Uusi normaali, Y-sukupolvi ja Diginomadit

Uuden elämän tiistai. Elämä on tällä hetkellä erilaista kuin se on tavannut olla. Olen keittänyt itse kahvit, sillä juon nyt useimmiten aamukahvin kotona. Voin elää luontaisen rytmini mukaan, joten kahvin aika on melko myöhään aamupäivästä. Monesti teen kirjoitustöitä vielä myöhään yöllä, joten aamulla nukuttaa. Alkanut viimeinen lukuvuosi opiskelijana on nyt monella tapaa kokeellista aikaa. Miten minulle sopii päätoiminen kirjoittajan työ? Onko vapaus hyvä renki vai isäntä?



Olen ensi kertaa päätoimisesti opiskelija vasta nyt tänä viimeisenä vuonna siten, ettei ole työharjoittelua tai kokopäivätyötä opiskelun rinnalla. Vain omia ja kouluun liittyviä projekteja. Lukemista ja kirjoittamista. Lähiopetusta vain muutamana päivänä kuussa, itsenäisesti tehtäviä kouluhommia paljon.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koska olen historiallisen vähäisesti sidottu mihinkään Suomessa sijaitsevaan laitokseen fyysisellä tasolla, olen täyttänyt syksyni reissuilla niin paljon kuin mahdollista. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että reissuilla vallitsee uusi normaali velvollisuuksineen.



Kerronpa tästä esimerkin.

Ylihuomenna suuntaamme Thessalonikiin, jossa viikonloppu juhlitaan ystävien häitä. Sieltä jatkamme Santorinille. Samaan aikaan, kun me me suunnittelimme ihanaa, huoletonta matkaa Santorinille keväällä, kansantaloustieteen opettajamme punoi omaa suunnitelmaansa. Ensimmäinen verkkotentti avautuu torstaina ja sulkeutuu perjantaina. Kurssin työtilan pullahdettua julki, luki siellä lihavoiduin kirjaimin: "Jos välikoe jää tekemättä, sitä ei voi uusia eikä korvata muilla töillä." 

Niinpä suuntaan tänään kirjastoon ja Kreikan matkalukemisenani ovat Taloustieteen oppikirja sekä Suomen taloustieteen lähihistoria -verkkomateriaali. Ensi viikon torstai-iltana kirjaudun wifiin ja suoritan tentin Suomeen world wide webissä. 

Alkujärkytyksen jälkeen suorastaan innostuin tästä tentistä! Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät kiinnostukseni Y-sukupolven "viettiin" määrittää työaikansa ja paikkansa vapaasti. (Esimerkiksi tässä artikkelissa kerrotaan aiheesta tehdystä tutkimuksesta ja sen tuloksista tiiviissä muodossa.) Tänä lukuvuonna pääsen testaamaan etätyötä ulkomailta käsin omakohtaisesti omien projektieni ja koulutöiden muodossa. Mahtavaa! Lisäksi aion seurata, miten liikkuvan elämäntavan valinneet tuttuni kokevat valintansa. Esimerkiksi ystäväni Veera Bianca aloittaa diginomadi-elämänsä sunnuntaina. Kannattaa laittaa Veeran blogi seurantaan, jos aihe kiinnostaa.



Omana projektina olen alkanut työstää kirjan käsikirjoitusta Y-sukupolven tavasta matkailla mutkattomasti kuin rajoja ei olisikaan. Olen asettanut kirjan tavoiteaikatauluksi puolitoista vuotta, sillä tänä lukuvuonna minulla on vielä 71 opintopistettä suoritettavana, joista suurin osa syntyy kirjoittamalla pitkiä raportteja, mukaan lukien opinnäytetyö. 

