Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit

(Travellerin) elämää pandemian aikaan


Yli kaksi vuotta korona oli asia, jota välttelin, pelkäsin, kunnioitin, vihasin ja välillä vähättelin. Kun se sitten viimein tänä kesänä osui omalle kohdalle, on kokemus ollut jotain, mitä en ollut osannut odottaa tai kuvitella. 

Alkuun olin ihan kunnolla petipotilas, mutta olen joskus ollut sairaampikin (sikainfluenssa ja tavallinen influenssa – hyi, ne muistot menevät karmeudessaan tämän edelle). Koronan todellinen vitsaus kohdallani on ollut sen pitkäkestoisuus. Nyt 4,5 viikkoa myöhemmin olen edelleen toipilas. Välillä yskittää, korvatorvi ei toimi kunnolla ja väsyn helposti. 

Laitoimme asunnon myyntiin keväällä, koska korona-aika tuntui teljenneen meidät liiaksi kotiin. Asunto ei mennyt kaupaksi. Ei tarjouksen tehneellä ostajakandidaatilla, eikä sen myötä meillä. Nyt koronaan sairastuminen pakotti taas neljän seinän sisälle, eikä asuntoasialle jaksanut tehdä mitään. Olen koittanut kuunnella, mitä tällä kaikella on ollut sanottavanaan. Ja mitä haluaisin kirjoittaa blogiin, oltuani viikkoja sairaana. 

Kolme ja puoli kuukautta lähtöön – Mikä on suunnitelma?


Talvi on vaihtunut kesään. Suunnitelmia on pitänyt säätää samaan tahtiin kuin pukeutumista sään lämmetessä, mutta päätös lähdöstä on pitänyt. Olen ymmärtänyt miksi maailmanympärimatkojen (tai muiden isojen reissujen) suunnitteluun kehotetaan varaamaan ainakin vuosi aikaa. Käytännön järjestelyjen lisäksi prosessi on iso matka omaan mieleen. Mikä siis suunnitelmamme on?  

Dream big or go home


Asunto on ollut nyt kaksi viikkoa myynnissä. Heti myyntiin laittoa seuranneena päivänä medioissa kohistiin, että tuoreen tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista on lykännyt tai luopunut kokonaan aikeistaan ostaa uusi asunto kiihtyvän inflaation ja nousevien korkojen vuoksi. 


Ensimmäisellä viikolla muutama kiinnostunut kävi katsomassa asuntoa. Sitten hiljeni. Elämän suunnittelu tuntui menevän entistä hankalammaksi ja jatkuva asioiden pyörittely alkoi taas raastaa hermoja. (Harmikseni olen saanut huomata olevani paljon kontrollifriikimpi huolehtija kuin olen tajunnutkaan.)

Beach house with the view


Sitä saa, mitä tilaa. Puhu haaveista ääneen ja ne käyvät toteen." 

Siltä vahvasti näyttää – nimittäin allekirjoitimme hetki sitten sitovan asunnon ostotarjouksen talosta, jonka seinässä lukee AURINKORANTA! Onko totta, että vuosien haaveet turkoosin meren äärellä asumisesta onkin mahdollista toteuttaa koti-Suomessa? Ainakin haaveet meren äärellä asumisesta siis, veden väristä en vielä tarkkaan tiedä. Olenhan käynyt Aurinkolahdessa vasta kolme kertaa ja tässä kuussa ensi kerran. Nyt on villiä! Asuntokuume, se on kuulkaas kavala veitikka.

Mikä Amerikassa viehättää?


Sain Friolandian Eveliinalta pysäyttävän postaustoiveen. Tai on kai väärin sanoa, että pysäyttävän, enemminkin liikkeelle laittavan. Ajatukset ovat laukanneet, kun olen pohtinut ja pohtinut.

"Mua kiinnostais kuulla mietteitä aiheesta että mitkä on sulle niitä asioita joiden vuoksi tykkäisit asua Jenkeissä ja miksi taas mieluummin Suomessa.. jos ei perhettä ja ystäviä lasketa mukaan. Siis ihan sellasia käytännön pieniä asioita, hajut, maut tms.."

