Lumikaaosta ja matkamessuja

Huomasin tänään, että talvi on tullut Helsinkiin, kun piti käydä hoitelemassa yksi työjuttu pääkonttorilla. Kahlasin ja hoipertelin polvia myöten lumihangessa ja yritin pyydystää ratikkaa henkeni pitimeksi. Mennessä onnistui, palatessa ei. Rämmin kotiin tekemään vielä toisen työhomman ennen kuin jälleen lähdin kiireellä juoksemaan pysäkille - matkamessuille. Ensimmäisinä askeleina kotikadulla lensin nenälleni maahan. Pahuksen Uggit, eihän niitä talvella voi käyttää, kun ne on niin liukkaat! 


Mutta mitäpä talvesta, kun silmissä siinsi elämäni ensimmäiset matkamessut, jonne AINA olen halunnut.


Etukäteen minulla ei ollut oikeastaan muita odotuksia kuin että messuilla kuljetaan pisteeltä toiselle poimimaan lähes ilmaisina maistiaisina matkoja eri puolille maailmaa.


Pallo vain pyörimään!


Pallon pyöriessä suunnattiin ensi töiksemme pizzapaloille Pizzahutiin. Arveltiin, että täytyy olla energiaa tuntien kiertelyä varten. Messuilla oli mukava messumainen kuhina ja pöhinä, kuten Pax tunnelmaa kuvasi. Siinä syödä mutustelimme rucola-pizzojamme ja katselimme kun kaksi miestä kantoi valtavaa dinosaurusta kohti messusalia ja toiset pipopäiset messutyöntekijät jakoivat promomatskujaan ensimmäisen päivän innolla. Tänään messut olivat auki vain ammattilaisille, joten tungosta ja ryntäilyjä ei ollut. Tankkauksen jälkeen astuimme sisälle itse messuille.


Ensimmäinen kohtaamani piste oli Raahen kaupungin osasto! Juuriaan ei pääse pakoon. Osallistuttiin arvontaan, jossa palkintona oli tiskirätti! Kaikki voittivat. Museon Vanha Herra taisi nauraa taustalla...

Loogisena jatkona seurasi Oulun osasto.


Pöö!



Oulu tarjoili mahdollisuutta nauhottaa oma ilmakitara-musavideo ja postata se Facebookiin. Pax kokeili juttua ja video meni jonkun muun seinälle, joka ei ollut muistanut kirjautua ulos systeemistä. Heh. Oulu tarjoili meille myös ruokaa ja juomaa. Tiernapoikaesityksen alkaessa oli aika jatkaa matkaa kiivaasti. Been there done that. Ei tätä täältä tultu hakemaan.


SAYLin ständiä koristi hieno Vapaudenpatsas.


Messuhallista löytyi kaikkea kivaa ja eksoottistakin. Eri maiden ystävyysseurojen pisteitä, Karibian luksusristeilyaluksen hyttiä, sukellusmahdollisuuksia, musikaalimatkatarjouksia Viroon, matkatoimistojen palmuja, ilmaistarjoiluja ja sen sellaista. Harmi vaan, että päätäni särki ja kipu yltyi illan edetessä aika kovaksi. (Taas kerran salilla käynti tarjoaa pääkipuvaivan päiväkausiksi. Se harrastus ei näytä millään sopivan mulle. Niinpä ilmoittauduttiinkin kantritanssikurssille Paxun kans! :) No joka tapauksessa huonon olon takia kiertely jäi vähän vaisuksi. Maken saavuttua paikalle istuttiin voipuneena Savonlinnan oopperajuhlille kuuntelemaan oopperalauluesityksiä sen sijaan, että olisin villinä keräillyt matkatarjouksia. Suoraan sanottuna tyhjälle lompakolle sopivia tarjouksia ei ollutkaan. Mutta tilattiin me Hesari kuukaudeksi. 

