Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostokset. Näytä kaikki tekstit

Mies ja villapaita

Kun Maken matkalaukku päätti kadota maata kiertävälle radalle, oltiin tilanteessa, että mies saapui helteiseen Floridaan villapaidassa ja farkuissa. I know, tässä vaiheessa kaikki sanoo (vai onko se vain ääni pään sisällä), että juuri tämän takia olisi kannattanut varata aikaa enemmän pakkaamiseen ja laittaa varavaatekerta käsimatkatavaroihin, kuten kunnon ihmiset tekee...



Joka tapauksessa. Laukkua ei ole. Vaihtovaatteita ei ollut. Saatiin American Airlinesiltä lappu, jonka mukaan voidaan ostaa 200 dollarilla välttämättömyystarvikkeita. Niinpä laukun katoamisesta seurasi harmin lisäksi myös riemua, ainakin meikäläiselle, sillä oli pakko lähteä kiertämään ostoskeskusta jo heti ensimmäisenä iltana.

Ja olisittepa olleet siellä! Suuntasimme Dillardsille ja kerroimme myyjättäreille, että meillä olisi tällainen ongelma, matkalaukku kadonnut, pitää ostaa kaikkea. Myyjätär loi kaikki tietävän katseen, "aa, tämä tilanne, happens once in a while" ja sitten määrätietoinen huikkaus, mieskollegat paikalle neuvonpitoon.

Tuntui, kun olisimme lausuneet ilmoille koodin, jonka jälkeen rattaat lähtivät pyörimään. Ja sitten mentiin! Boxereita, uimahousuja, shortseja, paitoja, lakkeja. Sovittamista, hyväksyviä katseita, päänpuistelua, hengareiden kolinaa, stailausta... voi kuinka nautinkaan!!!





Uusissa kuteissa päästä varpaisiin 

Luulimme, että meillä on vain tunti aikaa, sillä normaaliaikataulun mukaan kauppojen piti mennä kiinni klo 18 sunnuntaisin, mutta myöhemmin selvisi, että kaupat ovat auki ennen joulua klo 02 yöllä joka päivä! Ja mikä parasta, kaikkialla on valtavat alet käynnissä. (Esim. koko Guessin myymälä mainosti, että kaikki tuotteet -40 prosenttia).

Kumpa voisi elää esim. vain kolmen tunnin yöunilla! Mutta *kimeää naurua* eihän se tietenkään ole oikeasti käynyt mielessä, rentoutumassahan täällä ollaan!!!

200 dollarin tuhlaaminen ei ollut ongelma eikä mikään. Saa vain nähdä kuinka pitkälle se riittää. Saimme laukun jäljityskoodin, mutta sen mukaan laukku on yhä teillä tuntemattomilla. Ja me lensimme kolmella eri lentoyhtiöllä reitin HKI-Lontoo-Washington-Miami käyttäen viittä eri lentokenttää - ja nyt ollaan Fort Lauderdalessa. Laukku on nähty viimeksi Lontoossa... Yritimme eilen soittaa noin parikymmentä puhelua eri maihin, eri lentoyhtiöihin, eri kentille, eri palvelunumeroihin, mutta asia ei kuulunut kenellekään. Aina vain uutta numeroa tyrkättiin, josta kannattaa kokeilla. No Suomessa viimeistään aletaan reklamoimaan ja on meillä matkatavaravakuutuskin. Ärsyttävää silti vähän, mutta ollaan päätetty että se on vain materiaa ja hyvinhän sitä oikeasti pärjää täällä vaikka uimahousuisillaan. (Eniten harmittaa Dolen ananasfarmilta Havaijilta ostettu lempi t-paita, sellaista on hankala hankkia uutta)







Onko kenelläkään mitään kokemusta tällaisesta laukkujupakasta? Liput on ostettu Finnairilta, mutta BA on vissiin laukun hukannut. Kenen on vastuu? Miten tässä pitäisi toimia? Kaikki vinkit otetaan kiitollisina vastaan.

Nyt aurinko nousee, joten lähdetään rannalle katsomaan sitä. Seuraavaksi oikeita kuulumisia joulusta Floridassa.

