Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirkko. Näytä kaikki tekstit

Minä, Ban Ki-moon ja Kofi Annan

...ollaan tässä kuvassa.

Olin tänään päivän YK:ssa ja oli niiiin siistiä!! Kaplan oli järjestänyt tutustumisreissun Yhdistyneisiin kansakuntiin ja tiesin heti, että minä kyllä osallistun tähän, vaikka kukaan kaiffareistani ei lähtenyt mukaan ja osallistumisen takia missasin uuden tason aloituksen ja sain poissaolomerkinnän (joista ollaan tosi tarkkoja muuten). Jos poissaoloja on enemmäin kuin 85% kouluajasta, niin kolmannella varoituksella asiasta joutuu poistumaan maasta ja viisumi lakkaa olemasta voimassa. Mutta ei se nyt mua uhkaa, mutta tarkkana saa olla ettei vahingossa esim. myöhästelyjen takia mokaa tuota.

Anyway, lähdin siis reissulle ja tutustuin matkalla uuteen brasilialiseen tyttöön, jonka kanssa hengattiin sitten koko päivä. Ja tiedättekö mitä, tänään ei oltu Amerikassa! YK:n alue ei kuulu millekään maalle vaan samaan aikaan oltiin siis 192:ssa maassa! Aika siistiä mulle, joka ei saa ikinä tarpeekseen uusista maista ja kulttuureista!

Virallisella kierroksella meillä oli mukava naisopas, joka kertoili olennaisia asioita ja kiinnostavia yksityiskohtia sopivassa suhteessa. Taas iloitsin, että pystyin ymmärtämään hyvin hänen puhettaan. Aluksi tosin kesti vähän aikaa tajuta, että "Haidi" on Haiti... en tajua, miksi joskus on vähän hitaalla. Joka tapauksessa, yllä olevassa kuvassa näkyy lahjoja, joita YK on saanut eri valtioilta.

YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä tästä New Yorkin päämajasta. YK:n pääelimiä ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö. Kuuluisin noista on turvallisuusneuvosto, josta yleensä kaikki mediassa pyörivät aiheet ovat peräisin.

Opas sanoi, että meillä kävi superhyvä tuuri, sillä turvallisuusneuvoston salissa ei ollut tänä iltapäivänä menossa kokousta, niin päästiin katsomaan paikka ihan livenä. Päätökset tehdään tuon hevosenkengän muotoisen pöydän ympärillä ja muut tuolit ovat vain pelkkää kuutelemista varten (joillekin virkamiehille ei kadunmiehille).

Oh tuon yläpuolella olevan kuvan kaltaiset kuvat sulattaa mun sydämen täysin. Sniips. Oli tosi kiinnostavaa kuulla rauhanturvaamisesta ja YK:n saavutuksista. YK:n toiminnan ansiosta yli 80 entistä siirtomaavaltiota on saavuttanut itsenäisyytensä ja noin 170 alueellista konfliktia on ratkaistu rauhanomaisesti. Maailmanjärjestö on ollut mahdollistamassa vapaita vaaleja ainakin 45 valtiossa. Lisäksi YK on auttanut yli 80 poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen sekä ihmisoikeuksiin liittyvän sopimuksen täytäntöönpanossa. (Kopsasin tuon tiivistelmän Wikipediasta, kun en tehnyt muistiinpanoja.)

Kuvassa näkyvään laatikkoon on ahdattu kokonainen koulu. Noita laatikoita on lähetetty mm. sinne "Haidiin" ja ironista kyllä maanjäristyskatastrofin takia nyt useampi lapsi on päässyt siellä koulutuksen piiriin noiden apukoulujen takia kuin ennen katastrofia. Laatikossa on mm. erityismaalia, jolla voi maalata liitutaulun sekä radio. Kouluja pystytetään telttoihin ja ihan vaan palmun alle siellä missä hätä on. Opas kertoi, että monikaan ei tule ajatelleeksi, että juuri koulun pystyyn laittaminen on yksi tärkeimmistä asioista katastrofin jälkeen, sillä se pitää lapset poissa kaduilta ryöstelijöiden seasta.

Yhdistyneiden kansakuntien päätöksiä tekee yleiskokous ja kokous pidetään kuvissa näkyvässä salissa. Kaikki 192 jäsenvaltiota voivat osallistua New Yorkissa pidettävään kokoukseen. Olin niin otettu, kun pääsin käymään tuossa tilassa!