Messupäivä oli pääsärystä huolimatta onnistunut. Kävin verkostoitumassa merimieskirkon ja ev.lut turistikirkon kanssa. Dallasissa pappina ollut nainen kertoi, että valitettavasti kirkko ei lähetä Amerikkaan muita kuin pappeja (ei kuulemma edes medianomeja, vaikka kysyin), mutta toivotti onnea matkaan muiden organisaatioiden kautta yrittämiseen. Merimieskirkko sen sijaan toivotti tervetulleeksi vapaaehtoiseksi laivoja kiertämään ja merimiehiä viihdyttämään. Saatanpa vaikka mennäkin, olen käynyt kerran aikoinaan Raahen Merimieskirkolla ja se oli ihan hauskaa hengailla merikarhujen kanssa. Kuulemma täällä vapaaehtoiset käyvät niiden kanssa jopa shoppailemassa ja antavat plussakorttia lainaan kassalla. Hih. 

Kotiin lähtiessä lumi ilmeisesti oli onnistunut sekoittamaan näitten etelän poikien liikenteen niin, että saatiin odottaa ratikkaa 45 minuuttia. Lauantaina suuntaan uudelleen messuille SAYLin ständille päivystämään ja puuhkat pölähtävät sinne silloin myös. *Sydän* Sitä ennen huomenna sitten Korkojen kera, jossa esiintymässä on "yhdessä yössä supertähdeksi noussut" Robin. Näin otsikot kertoivat ja tsekkasin, että mistä tässä on kyse. Aika hauska rallatus, huomenna varmasti alan Robin-faniksi.

Mietteitä mukavuusalueesta ja yrittäjyydestä

Yhtenä iltana lenkillä törmättiin Maken kanssa kauppaan, joka pysäytti meidät ja piti ottaa ihan kamera esille. Helsingin keskustan tuntumasta löytyi vielä liike, jossa punnitaan oranssilla vaa'alla ja jonka kassalla ei voi vilauttaa minkään ketjun plussakorttia. Aika söpöä! Kauppa ei ole hirveän kaukana meiltä, joten voisi kyllä alkaa kannatuksen vuoksi asioimaan pikkupuodissa aina silloin tällöin. 




Minulla on ollut tässä aika paljon aikaa viime aikoina, kun nämä nykyiset työt eivät jakaannu tasaisesti joka kuulle. Olen ehtinyt ajatella paljon asioita ja yrittäjyys on nostanut arvoaan mielessäni. En nyt ole (ainakaan toisaiseksi) mitään yritystä perustamassa, mutta ajatuksissani olisihan mahtavaa tehdä jotain omaa täysillä. 

Joku oli jakanut äsken Facebookissa seuraavan kuvan: 



Vapaa käännös: Pieni ympyrä -> "Mukavuusalueesi". Iso ympyrä, "Se missä taika tapahtuu". 

Tuo on niin totta. Mitään mahtavaa ja mullistavaa ei voi tapahtua, jos pysyttelee vain koko ajan omalla mukavuusalueella. Mutta hitsi sieltä on hankala lähteä pois! Mitä vanhemmaksi tulee, sen epätodennäköisemmin haluaa lähteä enää opiskelemaan lisää, koska on tottunut tiettyyn elintasoon ja opintotuella kituuttaminen ei paljoa houkuttele. Samaan aikaan yhä useampi (kokemuksen ja mutu-tuntuman perusteella) ei tiedä mitä haluaa tehdä vielä keski-iän häämöttäessäkään. Niinpä suurin osa tyytyy nykyiseen työhönsä ja lähtee leipääntyneenä aamulla töihin. Firmoissa, joita tällaiset henkilöt dominoivat, uudet innokkaat tulijat opetetaan pikimmiten "aikuisten ja talon tavoille". Mutta sellainen työ ei tulevaisuuden tekijöitä enää kiinnosta. Start up -yritykset ovat nyt se juttu. Start up'ssa on aivan eri arvostukset kuin "vanhan ajan" yrityksissä ja niistä lähtökohdista on moni menestystarina lähtenytkin. Moni menestystarina kuten esimerkiksi Google ja Facebook. 

"Joidenkin arvioiden mukaan yli 90 % startup-yrityksistä ei menesty. Startup-yrittäjälle konkurssi ei ole kuitenkaan osoitus epäonnistumisesta vaan siitä, että on yritetty. Virheet ovat merkki positiivisesta riskinotosta, uskalluksesta."