Torilla

Kun on tässä uudessa unirytmissä, niin ehtii helposti aamuaikasella torille katsastamaan kaupungin heräämisen. Suuntasin aamu(!)seitsemän jälkeen tapaamaan Kirsiä kaupungille ennen kuin tämä hyppäsi junaan. Osasin ennakoidan Suomen kesän merituulineen ja turjustautumiseni ei ollut yhtään liioiteltua. Pitkän mekon alle sujahti tottuneesti pitkät legginssit.

Löysin päivän mekon Friscon Macy'siltä. Olen ihastellut Ralph Lauren Denim & Supplyn vaatteita usein blogeissanikin ja nyt pääsin kokeilemaan vaatteita ensi kertaa, nimittäin Macy'sillä oli kokonainen osasto merkkiä. Ja nettirakkauteni oli kuin luotu minulle! Kaikki sovituskoppiin raahaamani vaatteet istuivat kuin nakutettu. Olin ihan pulassa, sillä kaikkea en voinut ostaa. Päädyin tähän punaiseen mekkoon ja ruutupaitaan, joka varmasti tulee vilahtamaan täällä blogissa vielä. 

Neuletakki puolestaan löytyi Santa Monican Bloomingdalesilta ollessani etsimässä häämekkoa. Free people -merkkistä neuletta oli vain tuo yksi ihanuus jäljellä ja se oli alessa. Unohdin kaikki juhlavaatteet samantien ja neule jäi päivän ainoaksi ostokseksi. Laukku on Rossista. 



Mitäs tykkäätte? Onko liian hippiejippie? :) Tietysti mekko on suunniteltu niihin keltaisen hiekkaisiin länkkärimaisemiin hihattomana hillumaan, mutta pohjoisen oloissa on pakko kerrostaa. 

OOTD ja ostoksia

Ystäviemme kotipiha on kuin luotu asukuvien ottamiseen, joten tässäpäs tulee monta kärpästä yhdellä iskulla. Näihin kuviin tiivistyy päivän asu, ostoslöytöjä, Piñata sekä kuvankaunis maisema, jonka äärellä nämä onnekkaat täällä asustavat.

Mekko on Forever 21:ltä, flip flopit Henri Bendeliltä, huivi pikkuputiikista San Diegosta ja korvikset second hand storesta Tucsonista. Kaikki ovat olleet todella edukkaita löytöjä. Lucky me! :)






Piñata on pätkitty ja pelit (meikäläisen osalta) pelattu. Taidan lähteä laukun pakkailuun. Viikko kului Escondidon maisemissa paremmin kuin hyvin ja nopeasti. Suuri kiitos isäntäparillemme Lauralle ja Jounille huippuylläpidosta! San Diegon kuvia on vielä julkaisematta, mutta ehkäpä myöhemmin...

OOTD 040613

Tajusin vast'ikään ihan ite mitä lyhenne OOTD tarkoittaa *plim*. Outfit Of The Day (päivän asu) -koodin murtamisen kunniaksi tässäpä eilisen OOTD, kuten coolit muotibloggarit sanoo.





Hellekesä ja konttoripukeutuminen - siinä oli kaksi hyvää tekosyytä poiketa säästökuurista pikkuriikkisen Foorumiin. Marssin maanantaina kauppakeskukseen ja mukaan tarttui Holly & Whiten raitamekko ja pitsiset balleriinat. Yhdistin tummansinisen jakun mekon kanssa ja vilpoinen asu muuntui toimistokelpoiseksi. 


Iltapäivällä kävin tosin vaihtamassa vaatteet samalla kun hain kameran. Ja töiden jälkeen vielä kerran. Joten mielestäni tämä osoittaa, että naisella ei voi koskaan olla liikaa vaatteita, haha. Ehkä jos olisi sellaisia superhyviä vaatteita, niin sitten... 

Mutta vaikka tuntuukin kummalliselta olla tällaisella helteellä töissä, niin toivon että helteet jatkuvat. 15 päivää lomaan! 

