Havaiji & Bahama – kurkistus pinnan alle + matkamessulippuarvonta!


Pul, pul, pul. Ajatuksia ja unelmia on pulpahdellut viime aikona mieleeni – luonnollisesti, koska vuosi vaihtuu ja silloinhan näitä juttuja mietitään. (Joku voisi sanoa, että enkö muka mieti unelmia aina muulloinkin, johon voisi kai sanoa, että kyllä se niinkin on. Mutta uuden vuoden kynnyksellä erityisesti mietin unelmia.) Unelmathan ovat käytännössä tavoitteita ja vuodenvaihde on ihanteellista aikaa uusien tavoitteiden luomiseen.

Vuoden tärkein matkainspiraation poksautus on pian käsillä, kun tammikuun kohokohta eli Matkamessut starttaa reissuideoineen ja tarjouksineen 19.1. Olen messuilla mukana aktiivisesti ja sen kunniaksi postauksen lopussa on ohjeet matkamessulippuarvontaan.

Mitä ajattelin tänään


Kolme viikkoa paratiisissa on ohi ja olen palannut kotiin. Viikko on mennyt pitkän matkan ja aikaeron vuoksi jonkinlaisessa blurrissa välitilassa, mutta mieli on valoisa ja kiitollinen. Joululaulut soivat ja kuusi on koristeltu. Loma tekee ihmeitä ihmiselle – en voi edes verrata tätä olotilaa ennen matkaa olleisiin fiiliksiin. Tässä hetkessä erityisesti näkee sen, kuinka hirveää myrkkyä stressi ihmiselle on.

Maagisia auringonlaskuja ja Road to Hana


Blogi ja bloggaaja lomaterässä, check. Niin vain hullun halvat lennot kantoivat meidät moiteettomasti Havaijin auringon alle ja siitä lähtien tietokone on pysytellyt repun pohjalla viettämässä omaa lomaansa. Tänä iltana tarjoutui kuitenkin sopiva rakonen päivittää tuoreet kuulumiset eetteriin. Kolmen viikon reissumme on saavuttanut puolivälin, joten taitaahan se olla jo aikakin.

Voiko 380 eurolla päästä Havaijille – huomenna se selviää!


Mahassa on perhosia ja tuntuu, että olen vähintään vastarakastunut. Sekaisin. Nimittäin...ME LÄHDETÄÄN HUOMENNA HAVAIJILLE – jos luoja suo, ja järjettömän halvat lentolippumme todella toimivat. En kestä! 

Edullisten lentolippujen bongauksen huippu saavutettiin kesällä, kun kahden allianssin hintakilpailun seuraksena Lentodiileissä ilmoiteltiin Havaijin lentojen maksavan 338 euroa halvimmillaan. Siis Helsinki-Honolulu-Helsinki tuohon hintaan, kun normaalisti ko. lipusta saa pulittaa nelinumeroisia summia. Kuumeisesti mietimme, että voidaanko me ostaa Havaijin lennot extemporee, mutta mitä pidempään asiaa mietittiin, sitä enemmän kysymys alkoi muuttua muotoon

voidaanko me jättää ostamatta Havaijin lennot tuohon hintaan?


Ei voitu. Hinta ehti hieman kivuta ylöspäin, mutta silti järjettömän halpaan 380 euron hintaan tiketit ilmestyivät sähköpostiimme. Siltä seisomalta oli pakko käydä kirmaamassa juoksulenkki metsikössä – niin mielettömälle lippujen ostaminen tuntui. Ja tuntuu taas tällä hetkellä.

New Yorkin muotiviikolla malleja pukemassa


Elämässäni on aika ajoin nähtävissä seuraavanlainen kaava: Tulee yö ja ideamylly alkaa pauhata päässäni. Silloin KAIKKI on mahdollista ja elämä on TÄYNNÄ mahdollisuuksia. Yritän laittaa nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tule, kun Times Squaren verran potentiaalisia, upeita tulevaisuuksia piirtyy henkisille billboardeilleni. Sitten koittaa aamu, ja fiilis on vaihtunut puoleksi valvotun yön jälkeen täysin päälaelleen. Koko päivän väsyttää ja illalla olen jo suunnilleen varma, ettei minusta tule mitään, koskaan. 

