Glamouria päivään!

Channing Tatum jakoi tuoreeltaan tämän kuvakollaasin eiliseltä minulle Facebookissa ja no, myös niille muille 3,8 miljoonalle ystävälleen (järjetön määrä tykkääjiä btw!). Tässä pilkahdus silmänruokaa, glamouria ja Oscar-tunnelmaa kaikille meille, jotka emme jaksaneet pitää gaalavalvojaisia. Kerrassaan upeaa Channing ja Jennifer, hyvältä näyttää! Jennifer Anistonin säkenöivä punainen mekko on Valentinon käsialaa ja korut Fred Leighton.

Kuva

Aurinko * Kamera * Ystävät * Sveaborg

Vihdoin aurinko näyttäytyi meille noin 50 vuoden tauon jälkeen. Kaivoimme kamerat esille ja lähdimme hankkimaan punaiset posket Suomenlinnasta. Klik, klik, klik! Tässäpä meidän sunnuntai pähkinänkuoressa.

































 













Pikkubreikki blogosfäärissä

Mitäs sinne puolen ruutua kuuluu? Mun lauantai on ollut melko reipas. Aamulla skypettelyä Tokioon, päivällä aqua circuit -treeniä (ihan mahtava laji!), kokkausta, reissuhaaveiluja ja vähän siivousta. Illan olen viettänyt koulutehtävien parissa ja piiskannut itseäni tekemään jutut kunnolla. Journalistisen muotijutun suunnittelu ei ole ihan helppoa, huomasin juuri. Idea kyllä syntyi helposti, mutta millaisessa muodossa ja mihin formaattiin juttu istuisi, se osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Niinpä olen tutkinut Hesarin/Kuukausiliitteen, Trendin, Glorian ja Me Naisten juttujen rakenteita perusteellisesti ja oppinut kovasti. Taitaa muuten olla käsillä se hetki, että "kill your darlings", nimittäin innolla syntynyt aihe ei taidakaan olla sellaisenaan toimiva konsepti muotijutuksi. Näissä tunnelmissa, hommat jatkukoot! Vi ses!





Pohdittavaa viikonlopuksi

Todella puhuttelevan päivän ajatuksen myötä ihanaa viikonloppua kaikille! Teksti lainattu Kadonneet tytöt -blogista.

Pallomekolla ja lenkurajalkaposerauksella selvittiin viikon viimeisestä arkipäivästä vapaalle. 

Päivän asua ja mietteitä tyylistä ja sen muuttumisesta

Lueskelin tänään muotitoimittajakurssin materiaaleja, kun pohdiskelin, että miten toteutan tälle jaksolle annetut etätehtävät. (Aion viikonloppuna ryhtyä tehtävien kimppuun kunnolla!) Totesin jälleen, että näiden asioiden opiskelu on kyllä hurjan mielenkiintoista. Mia Dillemuth oli kirjoittanut luentomateriaaliin, että "Muoti perustuu vastavoimiin. Ajassa on aina läsnä muoti ja antimuoti. Antimuoti on usein seuraavaksi muodissa." Tämä pysäytti minut, sillä se auttoi jäsentämään päässäni tänään jyllänneitä ajatuksia aiheesta.

Saatiin kuin saatiinkin otettua ne lupaamani asukuvat aamulla. Mekkoa käytin töissä vihreiden korkkareiden kanssa. Miltäs asu näyttää teidän silmäänne?


Mietiskelin tänään oman makuni muuttumista ja sitä, että miksi nyt laitan paljon mieluummin päälleni siivojantakilta (työväenteatterin tyyliin) näyttävän farkkumekon (<3) kuin fiksun bisnesasun?

Tulin siihen tulokseen, että ehkä tässäkin pätee tuo vastavoimajuttu. Niinkuin muodin luonnolliseen kiertokulkuun vaikuttavat maailman tapahtumat, niin samalla tavoin kai se tapahtuu pienemmässä muodossa yksilön elämässä. Eli karrikoidusti sanottuna klassisen luksukkaasta tyylistä siirtyminen rähjäiseen kirpparityyllin onkin vain ihan loogista, jos tuota Mian ajatusta pohtii tarkemmin. Kun on saavuttanut / kokenut tietyn vaiheen, voi tulla halu uudistua täysin. Voi tulla halu tehdä pienien steppien sijaan täyskäännöksiä.