Pohdintaa asiakaspalvelusta

Muistatteko, kun kirjoitin Victoria's Secret -rintsikkatilauksestani muutama kuukausi sitten? Nyt ilolla vastaanottamani tuote kuitenkin petti minut ja aloin epäillä merkin laadukkuutta. Kun kaarituki pompsahtaa esille, eihän rintsikoilla yleensä enää tee sen jälkeen mitään. Päätin laittaa kuvan rikkoutuneesta tuotteesta VS:n asiakaspalveluun. Viestiin tuli automaattivastaus samantien, jossa luvattiin, että he vastaavat minulle henkilökohtaisesti 48 tunnin sisällä. Ja näin todella kävi.



Vastaus oli aivan ihana. Siinä kiitettiin kovasti vaivannäöstäni ja kerrottiin, kuinka olen heille todella, todella tärkeä asiakas ja että haluavat palkita minut yhteydenotostani. Uusi tuote on jo laitettu matkaan ja sen pitäisi saapua muutaman viikon kuluessa. Rikkoutunutta tuotetta ei tarvitse palauttaa, jotta minulle ei tule lisävaivaa. Sitten vielä muistuttivat, että tämä on erikoistapaus ja että normaali vaihto- ja palautusproseduuri kerrotaan aina tuotteen mukana. Mitäs tästä opimme: Aina kannattaa kysyä ja antaa palautetta.

Mitä te olette mieltä, onko tämä normaalia asiaaspalvelua vai poikkeuksellisen hyvää asiakaspalvelua? Mielestäni asiakaspalvelun tulisi olla aina tällaista, mutta silti olen jotenkin yllättynyt, että helmikuusta asti käytössä ollut tuote korvataan uudella näin helposti.

Alkaa harmittaa, etten ole esimerkiksi UGGeistani lähettänyt asiakaspalautetta, sillä toiset näistä kalliista hankinnoistani menivät ensimmäisellä sateella käytännössä pilalle. Ja toisten varsi alkoi löpsöttää heti alusta alkaen ikävästi ja en tykännyt niistä enää niin paljon. Sen sijaan, että olisin vain tyytynyt harmittelemaan kohtaloani, olisi kai pitänyt lähettää asiakaspalautetta. Kuka ties sielläkin olisi ollut yhtä hyvä vastaanotto?

Millaisia kokemuksia teillä on asiakaspalvelusta? Olisi kiinnostavaa kuulla. Näissä mietteissä, mukavaa lauantai-iltaa!

Inspired by Partricia - New green bag!

Terkkuja HeValta. Kuten eilen uhosin, tänään piti saada kunnon väriruiske tervehtymisen kunniaksi habitukseeni. Holly & Whiten laukku kutsui itse itsensä kainalooni ja nyt olemme jo parhaat kaverukset. Täydellinen laukku ja vieläpä Lindexin kohtuullisin hinnoin! My lucky day!



Nyt nokka kohti Oulua! Palataanpa taas asiaan.

Ostostelua Victoria's secretiltä

En ole kummoinen nettikaupoista ostostelija (tilipussin ja suomalaisten palveluammattien onneksi), mutta tilasin hiljattain rintsikat Victoria's secretin verkkokaupasta. Kyseinen merkki on mielestäni ylivertainen alusvaatetoimija houkuttelevalla brändillään (kaikki taitavat tuntea maailmankuulut muotinäytökset), laadukkailla ja kauniilla tuotteillaan sekä toimivalla palvelukonseptillaan. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia jo useiden vuosien ajalta merkin laadukkuudesta. Kerronpa vähän ostoskokemuksestani, nimittäin olen viime aikoina itse kiittänyt blogeja hyödyllisistä vinkeistä mitä erilaisimmilta aihealueilta. Blogit rules! :)



Olen käynyt Victoria's secret -ketjun liikkeissä Amerikan reissuillani ja saanut sitä kautta tietoon oman kokoni. Liikkeissä on mainio systeemi, jossa myyjä ottaa mitat ja tuo boxin sovituskoppiin. Laatikko on täynnä erilaisia rintsikkamalleja omaa kokoa, ja sitten vain sovittelemaan, että mikä on juuri itselle parhaiten istuva malli. Kun sitten on pari mieluisinta mallia tiedossa, voi pukea ylleen ja lähteä kiertämään tätä alusvaatteiden karkkikauppaa. Myyjätär availee laatikoita ja näyttää, että missä kuoseissa ja väreissä valittua mallia on saatavilla. Sitten vain valitsemaan!

