Vuosi 2018 ja yli 100 reissupäivää – summausta kuluneesta ja paljastuksia tulevasta


Reissurikkaat muutosten vuodet

Uteliaisuus voitti ja niinpä kokeilin minäkin Best Nine -generaattoria, joka nostaa esille tänä vuonna eniten tykätyt instakuvat. Muodostunut kollaasi johti pohtimaan kulunutta vuotta ja tätä edeltäneitäkin vuosia, kun hukassa ollut unimatti ja jetlag valvottivat taas viime yönä pikkutunneille Floridan matkan jälkimaininkina. Menneen lisäksi päässä pyöri tulevaisuus ja IPCC-raportin esille nostamat uhkakuvat. Tästä kaikesta ajattelin kirjoittaa nyt vuoden viimeisen päivän kunniaksi blogiin sanasen. 

Viimeiset neljä vuotta ovat olleet elämässäni hyvin erityistä aikaa. Matkailu on ollut minulle läpi elämän yksi tärkeimmistä asioista ja vaikuttanut vahvasti identiteetinkin muodostumiseen. Vuosien 2014-2017 aikana hankin matkailun liikkeenjohdon restonomin paperit, jonka myötä pystyn nyt mieltämään itseäni myös jonkinlaiseksi matkailualan ammattilaiseksi.  

Yöllä innostuin selaamaan vanhat kalenterit (RIP Henri Bendel!) läpi ja laskin reissupäivät viime vuosilta. Niitä onkin kertynyt määrä, joka sai sydämeni aivan läikähtämään. Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut keskimäärin reilun kolmanneksen vuodesta poissa kotoa ja tuona aikana yhteensä lähes 200 päivää Jenkeissä (notgonnalietoyou–iloveit!).

Tänä vuonna reissupäiviä kertyi 101 ja kaksi kuukautta niistä olin ulkomailla. Opiskelun aloituksesta käynnistyi jakso, joka piti sisällään työharjoitteluja ulkomailla ja hiljalleen siirryin kohti pitkäaikaista unelmaani paikkariippumattomasta työstä. Tämän vuoden helmikuussa perustin sitten oman uLaLa media & travels -nimisen toiminimen ja tein loppuvuoden töitä päätoimisena itsenäisenä yrittäjänä.

VIIKKO KROATIAN RIVIERALLA BASKA VODASSA – JA MUITA KUULUMISIA


Yksi maailman kauneimmista rantakaistaleista, riviera. Siinä oli oikeastaan kaikki ennakkotieto, joka meillä oli tämän kesän matkakohteestamme Baska Vodasta. Kroatia oli noussut toivelistalleni matkamessuilla tammikuussa, kun ystäväni Sanna kertoi omista Kroatian seikkailuistaan stagella ja katselin kuvia turkoosien vesien maasta. Ah, tuonne on päästävä!


Elokuun puolivälissä bussimme kiemurteli mutkittelevaa vuoristotietä kohti Makarskan Rivieraa, jonne tienvarteen pystytetty kyltti lopulta toivotti meidät tervetulleeksi.

Majapaikkamme sijaitsi Makarskan Rivieraan lukeutuvassa Baska Vodan kylässä, joka oli valikoitunut kohteeksi intuition perusteella. Kun bussista katselimme oikealla kimmeltävää turkoosia merta ja vasemmalle levittyvää vihreiden puiden peittämää vuorijonoa myhäilimme tyytyväisenä. Internet ei ollut valehdellut meille, täällä toden totta on maailmanluokan maisemat!

PING Festival 2018 – Hyviä uutisia seuraa

– Joo moi vaan, me ollaan Sanna, Sanna ja Ulla ihan pingeissään 

Osallistuin tiistaina kolmatta kertaa PING Festivaleille. Tapahtuma oli minulle kaikin puolin järjettömän antoisa uudesta elämäntilanteestani johtuen. Jouduin oikein ottamaan aikaa sulatellakseni kaikkea koettua (piti vähän käydä juoksemassa metsässä ja uimassa meressä) ennen kuin pystyin ryhtymään tämän raportin kimppuun. Joten hups sille, että viime postauksessa lupaamani aikataulu ei ihan toteutunut, sori! Nyt kuitenkin luvassa suht tuoreeltaan kaikki hyvät uutiset eetteriin, jotka tapahtumasta ammensin. Täältä pesee!

HYVÄ UUTINEN #1: Ole sellainen kuin olet, sille on kysyntää

Maailmassa on liikaa sisältöä. Perinteinen yleismarkkinointi ei enää pure. Informaatiotulva ahdistaa ihmisiä. Elikkäs mitä hyvää tässä siis on?

