14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini

❤️  Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.

SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa – 

olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?

❤️  Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.

Kuten snäpistä matkaamme seuranneet tietävätkin, saavuimme Santorinille Outin ja Akisin häistä manner-Kreikasta. Olimme asuneet häiden ajan hienossa, viiden tähden hotellissa ja pudotus oli hetkeksi melkoinen saapuessamme Santorinille. Olimme varanneet ensimmäiseksi yöksi budjettihotellin läheltä lentokenttää ja kun yöllä kömmimme huoneeseemme, odotti meitä siellä kaksi yhden hengen sänkyä pienen, kolkon huoneen eri laidoilla. Näylle ei voinut kuin nauraa.

Hotellin isäntä oli joutunut heräämään myöhäisiä saapujia varten yöuniltaan vastaanottoon ja oli raivon partaalla. Juuri ennen meitä saapuneet reppureissaajat kertoivat saaneensa kunnon huudon ja sättimisen osakseen myöhäisestä saapumisesta johtuen. Menimme täyttämään laput mahdollisimman nöyrinä ja vähän kysellen. Saimme avaimet nyreästi mutta ilman huutoa, liekö etukäteisilmoitus myöhäisestä saapumisesta ollut etunamme.

Akrotiri – Perissa 

Aamun valjettua otimme taksin ja suuntasimme Akrotirissa sijaitsevaan Apanemo-hotelliin, jonka olimme varanneet varsinaiseksi majapaikaksemme. Ja huh huh sitä kauneutta, mikä melkein löi naamalle perille päästyämme!

Kun olimme saaneet lastattua matkatavaramme huoneeseemme, istuuduimme haukkomaan henkeä ja ahmimaan silmillä terassilta avautuvaa maisemaa. Villinä ryöppyävät pinkit kukat toimivat kattonamme. Huulillamme oli yksi kysymys: onko tällaisia paikkoja olemassa? 

Kelpasi tässä huushollissa talostella niin valoisan aikaan...

... kuin myös illan pimettyä.

Myös hotellin uima-allas "toimi" sekä päivällä että illalla. Tämän altaan reunalla koitin ottaa kansantaloustiedon perusteita haltuun, mutta täytyy sanoa, että katse kyllä hieman harhaili oppikirjan sivuilta...

Olisimme varmasti viihtyneet koko loman hotellilta avautuvia maisemia katsellen, mutta pian saaren maaginen voima alkoi vietellä tutkimaan paikkoja tarkemmin. Niinpä jo heti ensimmäisenä päivänä ilmoitimme pienen hotellimme respaan, että haluaisimme vuokrata skootterin pariksi päiväksi. Muutaman tunnin päästä peli oli toimitettu pihamaalle ja seikkailu sai alkaa.

Voisi melkein luulla, että skootterilla ajaminen on itsensä Amorin keksimää ajanvietettä! Niin kivaa se on. Olen ennenkin kirjoittanut siitä miten mahtavaa tuntea olevansa taas skootterityttö poikaystävän kyydissä (ensimmäistä kertaa olin muuten skootterityttö juurikin Kosin häämatkallamme). Kaasu pohjaan, tukka hulmuamaan ja menoksi, boyfriend!

Päätimme ajella ensimmäisenä päivänä Perissa-Akrotiri-akselilla. Santorini on ideaalinen kruisailukohde, sillä meren perusteella voi suunnistaa ja karttaa ei juuri tarvitse katsella. Jokainen löytämämme ranta tuntui olevan erilainen, mutta yhdistävänä tekijänä oli ihanan turkoosi ja kirkas vesi. Yllä olevassa kuvassa olevan Red Beachin maisemat eivät jättäneet arvailujen varaa, että mistä paikka on saanut nimensä.

Ja sitten Perissaan uimaan. Pulahdus kutsuvan kirkkaaseen ja lämpimään veteen ja takaisin skootterin selkään. Voiko elämä tästä parantua? Santorinilla voi. Kun on ensin saanut päivän nauttia kirkkaista väreistä ja ihanasta auringon paahteesta, saapuu vielä yksi h-hetki.

Kuuluisa Santorinin auringonlasku.

Muistimme, että lähellä hotelliamme oli ravintoloita, jotka mainostivat olevansa the paikkoja auringonlaskun ihailuun. Sitä ennen olemme ehtineet käydä toteamassa, että ihan saaren eteläkärki olisi myös kyllä toimiva paikka, mutta olimme siellä niin ajoissa, että saisimme istua kivikkoisessa maassa tovin ennen kuin alkaisi tapahtua. Joten ajoimme ravintolaan meren vilkkuessa joka puolella ympärillämme. Se Santorinista tekeekin juuri niin maagisen, etenkin etelässä. Meri on läsnä ihan joka puolella.

Jo yhdessä päivässä rakastuimme eteläiseen Akrotirin alueeseen. Ajattelimme, että tämä on varmasti sitä kauneinta Santorinia.

Ensi postauksessa siirrytään saaren pohjoisosaan. Voitte sitten itse tulkita, että kumman osan maisemat ovat parempia. Itsestäni tuntuu, että valintaa ei ole aivan helppoa tehdä...