Kahden maailman rajalla El Pasossa

El Paso ansaitsee vielä oman postauksensa, sillä luemme kaupungin yhdeksi kiehtovimmista kohteista, joissa olemme vierailleet. Jotain taikaa siinä paikassa oli, sillä aloitimme loman Amerikassa menemällä aamusalille! Jetlagin takia olimme pystyssä jälleen aikaisin ja seitsemän jälkeen hikoilimme jo juoksumatolla hotellin kuntosalilla. Kuntoilun jälkeen olikin hyvä sitten toteuttaa hyvällä omalla tunnolla 100 päivää sitten tekemämme suunnitelma: Ihop-aamiainen El Pasossa!

Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen pyörimään suurin marketteihin, sillä etsimme kylmälaukkua, jonka saisi tupakansytyttimestä kylmenemään. Sellaista kohtuuhintaista ei ikävä kyllä löytynyt, joten päädyimme kankaiseen vaihtoehtoon kera jäiden. Se toimi lopulta ihan mainiosti, joten hyvä päätös. Ja oli tarpeen, sillä sitä juoman määrää ei voi uskoa, mikä tässä helteessä painuu kurkusta alas! 

Klo 11 kävimme kirjautumassa hotellista ulos ja pakkasimme taas koko omaisuutemme autoon. Ja sehän tarkoitti tietysti myös matkamaskottiamme Winstonia, joka on jälleen kotimaassaan Amerikassa käymässä kanssamme. Winston on syntynyt Las Vegasissa vuonna 2008 ja odottaa nyt jännittyneenä pääsyä kotikonnuilleen ensi kertaa sitten Suomeen muuton jälkeen. Saimme adoptoitavaksi Winstonin Mirage-hotellissa, jossa kilpikonnasammakko-parka oli käyty jättämässä huoneeseemme. 

Mutta El Pasoon. Lähdimme metsästämään Rio Grande -jokea, joka rajasi Yhdysvaltojen ja Mexicon rajaa. Sana "joki" on kyllä vitsi, kun katsoi sitä kuivettunutta joenuimaa. Joku paisuttelija selvästi ollut nimeämässä kohdetta. Rajallepäin mennessämme  näimme siistin juna-aseman ja junamiehen tyttärenä piti tietenkin käydä ottamassa pari kuvaa hieman erilaisista vetureista. 

El Pasolle tunnusomaisen piirteen antava teksti vuoren seinämässä näkyi Juarezin puolelta hyvin ratapihalle. Myöhemmin kuvasin toisaalla korkealla kulkevaa junarataa ja sain kokea kunnon säikähdyksen. Auto kaarsi mutkasta tielle, jonka reunassa olin ottamassa kuvaa, ja siitä lensi suurella voimalla jokin pala päin asfalttia särkyen tuhansiksi palasiksi ihan vieressäni. Mielikuvitukseni laukkasi vaarallisen Juarezin ollessa niin lähellä ja ensimmäinen ajatus oli, että autosta heitettiin vähintään joku kranaatti minua kohti. Kipitin äkkiä sisälle autoon takaisin sydän takoen. Huomasin kuitenkin, että kyseessä oli joku osa, joka irtosi autosta mutkassa, ei sen dramaattisempaa. Ja äitille tiedoksi: El Paso on yksi Yhdysvaltojen turvallisimmista kaupungeista, vaikka viereinen Juarez onkin yksi maailman vaarallisimmista. Sitä paitsi ollaan jo kaukana näiltä mailta :)

Rakennukset El Pasossa ovat ihanan värikkäitä ja Meksikon vaikutteita on kaikkialla.  

El Pason keskustaa. 

Ja Ciudad Juárez autosta katsottuna. Wikipedia kertoo, että kaksi huumekartellia käy sotaa kaupungin hallinnasta, ja siellä surmattiin vuonna 2009 eniten ihmisiä maailmassa väkilukuun nähden. Vuodesta 2008 vuoteen 2010 kaupungista on paennut väkivaltaa 230 000 ihmistä, joista vähän yli puolet El Pasoon. 20 000 rakennusta on jäänyt tyhjilleen. Sen kyllä huomasi. Ero kaupunkien välillä oli käsittämätön. 

El Paso oli eksoottinen alku matkallemme, mutta ei jää varmasti ainoaksi mielenkiintoiseksi kohteeksi. Sen kertoi jo New Mexikon valkoiset hiekat, joita näimme matkalla tänne Tucsoniin. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt aamiaiselle.