Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hamptons. Näytä kaikki tekstit

Memory Motel


Olen joskus ajatellut, että jokaisella postauksellani pitäisi olla alussa biisisuositus, jota kuunnella blogia lukiessa. Tämän postauksen kappale on The Rolling Stonesin Memory Motel. 

Memory Motel -kappale on saanut innoituksensa New Yorkin Montaukissa sijaitsevasta rähjäisestä tienvarsimotellista, jonka edessä kävimme ottamassa tyttöjen kanssa kuvia muutama viikko sitten. On huisia ajatella, että Rollareiden muusikot hengasivat näissä samoissa maisemissa vieraillessaan Andy Warholin luona kylässä muutamia vuosikymmeniä sitten. Mick Jagger vietti tuolla matkalla yön Memory Motelissa ja sen seurauksena syntyi kappale, jota sittemmin ehkä kymmenet miljoonat ihmiset ovat kuunnelleet. Jokaiselle laulu sanoineen merkitsee erilaisia asioita ja tunnelmia. Kuten myös motellissa vietetyt hetket siellä olleille kävijöille.

Musiikintekijät ja taiteilijat yleensäkin saavat vain harvoin kuulla, miten heidän sisältään syntyneet tuotokset ovat vaikuttaneet muihin ihmisiin. Kaikki meistä eivät vaikuta Rollareiden tai Andy Warholin kaltaisella volyymilla ihmiskuntaan – mutta jokainen meistäkin vaikuttaa johonkin ihmiseen.

Montauk bound


Matkustaminen on taianomaista. Yhdessä hetkessä Miamin palmut ja pastellimaailma vaihtuvat toisenlaiseen väripalettiin ja mielenmaisemaan. Taretakseen täytyy kääriytyä pehmeään pörrötakkiin ja jättihuiviin, vaikka aurinko loimottaa yhtä kesäisen näköisenä taivaalla kuin Floridassa. Onnellisuus lämmittää sisuskaluja edelleen, kun matkaa on takana jo kohta kaksi viikkoa. Täällä on hyvä olla. Miamissa, Key Westissä, Fort Lauderdalessa, New Yorkissa, Montaukissa. Kaikissa paikoissa on omat erityisyytensä. 

Talo Hamptonsissa – Au pairin elämään tutustumassa


Kirjoittaisinko tänään New Yorkin muotiviikoista vai siitä, kun pääsin tutustumaan au pairin elämään Hamptonsissa? Totean, että tänään olen enemmän Hamptons-tuulella. Minulla on nimittäin ikävä New York -siskoani Jennaa ja pikkuisia, joita hänellä on ilo hoitaa tuolla maailman toisella laidalla. (Enkä oikeasti edes kaunistele, kun käytän sanaa ilo. Tulette kuulemaan miksi.)

Ensimmäiset tunnelmat Hamptonsista


Sanoja ei meinaa löytyä, kun istun tässä ulkoterassilla miettimässä, että kuinka tallentaisin kuluneen viikon, kuukauden ja tämän hetken tunnelmat. Meri kimmaltaa loppumattomana edessäni, hyväntuulen musiikki soi ja syysauringon säteet lämmittävät ihoa vielä lämpimästi.

Olen 'päivähoidossa' Gurney's-nimisessä luksushotellissa, jonne päädyin wifin, tuon aikamme eliksiirin, perässä. Perjantai – minun tenttipäivä ja Jennan työpäivä vaateputiikissa – vaati tämän järjestelyn, ja juuri nyt en voisi olla iloisempi näistä velvotteista, jotka johtivat minut tähän hetkeen. (Yöksi en kuitenkaan tänne taida jäädä, sillä nettisivut kertoivat ensi yön halvimman huonehinnan alkavan 750 dollarista ja huomenna puolestaan 2800 dollarista, viuh!)