PINGissä puhuneen amerikkalaisen brändistrategisti Nick Westergaardin mukaan neutraali sisältö on tulossa tiensä päähän ja käymässä hyödyttömäksi. Tilausta sen sijaan on jatkossakin sille sisällölle, jonka vain sinä voit tuottaa. (A-haa!)

Kaikkia PINGin puheenvuoroja leimasi vahvasti viesti, että elämme yhä enemmän ja enemmän ihmiseltä ihmiselle –ajassa. Kasvottomien korporaatioiden on lähes mahdoton saada viestiä enää perille, joten sen vuoksi on kehittynyt ilmiö nimeltä vaikuttajamarkkinointi, jonka pioneerityötä PING Festival tekee.

PING time! Raporttia blogissa huomenna – Instassa jo tänään!


Jeiii! Kynsilakka kuivuu ja paljetit on kaivettu esille. Minulle vuoden tärkein bisnestapahtuma on starttaamassa näillä näppäimillä Clarion hotellissa Helsingin Jätkäsaaressa. Jos edellisiin vuosiin on uskominen, tämän päivän jälkeen ei ole taas inspiraatiosta pulaa tehdä raporttia vaikuttajamarkkinoinnin huipputapahtumasta Pingistä! Pureksin tänään syntyneet aivoitukset huomenna blogiin, mutta jo tänään tunnelmia on mahdollista seurata "livenä" paikan päältä lukuisilta Insta-tileiltä.

Laitahan myös minunki Instagram Story seurantaan, 
jos tapahtuma kiinnostaa -> @ulletin

Nyt tukka kiharaksi ja menoksi! Huippua päivää kaikille – nähdään Pingissä tai sen merkeissä!


Vaikka bitit eivät liiku, juna liikkuu


Kaksi kuukautta kestänyt yrittäjäkurssini päättyi perjantaina. Nostimme iltapäivän päätteeksi maljat luokassa ja halailimme toisiamme – tuntui haikealta jättää yhteen hitsautunut ryhmä taakse ja lähteä eteenpäin ihan itsekseen. Mutta eihän sitä yksin oikeasti minnekään päästä, joten päädyimme sopimaan viimeisenä luokkaan jääneiden kanssa lounastreffit jo heti seuraavalle viikolle.

Tiistaina sitten istuimme Albertinkadun Pompierissa lounaalla. Viireillä koristettu ravintola toi mieleeni kunnantalon ja Rotary-klubin risteytyksen, mutta paikka näytti olevan todella suosittu. In jopa, sanoisin.

Meitä oli lounaalla neljä sattuman sanelemana toisensa löytänyttä, yrittäjyyttä pohtivaa ja aloittelevaa nuorta aikuista. Keskustelun edetessä havahdun yhtäkkiä siihen, miten olennainen osa kansainvälisyys on kaikkien meidän elämää. Jokainen on asunut, opiskellut ja/tai tehnyt töitä kaukomailla ja lisäksi jokainen on lähdössä nytkin matkalle viikon sisään. Yksi lähtee Sri Lankaan, yksi Aruballe, yksi Israeliin ja minä Floridaan.

Photo diary: Joulu Palm Springsissä


Ennen influenssaan/kurkunpään tulehdukseen sairastumista Helsingissä ja ennen uuden vuoden juhlimista luksukkaissa kotibileissä Los Angelesissa, vietimme rauhallista joulua Palm Springissä. Nyt tässä rankasta taudista toipuessa on hyvä hetki palata muistoissa Kalifornian lämpöön. 

Edellisessä matkaraportissani jäimme aamulenkille Redondo Beachille, josta tämänkertainen Kalifornian roadtrippimme alkoi. Leppoisten rantapäivien jälkeen reissun kolmantena päivänä pakkasimme kamat autoon. Lähdimme ajelemaan radiohittejä kuunnellen Los Angelesin rantaviivaa alas kauniin Palos Verdesin alueen halki naapuripiirikuntaan OC:hen. 

Newport beachillä poikkesimme rannalla ja muutamassa putiikissa kunnes Palm Springs alkoi poltella liikaa ja otimme suunnan kohti sisämaata. Tyhjin käsin ei minun tarvinnut OC:sta kuitenkaan lähteä, sillä mukaan eräästä Newport beachin putiikista tarttui Cult Gaia -laukku, joka sai paljon huomiota ihmisiltä matkan edetessä.

Matkamessujen jälkipuintia: minne reissata vuonna 2018 & tyttöihastus...


Seuraava postaus käsittelee Kalifornian joulureissuamme, lupaan (!) – mutta tähän väliin on pakko purkaa juuri päättyneet matkamessut. Vietin messuilla kolme antoisaa päivää torstaista lauantaihin ja jokainen päivä hujahti ohi yhdessä hujauksessa.

