamella ei ollut vieläkään käsitystä mitä viikonloppu toisi tullessaan. Ohjelmaa valotettiin pala kerrallaan kirjeiden muodossa. 
Munkkiniemessä majoittunut aamiaistiimi oli valmistanut herkullisen aamiaisen mukaan laivalle ja se kulki mukana korissa kukkien ja konfettipommin kera. 
Korista löytyi jopa itseleivottuja muffinsseja. Muut laivamatkustajat loivat kateellisia katseita meidän suuntaamme, kun nautimme brunssia laivan kannella merellisissä olosuhteissa (eli sankan sumun keskellä). 
Tallinnassa huono ilma jatkui, joten emme jääneet sinne happanemaan. Astuimme nahkapenkein varusteltuun Sebe-bussiin ja suuntasimme läpi vehreän Viron maaseudun eteläiseen Tarton kaupunkiin. 
Missä puuhkat kulkee, siellä höyhenet pöllyävät...
Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme kävelemään pitkin joenrantaa ja tutustumaan hieman kaupunkiin.
"Maailman söpöin pikkukoira" tuli vastaan. 
Take away -lounaan ja pikalaittautumisen jälkeen limusiini odottelikin meitä jo alakerrassa.
Sitten ajaltiin ympäri kaupnkia ja käytiin pousailemassa nähtävyyksien edessä. 
Saavuttuamme sattumalta Herne-nimiselle kadulle, pyydettiin kuljettajaa taas pysäyttämään. Tällä nimikkokadulla piti käydä ehdottomasti vetämässä herneet nenään! :)
Tuntia myöhemmin limusiini kaarsi upean Vanemuine-teatterin eteen ja polttareiden h-hetki sai koittaa. Koko polttareita oli lähdetty suunnitelemaan sen mukaan, että missä pääsee katsomaan broadway-musikaalia ja Tartossa pääsi. Grease täytti odotukset ja väki purkautui ilosta kuplien teatterista ulos paria tuntia myöhemmin. Pistimme merkille, että Virossa teatteriin pukeuduttiin hienosti. Olimme siis asuinemme varsin dresscodessa!



Musikaalin jälkeen Jenny johdatti killersuunnistajan kykyjensä avulla meidät loisteliaaseen, mutta edulliseen ravintolaan vanhaan kaupunkiin. Istuimme pyöreän pöydän ympärille tyttöjen juttuja höpötellen ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan. 
Illallisen jälkeen tapasimme vanhassa kaupungissa toisenkin polttariseurueen ja vaihdoimme kuulumiset virolaisen morsiamen kanssa. Sitten vain Euroviisu-tuloksia jännäämään. Mutta eipä niissä paljon jännäämistä ollut...
Seuraavana aamuna kello yhdeksältä aamulla konkkaronkka istui aamiaisella hotellin patiolla. Aurinkoinen päivä kutsui ulos ilakoimaan.
Mutta ensin piti kuitenkin käydä kylpylässä aromaterapeuttisessa hieronnassa, kun kerran Virossa oltiin.
Morsiamen nauttiessa hieronnasta, toisaalla kuljailtiin jo laiturilla. 

Kesä, kesä, kesä! Tartto tarjosi juhannuspuitteet seurueelle ja paluumatkalle lähdettiin yksi ajatus mielessä. Tänne on palattava uudelleen. 

Road trip -suunnitelmien etenemisestä ja Jenkkilässä majoittumisesta

Oli puhetta aiemmin, että lähdemme kesäreissulle Jenkkilään stressaamatta majoitusten etukäteisvaraamisesta liikaa. Nyt on kuitenkin sanottava, että vaikuttaa siltä, että jonkin verran tähän puuhaan kannattaa paneutua etukäteen, sillä hotellien hinnoittelussa on kyllä yllättäviä seikkoja havaittavissa. Tänään minulle pamahti Hotels.comin tarjoukset sähköpostiin Las Vegasin hotelleista (sattumoisin olin niitä eilen googletellut, joten näin hyvin nettisurffaukset jo hyödynnetään markkinointiin) ja en voinut uskoa silmiä, kun katselin hintoja. Keskellä Vegasin kuuluisaa Stripiä sijaitsevassa pyramidihotelli Luxorissa yö maksaa vaivaiset 27 euroa per huone! Eli 13,50 euroa per henki - voitteko uskoa!?