Viime yö ja tämä maanantai ovat noudatelleet tätä kaavaa. Yöllinen superwoman on laahustanut tänään väsyneenä ja hommat ovat edenneet yhtä sutjakkaasti kuin hiusharja takkutukassa. Aneemisena aloin iltasella sitten selailemaan Elle-lehteä ja sisukkaista naisista lukeminen naksautti taas paremman vaihteen päälle.

Mieleeni nousi seikka, etten ole kirjoittanut vielä siitä, miten pääsin syyskuussa New Yorkin muotiviikoille pukemaan malleja. Se, jos jokin on piristävä muisto, joten päätin palata muistoissa Manhattanille ja päättää maanantain näin parempiin kuviin ja tunnelmiin. 



Syksyn New Yorkin reissuni toimii hyvänä muistutuksena, että unelmia toteutuu, vaikka niitä usein joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. New York Fashion Weekille pääseminen on ollut unelmani vuosikausia ja en ole kovin realistisena haaveena edes tainnut pitää, että jonain päivänä ovet voisivat avautua backstagelle saakka. Mutta niinpä vain toissa kuussa kävi.

Amerikka-ystävyys koetuksella?


Puhelin soi: "Miten meidän Amerikka-fanilla menee tänään?"

Niin, miten Amerikan ystävillä menee marraskuun 10. päivä "amerikkalaisen jytkyn" jälkeen? Sitä olen kovasti miettinyt omalla kohdallani tässä reilun vuorokauden ja käynyt lukemattomia keskusteluja ystävien kanssa, joilla olen koittanut saada tolkkua ajatuksiini. 

Heräsin vaaliyönä klo 5 ja lähdin epäuskoisissa tunnelmissa USA:n Suomen suurlähetystön vaalivalvojaisiin. Tapahtuma oli surrealistinen. Iloisia juhlakoristeluja, herkkuruokia, mutta juhliin kuuluva hilpeys ja kepeys puuttuivat. Tilaisuus päättyi, ja ihmiset lähtivät keskiviikon askareisiinsa vaiteliaissa merkeissä. Minä myös. Ei varmasti tarvitse lähteä käymään läpi syitä, miksi Euroopassa ei ole juurikaan juhlittu vaalitulosta.

Clarion Helsingin kattouima-allas – jo toinen ympärivuotinen pool Helsingissä!


MUIKEITA UUTISIA KANSALAISET: Suomen pääkaupunki on saanut jo toisen ympärivuotisen ulkouima-altaan, kun Allas Sea Poolin lisäksi pulikoimaan pääsee nyt myös Clarion Helsinki -hotellin katolla! Etelän rantalomakohteissa on virallisesti syytä alkaa huolestumaan – uusi kilpailija pohjoisessa on astunut kehiin. Ehdotan, että Helsingin nimeksi muutetaan tästä päivästä alkaen Beach & Pool City Helsinki, BPCH. 

(No, eihän se maailman iskevin ole, mutta ajatelkaapa HCMC:tä...) 

Kuulin Helsinkiin avattavasta Clarionista ensimmäisen kerran Matkamessuilla tammikuussa ja ilokseni bloggaajille suunnatun tilaisuuden goodie bageistä löytyi lahjakortti hotelliin. Tuntui hassulta tehdä huonevarausta lähes vuoden päähän, mutta niin se aika vaan kuluu ja eilen sitten koitti päivä, jolloin pääsimme lunastamaan lahjakortin uunituoreessa hotellissa. (Jossa on kattouima-allas, mainitsinko sen jo?) Muutama tunti sitten kotiuduimme minirantalomaltamme Jätkäsaaresta ja tältä matka näytti: 

Opinnäytetyöstä ja kutsumustyön löytämisestä


Tuntuu, etten ole kirjoittanut varsinaisia kuulumisia blogiin pitkään aikaan. Kun tekee opinnäytetyötä ja suorittaa kuutta kurssia, niin blogin kirjoittamiseen ei ole aina oikein rahkeita. Lisäksi kesän reissuilta riittäisi kirjoitettavaa vielä pitkäksi aikaa (positiivinen ongelma tietty). Mutta nyt ajattelin ottaa hetken aikaa ja kertoilla vähän arjesta, ajatuksistani ja siitä missä mennään.