YK:ssa sattui olemaan tänään suuri intiaaniseminaari ja paikka vilisi Amerikan alkuperäiskansalaisia. Oli aika siistiä istua kahvilla naamat maalanneiden intiaanien ja orasseihin kaapuihin pukeutuneden munkkien kanssa. Oli myös kiva nähdä ihkaelävä pääsihteeri Ban Ki-moon... paperihahmona ;)

Ja dingdong sitten tunnelmasta toiseen.

Olin päättänyt mennä taas Times Squaren kirkkoon, koska se paikka on vaan niinkuin ilmainen musikaali ja rakkauskylpylä. Mutta enpä arvannut, että pääsin toiseen musikaaliin jo sitä ennen! Se mun uusi kaiffari päätti lähteä mun mukaan ja ehdotin, että tiedän yhden kivannäköisen ravintolan kirkon vieressä. En ollut käynyt siellä sisällä, joten en tiennytkään, että tämä Ellen's Stardust diner on kuuluisa show-ravintola, josta oli pelkästään viime kuussa löydetty 6 laulajaa Broadway-musikaaleihin!

Paikka oli ihan mie-le-tön! Kaikki tarjoilijat olivat huippulaulajia ja -esiintyjiä ja koko ajan joku tai jotkut vetivät kuuluisia musikaalibiisejä kierrellen ympäri ravintolaa ja villiten yleisöä.

Ja mikä kummallisinta ruoka oli vieläpä tosi hyvää ja edullista!

Yhtäkkiä se tapahtui, mitä olen aina toivonut! Arkinen päivä (heh, New Yorkin tapaan) muuttui musikaaliksi, sillä yhden biisin aikana yläkerran ruokailijat nousivat seisomaan pitkäksi riviksi ja kaikki lauloivat ja tanssivat mukana aivan kuten musikaaleissa aina käy!!! Pahuksen kamerasta oli akku loppunut (läksy numero yksi älä ikinä unohda ladata akkuja New Yorkissa!) ja en saanut tilannetta tallennettua.

Siitäpä olikin sitten kiva siirtyä kirkkoon 200-henkisen gospel-kuoron ja bändin pariin. Oikeesti tämä päivä oli taas makeaa mahan täydeltä, mutta minkäs sille voi!! Kirkossa vanha ihastuttava pastori luki Raamatusta tämän kohdan:

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1 Kor. 13:4-7)

Ja se pastori oli niin hauska, kun se kurottui katsomaan sitä Raamattua ja luki aina yhden sanan ja yllättyi aina jokaisesta kohdasta tyyliin -"rakkaus on kärsivällinen. Kärsivällinen! Se ei ole siis New York City" ja sitten kaikki nauroi. Sen esimerkit oli niin hyviä ja konkreeettisia, että tuli hirmu hyvä mieli! -"Rakkaus on lempeä. Lempeä! No sitä kyllä tämä kaupunki tarvitsisi. Tiedättekö sen tilanteen, kun ihmiset ovat jouluruuhkassa... kerran jouluna olin ostoksilla tavaratalossa ja New York tempaisi otteeseensa minutkin ja tönin edestä ärsyttäviä tientukkoja kumoon lahjaostokset silmissä kiiluen. Sitten yhtäkkiä hoksasin, että mitä minä teen! Missä on LEMPEYS!"

Times Squaren kirkko on omistautunut rakkauden levittämiseen. Hyvän sanoman välittäminen ei jää vain kultaisten seinien sisälle vaan kirkko tekee aktiivista työtä kodittomien, vanhusten, jenginuorten ja narkkareiten hyväksi New Yorkissa ja orpolasten hyväksi Etelä-Afrikassa. En voisi arvostaa enempää. Kirkon toiminta tuntuu tosi konkreettiselta. Vapaaehtoiset käyvät esim. katsomassa yksinäisiä sairaalassa täysin pyyteettömästi. Love is in the air! =)

Täällä olo ja varsinkin tämä päivä on vahvistanut sitä tunnetta, että haluaisin tehdä seuraavaksi työkeni jotain jolla on oikeasti merkitystä. Mitä se on, sitä en vielä tiedä.