Toinen ääripää on sitten keskellä Arizonan autiomaata 280 mailin päässä Vegasista pienessä Pagen kylässä majoittuminen. Samana yönä kun Luxorissa (tai jossakin muussa vastaavassa Las Vegasin loistohotellissa köllii parilla kympillä) Pagessa kahden tähden Super 8 -motelli (ja vastaavat) maksaa vähintään 120 euroa per huone. Hinnat selittynevät sillä, että Vegasissa massaa on niin valtavasti, että jengi kannattaa vetää hotelliin puoli-ilmaiseksi ja rahastaa sitten kaikella muulla - kuten ruualla ja palveluilla. Pagessa taas majoitusmahdollisuuksia on rajallinen määrä ja karut luonnon ihmeet vetävät turisteja puoleensa. Etäisyyksien ollessa pitkiä (ja seuraavat kaupungit ja majapaikat etäällä), niin on pakko maksaa rähjäisemmästäkin luukusta kova hinta, mikäli mielii päästä ihmettelemään Antelope Canyonin kaltaisia paikkoja.



Matkan suunnittelu on edennyt siihen pisteeseen, että myös meikäläisen on pitänyt taipua laatimaan excel-taulukko! Huomioon otettavia seikkoja alkaa olla niin paljon (kuten esim. kuulin, että eräs vuori on siirtynyt ja pistänyt palasiksi tien, jota meidän oli tarkoitus ajaa!), että ilman exceliä oltaisiin hukassa.

Lisäksi on kerrottava sellainen iloinen juttu, että saamme ystävämme Heinin ja Paksun reissulle messiin pariksi viimeiseksi viikoksi! Lisäksi tapaamme Kirsin ja Jounin Pagessa, jossa kohtalon oikusta majoitumme samana päivänä samalla kadulla! Ja, kun ottaa huomioon San Diegon kaiffarit, niin huomioitavia seikkoja tosiaan on. Mutta eipä ole pöllömpää saada jakaa takuulla ikimuistoinen kesä yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Kyllä siinä yksi excel kannattaa vääntää.

Näyttää siltä, että reissu tulee nopeammin, kuin ehtii saada excelin kasaan ja majapaikat valkattua, edes tärkeimmiltä osin. Kaliforniassa meitä houkuttaisi kotimajoitukset Airbnb:n kautta ja siinä on taas yksi vyyhti selvitettävänä. Mennäkö yöksi Carlosille Santa Monicaan vai Aaronille Hollywoodiin vai jollekin muulle sadoista tarjoajista. Onko kenelläkään sattumoisin kokemusta Airbnb:n kautta majoittumisesta?

Loppuun vielä linkki upeaan kuvakoosteeseen maailman luonnonihmeistä. Yksi kohta näistä on toivottavasti hoideltuna kesäkuun lopussa, kun olemme toivottavasti valloittaneet Antelope Canyonin Arizonassa. :)

Ylellinen ja rauhoittava Tartto

Terveisiä vehreästä Virosta! Tarkoin varjeltu salaisuus - Mirkan polttarit - sai päivänvalon viikonloppuna, kun kaappasimme tulevan morsiamen perjantaina Oulusta ja lennätimme tytön Helsinkiin. Seuraavana päivänä kuljetimme hänet vielä Tarttoon ja vasta tänä aamuna palautettiin hänet takaisin kotiin ja työmaalle. Sen vuoksi myös täällä blogissa on ollut vähän vaitonaista :)





Tänä iltana en aio kuitenkaan jäädä riekkumaan tänne koneelle pidemmäksi aikaa, mutta ajattelin heittää heti tuoreeltaa suositukset Tartosta ilmoille. NIIN UPEA KAUPUNKI, että voin kyllä suositella! Seurueemme tykästyi tähän Etelä-Viron helmeen ikihyviksi ja kaupunkiin on päästävä vielä uudelleen. Tässäpä muutama syy miksi:

+ Upea vanhakaupunki
+ Edullinen hintataso
+ Hyvät palvelut (limusiinit, kylpylät, ostoskeskukset, ravintolat, kahvilat, teatteri kaikki löytyy laadukkaina ja edukkaina)
+ Kaunis, rauhaisa, seesteinen ja idyllinen joenranta kehystää kaupunkia
+ Nähtävyyksiä kompaktisti sopivankokoisella alueella
+ Miellyttävä bussiyhteys: 10,80 e luksusbussi Tallinnasta Tarttoon. Sebe-bussien varusteluun kuuluu mm. wlan, viihdejärjestelmä (elokuvat, musiikki, kartat jne), ilmastointi, nahkapenkit, wc, juoma-automaatti jne). Bussi kulkee läpi kauniin vehreän maaseudun ja maisemia on kiva katsella.
+ Erinomainen paikka polttarien järjestämiseen - paljon mahdollisuuksia Suomea edullisemmin
+ Kiinnostavaa arkkitehtuuria, mukava sekoitus uutta ja vanhaa

Etenkin näin toukokuussa Tarton matka on todellinen etelänloma. Syreenit kukkivat ja lämpö huiteli lähes 30 asteessa. Ainoa miinustekijä meikäläisen makuun oli laivamatka, joka on kyllä jotenkin niin epä-classyä kuin voi olla... Viinarallimeininki ei mieltä ylennä, mutta toisaalta Tarttoon pääsee myös lentämällä, jos budjetti siihen antaa mahdollisuuden.