Tämä kysymys on minulle itselleni tärkeä ja siksi se pysäytti minut miettimään.


End of an Era


Olipahan viikonloppu! Meillä on ollut oma asunto Oulussa seitsemän vuotta ja tällainen tavarahiiri kuin minä on näemmä ehtinyt täyttää nurkat ja kaapit siinä ajassa kiitettävän tehokkaasti. Kun muutimme reilu vuosi sitten Helsinkiin, oli meillä maailman helpoin muutto, sillä pystyimme jättämään kaiken tarpeettoman Ouluun. Nyt pohjoisen tukikohtamme kuitenkin menee vuokralle kokonaan, joten on on tullut aika kohdata taakse jätetyt tavarat.

Tässä tuli sitten se sopivan pakottavan hyvä syy alkaa siihen myyntihommaan, jonka kerroin olevan minulle jotenkin epämiellyttävä juttu. Mutta projektiin ryhtyminen tuotti tulosta jo tämän viikonlopun aikana! Taakse jättämämme tavarat osoittautuivat löydöiksi joillekin toisille ja matkakassa alkoi karttua mukavast ;)

Kulttuurishokki

Olen kotona. Fyysisesti istun keittiönpöydän ääressä yöpuku päällä. Kello on kymmenen illalla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki on yhtä sekamelskaa. Heräsin kolmelta yöllä ja hengailin pirteänä neljä tuntia ennen kuin päätin kipaista "pikkuaamu-unille", jotka päättyivät sitten iltapäivällä viideltä, kun puhelin soi...

Make lähti työmatkalle Helsinkiin heti maanantaina ja itsekin hoitelin asioita koko päivän melko normaaliin tapaan ja kävimpä istumassa Tuiran biitsilläkin kaverin kanssa. Mutta tänään shokki jotenkin iski varmaan tuon unirytminkin takia. Halusin linnoittautua pimeään huoneeseen ja katselin vain lempileffoja peiton alla (ja tänään oli kuulemma kesän paras hellepäivä!)

Ajatukset ovat vielä koko ajan New Yorkissa, joten päätin aktivoitua sen verran, että lataan kuvat kamerasta koneelle. Mutta ihanasti Canonin kamerastani paljastui ominaisuus, että kun muistikortilla on yli 3000 kuvaa, niitä ei voi ladata koneelle ilman kortinlukijaa, jota minulla ei ole! Niinpä istuin vajaan tunteroisen poistellen tärähtäneitä kuvia, että sain matskun ulos laitteesta. Kuvia siis riittää pääni lisäksi myös kamerassa...

On ollut todella outoa palata kotiin. Lähtiessäni lähes 2,5 kk:tta sitten maassa oli lumi ja olin ihan kiinni uraelämässä. Nyt astuessani kotiin kaikki näytti ja tuoksui oudolta ja jotenkin pieneltä. Make oli jättänyt kämpän siistiin kuntoon (jonka onnistuin tuhoamaan hetkessä pömäyttäessäni laukut ja kassit auki). Oli ihana syödä suomi-ruokaa, nukkua omassa sängyssä puhtaissa lakanoissa ja käydä maailman parhaassa suihkussa. Maanantai-aamuna tunsin jopa hetkellisiä onnentunteita. Kiitollisuus tämän kevään onnellisuuden määrästä kupli sisälläni ja mieli oli jännittynyt tuntemattomasta tulevaisuudesta täynnä uusia jännittäviä seikkailuita.

Jostain syystä työkkärissä käynti kuitenkin tuhosi tuon fiiliksen ja pikkuhiljaa alkoi iskeä päälle vähän kauhua. Olen koittanut luoda mental imageja (mielikuvia) värikkäästä kotirouvan arjesta ja unelmatöistä, jotka vain nappaan kulman takaa kuleksimasta ja kas niin uudet seikkailut odottavat! Mutta sitten huomaan väsymyksen ja voimattomuuden, jonka myötä kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta.