Idea tähän syntyi oikeastaan Pako arjesta -blogia lukiessani. Jerry pohti syntymäpäivänsä kynnyksellä, että mitä on saavuttanut elämässä tähän mennessä. Samoja asioita pohti myös Deep Red Blues -blogin Kea, joten liekö syksy tällaista pohdintojen aikaa meillä kaikilla.

Hurrikaanien uhrien auttamisesta – vuosi case Bahamasta – nyt katse Haitiin


Vuosi sitten lokakuussa Karibialla riehui hurrikaani Joaquin, joka osui erityisesti Bahamalla sijaitsevalle Long Island -saarelle. Tänä syksynä hurrikaani Matthew'n jäljiltä Haiti on vakavan hätäavun tarpeessa. Uutiskuvat hirmumyrskyalueilta nostivat mieleeni vuoden takaiset tapahtumat, kun lensimme pienkoneella Floridasta Bahamalle. Lentokoneemme oli lastattu täyteen avustustarvikkeita ja pääsimme viemään ne henkilökohtaisesti sinne missä tarve oli.

Pidempään blogejani seuranneet tietävätkin, että suoritin viime syksynä työharjoittelua pienlentokoneyhtiössä Floridassa. Olimme suunnitelleet Bahamalle suuntautuvaa promo- ja kuvausmatkaa pienkoneella ja hurrikaanin iskettyä juuri pääkohteeseemme, Long Islandille, mietimme pitkään mitä tehdä. Lentäjämme viestitteli saaren pohjoisosassa olevaan hotelliin, josta kerrottiin, että lentokenttä on toiminnassa ja pohjoisessa kaikki on ok.


Hotelli esitti toiveen, että mikäli matkamme toteutuu, toisimme tullessamme tarvikkeita saaren eteläosan uhreille. Monen vaiheen jälkeen päätimme, että matka toteutetaan, jos vain lentokeli sallii sen. Marraskuun puolivälin paikkeilla marssimme Walmartiin ja täytimme ostoskärryt tyynyillä, vilteillä, pyyhkeillä ja leluilla, joita meiltä oli toivottu. Ostimme tarvikkeita niin paljon kuin pieneen lentokoneeseen oli mahdollista sulloa ja sijoitimme tuon vuoden joululahjabudjetin luonnonvoimien uhreille.

Wölfferin viinitilalta 6600 kilometriä itään


Viime lauantaina pieni tupakeittiömme täyttyi puheensorinasta ja herkullisista tuoksuista. Reissukesän jälkeen oli aika istua dinnerille vaihtamaan kuulumisia koti-Suomessa ystävien kanssa. Kesän reissut eivät jääneet vain puheisiin vaan illan aikana maistelimme makuja muun muassa Kreikasta ja New Yorkin Hamptonsista. 

Syyskuussa vietin viimeisen Hamptons-iltani Wölfferin viinitilalla. Nyt kuukautta myöhemmin makunystyrät johtivat minut muistoissa takaisin tuohon ihanaan, syyskuiseen iltaan, jolloin katselimme auringonlaskua viiniköynnösten äärellä. Ilmassa oli loppukesän taikaa. Oli sadonkorjuun aika. Pian vihreät oksat kellastuisivat ja lehdet tippuisivat maahan jättäen loiston hetkeksi taakseen. 


Jennan maasturissa popit pauhasivat kaakossa, kun kurvasimme East Hamptonin kartanoiden ja putiikkien ohitse Sagaponackissa sijaitsevaa Wölffer Estate Vineyardia kohti. Oli perjantai-ilta ja laittautuminen oli kuulemma paikallaan, "näet sitten". Parkkipaikalla katseeni kiinnittyi toden totta ensimmäisenä korkokenkäisiin, huipputyylikkäästi pukeutuneisiin hamptonittariin. Ja sen jälkeen ryöppyinä kasvaviin viinirypäleterttuihin, jotka tervehtivät meitä auton vieressä, sievissä riveissä kasvavissa viiniköynnöksissä.