Nyt kotona sitten tarkistin olemassa olevista alusvaatteistani mallin ja koon ja sitten vain nettikauppaan klikkailemaan. Valitsin Dream Angels -mallista tällä kertaa valkoiset kukkakuvioiset kaunottaret, joissa välkkyy pieniä timantteja pitseissä. Arjen luksusta! Suomessa ei mielestäni ole maailman helpointa löytää isompia kokoja kauniissa malleissa vaan ne ovat vain keskiarvoihmisten herkkua.

Paketti saapui kotiin todella nopeasti sen jälkeen, kun oli käynyt maksamassa tullimaksun verkkopankissa. Eli tämä on syytä ottaa huomioon: nettikaupassa tehtyyn ostoon ei sisälly tullimaksut vaan se tulee maksaa jälkikäteen. Tästä tulee viesti sähköpostiin ja muistutus tekstiviestillä. Tullimaksu oli noin 15 dollaria rintsikoideni osalta.

Kaupasta ostettaessa tuotteet kääritään vaaleanpunaiseen silkkipaperiin ja tyylikkäisiin kovapintaisiin paperikasseihin. Netin kautta tilatessa on mahdollista saada kassi ja lahjapaperiin pakkaus lisämaksusta.

Kylläpä tulee ikävä Amerikkaan taas. Siellä osataan luoda elämyksiä ja minun leikkisään mielenlaatuni se kyllä sopii! :)

Kuvat: Googlesta

Reitti rinnuksilla

Jaajaa, näemmä tällainen päivän asu -kuva on julkaisematta, joten laitetaanpa nyt eetteriin. Asu oli ylläni lauantaina. Neule on löytö eräältä öiseltä shoppailukierrokselta Times Squaren Forever21:lta, mekko Seppälästä, kengät Steve Maddenilta ja sukkikset niin ikivanhat, etten muista mistä. Paita toimii kätevänä muistilistana paikoista, jonne pitää päästä taas pian! Etenkin tuonne navan yläpuolelle ikävöin niin kovin ja San Francisco on vielä kokonaan näkemättä. Tähän on saatava muutos! :)



Onko siellä puolen ruutua himotuksia uusien vaatteiden tai reissujen suuntaan? Kumpaan kannattaa satsata ennemmin, jos vain toinen pitää valita? Kertokaahan kullanarvoisia näkemyksiä tähän dilemmaan! ;)


Huomisen höyhenet

Voihan itsensä vaatettamisen ihanuus ja hankaluus. Mieleni halajaa kevät(KESÄ)vaatteisiin ja rentoiluun, mutta ympäristö ei. Pukeutuminen ei tunnu tällä hetkellä juhlalta, sillä se on jotenkin niin hankalaa näiden ristiriitojen kanssa painittaessa. Mutta tänään kävimme iltasella vähän kaupoissa pyörimässä Maken kanssa ja vastoin pihistelysuunnitelmiani hölläsin kukkaron nyörejä Monkissa yhden farkkumekon verran. Ajattelin kokeilla huomisaamuksi sellaista rulea, että koska on uutta kivaa, niin ei vaatekriisiä huomenna! Haastan itseni sen verran hyvään vaatepäivään, että voin ottaa aamulla päivän asu -kuvia oikealla kameralla pitkästä aikaa.

Tämän päivän pintajutut.

Huomisaamua odottava pussukka...
Ihana Tommy-ystäväni antoi minun jatkaa kameran objektiivin laina-aikaa, joten nyt täytyy kaivaa se kamera esille ja antaa kännykkäkameran ja instagrammin olla vähän aikaa. iPhonesta puheenollen, postimies oli tuonut minulle Society6-nettikaupasta tilaamani suojakuoret tänään! Jee! Take me back to paradise! Parantumaton matkafriikki ei voinut itselleen mitään kuoria valitessa... 

Mitäs tykkäätte? :)

Ps. Sain jostakin innostuksen kuunnella Johan Sebastian Bachia ja ai että kuulostaa hyvältä Rihannan rinkutusten ja muiden vaihteluna. Eli pari biisivinkkiä vielä loppuun ja eikun Spotify'sta tai muualta kaivelemaan: Brandenburg Concerto No 3, Sonata in A minor Bourée ja tietysti Air "The Suite".