Ihailen uusien yrittäjien rohkeutta ja lannistumattomuuta! Kunpa oppisi itsekin suhtautumaan noin, että virheet eivät ole merkki epäonnistumisesta vaan yrittämisestä ja uskalluksesta. Jos aihe kiinnostaa, niin tässäpä linkki avartavaan artikkeliin, josta lainaus on poimittu.

My Amazing Year 2011

Hyvää uutta vuotta 2 0 1 2 !!! 


Sansun blogissa oli hauska postaus vuoden 2011 tapahtumista hänen elämässään ja päätinpä toteuttaa näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi itsekin vastaavan koosteen viime vuoden huippuhetkistä. Äsken ystäväni Miksun kanssa pohdittiin, että millainenhan tästä vuodesta tulee. Voikohan siitä mitenkään tulla yhtä huippu, kuin mitä vuosi 2011 oli. Sehän oli ihan yber-jätte-mahtava. Sansun postausta lukiessani mietin, että mahdanko muistaa joka kuulta jotakin, mutta Facebookin uusi Timeline on kyllä tässä mielessä ihan loistava apu. Taidanpa laitella viimeiset Nycin kuvat tänne sitten myöhemmin.

Tammikuu



Tammikuussa matkustettiin Helsinkiin USA:n suurlähetystön tammikuun tanssiaisiin.


Muuten kuukausi kului työntäyteisesti vetämäni hankkeen suuren loppuseminaarin merkeissä. Voitin jännityksen ja pidin paikallislehtien tulevaisuuden näkymistä puheenvuoron täydelle salille huippuluennotsijoiden rinnalla.

Helmikuu


Helmikuussa vierailimme ystäviemme luona Berliinissä. Erityisesti reissusta jäi mieleen palohälytys hotellissa keskellä yötä ja vierailu Ritterillä, jossa sai tehdä itse suklaata.

Lisäksi jouduin tekemään yllätysreissun Tallinnaan (kuva). USA:n Helsingin suurlähetystö ei pystynyt myöntämään viisumeita remontin takia, joten minun käskettiin lähteä viisuminhakuun Tallinnaan! Matkustin pariksi päiväksi Viroon ja olin ensimmäistä kertaa ikinä yksin ulkomailla. Suurlähetystössä käynti kesti alle tunnin, joten minulla oli paljon aikaa turisteilla talvisessa Tallinnassa ennen kuin seuraavana päivänä sain käydä noutamassa opiskeluviisumin USA:han.

Maaliskuu


Maaliskuussa siivosin pöydän ja lopetin työt. Jätin taakseni Oamkin, jossa olin viettänyt viimeiset 7 vuotta elämästäni!


Ystäväni järjestivät minulle yllätysläksiäiset ja olin pökertyä ihmetyksestä. Kaikki oli juuri kuten amerikkalaisista leffoista ja kaikki tuli todellakin täydellisen odottamatta yllätyksenä.

Huhtikuu



Huhtikuussa alkoi elämäni jännittävin vaihe, opiskelukevät unelmien New Yorkissa. Kaikki se, mistä tässä blogissa on ollut kysymys.



Pääsiäisenä Make täydensi onnen saapumalla vierailulle Nyciin.

Toukokuu


 Toukokuun huippuhetkiin kuului puuhkien pölähtäminen kaupunkiin.


Aika kului nopeasti ja valmistuminen koulusta koitti.


Korealainen ystäväni ja koulukaverini Ji Eun toteutti suuren haaveeni ja järjesti minulle kattobileet läksiäisten kunniaksi. Yksi elämän suurimpia kohokohtia ehdottomasti. Silloin oltiin kirjaimellisesti maailman huipulla, kun istuskeltiin lämpimässä kesäillassa terassin reunalla kattojen yllä queensiläisen kerrostalon katolla.

Kesäkuu




Kesäkuun alussa lomailtiin vielä New Yorkissa ja tehtiin road trip Bostoniin. Kunnes vihdoin oli aika palata kotiin. 




Kotona oli odottamassa Me Naiset -lehti, jossa oli juttu minusta ja myös pino kirjoja, josta löytyi nimeni kannesta. Suunnaksi oli kuitenkin otettava heti ensimmäisenä maanantaina työvoimatoimisto. Ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi.  


