Näytetään tekstit, joissa on tunniste Treeni. Näytä kaikki tekstit

Vuosi 2013 pähkinänkuoressa

Edellisessä blogissani minulla on ollut tapana tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta, joten päätin jatkaa perinnettä myös nyt. Onhan tässä toipilaana aikaa. Vuosi 2011 lukeutui elämäni parhaisiin vuosiin, kun taas vuosi 2012 ei ollut kovinkaan kummoinen.

Juuri päättynyt vuosi 2013 kipuaa taas yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista vuosista kohdallani, ellei jopa parhaaksi. Olipahan melkoista tehdä tätä postausta ja katsoa mitä kaikkea yhteen vuoteen onkaan mahtunut. Silti samalla huomasin jälleen, että menneiden muistelu ei ole jotenkin juttuni. En osaa sanoa miksi, vaikka mielellään tietysti näitä kaikista parhaita paloja katselee. Tässäpä vuoden highlightit:

* Tammikuu *



- Vuosi alkoi matkalla New Yorkiin, Miamiin ja Key Westiin Mirkan ja Mikon kanssa. Lähtiessä minua vaivasi karmea noidannuoli selässä, mutta se ei latistanut intoa ja reissusta tuli todella onnistunut.

- Myöhemmin tammikuussa vietettiin Matkamessuja ja löysin sieltä uuden samanhenkisen ystävän.

- Matkan jälkeinen masennus iski poikkeuksellisen rajusti. Lopulta päätin, että se saa loppua ja omasta kotikaupungista täytyy voida löytää inspiraatio elämään. 

- Liityin kuntosalille jäseneksi ja löysin ilmoituksen Helsinki Design Schoolista. 

* Helmikuu *



- Aloitin muotitoimittaja-kurssin Helsinki Design Schoolissa ja tapasin superhuippuja tyyppejä
- Töissä vietettiin valtiopäivien avajaisia
- Sali-innostus alkoi hiipua...
- Käytiin Suomenlinnassa retkeilemässä ja valokuvailemassa Maken ja Miksun kanssa
- Perustin tämän blogin


* Maaliskuu *



- Luovuttiin meidän Oulun tukikohdasta eli laitoimme asuntomme kokonaan vuokralle
- Endometrioosi-leikkaus koitti ja siitä toipuminen hallitsi maaliskuuta
- Palmusunnuntaina vietettiin kuitenkin jo brunssia Miksulla
- Lapsuuden ystävät ja Puuhkat tulivat Helsinkiin samana viikonloppuna
- Eevi-mussukan yksvuotissynttäreitä vietettiin Helsingissä ja Disney-naamiaisia Oulussa

* Huhtikuu *



- Perustimme Nuorten aikuisten Amerikka -verkoston NAMEn ja vierailimme porukan kanssa Rantapallossa
- Minut kutsuttiin mukaan Matkabloggaaja-verkostoon ja tapasimme ensi kertaa bloggaajien kanssa livenä
- Opiskelu jatkui Helsinki Design Schoolissa ja pidimme ensimmäisen tapaamisen Boulevard-H:n perustamisen tiimoilta
- Reissukieltäymys johti kuukauden USA-roadtrip -suunnitelman syntymiseen

* Toukokuu *



- Toukokuu alkoi vappupiknikillä Heinin ja Paksun kanssa Kaivarissa
- Myöhemmin vietettiin Mirkan yllätyspolttareita Tartossa
- Humalluin kesän ihanuudesta ja rakastuin Helsinkiin, äiti ja isä tulivat vierailulle
- "Valmistuin" Helsinki Design Schoolista ja sitä edelsi ensimmäiset oikeat muotikuvaukset 
- Teimme roadtripin halki Suomen Maken kansa ja jänö iskeytyi automme puskuriin ja teki reiän autoon.