Easter Day Parade

Pääsiäisloma on nyt ohi ja arki on alkanut. Make lähti tänään ja nyt on taas aikaa paremmin kirjoitella blogiakin. Mietiskelin vähän, että voisin kirjoittaa jopa kaksi postausta tänään, koska haluan laitella pääsiäiskuvia tänne, mutta toisaalta haluan kirjoitella tämän hetken fiiliksistä ja ne eivät oikein tunnu istuvan samaan kirjoitukseen. Katsotaanpas siis, josko saan vielä toisen postauksen illemmalla tehtyä.

Olin odottanut kaikista eniten pääsiäiseltä sunnuntaita, koska A) halusin viedä Maken Times Squaren kirkkoon, B) koska siellä esitettiin paljon mainostettu pääsiäismusikaali ja C) koska 5th avenuella oli jokavuotinen pääsiäissunnuntain paraati. Säätiedotus oli luvannut sadepäivää, mutta mitä vielä! Aurinko helotti täydellä teholla ja helleraja varmasti rikkoutui helposti. Poltin niskani auringossa ja Make punotti kuin rapu kauttaaltaan.

Mentiin kirkkoon 45 minuuttia ennen tilaisuuden alkua, mutta ei onnistuttu saamaan istumapaikkoja, jonot olivat niin pitkät! Musikaali oli tosi hyvä, mutta tykkään ehkä kuitenkin vielä enemmän "tavallisesta" sunnuntaimessusta, koska musiikki on niin mahtavaa. Kirkkokansa koostuu kaikista kansallisuuksista, mutta mustat ovat ehkä enemmistöä. Minusta on ihana katsoa kun rouvat pukeutuvat kirkkoon kirkkaisiin jakkupukuihin ja pyhähattuihin. Oli pakko kysyä lupa vihreähattuiselta rouvalta kuvaamiseen, koska en ehkä koskaan ollut nähnyt yhtä ihanaa hattua aikaisemmin...

...ennen paraatia siis! Oikeastaan kyseessä ei ollut paraati vaan pitkä kadunpätkä oli suljettu autoilta hengaamista varten. Ja siellä porukka paistatteli päivää toinen toistaan koreammissa vetimissä. Itse asiassa ideana on pukea päälle vain näyttävä hattu ei "naamiaisasua", vaikka moni niin oli tehnytkin. Ihmiset ottivat kuvia toisistaan ja arvostelivat asuja. Kuulin monta kertaa paheksuvaa marmatusta "no tuo on nyt enemmänkin Halloweenia kuin pääsiäisparaatiin sopiva tyyli". Yllä oleva pari oli mun suosikki.

Koreimmat rouvat taisivat olla kuitenkin miehiä...

Poseraaminen on hyvä aloittaa jo nuorena, jos asuu New Yorkissa...

Joitakin hattuja oli hankala kuvata, kun ne olivat niin suuria (ja mauttomia! :)

Mutta minulla ei ollut hattua :( Mutta uusi mekko kuitenkin :)

Törmättiin sattumalta Brunaan, joka oli yrittänyt tavoitella meitä, muttei päässyt läpi puhelimella ruuhkassa. Hengattiin loppupäivä yhdessä ja käytiin katsastamassa Upper East Sidella sijaitseva Marimekon liike. Meikäläisen kontribuutio taisi olla tuoda vähän Elovena-tyyliä kaupunkiin tuona pääsiäispäivänä.

Mitä sitä ei rakkautensa eteen tekisi

Aika raksuttaa ja elämäni rakkauden saapuminen tänne elämäni kaupunkiin lähenee päivä päivältä. En malta odottaa!

Murun majoittaminen on asettanut vähän haasteita, kun ei ehkä viitsitä nukkua tuossa meikäläisen kapeassa sängyssä yhdessä viikkoa. Sen verran aikuisia ollaan :D Olen pohtinut pääni puhki, että mistä voin saada patjan tänne, kun New Yorkerista ei voi lainata. Edes ystäväni Kmart ei tarjonnut tähän oikein houkuttelevaa eli halpaa ratkaisua. Tämän aurinkoisen sunnuntain missio oli siis löytää patja ja siitä kehkeytyikin melkoinen seikkailu!

Ennen löytöretken alkua suuntasin kuitenkin jälleen Times Squaren kirkkoon sunnuntain kunniaksi. Jälleen halukkaita tulijoita oli enemmän kuin valtava sali vetää ja aluksi en päässyt istumaan. Kirkon keltatakkiset salipalvelijat tekivät kuitenkin koko ajan töitä ja heti, kun jostain vapautui paikka, niin se täytettiin ja minullekin löytyi paikka.