Allas Sea Pool – Helsinki, meillä on uima-allas!


Lokakuun kuudestoista. Ilma 7 astetta, uima-allas 27 astetta. Pulahdan veteen Helsingin paraatipaikalla. Helsinki on tehnyt jotain, joka saa arvostukseni kohoamaan kotikaupunkiani kohtaan aivan uusille leveleille. Meillä on uima-allas, joka on auki ympäri vuoden. Tämän parempia uutisia kaltaiseni turkoosien vesien ystävä ei voisi saada.

New York Fashion Week 2016 – parhaat katutyylit, joista inspiroitua


Sehän on Anna Wintour! Victoria Beckhamin New York Fashion Weekin muotinäytös on juuri päättynyt viereisessä Cipriani-rakennuksessa ja kutsuvieraita purkautuu kadulle. Olen vuosia haaveillut, että pääsisin New Yorkiin joskus muotiviikkojen aikaan, ja nyt tuo unelma on käynyt toteen. 

Santorinin Oia & Firostefani – Anteeksi mitä?


"SIIS ANTEEKSI MITÄH?!" oli ensimmäinen reaktioni. 

Niin. Jäimme viime postauksessa ajelemaan skootterilla pitkin eteläisen Santorinin hengästyttävän ihania rinteitä merimaisemia ihastellen. Olin varma, että kauneuden määritelmän äärimmäisin superlatiivin laita oli saavutettu. Olimmehan nähneet tulivuoren taakse laskevan punaisen auringon (vannon, se melkein sihahti mereen painuessaan). Olimme myös nähneet kaikki ne rannat. Kirkkaan sinisen meren, hohtavan valkoiset talot. Vuorenrinteet, serpentiinitiet, räiskyvän pinkkinä ryöppyävät kukkapuut. Sitten saavuimme Oiaan.

Olimme kruisanneet Santorinin pohjoisimpaan kaupunkiin itärannikkoa pitkin. Grillatun maissin tuoksun leijaillessa nenäämme iskimme mopedin parkkiin isolle parkkipaikalle. Olimme saapuneet ensimmäiseen kunnon kaupunkiin ja lähdimme kävelemään kapeille kujille juustolla kuorrutettua maissia mutustellen.

Ja sitten se oli siinä, aivan yhtäkkiä ja varoittamatta. SIIS ANTEEKSI MITÄ?! MIKÄ TÄMÄ MAISEMA EDESSÄMME ON??!!


Maisema. Jos puhutaan MAISEMASTA, niin tällä näyllä voi jo sanoa olevansa maisema, vai mitä. Trjoijoijoi ja päätä kääntämään toiseen suuntaan, MAISEMAA pukkaa edelleen. Yllätys oli todellinen, sillä kohteeseen ennakkoon tutustuminen oli jäänyt vähälle ja näihin Oian maisemiin päädyimme takakujia pitkin täysin vailla odotuksia ja varautumatta.


Hiljalleen tajuntaan alkoi virrata kaikki ne matkakuvat Santorinilta, jotka olivat minua saarelle viekoitelleet vuosia. Ei ollut photoshopia tarvittu niihin kuviin! Ei tällä saarella. Täällä sitä nyt toden totta oltiin.

14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini


❤️  Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.

SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa – 
olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?

❤️  Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.

Talo Hamptonsissa – Au pairin elämään tutustumassa


Kirjoittaisinko tänään New Yorkin muotiviikoista vai siitä, kun pääsin tutustumaan au pairin elämään Hamptonsissa? Totean, että tänään olen enemmän Hamptons-tuulella. Minulla on nimittäin ikävä New York -siskoani Jennaa ja pikkuisia, joita hänellä on ilo hoitaa tuolla maailman toisella laidalla. (Enkä oikeasti edes kaunistele, kun käytän sanaa ilo. Tulette kuulemaan miksi.)