* Kesäkuu *



- Kesäkuussa pyöräiltiin paljon ympäri Helsinkiä
- Kaupungissa vietettiin Amerikan päiviä
- Vietimme aikaa USA:n suurlähetystössä useampaan otteeseen mm. kesäjuhlien ja NAMEn tilaisuuden merkeissä
- Kuukauden roadtrip -Koillis-USA:han alkoi
- Lämpöennätykset paukkuivat Arizonan ja Nevadan seuduilla

* Heinäkuu *



- Roadtrip jatkui aavikolta Kalifornian vilvoittavan ilmaston pariin. Vietettiin ihana viikko Lauran ja Jounin vieraana Escondidossa ja mentiin hakemaan Heini ja Paksu kyytiin Las Vegasista
- Ajettiin ensimmäistä kertaa Losin ja San Franciscon välinen legendaarinen rantareitti
- Kotiin palattua pakastettiin mansikoita ja vietettiin Äpän vauvakutsuja
- Minulle tehtiin toinen leikkaus, joka oli edellistä paljon helpompi ja pienempi juttu. Nautiskelin juuri ennen nukutusta kauniista maisemasta Eiran sairaalan parvekkeella kiikkuen pelkkä leikkauspaita päällä

* Elokuu *



- Elokuu oli Mirkan ja Mikon kuukausi. Vietettiin ikimuistoiset häät, joissa minä ja Miksu puuhattiin kaasoina innosta piukeina
- Elokuu oli myös mökkeilyn aikaa ja nähtiin sukulaisia ja ystäviä 
- Palattiin Helsinkiin töiden ja Helsinki Fashion Weekendin luo

* Syyskuu *




- Elo-syyskuu oli muodin juhlaa Helsingissä. Olin pukemassa malleja 2or+byYatin sekä Glorian näytöksissä, joista jälkimmäistä tähditti mm. Suvi Koponen ja Tyler Riggs. Kuvattiin myös omaa editorialia ja päästiin vierailulle NAMEn kanssa Ivana Helsinkiin.
- Tehtiin extemporee autoretki kauniiseen Porvooseen Maken ja Heinin kanssa.
- Käytiin mökillä ja aloitettiin uusi terveellinen elämä Body for Life -ohjelman mukaan

* Lokakuu *



- Lokakuu toi mukanaan mullistuksia työrintamalla. Vaihdoin työpaikkaa Arkadianmäeltä Pasilan korkeakoulumaailmaan
- Jatkettiin oman lehtemme tekemistä ja ensimmäinen isompi artikkelini julkaistiin Suomi-USA-lehdessä (Paola Suhosen haastattelu)
- Make lupasi, että saisin lähteä lomarahoilla New Yorkiin juhlimaan uutta jaksoa elämässä, mutta päädyimme sittenkin varaamaan yhteisen joulumatkan aurinkoon

* Marraskuu *



- Marraskuussa tehtiin kävelylenkkejä pitkin Helsinkiä
- Saatiin kutsu USA:n suurlähetystön loisteliaisiin Marine Ball -tanssiaisiin
- Vietettiin NAMEn kanssa mahtavat Thanksgiving-juhlat embassyssä
- 50 salitreeniä meni rikki
- Joulukuusi tuli taloon

* Joulukuu *



- Saatiin odotettuja vieraita Kanarialta, Oulusta, Soulista ja Tokiosta
- Julkaistiin Boulevard-H muotibloggazine ja pidettiin sen kunniaksi brunssi Miksulla
- Tehtiin mahtava reissu Washingtoniin ja Floridaan. Nähtiin delfiinejä, pelikaaneja, alligaattoreita, joulupukkeja ja vaikka mitä kivaa. 
- Sain megaflunssan ja vietettiin uusi vuosi kotisohvalla.