Yhtäkkiä muistin tätä kirjoittaessani, että 15-vuotiaana halusin kulkea vain kirpparilta ostetuissa vanhojen miesten vaatteissa. Se oli eniten trendikästä mielestäni. Sitten parikymppisenä halusin kiinteistönvälittäjäksi sen takia, että saa käyttää jakkupukua. Äitini tai siskoni muisteli vasta, että lukion jälkeen ainoa urahaaveeni oli "se, jossa pääsee kipittämään tyylikkäissä vaatteissa kadun yli kahvilaan lounaalle" :D Kiertokulku on siis jo löydettävissä tämän yksilön elämästä!

Muodin ja tyylin maailma on ihana, loputtoman iso ja monisäkeinen ratas, joka pyörii lakkaamatta. Se herättää minussa paljon ajatuksia. Mia kirjoitti luentomateriaaliimme, että "Muodissa pysyminen vaatii loputonta uteliaisuutta ja aktiivista vaikutteiden seuraamista." Gabrielle Chanel taas sanoi, että "muoti häviää, tyyli säilyy".

Näyttää siltä, että toiset ihmiset löytävät varhain oman tyylinsä ja tykkäävät pitää siitä kiinni löyhemmin tai tiukemmin koko elämänsä. Toiset taas kokeilevat kaikkea ja lopulta löytävät omaleimaisen persoonallisen juttunsa. Kolmannet mukautuvat seuraamaan koko ajan muuttuvia pintatrendejä. Mitkä vaikutteet ja syyt sitten kullakin ohjaavat valintoja, mielestäni tulee pukeutua siten, miltä itsestä hyvältä tuntuu. Se on aina tyylikkäintä!

Eilisen kaupunkireissun alkuperäinen tarkoitus oli käydä katselemassa Makelle takkia. Olimme käyneet ihailemassa tuota Burtonin takkia jo syksyllä, mutta silloin ei raskittu sitä ostaa. Nyt takki oli reilussa alennuksessa ja juuri oikea koko odotti onnellista omistajaansa! <3

Sellaista tänään mielen päällä. Nyt lopetan tähän, mutta ehkä kirjoitan tässä lähiaikoina vielä sanasen trendien synnystä kurssilla oppimani pohjalta. 

Kiinnostaisiko se teitä lukijani? 

Huomisen höyhenet

Voihan itsensä vaatettamisen ihanuus ja hankaluus. Mieleni halajaa kevät(KESÄ)vaatteisiin ja rentoiluun, mutta ympäristö ei. Pukeutuminen ei tunnu tällä hetkellä juhlalta, sillä se on jotenkin niin hankalaa näiden ristiriitojen kanssa painittaessa. Mutta tänään kävimme iltasella vähän kaupoissa pyörimässä Maken kanssa ja vastoin pihistelysuunnitelmiani hölläsin kukkaron nyörejä Monkissa yhden farkkumekon verran. Ajattelin kokeilla huomisaamuksi sellaista rulea, että koska on uutta kivaa, niin ei vaatekriisiä huomenna! Haastan itseni sen verran hyvään vaatepäivään, että voin ottaa aamulla päivän asu -kuvia oikealla kameralla pitkästä aikaa.

Tämän päivän pintajutut.

Huomisaamua odottava pussukka...
Ihana Tommy-ystäväni antoi minun jatkaa kameran objektiivin laina-aikaa, joten nyt täytyy kaivaa se kamera esille ja antaa kännykkäkameran ja instagrammin olla vähän aikaa. iPhonesta puheenollen, postimies oli tuonut minulle Society6-nettikaupasta tilaamani suojakuoret tänään! Jee! Take me back to paradise! Parantumaton matkafriikki ei voinut itselleen mitään kuoria valitessa... 

Mitäs tykkäätte? :)

Ps. Sain jostakin innostuksen kuunnella Johan Sebastian Bachia ja ai että kuulostaa hyvältä Rihannan rinkutusten ja muiden vaihteluna. Eli pari biisivinkkiä vielä loppuun ja eikun Spotify'sta tai muualta kaivelemaan: Brandenburg Concerto No 3, Sonata in A minor Bourée ja tietysti Air "The Suite".