Pommi-iskuja, New York – ja aivan tavallinen nainen menossa kotiin


Rämisevä lentokenttäbussi huristelee Times Squaren halki kohti Newarkin lentokenttää. Mainosvalot välkkyvät valtavina ikkunan takana, mutta muuten bussissa on pimeää. Istun reppu vierelläni ja mietin viime päivinä useampaan otteeseen tuntemaani sähköistä väreilyä, jonka New York – ja matkustaminen yleensäkin – aiheuttavat. Tulee mieleen hassu ajatus: Voiko matkustaminen olla minulle sama asia kuin musiikki on säveltäjä-siskolleni?

Pääsääntöisesti kaikki rakastavat musiikkia, mutta joillekin se on elinehto. Pääsääntöisesti kaikki rakastavat myös matkustamista, mutta joillekin se on vielä enemmän. Sen vuoksi on valmis priorisoimaan koko elämänsä. Voisiko muusikko lopettaa soittamista? Voiko traveller-sielu lopettaa matkustamista?

Ensimmäiset tunnelmat Hamptonsista


Sanoja ei meinaa löytyä, kun istun tässä ulkoterassilla miettimässä, että kuinka tallentaisin kuluneen viikon, kuukauden ja tämän hetken tunnelmat. Meri kimmaltaa loppumattomana edessäni, hyväntuulen musiikki soi ja syysauringon säteet lämmittävät ihoa vielä lämpimästi.

Olen 'päivähoidossa' Gurney's-nimisessä luksushotellissa, jonne päädyin wifin, tuon aikamme eliksiirin, perässä. Perjantai – minun tenttipäivä ja Jennan työpäivä vaateputiikissa – vaati tämän järjestelyn, ja juuri nyt en voisi olla iloisempi näistä velvotteista, jotka johtivat minut tähän hetkeen. (Yöksi en kuitenkaan tänne taida jäädä, sillä nettisivut kertoivat ensi yön halvimman huonehinnan alkavan 750 dollarista ja huomenna puolestaan 2800 dollarista, viuh!)

Huomenna New York Fashion Weekille – Minä ja City 10 vuotta


Se on sellainen homma, että fiilis on täällä tällä hetkellä aika katossa. Tarkalleen kymmenen vuotta sitten syyskuussa matkustin ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Alkoi matka, joka muutti elämäni perinpohjaisesti. Instagrammissani lukee sanat "You got your start, you went to New York", joka on lainaus laulunsanoista. Näistä sanoista on muodostunut tunnuslauseeni. Nykyinen minäni sai alkunsa tuolla matkalla. Huomenna palaan kaupunkiin yhdeksännen kerran. Mitä kaikkea kuluneeseen 10 vuoteen onkaan mahtunut!

Oikeastaan minun pitäisi kai olla pakkaamassa, koska kello lähestyy kymmentä ja aamulla kello soi viideltä. Koko viikko on kulunut kouluhommien parissa aamusta iltamyöhään, joten nukkuakin voisi.
Mutta toisaalta, pitäähän tällaista virstanpylvästä – 10-vuotistaivalta – vähän ehtiä fiilistelemään blogiin, eikö!

Vinkki Manner-Kreikkaan – turkoosien rantojen Chalkidikí


Häiden jälkeisenä päivänä lähdimme rannalle. Jostain syystä suomalaiset eivät ole tyypillisiä matkailijoita Thessalonikin läheisellä Chalkidikín alueella. (Näin ainakin paikalliset meille kertoivat.) Chalkidikí on kuitenkin rantaihmisen paratiisi, joten jos Kreikan saaret on tullut koluttua, niin laita tämä Manner-Kreikan helmi muistiin.

Neljän päivän visiitti Chalkidikín alueella valkoisine hiekkarantoineen ja turkoosine vesineen teki vaikutuksen. Koska Kreikalla on yksi maailman pisimmistä rantaviivoista, voit löytää halutessasi biitsejä, jossa ei ole ketään muita. Toisena vaihtoehtona on suunnata "viiden tähden -rannalle", jossa palvelu pelaa. Yöuinti turvallisessa, hiekkapohjaisessa meressä on myös kuulemani mukaan melkoisen romanttinen kokemus. Harmillisesti itse emme ehtineet sitä kokea tällä reissulla.

