Mitä ajattelin tänään

Kolme viikkoa paratiisissa on ohi ja olen palannut kotiin. Viikko on mennyt pitkän matkan ja aikaeron vuoksi jonkinlaisessa blurrissa välitilassa, mutta mieli on valoisa ja kiitollinen. Joululaulut soivat ja kuusi on koristeltu. Loma tekee ihmeitä ihmiselle – en voi edes verrata tätä olotilaa ennen matkaa olleisiin fiiliksiin. Tässä hetkessä erityisesti näkee sen, kuinka hirveää myrkkyä stressi ihmiselle on.

Jetlagin vuoksi olen ollut tällä viikolla minulle epätyypillisesti aamuvirkku. Tänään heräsin ensimmäistä kertaa vasta seitsemältä ja siirryin sohvalle katsomaan uutta Gilmore Girls – vuosi elämää -sarjaa. Kuinka kaunis loppukohtaus sarjassa olikaan! Minusta tuntui aivan kuin olisi ollut lapsuuden jouluaattoaamu, kun lämpöisissä tunnelmissa jäätelöä syöden katsoin tunnelmallista tv-ohjelmaa. (Mutta se loppu!!? Tiedätte mitä tarkoitan, jos ko. sarja on tullut katsottua...)

Aamupalalla avasin uuden Trendin ja luin taas alleviivaustussin kanssa artikkeleita. Trendi on kyllä edelleen kaikista paras lehti, löydän siitä joka kerta puhuttelevia ajatuksia. Erityisesti muusikoiden haastatteluissa tuntuu aina kolahtavan joku. Tässä numerossa oli juttua Almasta, jota olen ihaillut jo hänen Idols-aikoinaan.

Jutussa kerrotaan, että nykymuusikoille töiden hankkiminen on samanlaista savottaa kuin muillekin. Menestyminen vaatii ammattitaidon lisäksi verkostoitumista, sinnikästä puskemista ja yritystä. Ja Alma ei jätä tekemättä ujoudestaan ja hermoilusta huolimatta, vaikka tilanteet hirvittäisivät häntä. "Asenne on raikas tuulahdus Suomessa, jossa unelmista luopuminen on aina ollut käypä vaihtoehto itsensä peliin panemiselle." Keltakynällä viivaus ja huutomerkki.

Uutisvirrassani on tullut vastaan muutamia osuvia työpaikkailmoituksia, joihin olen meinannut laittaa matoa koukkuun. Havaijilla kuitenkin totesin, että minun on otettava rohkeasti vielä aikaa eikä sännätä nyt kesken kaiken opiskelujen mihinkään. Olen aloittanut kolmen vuoden projektin ja haluan tavoitella asioita, jotka ovat sen kokoisia, että ne hirvittävät. Muutenhan olisin yhtä hyvin jättää tämän koulun käymättä.

Toinen alleviivauksen saanut kohta löytyi Lauri Tähkän avoimesta kirjeestä tulevaisuuteen. Tähkä kirjoittaa toivovansa, että vuonna 2052 yhä useampi suomalainen osaisi pukea tunteet sanoiksi. Hän toteaa, että omien lastensa sukupolvi on ensimmäisiä, joiden ei tarvitse kantaa mukanaan sotavuosilta periytyvää tunnelukkojen ketjua.

Veikkaisin, että moni tämän blogin lukija ei kuvittelisi sotavuosien tunnelukoilla olevan tekemistä minun kanssani, mutta jotenkin tämä kolahti. Vaikka olen avoin, sosiaalinen ja rohkeakin, löydän sekä Alman että Laurin teksteistä yhtymäkohtia elämääni. Itsensä peliin laittaminen epäonnistumisia pelkäämättä ei ole helppoa minulle.

Omat vanhempani ovat syntyneet sota-ajalla, joten lähtökohtamme elämään eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Se aiheuttaa joskus hämmennystä ja ehkä juuri niitä tunnelukkojakin. Siitä päästäänkin yhteen mieltäni vaivaavaan asiaan – Aleppoon. Olen ollut tietoisessa uutispimennossa reissumme ajan, mutta Syyrian sotahirveydet ovat kulkeutuneet sosiaalisen median kautta minunkin tietoisuuteeni. Tunnen voimattomuutta, kuten varmasti kaikki muutkin. Mitä voi tehdä toisten auttamiseksi? Tuntuu tyhjänpäiväiseltä ostaa joululahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea, kun toisilla ei ole mitään. Tunteet ovat aivan solmussa ja tekisi mieli työntää vain pää pensaaseen. Ehkä rahanlahjoittaminen Syyrian kriisin hoitoon on edes jotain mitä voi tehdä.

Kiitollisuuden tunteminen meillä olevasta rauhasta on myös varmasti parempi kuin toivottomuuteen vaipuminen.

A very Merry Xmas
And a happy New Year
Let's hope it's a good one
Without any fear
– John Lennon

Osuvasti John Lennonin Happy Xmas (War Is Over) soi taustalla. Kuinka ajankohtaiset kappaleen sanat ovat tälläkin hetkellä. Kirjailijat, käsikirjoittajat ja muusikot toimivat hämmennyksen hetkillä tunteiden jäsentäjinä. Kun itseltä ei löydy sanoja asioiden käsittelemiseen, on terapeuttista lukea ja kuunnella musiikkia.

Oi ihanainen joululoma. Nyt on aika hidastaa tahtia ja käpertyä sohvalle. Lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, vain olemaan kuin hiekkarannalla. Ennen uutta vuotta 2017 – jolloin pannaankin sitten hösseliksi! Tervetuloa kaikkien aikojen vuosi 2017, olkoot se täynnä rauhaa ja rakkautta kaikille.