Koitti ihana juhannus ystävien kanssa mökillä.


Ja puhelu. Entinen työtoverini Tytti soitti ja pyysi minua eduskunta-avustajaksi. Hyppäsin tuntemattomaan ja läksin kuun lopussa Helsinkiin kirjoittamaan työsopparia. 

Heinäkuu


Heinäkuu alkoi Oulun Suomi-Amerikka Yhdistyksen järjestämällä perinteisellä 4th of July -piknikillä, jota juhlitaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän kunniaksi.



Kesään mahtui paljon ihania hetkiä mökillä, joita ihan kirpaisee ajatella näin keskellä talvea. Tuntuu, että voiko tosiaan joskus taas olla noin ihanaa. Valoa ja lämpöä. Kesä on niin parasta!


Heinäkuussa pääsimme vierailemaan Maken siskon luona Espanjassa, jossa hän oli työvaihdossa. 


Oikeiden reissujen lisäksi tehtiin myös haavematkoja teemajuhlien muodossa. 

Elokuu


Elokuussa vietettiin valtakunnallisia Amerikan päiviä. Heh, mun vuoteen liittyy näköjään aika paljon näitä Amerikka-juttuja tänä vuonna xD No, haitanneeko tuo kun kivaa on ollu. Voitettiin muuten cowboy-iltamissa paras asu -kilpailu näiden poikien kanssa. 


Mieleen ovat jääneet myös loppukesän ihanat mökkireissut. 

Syyskuu


Työt käynnistyivät täydellä teholla, kun vietettiin valtiopäivien avajaisia. Helsingin reissujen täyteinen aikakausi sai alkaa. 

Lokakuu


Lokakuussa vietettiin yhdeksättä hääpäivää Helsingissä. Käytiin kattomassa mm. Britenyn keikka. Pääsin myös katsomaan siskontyttöni muotinäytöstä, jossa Hilla loisti ihan parhaana tähtenä! Kuvassa siskokset ja meidän huippumalli. 


Loppukuussa vietettiin Suomi-Amerikka yhdistyksen ja yhteistyökumppaneiden järjestämänä Halloweenia ja pian sen jälkeen kuultiin, että ollaan saatu asunto Helsingistä!


... juuri parahiksi, kun olimme saaneet Oulun kodin sisustettua uuteen uskoon. 

Marraskuu


Viikkoa myöhemmin asuttiin Helsingissä ihanassa uudessa kodissamme. 


Monet ystävämme muuttivat myös tämän vuoden aikana Helsinkiin ja useimmat niistä, jotka eivät muuttaneet, vierailivat täällä ahkerasti. Oli ihania hetkiä etenkin Miksun brunssilla. Marraskuuhun mahtui myös reissausta Oulun suuntaan ja Oulun Suomi-Amerikka Yhdistyksen luovuttaminen Thanksgiving illallista edeltäneessä kokouksessa uusien tekijöiden haltuun. 

Joulukuu


Joulukuussa ahkeroitiin pitkiä päiviä töissä ja lähetin mm. 400 joulukorttia. 


Äiti ja isä tulivat vierailulle Helsinkiin. Oli hauskaa, kunnes sain hirvittävän mahakipukohtauksen ja jouduin sairaalaan juuri ennen joululomaa. 


Pari päivää sairaalasta pääsyn jälkeen olin kuin olinkin takaisin New Yorkissa ja mahakivut ystävällisesti jättivät minut rauhaan.



Viimeisenä päivänä New Yorkissa saimme tekstarilla kutsun uuden vuoden bileisiin ja lähdimme hyvillä, vaikkakin haikein mielin takaisin koti-Suomeen.


Eilen sitten otettiin uutta vuotta vastaan Heinin ja Paksun uudessa hienossa kodissa ja...



... Senaatintorilla, jossa oli ihan maailmanluokan meiningit! Hyvä Helsinki! Onnea Desing Capital of year 2012!

Aikamoinen vuosi. Toivon teille ja meille onnen ja ilon täyteistä vuotta 2012!