On kai typerää edes alkaa miettiä tulevaisuutta ensimmäisinä päivinä, kun keho ja mieli ovat sekaisin kaikesta. Siispä sallin itselleni nyt hetken todellisuuspakoa leffojen ja kuvien maailmassa. Äsken tuli fiilis, että pitäisi rynnätä Mäkkärille ostamaan kokista muovimukissa ja ryystää sitä pillillä. Mutta koska en jaksa tehdä sitäkään, palaan takaisin Manhattanille roadtripille lähtöä edeltäviin tunnelmiin...

Kuten yleensä kaupunkilomailu ei ole mitään kevyttä puuhaa. Etenkään kun pitää ehtiä imeä kaikki vielä tekemätön ja käydä kaikissa lempipaikoissa - vielä kerran. Koko lomaviikon New York kylpi yli 30 asteen helteessä ja minä nautin. Aivan sama sille hyytymykselle ja heikotukselle, mikä päivin jälkeen oli. Helteellä tunnen itseni kauniiksi, hyvinvoivaksi ja elämässä täysillä kiinni olevaksi. Meillä oli ohjelmarunko viikolle, johon kuuluivat kaikki yhteiset pakolliset tekemiset niinkuin High Line -puisto, musikaali ja Coney Island.

Sitten välillä oli "vapaata ohjelmaa", jolloin kaikki säntäilivät ympäri Manhattania lempikaupoissaan ympäripyöreitä tunteja...

... ja Make koetti ymmärtää :)

Tiistaina mentiin katsomaan all time suosikki Mamma Mia -musikaali ja vietettiin Angelan Suomi-Amerikka polttareita (se on menossa naimisiin ens keväänä... ei se oo vielä kihloissa kyllä mutta kato varalta!)

Mirkka ei tullu, voi sitä tyttöä! Olis kannattanu, koska näytös sattui olemaan 4000. esitys, joka on vedetty Broadwaylla! Maailmankuulu Magnolia-leipomo lahjotti kaikille juhlan kunniaksi cupcaket! Mutta se oli pientä siihen verrattuna kuinka sairaaan hyvä musikaali jälleen oli! Huomasin, että Makekin tykkäs ihan hulluna - vaikka se olikin "mies" sen jälkeen ja oli vaan, että "joo olihan se ihan hyvä", mutta minä sanon että ihan hyvä my ass - se oli MAAILMAN PARAS!! (heti Leijona Kuningas -musikaalin jälkeen tai rinnalla... )

Cupcakeja, tiara ja musikaali... siitä on parhaat polttarit tehty! Ja seuraavana päivänä jatkettiin myös juhlien merkeissä, sillä olihan kyseessä viimeinen ilta New Yorkissa.

Järkättiin kotibileet Upper East Sidella ja tärkeimmät kaiffarit oli tietysti kutsuttu paikalle. Sain pienet Koreasta tuodut lahjat tytöiltä ja oli kyllä tosi ihana ilta.

Oltiin tosin vähän voipuneita superaktiivisesta shoppailupäivästä.. varsinkin Miksu, joka shoppaili aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihan täysillä. Jalkakylpy oli vähintä, mitä sen jälkeen voi tehdä...

Oli naurua...

...ja oli itkua, kun Ji Eun (kuvassa) ja Jenny lähtivät. Angela jäi yöksi ja siitä eroaminen seuraavana aamuna oli -ihan- kamalaa. Itkettiin vuolaita kyyneliä yhdessä ja luvattiin nähdä pian taas. Sitä odotellessa perustettiin yhteinen blogi, josta ehkä myöhemmin lisää.

On käsittämätöntä löytää korealainen sisko ja soulmate New Yorkista. Love you Angela!

Suremaan ei auttanut kuitenkaan jäädä, sillä yksi mieletön osuus reissusta oli vielä edessä! Roadtrip kohti Bostonia, Cambridgea ja tuntemattomia rantoja alkakoot! To be continued...

Kesäloma!