Pps. Nyt jo huolestuttaa, että se mekko näyttääkin huomenna ihan pöljältä, kun olen täällä näin mesonnut... 

Väärinymmärryksiä ja paidattomia miehiä

Jee, perjantai ja viikonloppu! Tällä viikolla on oikeasti odotettu, että viikko loppuisi, sillä meillä oli sijaisopettaja koko viikon. Maanantaiaamuna Angela oikein soitti mulle huonot uutiset: sijaisopettaja on se bisnes-englannin tunneilta tuttu muikkeli, aargh!!! Ja viikko ei asiaa muuttanut, ei tykätä hänestä yhtään.

Eilen sattui oikein legendaarinen juorukiertää-kohtaus, kun meidän luokalla aiemmin ollut Mel tuli vastaan mua käytävällä ja sanoi, että "kauheaa, oletko kuullut, että se sijaisopettaja sanoi Angelalle että Turpa kiinni!" Minä olin ihmeissäni, että aijaa, enpä ole kuullut. Mel kertoi kuulleensa jutun toiselta ex-meidänluokkalaiselta Yiniltä. Minä sitten sanomaan A:lle, että kuulin tällaista, tarkoituksenani tiedustella, että milloin tämä oli tapahtunut. No Angela ei ollut kuullut asiaa, mutta yllätyksekseni ottikin sen niin, että "törkeää, että hän on minun selän takana sanonut sellaista!" ja lähti samantien marssimaan koulun johtajan puhueille valittamaan asiasta ja vaihtamaan valinnaiset kurssit pois! Oh, draama! Mitään ei edes ole varmaankaan tapahtunut. Luultavasti joku vajaakielisten väärinymmärrys. No summasummarum, tämä hontelo nuori tiukkis opettajatar ei tosiaan nauti kenenkään suosiota tuolla koululla ja ehkäpä A:n valitusten jälkeen häntä ei jatkossa palkata sijaistamaan.

Kaiken maailman draamojen ja tapahtumien jälkeen olen kai alkanut vähän turtumaan. Tänä aamuna asuntoani vastapäätä olevan Mäkkärin turvamiestä oli oven edessä notkuvan taksimiehen mukaan ammuttu. Katselin ympärilleni pari minuuttia, kun paikka oli kuin pistetty täyteen poliiseja ja lähdin suunnistamaan koululle. Vain ammuttu, ei siis mitään pommia, ok, ei huolta. Ja illalla uutiset kertoivat, että turvamiestä oli "vain" puukotettu ilmeisesti jonkun narkkarin toimesta.

Kai turtumisesta kertoo sekin, etten edes muistanut mainita, että Obama oli täällä eilen ja vieraili ensimmäistä kertaa Ground Zerolla. Naapuriluokan opettaja oli sanonut kavereilleni, että jos haluaa nähdä Obaman iltapäivällä, pitää lähteä kahdeksalta jonottamaan paikalle. En edes harkinnut lähteväni ryysimään sinne, koulu menee sata-nolla sen edelle. Onhan se jo (melkein) nähty, kekeke.

Koulun jälkeen mentiin katsastamaan 5th avenuella sijaitseva Abercrombie & Fitchin liike, josta blogini lukija oli minua sivistänyt aiemmin, kiitos Eevis! :) Angela oli tohkeissaan paikasta, koska hän on opiskellut brändäämistä Koreassa ja tämä ketju oli ollut yhtenä esimerkkinä hyvin tehdystä brändistä. Ja pakko myöntää erikoisia piirteitä oli tarjolla lähtien siitä, että ulkona piti seistä (imago)jonossa tovi, ennen kuin pääsi sisälle monikerroksiseen liikkeeseen. Henkilökuntaa oli runsaasti ohjaamassa jonotusta, viikkaamassa vaatteet saman tien viivasuoriin pinoihin, kun joku oli koskenut niihin, sekä tanssimassa joka porrastasanteen päässä. Musiikki soi isolla ja kaupassa oli muuten pimeää, mutta kirkkaissa väreissä hehkuvat vaatteet olivat spotattu hehkulampuin.