Mikä vuosi! Näin jälkeenpäin kun katsoo niin vuosihan oli kuin olikin täynnä inspiraatiota, vaikka alku oli hankalantuntuinen. Vuosi 2013 jää historiaan täynnä muotia, matkailua, Helsinkiä, juhlaa, hyviä ihmisiä, aikaansaamista, uskallusta, heittäytymistä, kropan fiksaamista parempaan kuntoon (määräaikaishuoltoja, kuten Make sanoo - ja treenaamista). Paljon voi asioihin vaikuttaa itse. Olen enenevissä määrin alkanut toteuttaa elämänfilosofiaa, jonka mukaan jos jotakin haluaa, pitää se tehdä itse. Aikalailla kaikki koettu on ollut kiinni omasta aktiivisuudesta, harva asia on tullut valmiina eteen.  

Mitähän vuodelle 2014 keksitään? Voiko siitä tulla yhtä hyvä kuin tästä - aika näyttää! Innolla uutta päin :)

Kolm(ann)en treenikuukauden tulokset

Kolme kuukautta sitten tein julkisen lupauksen täällä blogissa, että toimisin koekaniina ja kertoisin teille toimiiko Body for life -treeniohjelma oman kokemukseni perusteella. Kirjassa luvattiin tuloksia juurikin kolmessa kuukaudessa ja nyt viikko sitten tämä kirjan "maaginen" aikaraja umpeutui. On tullut siis tilinteon aika (en ole aiemmin ehtinyt, mutta tässä siis käsitellään kuluneita kolmea kuukautta tarkalleen).

Siinähän ei ole mitään järkeä, että ryhtyy treenaamaan kolmeksi kuukaudeksi ja lopettaa sitten. Uskonkin, että tämä ajanjakso määritettiin kirjassa vain sen vuoksi, että se on toisaalta tarpeeksi pitkä aika, jotta jotain todella ehtii tapahtua, mutta toisaalta jotta, se on tarpeeksi lyhyt ajanjakso - verrattuna esimerkiksi "loppuelämään". Nyt lähden mieluummin toki tavoittelemaan ohjelman kestoksi tuota jälkimmäistä, mutta alussa se olisi tuntunut hirvittävältä loppuelämän mittaiselta painolastilta. Ehkä siinä onkin juuri se juju, hoksaatte varmaan!

Pidemmittä puheitta mennäänpä kuitenkin nyt niihin tuloksiin.

Kaikissa vakavastiotettavissa medioissa käytetään infograafeja, joten myös Stilettikorkokanta-blogissa. Yllä oleva taulukko näyttää tulokset kuluneilta kolmelta kuukaudelta eriteltynä ja summattuna. Olen määrittänyt kuukauden kestoksi neljä viikkoa, sillä ollaan tehty mittaukset viikkotasolla kalenterikuukausien sijaan. 

Täydelliseen viikkoon kuuluu kuusi treeniä, joten se tekee tavoitemääräksi 24 treeniä kuussa. Viimeisinä kahtena kuukautena en ole tähän aivan päässyt, mutta olen supertyytyväinen, sillä aina tulee päiviä, jolloin ei vain kertakaikkiaan pysty ymppäämään treeniä mihinkään väliin. Itse asiassa nuo toteumaluvut ovat mielestäni huikeat, sillä välillä on kyllä saanut olla todella kekseliäs ja jakselias, että tuohon on päästy. (Pakko myöntää, että julkinen lupaukseni on toiminut hyvin kannustimena selkärangassa ja olen joskus väsyneenä motivoinut itseni liikkeelle vain sillä ajatuksella, etten voi olla raapustamssa täällä kohta luuseriraporttia meriselitysten kera.)