Voi järkytys, kun näyttää aikuismaisilta nämä blogin kuvat taas... not. Tervemenoa uskottavuus, mutta sehän sopii tähän eletään kuin viimeistä päivää -elämänvaiheeseen...

Kuten kuvista näkyy, vieraat ovat saapuneet ja paljon on taas tapahtunut. New Yorkerin asunnon avaimet on luovutettu...

...ja kamat kannettu neljännessä kerroksessa sijaitsevaan kämppään pienen pieniä portaita pitkin. Voi sitä haban tärinää ja hien virtaamista, kun 3o asteen helteessä täällä reippailtiin. Uusi kämppä on osoittautunut aivan tosi kivaksi ja parasta on Frendit-asunnon tapaan toteutettu parveke, jonne voi kömpiä vain ikkunan kautta! Hihii.

Myös koulu on loppunut. Perjantaina oli valmistujaisseremonia, jossa sain todistuksen ja loppukokeen arvosanat. Ihan hyvin meni ja hyvä mieli jäi viimeisestä päivästä.

Parasta oli, että Mirkka ja Miksu olivat todistamassa tätä "valmistumista", koska sen takia en muistanut haikeilla tämän aikakauden loppumista juuri ollenkaan. Oli lähinnä nostalginen fiilis, ihan kuin ala-asteella kevään viimeisenä päivänä konsanaan! :) Tästä se kesäloma alkaa! Tällaista tunnetta ei olekaan ollut vuosiin, sillä töistä kesälomalle jääminen on jotenkin niin eri juttu.

Luokkatoverini Kayo Japanista valmistui samana päivänä ja hän oli saanut Mikki-Hiiri -lakin Disney Storesta ja me keksittiin, että tästä tulee meidän valmistujaislakki, ihan niinkuin muillakin yliopistosta valmistuvilla on :)

Tämähän on ihan yhtä hassu?

Class 2011!
Vähän kuvia opettajien kanssa. Ylhäällä Advaced-kurssin opettaja Rachel ja alhaalla Nichole.

Angela toi mulle kukkia... Ja M&M toi ruisleipää! Käsittämättömän ihanaa.

Valmistujaisseremonian jälkeen käytiin pöyrimässä kaupungilla ennen kuin siirryttiin valmistujaisbileisiin Ji Eunin katolle.

Ja vitsi, mikä meininki siellä olikaan odottamassa meitä! Katolla oli yhtä aikaa amerikkalaisten häiden jatkot, joten katto notkui ihmisistä, ruuasta, musiikista, tunnelmasta ja MAISEMISTA! Tuntuu näitä kuviakin katsoessa, että tuo tausta sielun maisemastani oli vain joku blue screen -tekniikalla toteutettu epäaito kuva. Mutta ei. Se oli kerrankin ihan totta.

Oli hurjaa istua katon reunalla, jossa ei ollut mitään suojakaidetta tai muuta turvasysteemiä. Taaksepäin ei paljon uskaltanut katsoa, sillä pudotus alas oli aikamoinen...

Siinä keskellä morsian ja sulhanen - ja joukko hääbändäreitä! :) Aluksi katolla oli kuulemma ollut pieni taisto, että kummalle porukalle katto kuuluu, mutta pian opiskelijat ja häävieraat juhlivat yhdessä sulassa sovussa.

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Rooftop Gardenissa, jotta maisemakiintiö oli varmasti täynnä sille illalle.

Tämä päivä kului Sohossa ostostelun merkeissä, kunnes odotettu hetki koitti...

Elämänirakkaus saapui jälleen kaupunkiin! Tästä ei voi kuin bileet parantua, kunhan nukutaan yöunet ja väsymykset pois. Jetlag-potilaat tuolla jo vetelevät sikeitä täyttä päätä ja taidanpa itsekin lähteä nukkumaan, sillä aika juhlaa, kun ei tarvitse nukkua yksin - niiiin pitkästä aikaa!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijamussukoille! =) Palataan taas, kun tulee saumaa istahtaa koneelle hetkeksi.