Erikoisin osuus brändistä on liikkeen ulko-oven edustalla poseeraava paidaton miesmalli, jonka kanssa asiakkaat voivat käyvät ottamassa polaroid-kuvan muistoksi. Malli vaihtuu kuuleman mukaan päivittäin. Melkosta hommaa... O_o


Angela, here you are! ;) Now you can download this!

Jotain tarttui mukaan... Tykästyin siniseen kerrostoppiin niin paljon, että olin valmis pulittamaan kolmekymppiä siitä. Nyt koko huone tuoksuu liikkeeltä, koska brändiin kuuluu parfyymi, jota kaupassa ei säästelty ruiskutella.


Illanpäälle käytiin syömässä amerikkalaisittain... Alla pari kuvaa viime päiviltä. Voitte arvata kumpi on eurooppalaisesta keittiöstä ja kumpi amerikkalaisesta...

Painan luultavasti sata kiloa kun tulen takaisin...

Hyvää viikonloppua! Kiitos vielä hirveästi kommenteista, maileista ja tekstareista, joita olen saanut paljon! Olen niin imarreltu, että niin monet lukee tätä blogia!!! Ootte ihania!

Pääsiäiskorin askartelua

Mentiin tänään Angelan kanssa Kmartiin ruokaostoksille ja enää en malttanut mieltäni vaan ostin pääsiäismunakoritarpeet! Tulin kämpille ja aloin rakentamaan omaa koriani, johon valitsin vaaleanpunaista pääsiäsiruohoa, pikkuriikkisiä suklaamunia, tipusia ja Maken tulon kunniaksi urheiluhenkisiä munapalloja! Kuinka hyvä vaimo olenkaan! Mitäs tykkäätte korista?

Muuta mainitsemisen arvoista tältä päivältä on, että sain kokeesta 89,25 % oikein! Ekasta kokeesta tuli jotain 70 %, joten voitte uskoa, että olin tyytyväinen! Nyt olin myös kyllä päntännytkin paljon enemmän. Koulun jälkeen käytiin isolla jengillä syömässä Queensissa brasilialaisessa. Lihapainotteinen Brasilian Barbeque maksoi 9 dollaria ja oli toooodella herkullista. Nyt puuttuu enää Bronxissa vierailu, niin sitten olen käynyt kaikissa New Yorkin viidessä borough'ssa, joihin kaupunki jakautuu.

Mutta joo, eilisen megapostauksen takia en ajatellut tänään tämän enempää kirjoitella tänne. Ehkäpäs kipaisen hakemaan kadun toiselta puolelta Mäkkäristä McFlurry -jäätelön (joku poika söi tänään hississä sellaista ja tajusin, etten ole tainnut syödä yhtään jäätelöä vielä täällä!) ja rustailen muutaman sanan Us Embassyn blogiin.

Winston toivottaa pääsiäismunien keskeltä mukavaa uutta päivää kaikille! :)

Mitä sitä ei rakkautensa eteen tekisi

Aika raksuttaa ja elämäni rakkauden saapuminen tänne elämäni kaupunkiin lähenee päivä päivältä. En malta odottaa!

Murun majoittaminen on asettanut vähän haasteita, kun ei ehkä viitsitä nukkua tuossa meikäläisen kapeassa sängyssä yhdessä viikkoa. Sen verran aikuisia ollaan :D Olen pohtinut pääni puhki, että mistä voin saada patjan tänne, kun New Yorkerista ei voi lainata. Edes ystäväni Kmart ei tarjonnut tähän oikein houkuttelevaa eli halpaa ratkaisua. Tämän aurinkoisen sunnuntain missio oli siis löytää patja ja siitä kehkeytyikin melkoinen seikkailu!

Ennen löytöretken alkua suuntasin kuitenkin jälleen Times Squaren kirkkoon sunnuntain kunniaksi. Jälleen halukkaita tulijoita oli enemmän kuin valtava sali vetää ja aluksi en päässyt istumaan. Kirkon keltatakkiset salipalvelijat tekivät kuitenkin koko ajan töitä ja heti, kun jostain vapautui paikka, niin se täytettiin ja minullekin löytyi paikka.


Musiikki ja meininki oli jälleen mahtavaa, tsekatkaa vaikka tämän postauksen lopussa olevasta videopätkästä. Kirkon jälkeen leijuin ulos auringonpaisteeseen ja kävelin Rockefeller centeriin aamupalalle.

