Mutkia matkassa mutta perillä!

Jahamps, terveisiä vihdoin Chicagosta! Seitsemäs Amerikan reissumme starttasi vähän tarkkuisen matkan merkeissä, nimittäin meidän piti saapua kaupunkiin klo 13 aikoihin mutta kirjauduimme lentokenttähotelliin nyt sitten kahdeksalta illalla. Tunti ilmoitettua aikaa myöhemmin laskeuduimme kyllä Amerikan mantereelle ja pitkän lennon jälkeen nousimme jo pakkailemaan tavaroita tyytyväisinä, kun lentoemo tulikin kertomaan, että olemme laskeutuneet Minneapolisiin!

Oltiin lennetty ilman mitään kuulutuksia Chicagosta eteenpäin ylimääräistä, sillä määränpäässä riehui tuohon aikaan sellainen ukkonen, että koko kenttä oli pantu kiinni. Tämän seurauksena istuimme koneessa ensin Minneapoliksen kentällä ja lopulta Chicagoon päästyämme vielä täällä kentällä monta tuntia. Jättikenttä oli hieman ruuhkaantunut äkillisestä sulkemisesta.

Hullunkurista oli, että meidän piti tekstailla Henukalle Suomeen, jotta saimme uutisia nyhdettyä, että miksi ihmeessä olemmekin Minnesotan osavaltiossa Illinoisin sijaan. Lentoyhtiön tiedotusta ei voinut paljon kehua, mutta poikkeuksen tähän teki uunituore suomalaislähtöinen lentoemo, joka otti meidät lellikeikseen, sillä hän oli nii mielissään tästä Suomi-yhteydestä. Armi-nimisellä lentoemännällä oli menossa vasta toinen lento tässä ammatissa. Elämänkokemusta oli kuitenkin ehtinyt kertyä Amerikassa asumisesta jo parinkymmenen vuoden ajalta.

Mutta mutta, viime yönä en nukkunut yhtään, joten sänky alkaa kutsua nyt aika vahvasti. Loppuun vielä pari irrallista mainitsemisen arvoista juttua:

- Magnesium-tabletit todella toimivat, kuten Cosmon bloggari Madde kehui tässä postauksessa. Nykyisin usein särkeviin jalkoihini ei koskenut yhtään koko pitkän lennon aikana, vaikka istumista kertyi enemmän kuin tarpeeksi.

- Manchesterissa oli tosi tarkat turvatoimet. Saatiin käydä läpi kunnon tentti, että päästiin koneeseen ja monen henkilön toimesta. Tiukan vaihdon takia meitä oltiin vastassa ja päästiin jonojen ohi turvatarkastuksiin, joita oli siis melko riittämiin.

- Ja vielä loppuun maininta, että ihmiset olivat käsittämättömän kärsivällisiä pitkästä ylimääräisestä odottamisesta huolimatta. Tyypit vain naureskelivat vaikka takana - ja monilla vielä edessä jatkolennon takia - oli todella pitkä matka. Otimme siitä mallia eikä alettu synkistelemään ja nyrpistelemään yhtään, vaikka nyt jäikin tällä erää Chicagon keskusta näkemättä.

Huomenna matka jatkuu El Pasoon!

Ps. Sori kuvaton postaus, netti on tosi huono ja en saanut vähäisiä kännykkäräpsyjä edes piristämään tätä.