Lisää Tarton seikkailusta myöhemmin! Nyt hyviä öitä!

Designer-laukku

Ystävämme piipahtivat meillä kylässä ennen vappua ja Heinin kädessä kiikkui uusi söpön punainen laukku. Suurena laukkufanina huomioni kiinnittyi heti ensimmäisenä tähän yksityiskohtaan, sillä olihan se makea kuin Marianne. Halusin tutkia kassukkaista lisää.

 


Sain kuulla, että laukku on suomalaisen suunnittelijan käsialaa - nimittäin Maija-Liisa, ystäväni Paksun äiti - on tämän kaunokaisen luonut! Kissakuvioinen vuori on valittu juuri käyttäjää silmällä pitäen, sillä Heini on menettänyt sydämensä kisuille. 


Stilettikorkokanta diggailee. Maija-Liisa on pitänyt selvästi kynttilää vakan alla, mutta toivottavasti kuulemme tästä suunnittelijasta lisää tulevaisuudessa ;) 

Who do you think you are?

Jostain syystä pohdin usein illalla ennen nukahtamista itseäni ja tekemisiäni. Bloggauksen myötä itsearviointi liittyy useasti illan postauksen aiheiden ruotimiseen ja ajatukseni heittelevät laidasta laitaan. Kun sain kutsun matkabloggareiden tapaamiseen, mietin että olenko käypä matkabloggariksi? Se kuulostaa korvissani niin hienolta. Olenhan toki toiminut oman elämäni ulkomaankirjeenvaihtajana jo useiden reissujen ajan, joten tiedän, että minulta löytyy kestävyyttä raahautua jopa hotellin ala-aulaan kirjoittamaan puolen yön jälkeen, kun hommaan olen kerran ryhtynyt. Mutta silti. Muotitoimittaja, matkabloggari, medianomi, esteetikko, hedonisti, travelleri? Määritelmiä on helppo heitellä, mutta miksi niistä todella tuntee itsensä?


Jonain iltana ajattelen, että kaikki varmaan pitävät minua vouhottajana, joka käyttää enemmän ihanaa ja mahtavaa -sanoja kuin yksikään laki sallii. 

Joinain iltoina ajattelen, että kaikki pitävät minua helposti innostuvana hupsuna. Hupsu. Onko se postiivinen vai negatiivinen määritelmä?

Jonain iltana arvelen olevani ihan tavallinen tyttö, jonka mottona on toteuttaa haaveitaan riippumatta siitä kuinka isoja ne sattuvat olemaankaan. 

Jonain iltana ajattelen olevani nainen, joka ei mieti, mitä muut minusta mahtavat ajatella

Naisen pää, tiedättehän te. Tänään pysähdyin pohtimaan, että kuka minä omasta mielestäni olen? Etenkin nyt, kun muotitoimittajakurssi on päättynyt ja uusia taitoja on taas taskussa. Pidänkö itseäni nyt muotitoimittajana? Vastaus on, en. 

Pidän itseäni kurssin ansiosta henkilönä, jolla on nyt olemassa tarvittavat taidot ja tiedot ryhtyä muotitoimittajaksi, jos siihen on tarpeeksi halua. Ja halua nimenomaan. Mikäli Suomessa tahtoo elättää itsensä muotitoimittajan töillä, tulee olla ennen kaikkea suuri nälkä päästä tekemään sitä, no matter what! Ja siihen vielä verkostoja alalta sekä päälle tusina hyvää sattumaa, niin sitten alkaa olla mahdollisuuksia - jos on vielä ne lahjat ja taidotkin takataskussa. 

Totuus on, että en tiedä mikä minusta tulee isona. En kuulu niiden onnekkaiden joukkoon, jotka tiesivät jo ala-asteella alkavansa eläinlääkäriksi tai taikuriksi. Lampun syttymistä odotellessani, olen päättänyt keräillä eriänäisiä taitoja niiltä aloilta, jotka inspiroivat minua. Olen sellainen kokemusten, kykyjen ja elämysten keräilijä, ja niistä sitten intoilen täällä blogissa. Pyrin olemaan se kuka olen. Se hassu intoilijanainen puskee sieltä aina esille, vaikka välillä haluaisin olla vain hillitty ja tyylikäs. Mutta ehkä ne kaikki ominaisuudet ovat minua. Liiallinen määritteleminen on oikeastaan typerää. 

