Voiko 380 eurolla päästä Havaijille – huomenna se selviää!


Mahassa on perhosia ja tuntuu, että olen vähintään vastarakastunut. Sekaisin. Nimittäin...ME LÄHDETÄÄN HUOMENNA HAVAIJILLE – jos luoja suo, ja järjettömän halvat lentolippumme todella toimivat. En kestä! 

Edullisten lentolippujen bongauksen huippu saavutettiin kesällä, kun kahden allianssin hintakilpailun seuraksena Lentodiileissä ilmoiteltiin Havaijin lentojen maksavan 338 euroa halvimmillaan. Siis Helsinki-Honolulu-Helsinki tuohon hintaan, kun normaalisti ko. lipusta saa pulittaa nelinumeroisia summia. Kuumeisesti mietimme, että voidaanko me ostaa Havaijin lennot extemporee, mutta mitä pidempään asiaa mietittiin, sitä enemmän kysymys alkoi muuttua muotoon

voidaanko me jättää ostamatta Havaijin lennot tuohon hintaan?


Ei voitu. Hinta ehti hieman kivuta ylöspäin, mutta silti järjettömän halpaan 380 euron hintaan tiketit ilmestyivät sähköpostiimme. Siltä seisomalta oli pakko käydä kirmaamassa juoksulenkki metsikössä – niin mielettömälle lippujen ostaminen tuntui. Ja tuntuu taas tällä hetkellä.

New Yorkin muotiviikolla malleja pukemassa


Elämässäni on aika ajoin nähtävissä seuraavanlainen kaava: Tulee yö ja ideamylly alkaa pauhata päässäni. Silloin KAIKKI on mahdollista ja elämä on TÄYNNÄ mahdollisuuksia. Yritän laittaa nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tule, kun Times Squaren verran potentiaalisia, upeita tulevaisuuksia piirtyy henkisille billboardeilleni. Sitten koittaa aamu, ja fiilis on vaihtunut puoleksi valvotun yön jälkeen täysin päälaelleen. Koko päivän väsyttää ja illalla olen jo suunnilleen varma, ettei minusta tule mitään, koskaan. 

Viime yö ja tämä maanantai ovat noudatelleet tätä kaavaa. Yöllinen superwoman on laahustanut tänään väsyneenä ja hommat ovat edenneet yhtä sutjakkaasti kuin hiusharja takkutukassa. Aneemisena aloin iltasella sitten selailemaan Elle-lehteä ja sisukkaista naisista lukeminen naksautti taas paremman vaihteen päälle.

Mieleeni nousi seikka, etten ole kirjoittanut vielä siitä, miten pääsin syyskuussa New Yorkin muotiviikoille pukemaan malleja. Se, jos jokin on piristävä muisto, joten päätin palata muistoissa Manhattanille ja päättää maanantain näin parempiin kuviin ja tunnelmiin. 



Syksyn New Yorkin reissuni toimii hyvänä muistutuksena, että unelmia toteutuu, vaikka niitä usein joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. New York Fashion Weekille pääseminen on ollut unelmani vuosikausia ja en ole kovin realistisena haaveena edes tainnut pitää, että jonain päivänä ovet voisivat avautua backstagelle saakka. Mutta niinpä vain toissa kuussa kävi.

Amerikka-ystävyys koetuksella?


Puhelin soi: "Miten meidän Amerikka-fanilla menee tänään?"

Niin, miten Amerikan ystävillä menee marraskuun 10. päivä "amerikkalaisen jytkyn" jälkeen? Sitä olen kovasti miettinyt omalla kohdallani tässä reilun vuorokauden ja käynyt lukemattomia keskusteluja ystävien kanssa, joilla olen koittanut saada tolkkua ajatuksiini. 

Heräsin vaaliyönä klo 5 ja lähdin epäuskoisissa tunnelmissa USA:n Suomen suurlähetystön vaalivalvojaisiin. Tapahtuma oli surrealistinen. Iloisia juhlakoristeluja, herkkuruokia, mutta juhliin kuuluva hilpeys ja kepeys puuttuivat. Tilaisuus päättyi, ja ihmiset lähtivät keskiviikon askareisiinsa vaiteliaissa merkeissä. Minä myös. Ei varmasti tarvitse lähteä käymään läpi syitä, miksi Euroopassa ei ole juurikaan juhlittu vaalitulosta.