Kiloja oletin lähtevän kymmenen, kun kerran näin ison muutoksen elämäntapoihin tein. Se olis ollut sellainen mukavan pyöreä luku. Mutta ei. Maken kohdalla se tosin toteutui heittämällä jo reilussa kahdessa kuukaudessa, joten on se mahdollista (joillekin). Vyötärön pienenemisen suhteen en osannut tehdä mitään tavoitelukuja etukäteen, mutta toteutunut - 9 cm tuntuu kyllä kivalta! :)

Tavallaan tämä raportointi tuntuu tosi tyhmältä ja huokasinkin jo helpotuksesta, että periaatteessa mun ei tartte enää jatkaa, kun kirjan asettama määräaika on nyt ohi. Samalla pelkään kuitenkin, että laiskuus vie voiton ja palaan salakavasti vanhaan, jos ei sosiaalista painetta ole... 

Paras juttu treenin aloittamisessa on ollut energisyyden lisääntyminen, josta olenkin kertonut jo moneen otteeseen. Mutta kuten eilen mainitsin, kaikki syksyn menemiset alkaa vähän tuntua. Uuden työn ja lähes päivittäisen treenaamisen lisäksi olen ollut keskeisessä roolissa perustamassa Boulevard-H-blogazineä, johon on mennyt välillä melkein kaikki vapaa-aika. Lisäksi on NAME, tuleva reissu, blogi, ystävät ja perhe. Kaikki nämä jutut on tosi tärkeitä ja en haluais tinkiä mistään. Mutta jostain pitäis löytää lisää aikaa myös nukkumiselle ja voisin kuvitella, että helpoiten lähtisin karsimaan liikunnasta. Niin mukavaksi asiaksi kun se onkin yllättäen mielessäni muotoutunut, niin kyllä nuo kaikki muut edellä mainitut ovat silti mukavampia, jos pitää kivuusjärjestykseen laittaa. 

Mutta en halua lopettaa. Haluan pienentyä edelleen ja tulla sporttisemmaksi (sisäisesti, en tyylillisesti) ja haluan syödä terveellisesti ja olla terve.  

Oikeastaan mitä tässä istun kirjoittamassa urheilusta ja ajan kulusta, kun voisin olla urheilemassakin. Joten heippa vaan, mä meen! Katsotaan mitä tuleman pitää. ->

Toisen treenikuukauden tulokset

Nainen on mysteeri jopa itselleen. Siihen voisin tiivistää viime viikot. Joskus ajattelen, että oikeaoppisessa postauksessa pitäisi olla yksi hieno kantava teema ja ajatus, josta syntyisi ehjä ja naseva kirjoitus. Mutta sellainen vaatimus saattaa blokata kirjoittamisen kokonaan :) Viime aikoina yksiselitteisten ajatusten löytäminen tästä päästä on tuntunut nimittäin melko mahdottomalta tapahtumarikkaiden päivien jälkeen.

Olo näyttää voivan olla samaan aikaa onnellinen ja lattea. Ja mitä tulee uuteen kokonaisvaltaiseen kuntokuuriin/elämänmuutokseen, sama ristiriitaisuus jatkuu tällä rintamalla.



Yhtään herkkupäivää ei ole jäänyt välistä

Viime kuukauden raportissa ounastelin haasteellista kuukautta ja kyllähän se sitä on ollutkin. Uuden työn aloittaminen on osoittautunut yllättävän isoksi elämänmuutokseksi. Ensin seuraajan perehdyttäminen ja aikakauden pakettiin laittaminen. Sitten loma ja reissu pohjoiseen. Sitten uudessa paikassa aloittaminen, uudet päivärytmit ja rutiinit. Ja yllätykset.

Nykyisessä työssäni on päiviä, jolloin töihin täytyy mennä jopa jo aamukuudeksi! Huh, melkoinen muutos totuttuun, kun kello soi 4.30! Onneksi tämä koskee vain pääsykokeiden aikaa. Ja onneksi olen oppinut heräämään aikaisin joka tapauksessa aamutreenien ansiosta. Joskus saan jopa outoja kiksejä itsensä ylittämisestä, kun aamu-unisena henkilönä raahaudun nyrkit pystyssä salille klo 6.30.



Kumpi vie voiton? Treeni vai kököttäminen? 