Kreikkalaisissa häissä






Se oli yksi elämän onnellisimmista päivistä. Kuvankauniille hääparille totta kai – joka sai toisensa häikäisevässä, pastellisessa auringonlaskussa Kreikan taivaan alla – mutta myös tälle pesunkestävälle romantikolle. Ajattelen, että ulkoiset puitteet voivat olla millaiset tahansa häissä, kunhan hääparista loistaa rakkaus ja onni toistensa saamisesta. Se on alfa ja omega.

Mutta jos sattuu rakastamaan matkustamista, aurinkoa, Kreikkaa ja estetiikkaa sillä palolla, jota allekirjoittanut tuntee, niin se, että rakkauden lisäksi häät ovat turkoosin Välimeren rannalla – onhan se vielä jotain aivan tajunnanräjäyttävää! Viime lauantaina kaksi isoa unelmaa toteutui. Pääsin kokemaan sekä häät rannalla että olemaan kreikkalaisissa häissä, vieläpä yhtä aikaa. Ja tältä se kaikki näytti. (Jos haluat päästä oikein sopivaan tunnelmaan, laita kuulumaan Il Volo – Grande Amore Spotifystä.)

Uusi normaali, Y-sukupolvi ja Diginomadit

Uuden elämän tiistai. Elämä on tällä hetkellä erilaista kuin se on tavannut olla. Olen keittänyt itse kahvit, sillä juon nyt useimmiten aamukahvin kotona. Voin elää luontaisen rytmini mukaan, joten kahvin aika on melko myöhään aamupäivästä. Monesti teen kirjoitustöitä vielä myöhään yöllä, joten aamulla nukuttaa. Alkanut viimeinen lukuvuosi opiskelijana on nyt monella tapaa kokeellista aikaa. Miten minulle sopii päätoiminen kirjoittajan työ? Onko vapaus hyvä renki vai isäntä?



Olen ensi kertaa päätoimisesti opiskelija vasta nyt tänä viimeisenä vuonna siten, ettei ole työharjoittelua tai kokopäivätyötä opiskelun rinnalla. Vain omia ja kouluun liittyviä projekteja. Lukemista ja kirjoittamista. Lähiopetusta vain muutamana päivänä kuussa, itsenäisesti tehtäviä kouluhommia paljon.

Aikakoneella menneeseen ja tulevaan

Jos voisi katsoa ajassa eteenpäin kahden vuoden päähän ja tietäisi, että kaikki on silloin hyvin, niin eikö se olisi mahtavaa? Stilettikorkokannassa tämä on mahdollista tänä elokuisena iltana. Edellinen kirjoitus aikajanalla on kahden vuoden takaa. Siitä katsottuna eletään tulevaisuudessa, uudenlaisessa elämänvaiheessa ja vähän eri ihmisenä. Ja kaikki on hyvin. Joten eikö siitä voisi vaikka postauksen kirjoittaa?

Kuva: Chanel.

Vuonna 2014 perustimme Kirsin kanssa yhteisen matkablogin, joka vei mennessään. Kokosimme Amerikka-palapeliä reissuiltamme 50 State Puzzle -blogiin ja Stilettikorkokannalle ei jäänyt aikaa. Palapelin rakennus oli antoisaa puuhaa, mutta tänä syksynä tuli kuitenkin aika palata juurille. Olen huomannut, että olen matkabloggaajana enenmmän "inspiraatio- kuin info-postaushenkinen" ja tämä blogi sopii siihen.

Stilettikorkokanta, ja edelliset blogini (jotka on nyt tuotu tämän saman sivuston alle), ovat käsitelleet mitä tahansa mielessäni pyörivää asiaa, vaikka matkat ovatkin aina olleet keskiössä. Stilettikorkokanta-blogi syntyi itse asiassa alun perin tarpeesta pakottaa itseni inspiroitumaan jostakin muusta kuin matkailusta. Voi nuori sydän, kuinka vähän tiesitkään!