Musiikki ja meininki oli jälleen mahtavaa, tsekatkaa vaikka tämän postauksen lopussa olevasta videopätkästä. Kirkon jälkeen leijuin ulos auringonpaisteeseen ja kävelin Rockefeller centeriin aamupalalle.

Tulppaanit hehkuivat väriloistossa ja ihmiset nautiskelivat auringonpaisteesta...

... ja luistelemisesta! Rockefellerin luistinrata on auki huhtikuun loppuun saakka, joten jos haluaa nauttia kukista ja luistelemisesta yhtäaikaa, tämä on oikea aika tulla kaupunkiin.

Jatkoin kävelemistä ja ilmasta nauttimista, kunnes patja-asia jälleen pomppasi mieleeni. Oli aika lähteä kohti ratkaisujen ratkaisua eli Ikeaa! Tämän kaupungin Ikea sijaitsee Brooklynissä ja liikkeen sivuilla oli neuvottu, miten sinne pääsee metrolla ja ilmaisella suffle-bussilla kätevästi.

Hyppäsin Bryant Parkista sivuilla mainittuun D-junaan ja aloin lukea huomiseen sanakokeeseen. Välillä metro kiisi maanpinnalla ja pitkin Brooklyn bridgeä tarjoten mahtavia maisemia. Istuskelin tyytyväisenä junassa vajaan tunteroisen, koska tiesin, että Brooklyniin on matkaa. Jossain välissä aloin kuitenkin vähän ihmetellä pysäkkinumeroiden kronologista suurenemista. Minun piti jäädä 4 ave/9th st -pysäkillä ja kun olin jossain 50th streetilla menossa tajusin, että pieleenhän tämä on mennyt. Vasta sitten huomasin, että metron seinällä on metrokartta ja minulle selvisi, että olenkin matkalla johonkin ihan muualle kuin Ikeaan...

Olin matkalla Coney Islandille! No mikäpäs siinä, olenkin aina halunnut käydä siellä. Pian olin perillä ja hyppäsin tuntemattomaan. Coney Island yritti tarjota ratkaisua patjaongelmaan heti alkajaisiksi, mutta päätin pysyä kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa...

Niin kiire ei aurinkoisena sunnuntaina voi olla etteikö ehtisi vähän tutustua kuuluisaan huvipuistosaareen, joka on näkynyt monissa elokuvissa. Lähdin käppäilemään ympäriinsä vailla sen kummempaa päämäärää. Sehän se hauskinta on.

Huvipuistolaitteiden lisäksi Coney Islandilla sijaitsi pitkä rantabulevardi ja mietiskelin, että kesämpänä olisi kiva tulla pitkälle rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan.

Paikka oli vähän rähjäinen ja parhaat päivänsä nähneen oloinen. Hörppäsin kupin kahvia ja päätin jatkaa matkaa. Minulla oli jäljellä enää vaihtamistani rahoista 10 dollaria, joten en halunnut olla kaukana kotoa pimeän tullessa rahattomana. Siis tietenkin minulla on euroja (no worries!), mutta sunnuntaina rahanvaihtopisteen löytäminen ei tuottanut tulosta.

Uusi yritys F-junalla kohti Ikean sivuilla mainittua metropysäkkiä ja tällä kertaa pääsinkin perille muitta mutkitta.

Tupsahdin keskelle Brooklyniä ja läksin etsimään Ikea-suffle-bussin pysäkkiä, joka löytyinkin helposti. Mutta kuten arvata saattaa hyppäsin väärään bussiin. Kuljettaja kyllä kertoi, että bussi menee Ikean ohi, mutta ei ole se ilmainen suffle-bussi. No, päätin jäädä, kun kerran samalla metrolipulla pääsi. Se olikin ensimmäinen kerta, kun köröttelin bussin kyydissä täällä. Bussi tuli ihan täyteen enkä nähnyt ikkunoista mitään. Siinä vähän mietiskelin, että mistähän tiedän jäädä oikealla pysäkillä pois. No kysyvä ei tieltä eksy ja musta nainen auttoi keltanokkaa. Bussissa oli kiinnostavaa seurata ihmisiä. Yhdellä matkustajalla oli karvalakki päässä ja kaikki hampaat tehty kullasta ja toinen tumma tytteli lauloi isolla äänellä kuulokkeet korvilla Britenyn Hit me baby one more timeä turhia kainostelematta.