Pps. Nyt jo huolestuttaa, että se mekko näyttääkin huomenna ihan pöljältä, kun olen täällä näin mesonnut... 

Kutsu keväälle

Maanantai 18. helmikuuta 2013, Helsinki. Aurinko nousee klo 7:49. Aurinko laskee klo 17:20. Päivän pituus 9 tuntia 31 minuuttia. Säätila ulkona: harmaata ja loskaista.



Kuulin, että Oulussa on ollut tänään keväistä. Täälläkin jo odotetaan sinua kevät!

Haluamisen hyvästä ja pahasta voimasta

Haluaminen. Sen minä osaan. Tänään olen ehtinyt haaveilla suomalaisten designereiden laukkusista ja korkokengistä ja monesta muusta kivasta. Varsinainen haluamisen hyökyaalto iski tänään aamiaisella eteeni Hesarin sivulta, kun näin Finnairin mainostavan lentotarjouksiaan. Silmäni suurenivat, lehden luku keskeytyi ja löysin itseni googlettamasta vimmatusti lento- ja hotellipaketteja eri kohteisiin. Mutta pian jo sitten kieriskelinkin valtavassa ristiriitaisten ajatusten ristiaallokossa: Säästäminen, arjen sujuvuuteen satsaaminen, hetken hurma, harkittu kaukomatka, nopea reissuhelpotus, yksi tai muutama designer-vaate, uusi kevätgarderobi halpismerkeistä, tulevaisuuteen varautuminen, uusi sohva, uusi sänky...? Huokaus. Siihen vielä päälle kanssaihmisen ristiriitaiset toiveet ja tarpeet... Voihan toivottomuus!

Viikonlopun parhauksia Instagrammin kätköistä

Toisissa ihmisissä sitä on yleensä helpompi havaita. Kun ne vaan haluavat asioita sen sijaan, että tekisivät niille jotain. Reissaaminen on varmaan tästä paras esimerkki. Aika monella täysi-ikäisellä, terveellä ihmisellä on mahdollista tehdä sen eteen, että reissuun pääsee. Täytyy vain mennä pois mukavuusalueelta ja lopettaa tekosyihin uskominen.

Ja tämä koskee myös minua.

Kävin vast'ikään kirpputorilla ja jututin myyjiä. Kyllä tästä roinasta tienestin saa, kun vain viitsii alkaa myyntihommiin, kertoi myyjä, jonka pöydällä en nähnyt mitään kiinnostavaa tavaraa. Niin, onhan sitä omiinkin nurkkiin kertynyt paljon tavaraa. Minulle myyminen tuntuu epämieluisalta asialta. Kun jokin asia on menettänyt silmissäni arvostuksen, on vaikea nähdä, että joku muu saattaisi pitää sitä aarteenaan. Helpompi on vain antaa tavara pois ja säästyyhän siinä vaivaakin. Mutta onko sitten minullakaan aihetta mankua reissua, kun matkan hinnan verran voisi olla massia kiinni minulle arvottomissa roinissa?

Voi olla, että olemme kaikki joskus pienen henkisen läppäisyn tarpeessa. On helpompi suostua uskomaan unelmat torppaavia tekosyitä kuin suostua menemään epämukavuusalueelle ja toimia.

Pitää kuitenkin muistaa, että se arki tällaisenaankin on monesti varsin mallillaan. Etenkin sen näkee, kun ottaa kuvia Instagrammilla vain päivien parhaista hetkistä :) Kun arjen ankeudet rajataan pois, onko pokkaa haluta vielä lisää, kun on jo niin paljon?

On minusta, koska haluaminen on eteenpäin vievä draivi, joka mahdollistaa kaikkea uutta ihanaa. Arki vie leijonan osan elämästä joka tapauksessa, joten kaikella viekkaudella vivutetut ja puurtamisella punnerretut herkkuhetket ovat eämääni aina tervetulleita!

Ps. Hmm. Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin. Kaipaan selvästi tätä muistutusta itselleni yhä uudelleen ja uudelleen, joten antakaa anteeksi mahdollisesti rikkinäisenä soiva levy... :)