Tulppaanit hehkuivat väriloistossa ja ihmiset nautiskelivat auringonpaisteesta...

... ja luistelemisesta! Rockefellerin luistinrata on auki huhtikuun loppuun saakka, joten jos haluaa nauttia kukista ja luistelemisesta yhtäaikaa, tämä on oikea aika tulla kaupunkiin.

Jatkoin kävelemistä ja ilmasta nauttimista, kunnes patja-asia jälleen pomppasi mieleeni. Oli aika lähteä kohti ratkaisujen ratkaisua eli Ikeaa! Tämän kaupungin Ikea sijaitsee Brooklynissä ja liikkeen sivuilla oli neuvottu, miten sinne pääsee metrolla ja ilmaisella suffle-bussilla kätevästi.

Hyppäsin Bryant Parkista sivuilla mainittuun D-junaan ja aloin lukea huomiseen sanakokeeseen. Välillä metro kiisi maanpinnalla ja pitkin Brooklyn bridgeä tarjoten mahtavia maisemia. Istuskelin tyytyväisenä junassa vajaan tunteroisen, koska tiesin, että Brooklyniin on matkaa. Jossain välissä aloin kuitenkin vähän ihmetellä pysäkkinumeroiden kronologista suurenemista. Minun piti jäädä 4 ave/9th st -pysäkillä ja kun olin jossain 50th streetilla menossa tajusin, että pieleenhän tämä on mennyt. Vasta sitten huomasin, että metron seinällä on metrokartta ja minulle selvisi, että olenkin matkalla johonkin ihan muualle kuin Ikeaan...

Olin matkalla Coney Islandille! No mikäpäs siinä, olenkin aina halunnut käydä siellä. Pian olin perillä ja hyppäsin tuntemattomaan. Coney Island yritti tarjota ratkaisua patjaongelmaan heti alkajaisiksi, mutta päätin pysyä kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa...

Niin kiire ei aurinkoisena sunnuntaina voi olla etteikö ehtisi vähän tutustua kuuluisaan huvipuistosaareen, joka on näkynyt monissa elokuvissa. Lähdin käppäilemään ympäriinsä vailla sen kummempaa päämäärää. Sehän se hauskinta on.

Huvipuistolaitteiden lisäksi Coney Islandilla sijaitsi pitkä rantabulevardi ja mietiskelin, että kesämpänä olisi kiva tulla pitkälle rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan.

Paikka oli vähän rähjäinen ja parhaat päivänsä nähneen oloinen. Hörppäsin kupin kahvia ja päätin jatkaa matkaa. Minulla oli jäljellä enää vaihtamistani rahoista 10 dollaria, joten en halunnut olla kaukana kotoa pimeän tullessa rahattomana. Siis tietenkin minulla on euroja (no worries!), mutta sunnuntaina rahanvaihtopisteen löytäminen ei tuottanut tulosta.

Uusi yritys F-junalla kohti Ikean sivuilla mainittua metropysäkkiä ja tällä kertaa pääsinkin perille muitta mutkitta.

Tupsahdin keskelle Brooklyniä ja läksin etsimään Ikea-suffle-bussin pysäkkiä, joka löytyinkin helposti. Mutta kuten arvata saattaa hyppäsin väärään bussiin. Kuljettaja kyllä kertoi, että bussi menee Ikean ohi, mutta ei ole se ilmainen suffle-bussi. No, päätin jäädä, kun kerran samalla metrolipulla pääsi. Se olikin ensimmäinen kerta, kun köröttelin bussin kyydissä täällä. Bussi tuli ihan täyteen enkä nähnyt ikkunoista mitään. Siinä vähän mietiskelin, että mistähän tiedän jäädä oikealla pysäkillä pois. No kysyvä ei tieltä eksy ja musta nainen auttoi keltanokkaa. Bussissa oli kiinnostavaa seurata ihmisiä. Yhdellä matkustajalla oli karvalakki päässä ja kaikki hampaat tehty kullasta ja toinen tumma tytteli lauloi isolla äänellä kuulokkeet korvilla Britenyn Hit me baby one more timeä turhia kainostelematta.