Vihdoin olin määränpäässäni! Mutta jotta päivä ei olisi ollut liian tavanomainen, Ikean pysäkillä tuli vastaan kirjaimellisesti täti vihreä! Oikeasti, mitä minä olen sanonut: täällä kyllä voi kaikki kukat kukkia ja jos sattuu pitämään vihreästä niin mikäpäs siinä! (Klikkaapa kuvaa suuremmaksi, niin tämä värihomma käy paremmin selväksi...)

Ikeaan päästyäni tuntui kuin olisin pompsahtanut Haaparantaan. Kyltit olivat ruotsiksi ja seinällä luki isolla "Hej då!". Marssin kylmäverisesti tämän houkutuslandian showroomit läpi enkä pysähtynyt hypistelemään (juuri) mitään!

Kuten osasin arvata halvan ja kevyen patjan löytäminen tästä miljoonan neliön hallista ei ollut helppoa! Taas erikoissanasto karttui, kun yritin älytä pakettien selostuksia. Lopulta kysyin yrmeältä miesmyyjältä suositusta, mutta hän hätisti minut pois patjaosastolta, koska olin kuulemma lastenpatjahyllyllä! Oikesti hänellä oli törkeä juoni usuttaa minut ostamaan vähintään sadan dollarin hintainen aikuisten patja, mutta minäpäs hiippailin takaisin lastenhyllylle kun silmä vältti, ja tarjosin itse itselleni asiakaspalvelua ja löysin $ 59,90 maksavan pidennettevän lastenpatjan. Ha! Tämän käärön kanssa oli joten kuten mahdollista ehkä selvitä takaisin kämpille, toisin kuin tuhat kiloa painavien aikuisten patjojen!

Jos joku vielä väittää, ettei minulla ole itsehillintää, niin vedän aina tämän tarinan esille. Lähdin Ikeasta patjakäärön ja näkkäripaketin kanssa! Miten se edes voi olla mahdollista!? Eihän tällaista itsehillintää voi olla kenelläkään!

Päätin luopua metro-suffle-sekoilusta ja hyppäsin Ikeasta lähtevään vesitaksiin. Voitteko uskoa kyyti oli ilmainen!

Siellä meikäläinen istui auringonpaisteessa water taxin kannella katsellen kuuluisia nähtävyyksiä - ihan noin vain niinkuin vahingossa! Onnellisen tietämättömänä ja vailla huolen häivääkään nautiskelin elämästä samaan aikaan, kun Perussuomalaiset ottivat Suomessa vaalivoiton! (Onko tässä peruste tänne pysyvästi jäämiselle?? Eikö kaikki muutkin aio lähteä pakolaisiksi Suomesta tämän päivän jälkeen?)

Huomaatteko siellä se "extendable" Vyssa Slummer -patjanikin nautti maisemista.

Kyyti saapui nopeasti takaisin Manhattanille jättäen lastin WallStreetin laiturille. Sieltä suihkaisin vielä kahdella metrolla ja viuh! Olin takaisin kotona.

No oikeasti ei voi kyllä puhua suihkaisemista vaan lähinnä raahustamisesta ja hups, muovi ei ollutkaan raahaamisen kestävää...

Mutta who cares! Siinä se Vyssa Slummer on kaikessa komeudessaan ja täysin aikuistenkokoisena odottamssa yövierasta!

Taidankin majoittua tähän patjalle jatkossa, koska tästä yltää suoraan jääkaapille :) Mutta hei, tänään on sunnuntai ja uusi jakso Desperate Housewifes'sta on tullut! Eilen katsoin kaksi edellistä jaksoa nettitelkusta ja nyt jatkan saman harrastuksen parissa hedelmiä ja näkkäriä nutustellen. Oli sen verran rankka päivä, että pieni lepohetki on poikaa ennen unille ryhtymistä. Aamulla on luvassa ahkeraa opiskelua, koska kaikki huomiselle annetut noin satakunta sanaa ja sanontaa eivät ole vielä hallussa, jaiks!




Tässä siis lopetukseksi ensimmäinen yritys ladata videoita tähän blogiin. Valitettavasti akku loppui kirkossa, niin video päättyy "hieman" töksähtäen. Hyvää yötä Suomi! Hallelujah, elämä on mahtavaa! :)