Mutta miten siis on mennyt? Urheilun kannalta melko hyvin. Syömisen suhteen ei niinkään erityisen mallikkaasti. Pimeän ajan alkaminen, harmaus, kiire ja hormoonit yhdessä ovat näyttäneet laukaisseen minussa karhu-vaihteen päälle ja elimistö haluaisi siirtyä talveen rasvaista ja sokerista ruokaa ahmien. Jos ensimmäisen kuukauden aikana ei ollut ollenkaan nälkä ja makeanhimo, niin no on nyt ollut! :)

Tulokset

Kaiketi juuri edellä mainitun ansiosta puntari näytti tänäaamuna täsmälleen samaa lukemaa kuin kuukausi sitten. Plus-miinus nolla. En edes voi listata enää kuinka monena päivänä olen syönyt herkkuja myös arkena, helpompi olisi varmaan listata päivät jolloin en ole. Töissä on esim. ollut joka päivä suklaata pöydällä, eihän kukaan voi sellaista vastustaa!

Vyötärön ympärys on kuitenkin kaventunut edelleen 1,5 cm ja yhden reiden ympärys melkein 2 senttiä, joten urheilu näyttää joka tapuksessa muokkaavan vartaloa erilaiseksi. Ja suoraan sanottuna tavoitteeni ovat muuttuneet täysin entisistä ajoista.

Kliseisesti sanottuna olen löytänyt urheilemisen ilon ja tekisi mieli lopettaa painon kyttääminen kokonaan. Tämä on paljon suurempi tulos, sillä ryhti on parantunut ja kaipaan salille pääsemistä! Edes perjanatai-iltana ei haittaa mennä tekemään aamulla olosuhteiden pakosta väliin jäänyttä treeniä ja se on maailman suurin muutos minussa (mutta sen jälkeen on rehellisyyden nimissä pakko kyllä herkutella, niin paljon en sentään ole muuttunut, että viikonloppu voisi alkaa salaatilla ja vesilasilla).

Vain kaksi aerobista ja yksi voimaharjoitus on jäänyt viimeisen kuukauden aikana väliin. Kaksi treeniä jätin suosiolla tekemättä, koska halusin nauttia täysillä vähäisistä mökilläolopäivistä ja tällä viikolla keskiviikkona ei ollut mahdollisuutta treenata, kun kalenterissa oli menoja aamuseiskasta iltakymmeneen.

Kiinnostus urheilemista kohtaan huojentaa minut. En ole tuhoamssa ja sairastuttamassa elämääni huonoilla elintavoilla. Mitä tulee herkutteluun, sen kanssa pitää jatkaa taistelua, mutta olla armollinen. En aio muuttua ihmiseksi, joka ei voi käydä arkena ystävien kanssa ulkona syömässä, koska ei ole herkkupäivä. Huipputuloksia olisi varmaan helppo saada, jos olisi joka ilta kotona kokkaamassa, mutta se ei ole minun elämääni.



Edit: Mietin, että eikö ole tullut otettua yhtään kuvaa tämän kuukauden aikana minusta, mutta muutama löytyi somen kätköistä, joten lisäsin ne tähän. Jotain on kai jo saatu aikaiseksi? :)

Olen ajatellut jatkaa kuukausiseurantaa ainakin joulun Floridan reissuun saakka ja koitan pitää herkuttelua kurissa ajatuksella, että sitten ehkä EHKÄ julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat... :D Se on kyllä hirvittävän pelottava ajatus, joten pidätän oikeuden ehkä-sanaan... :) Tänään on muuten lähtöön tasan kaksi kuukautta aikaa!