Vihdoin olin määränpäässäni! Mutta jotta päivä ei olisi ollut liian tavanomainen, Ikean pysäkillä tuli vastaan kirjaimellisesti täti vihreä! Oikeasti, mitä minä olen sanonut: täällä kyllä voi kaikki kukat kukkia ja jos sattuu pitämään vihreästä niin mikäpäs siinä! (Klikkaapa kuvaa suuremmaksi, niin tämä värihomma käy paremmin selväksi...)

Ikeaan päästyäni tuntui kuin olisin pompsahtanut Haaparantaan. Kyltit olivat ruotsiksi ja seinällä luki isolla "Hej då!". Marssin kylmäverisesti tämän houkutuslandian showroomit läpi enkä pysähtynyt hypistelemään (juuri) mitään!

Kuten osasin arvata halvan ja kevyen patjan löytäminen tästä miljoonan neliön hallista ei ollut helppoa! Taas erikoissanasto karttui, kun yritin älytä pakettien selostuksia. Lopulta kysyin yrmeältä miesmyyjältä suositusta, mutta hän hätisti minut pois patjaosastolta, koska olin kuulemma lastenpatjahyllyllä! Oikesti hänellä oli törkeä juoni usuttaa minut ostamaan vähintään sadan dollarin hintainen aikuisten patja, mutta minäpäs hiippailin takaisin lastenhyllylle kun silmä vältti, ja tarjosin itse itselleni asiakaspalvelua ja löysin $ 59,90 maksavan pidennettevän lastenpatjan. Ha! Tämän käärön kanssa oli joten kuten mahdollista ehkä selvitä takaisin kämpille, toisin kuin tuhat kiloa painavien aikuisten patjojen!

Jos joku vielä väittää, ettei minulla ole itsehillintää, niin vedän aina tämän tarinan esille. Lähdin Ikeasta patjakäärön ja näkkäripaketin kanssa! Miten se edes voi olla mahdollista!? Eihän tällaista itsehillintää voi olla kenelläkään!

Päätin luopua metro-suffle-sekoilusta ja hyppäsin Ikeasta lähtevään vesitaksiin. Voitteko uskoa kyyti oli ilmainen!

Siellä meikäläinen istui auringonpaisteessa water taxin kannella katsellen kuuluisia nähtävyyksiä - ihan noin vain niinkuin vahingossa! Onnellisen tietämättömänä ja vailla huolen häivääkään nautiskelin elämästä samaan aikaan, kun Perussuomalaiset ottivat Suomessa vaalivoiton! (Onko tässä peruste tänne pysyvästi jäämiselle?? Eikö kaikki muutkin aio lähteä pakolaisiksi Suomesta tämän päivän jälkeen?)

Huomaatteko siellä se "extendable" Vyssa Slummer -patjanikin nautti maisemista.

Kyyti saapui nopeasti takaisin Manhattanille jättäen lastin WallStreetin laiturille. Sieltä suihkaisin vielä kahdella metrolla ja viuh! Olin takaisin kotona.

No oikeasti ei voi kyllä puhua suihkaisemista vaan lähinnä raahustamisesta ja hups, muovi ei ollutkaan raahaamisen kestävää...

Mutta who cares! Siinä se Vyssa Slummer on kaikessa komeudessaan ja täysin aikuistenkokoisena odottamssa yövierasta!

Taidankin majoittua tähän patjalle jatkossa, koska tästä yltää suoraan jääkaapille :) Mutta hei, tänään on sunnuntai ja uusi jakso Desperate Housewifes'sta on tullut! Eilen katsoin kaksi edellistä jaksoa nettitelkusta ja nyt jatkan saman harrastuksen parissa hedelmiä ja näkkäriä nutustellen. Oli sen verran rankka päivä, että pieni lepohetki on poikaa ennen unille ryhtymistä. Aamulla on luvassa ahkeraa opiskelua, koska kaikki huomiselle annetut noin satakunta sanaa ja sanontaa eivät ole vielä hallussa, jaiks!




Tässä siis lopetukseksi ensimmäinen yritys ladata videoita tähän blogiin. Valitettavasti akku loppui kirkossa, niin video päättyy "hieman" töksähtäen. Hyvää yötä Suomi! Hallelujah, elämä on mahtavaa! :)