Torstain ammattilaispäivänä osallistuin matkabloggaajille suunnatuille luennoille ja illanviettoon (ja ihastuin vähän, mutta siitä lisää tuonnempana). Perjantaina tein lehtijuttua messujen kiertämisen lomassa ja kävin kansainvälisten matkabloggajien ohjelmaan kuuluvissa NBE-afterpartyissä, jotka järjestettiin osittain ulkona (apua!). Lauantaina olin asiantuntijana nettiin striimatussa Amerikan roadtrippejä käsittelevässä paneelissa Rantapallo-lavalla. Lauantai-iltana kaiken hulinan jälkeen kaaduin väsyneenä sänkyyn ja nukuin kellon ympäri. Ah, että tekikin hyvää!

Mutta mitä vuoden 2018 matkamessuilta sitten jäi mieleen? Mitkä kohteet hurmasivat ja kehen oikein ihastuin messuilla? Tässäpä vähän Ulletimen matkamessujen jälkipuintia tuoreeltaan.

Big Magic – Uskalla elää luovasti – Kirja, joka tekee rohkeaksi


Kerroin tämän vuoden ensimmäisessä postauksessani kirjalöydöstä, joka on vaikuttanut vahvasti alkuvuoteeni. Big Magic – uskalla elää luovasti on Eat, Pray, Love -kirjan kirjoittaneen Elizabeth Gilbertin uusin kirja, jossa hän tartuttaa intohimon luovaa elämää kohtaan. Minulle kirjan lukeminen avasi monia olemassa olleita, mutta osin tiedostamattomia käsityksiä omasta suhteestani luovuuteen ja tekemiseen. Tunsin kirjan tekevän hyvää itsetunnolleni, rohkeudelle olla oma itsensä, epäonnistumisen pelon karistamiselle ja sinnikkyydelle.

Big Magicillä on mielestäni annettavaa kaikille, ei vain meille luovien alojen hihhuleille. Luovuus elää meissä kaikissa, vaikka se välillä tuntuisi olevan hukassa.

Erilainen syntymäpäivä


Täytän tänään vuosia. Naisenhan ei tarvitse paljastaa ikäänsä, joten sanotaan nyt, että ikää on kertynyt riittävästi, noin 22 vuotta ja jonkin verran päälle. Syntymäpäivä on aina hyvä hetki mietiskellä elämäänsä.

Joten mitä sitten olen mietiskellyt tänään?

Ensinnä olen mietiskellyt sitä, että melko tarkalleen ottaen 10 vuotta sitten aloitin ensimmäisen blogini. Olisikohan siis syytä julistaa jotenkin bloggaajatar-taiteilijajuhlaa kymmenvuotistaipaleen kunniaksi?

Olen niin ikään mietiskellyt tänään joulusta riisuttua kotiamme ja auringonpaisteen esille tuomaa merta ikkunan takana. Muutama kuukausi ja pääsee taas suppailemaan! Miten jaksaa odottaa...

Uusi vuosi ja uudet tuulet


 ”Pysyvä klisee luovuudesta on, että se tekee ihmiset hulluiksi. Olen eri mieltä: se että ei käytä luovuuttaan tekee ihmiset hulluksi. Tuo siis esiin se mitä sinussa on, riippumatta siitä siitä tuleeko siitä menestys vai epäonnistuminen.” – Elizabeth Gilbert

Juuri ennen Los Angelesiin matkustamista tapahtui jotain, mistä en ole vielä täällä kertonut. Lopetin työt paikassa, jonka piti olla oikea unelmien työpaikka. Tein päätöksen tietämättä mitä tuleman pitää ja mitä seuraavaksi. Sen kuitenkin tiesin, etten voinut enää jatkaa niin. En halua alkaa tässä parjaamaan mitään tai ruotimaan syitä lähtöön sen syvällisemmin, olennaistahan oikeastaan on vain se, että ratkaisu tuntui ja tuntuu oikealle. Osaamiseni ei ole kadonnut minnekään eikä kyky toteuttaa unelmien tehtäviä, joten aika kevein askelin lähdin reissuun näistä myllerryksistä huolimatta.

Olen aina tuntenut vahvaa johdatusta asioiden järjestymiseen elämässäni. Olen saanut rinnalleni mahtavan aviomiehen, perheen ja ystävät, joiden tukeen voi luottaa elämän riepotellessa. Lisäksi olen (onneksi) jo pitkän aikaa sitten oppinut määrittämään itseni ja arvoni omissa silmissäni muilla kriteereillä kuin sillä mistä päivätyöni koostuvat tai mitä käyntikortissa lukee. Niinpä tällä hetkellä oloni on lähinnä aika kepeä ja inspiroitunut. Olen vapaa aloittamaan vuoden 2018 puhtaalta pöydältä!