Ja vielä siitä onnellisuudesta ja latteudesta. Pimeä aika on kyllä todella raskasta elää! Väsyttää ihan koko ajan ja välillä hiipii mieleen ajatus, että pitäisikö lopettaa kaikki iltamenot ja keskittyä vain työn tekemiseen ja muuten vaipua talviuneen sohvalle. Mutta edelleen Helsinki tarjoaa kaikkia kivoja mahdollisuuksia ja toistaiseksi olen pitänyt parempana tehdä asioita kivojen ihmisten kanssa iltaisin kuin antaa väsymykselle periksi. Ainakin mieli säilyy kirkkaana, vaikka ympäristö lyttää maahan, pieksee pimeydellä ja hakkaa harmaudella.

Jonain päivänä vielä keksin keinon jättää taakseni Suomen talvet ja vietän ne ruskeana rusinana palmun alla! Nyrkkiä heristäen sanon tämän. Viimeistään eläkepäivillä, mutta toivottavasit jo vähän aiemmin. Jos urheilun ilo oli kerran mahdollista löytää, niin ei tämäkään voi mahdotonta olla!

Juonipaljastuksia uudesta elämästä

Meille tuli uusi sohva samana päivänä kun liityimme kuntosalille. Naureskeltiin, että kumpihan vetää pidemmän korren - sali vai divaani. Toistaseksi ne ovat pysyneet tasoissa. Kävi nimittäin hassu juttu. Kaveri suositteli Makelle treenikirjaa ja yhtäkkiä opus pyörikin jo täällä kotona. Nyt seuraa vähän jorinaa kirjasta, mutta lopussa piilee masiivinen juonenkäänne, jos jaksatte sinne asti...

Kun Body for LIFE -kirja saapui nettikaupasta, katsoin sitä naureskellen, että ei-voi-olla-totta tollanen pullistelevien amerikkalaisten horppamiesten naurettava pätemisjuttu tai jotain. Ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Kunnes Make rupes lukemaan siitä pätkiä ääneen ja jutut vaikuttivatkin, öhöm, kiinnostavilta. Lopulta revin kirjaa, että mää haluan lukea sitä kans. Hyvä ettei pitänyt kahta kirjaa tilata.

"Unelmat ovat asioita, joita toivot tapahtuvan - asioita, joita on mukava ajatella, mutta joiden toteutumista on mahdoton ennustaa. Tavoitteet ovat sen sijaan erityisiä asioita, jotka olet päättänyt saada toteutettua tietyn selkeästi rajatun ajan kuluessa." 

"Älä kuvaile tulevaisuuttasi kuin se olisi jotakin, mitä "toivot" saavuttavasi. Puhu siitä kuin se olisi jotain minkä toteutat aivan varmasti. Toivo ei ole riittävän vahva tunne luomaan halua, jota tarvitset pystyäksesi jatkamaan. Sinun täytyy vakuuttua siitä, että mielikuvituksesi luomat asiat ovat totta tulevaisuudessasi."

Siinä esimerkiksi pari puhuttelevaa otetta. Olen oivaltanut tämän asian matkustelun kohdalla ja saattanut todeksi villeimmätkin ideat 2350 euron palkalla! (Mulla onkin tästä oma postaus valmisteilla, mutta palataan siihen ajallaan.) Jäin miettimään, että jos matkustelun osalta toimii, niin miksipä tämä ei toimisi terveellisen elämän ja hyvän kunnon kohdalla myös?

"Sinun täytyy muuttaa unelmasi tavoitteiksi ja kirjoittaa ne ylös. Se todella auttaa. Tässä siitä todiste: Vuonna 1953 Harvardin yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että kolme prosenttia samana vuonna valmistuvista opiskelijoista kirjoitti ylös erityiset uratavoitteensa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tutkijaryhmä haastatteli vuoden -53 opiskelijoita ja sai selville, että ne kolme prosenttia opiskelijoista, jotka olivat kirjoittaneet tavoitteensa ylös, ansaitsivat enemmän rahaa kuin loput 97 prosenttia yhteensä."



