Ihme nimeltä Antelope Canyon

Hellurei ja terveisiä Kaliforniasta! Ajoimme tänään 950 kilometriä ja matkalle mahtui osavaltion rajan ylityksiä yhteensä kuusi kappaletta. Tämä johtui vuorisesta maastosta, jonka takia alkumatkalla reitti kulki vuoroin Arizonan ja vuoroin Utahin puolella. En ole ehtinyt katsoa uutisia, että onko kaikkien aikojen lämpöennätys paukkunut tänään, mutta auton mittarin ennätyslukemat Nevadan aavikolla olivat 123F eli 50,5 astetta! Sitä kuumuutta ei voi uskoa, auton ikkunat olivat ihan tuliset ja tuuletus sai olla koko ajan täysillä. Nyt kuitenkin lekottelemme viileässä Newport beachin kaupungissa. Ennen kuin mennään sen enempää tähän ihanalta vaikuttavaan Kaliforniaan, on syytä vielä palata ajassa taaksepäin Antelope Canyoneille, eikö totta.

Varasimme retken kanjoneille netistä yhdeltä useista matkanjärjestäjistä kotoa Suomesta käsin. Kanjonille ei omin päin pääsekään vaan kaikki kierrokset ovat Navajo-intiaanien järjestämiä, sillä kanjonit sijaitsevat heidän maillaan. Meidän isäntänä toimi päällikkö Tsosie, joka esitti meille kaupungissa sijaitsevan retkitoimiston parkkipaikalla intiaanitanssin kierroksen aluksi :D

Tanssin jälkeen meidät lastattiin hassuihin avoautoihin ja kärrättiin ensin maantietä ja sitten kuivunutta joenuomaa pitkin Antelope kanjonille. Joenuoman hiekka oli asettunut aaltomaisesti maahan  ja kyyti autossa oli todella pomppuista. Mutta tämä pomppuilu ei saanut pahaa oloa aikaiseksi vaan oli tosi hauskaa. Naiskuskimme kaahasi oikein kunnolla ja me kiljahdeltiin ja naurettiin hiekan ratistessa hampaissa ja hien valuessa silmiä kirvelemään. Olimme varanneet tavallisen kierroksen parhaaseen aikaan eli klo 10.30. Auringon asento teki ajasta parhaan, sillä käsittääkseni vain tähän aikaan pystyi näkemään auringon säteet kanjonin pohjalla. Tavallisen kierroksen lisäksi olisi ollut mahdollista ottaa puolet kalliimpi ja pidempi valokuvaus-tour, mutta kohtuu hyvin normikierroksellakin ehti kuvata. Kierros maksoi noin 45 dollaria per henki.

Kaikilla autokunnilla oli kanjonin sisällä oma opas, joka kertoi muodostumista. Ylemmässä kuvassa näkyy sydän ja tässä ylhäällä oikealla Abraham Lincolnin profiili. Huomaatteko, parta, jykevä leuka, nenä ja silmät? Minä ainakin näen pressan :) Alhaalla vasemmalla on taas kohta, josta kuvan ottamalla sai tallennettua neljä eri väriä. 

Auringon säteitä kuvattiin kaikkein innokkaimmin. Ja jotta saatiin vahva efekti aikaiseksi, säteeseen heitettiin hiekkaa. Niinpä oppaat kauhoivatkin jatkuvasti jossakin hiekkaa työkseen :D

Tässä ylhäällä näkyy säde ilman hiekkaa. Hyvältähän se näytti noinkin. Kanjon oli muuten miellyttävän viileä ulkoilmaan verrattuna. Ja kapea! Kanjonin sääntö oli, että pitää pysyä oikealla, jotta pois tulevat pääsevät kulkemaan "vastaantulevaa kaistaa" vasemmalla. Tätä sääntöä oli tosi vaikea muistaa noudattaa, sillä kanjonin jännittävyydet saivat hurmaantumaan etenkin kameran kanssa parasta kuvauskohtaa etsiessä. Porukkaa oli vuoren sisällä todella paljon yhtä aikaa ja siellä oli melko ahdasta. Alla oleva kuva kertoo miltä sisällä todella näytti :)

Arizona osottautui todella monipuoliseksi ja mielenkiintoiseksi osavaltioksi. Vaikka skippasimme lopulta Grand Canyonit, ehdimme nähdä todella paljon. Seuraavaksi on aika ottaa kaikki irti eteläisestä Kaliforniasta. En malta odottaa!