Blogin pitäminen itsessään mahdollistaa monissa asioissa kehittymistä. Kirjoittaminen, ideointi, valokuvaus, verkostoituminen, sosiaalisen median ilmiöt ja jopa kyky innostua eri asioista aktivoituvat bloggauksen myötä. Kolikon kääntöpuolena on itsekritiikin kestäminen. Näissä itsetutkiskelun merkeissä olen päättänyt määrätä itselleni nyt kuuden päivän blogitauon/loman, sillä lähden huomenna Ouluun ja mökille ja en ajatellut ottaa tällä kertaa tätä konetta mukaan. 

Liekkö vaikka saunan kuistilla merelle katsellessa keksin jonkin aivan uuden määritelmän itsestäni. Mutta toivottavasti en. Aivot narikkaan kerrankin, nainen! Hyvää helatorstai-viikonloppua kaikille! 

Lauantain muotikuvaukset (making of)

Lauantaiaamu starttasi aikaisin kellon soidessa jo kuuden jälkeen. Minua ei kuitenkaan väsyttänyt, vaan suuntasin ensimmäisten joukossa innosta pinkeänä Marica Rosengårdin studiolle valmistelemaan muotikuvauksia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tekemään stailauksen huippukuvaajan ja ammattimallin kanssa, joten päivästä oli tulossa ikimuistoinen. Päivän aikana kuvasimme jokaiselle yhden oman portfoliokuvan.





Marica Rosengårdin studio sijaitsee keskustan tuntumassa ja en olisi ikinä arvannut, mikä kätketty aarre kerrostalon sisäpihalta löytyikään. Tuntui kuin olisi astunut sisälle boheemiin maailmaan, joka oli täynnä inspiraatiota, Pariisia ja intohimoista elämää. Kauniilla huonekaluilla ja tavaroilla täytetty loft-tyylinen studio oli yhdistelmä kodinomaista viihtyisyyttä ja professionaalia työtilaa. Olin valmis muuttamaan paikkaan asumaan samantien...

Muuttamisen sijaan keskityin kuitenkin olennaiseen eli kuvauspäivämme valmisteluihin. Opettajamme, trendiasiantuntija Susanna Björklund, oli opastamassa meitä. Ensimmäisenä purimme rekeille lukuisat vaatteita ja asusteita sisältävät kassit, jotka oli haettu viidestä eri pr-toimistosta. Vaatteet piti merkitä huolellisesti, jotta aarteet palautuvat päivän päätteeksi oikeisiin toimistoihin. Kiitokset muotiluomuksista kuuluvat Spaltille, Marsaanalle, Best Sellerille, Polhemille sekä 2OR+BYJATille.

Sen jälkeen arvoimme mallit. Kun oma malli oli tiedossa, saattoi stailausvalmistelu alkaa. Arpaonni suosi minua ja sain ModelBoomin Meten mallikseni. Meillä synkkasi heti. Sovittelimme asun ja Mette meni meikattavaksi ja kammattavaksi luomani suunnitelman mukaisesti. Suunnittelutyö oli tehty jo kotona valmiiksi (vaatteita lukuun ottamatta), joten oli jännittävää päästä näkemään, miten visio rakentui pala palalta kohti konkreettista lopputulosta, joka oli ollut olemassa aiemmin vain oman pääni sisällä.





Upea Mette <3













Tytöt loihtivat uskomattomia stailauksia ja Marica ohjasi kuvauksia entisen mallin ja nykyisen huippukuvaajan tinkimättömällä varmuudella. Omasta lopputuloksestani ei ole sneak peekia tarjolla, sillä keskityin katsomaan omalla vuorollani, että vaatteet istuvat ja että kaikki oli kuvassa kohdallaan. Mutta lopputuloksen tulen varmasti näyttämään, kun saan sen aikanaan käsiini. Siitä tuli todella sellainen kuin toivoinkin suureksi ilokseni.

Mallit Tarja, Mette ja Hannah sekä uhkarohkeat Ulla ja Laura, jotka uskaltautuivat mallien kanssa samaan kuvaan... Kuva on taktisesti rajattu niin, että voi varvistaa ;)

Kuvaukset olivat ohi noin yhdeksältä illalla. Saimme todistukset ja nostimme maljan Suomen ensimmäiselle muotitoimittajaryhmälle ja ensimmäisille Helsinki Design Schoolista valmistuneille. Koulun johtaja kertoi, että kuvistamme teetetään taulut koulun seinälle ja saamme nimemme kuviemme alle!

Illan päätteeksi lähdimme nepalilaiseen syömään ja ihmettelemään kulunutta kevättä ja kaikkea kokemaamme. Tämä ei ole kuitenkaan loppu - vaan uusi alku. Perästä kuuluu! (Näin ainakin haluan uskoa :)


Ps. Lisää tunnelmia kuvauksista löytyy Miian ja Janican blogeista. Edit: Sekä nyt myös Hannan blogista :)