Kirjassa kerrottiin, että se kertoo paljon muustakin kuin fyysisestä kunnosta, se kertoo elämästä. Liikkeelle lähdettiin psyykkaamisesta, joka on ollut meikäläisen tapauksessa kyllä avainjuttu. En ole jaksanut todella innostua mistään kunnonkohotusprojekteista vuosiin, kun en ole pystynyt näkemään, että ne mun haahuilevat ja veltot salilla seisoskelut johtaisivat johonkin. Tai se, että töiden jälkeen jaksaisin vielä kahden viikon päästäkin lähteä jonnekin jumppaan. Tiesin aina etukäteen, ettei niin tule käymään. Joten tämä psyykkausosa oli mulle tosi tärkeää, että liekki syttyi.

Motivoinnin lisäksi kirjassa annetaan selvä ohjelma, mitä noudattaa. Tavallista ruokaa saa - ja pitää syödä 6 kertaa päivässä. Proteininlähteitä nyrkinkokoinen annos, hiilareita nyrkinkokoinen annos + kasvikset. Yhtenä päivänä saa ja pitää herkutella niin paljon kuin sielu sietää.

Salitreenausta on kolme kertaa viikossa (kerta kestää noin 45 min), ja aerobista treeniä kolme kertaa viikossa 20 min kerrallaan. Eli ohjelma vie päivästä alle 5 prosenttia. Treeni on ohjeistettu tarkasti.

Ollaan käyty tällä viikolla 6 aamuna treenamassa ennen töihin lähtöä (arkena) ja on ihan mahtava fiilis! Kertaakaan ei ole ollut vaikea lähteä, eikä nälkä ole vaivannut. Nyt lepopäivänä ajatus uudesta treeniviikosta tuntuu suorastaan fantastiselta, joten tässä voi ihmetellä, että kuka puhuu tälläistä! Ihmettelen sitä itsekin :) Aamutreenin parhaus piilee siinä, että koko ihana ilta on sallittua viettää uudella divaanilla, jos niin haluaa - ah mikä diili!





Mielenkiinnolla odotan, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän projetkin tai elämäntavan suhteen. Nyt on lisätty painetta, kun kirjoitin tämän julki. Lisää syytä tavoitteiden toteutua. Kunhan ei tulisi mitään sairasteluja tai muita.

Mutta nyt se käänne. Kirjassa sanottiin, että kun alkaa treenata ja voida paremmin, saa uusia töitä ja menestystä elämässä jne. No ensimmäinen viikko treeniä on nyt takana ja sekä minä että Make ollaan saatu uudet työpaikat! Voitteko uskoa! Melko tehokas opus ;)

Maken firma myytiin ja yt:t ovat ohi hänen osaltaan. Työt jatkuvat amerikkalaisen firman palveluksessa (pääkonttori on Kaliforniassa, Irvinessä jossa yövyttiin matkallamme) ja meikäläinen siirtyy politiikan parista korkeakoulumaailmaan töihin ensi kuussa. Tästä kertonen tarkemmin myöhemmin, kun kuviot selviävät. Joka tapauksessa uudet kukat maljakossa on ansaittu ja reissusuunnitelmia muhii päässä. Mutta juuri tällä hetkellä kuntoprojekti on minulle tärkeintä, jopa matkustelua enemmän. Joten pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin.

"Rajat, joiden kanssa elät juuri nyt ja jotka liittyvät jokaiseen olemassaolosi eri ulottuvuuteen, ovat oman mielesi tuotoksia. Ne ovat kuvitelmia ja ne estävät sinua etenemästä. Sinä pystyt paljon enempään kuin luuletkaan. Kysymys kuuluukin, oletko valmis tekemään läpimurron ja löytämään mahdollisuuksiesi äärimmäiset rajat." - Bill Phillips

Hihii, joku varmaan nauraa, että hirveää amerikkalaista hömppää. Katsotaan toimiiko se! Koekaniini Ulletiini testaa ja raportoi.