Ilman kalenteriin asetettua päivämäärää kauas tulevaisuuteen, ei Tuomo Meretniemen perhekään seilaisi parhaillaan kuuden vuoden maailmanympäripurjehdustaan. Tuomon inspiroimana laitoin kalenteriin, että kirjani on valmis vuoden 2018 matkamessuille. Kirja-projektistani voi lukea lisää täältä

Kiinnostaako teitä muuten lukea tästä blogista matkailualan opinnoistani tarkemmin? Haluatteko tietää, minkä aiheen olen valinnut opinnäytetyön aiheeksi? :-)



Blogi-uudistusta tehdessäni ja vanhoja postauksia lueskellessani huomasin, että kirjoituksistani on löydettävissä punainen lanka (tunnisteella urasuunnittelu löytyy melkein huvittavan johdonmukainen tarina). Nämä teemat, joita taas tänä syksynä elän todeksi, ovat pysyneet ajatusmaailmassani jo vuosia. Matkat, itsensä etsiminen, vapauden kaipuu, itsensä kehittäminen ja siihen luottaminen, että elämä kantaa. 

Olen hurjan innoissani tästä alkaneesta lukuvuodesta. En tiedä, mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu. Maken työnantajalla ei ole rahoitusta vielä ensi vuodeksi. Epävarmuudessa elämisen jatkuva harjoittelu on kuitenkin johtanut siihen, että nykyisin jopa mieheni suhtautuu epävarmuuteen sanomalla, että "jos työt loppuu, muutetaan talveksi Thaimaahan." One more time:

Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu.
- Norman Vincent Peale 

Postauksen kuvat on otettu työharjoittelun aikana viime syksynä Bahaman ja Key Westin lentoretkiltä. 

13 kommenttia

  1. Mä jään innolla odottaa sun projekteja ja tuun ehdottomasti kuuntelemaan matkamessuille kirjasta. Rakkaudella, Hannele -blogia lueskellen oon itsekki miettinyt kirjan kirjottamista, tosin tosiasiassa mulla ei oo tietoa tietokirjaan, eikä mielikuvitusta kaunokirjallisuuteen. Tällähetkellä jääköön siis blogiin, jonka tietty toivon avaavan uusia ovia ja kokemuksia. Kunhan koitan muistaa Nellan infon/keskustelun/seminaarin millä nimellä sitä nyt kutsuukaan.
    Innolla jään siis seuraamaan tätäkin blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Näin sut vilaukselta siellä perjantaina, mutta olit hävinnyt kun ajattelin tulla moikkaamaan. Jep, Nellan vinkit pitää pitää mielessä ;) Kiitos taas mukavasta kommentista. Näitä on aina niin kiva saada! <3

      Poista
    2. Joo. Teillä oli juttu kesken ja itellä odotti laukku tukholmaa varten. Mutta ehkä törmätään toiste. Viimeistään sitten tuolloin messuilla :)

      Poista
  2. Aika hauska, että sullakin opinnot ovat tuoneet eteen ihan uuden elämäntilanteen, jossa voi sitten muuttaa talveksi vaikka Thaimaahan :) Jota toki suosittelen lämpimästi, vaikka meidän neljäs talvipako suuntautuukin nyt Euroopan rajojen sisälle!

    Musta olis tosi kiva kuulla lisää sun opinnoista ja opparista, itselläkin ovat vielä niin tuoreessa muistissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hauska, että sää ja te meette siellä vähän edellä näissä askelissa. Kiva seurata! Teidän talven pakenemiset on kyllä superinspiroivaa! Haluaisin joskus jutella aiheesta face to face :)

      Ookoo eiköhän opiskelujuttuja tule tänne. Mulla on superkiinnostava aihe opparille. Pitää paljastaa se syyskuun seminaarin jälkeen, kun olen päässyt vähän pidemmälle ;)

      Kiitti kommentista, Sari!

      Poista
  3. Meilläkin on varmaan jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa edessä tuo arjen ja matkailun yhdistäminen. Ajatuksena on ollut kunhan minäkin tästä ehdin työt lopettaa viettää ulkomailla aikaa vähän rauhallisemmin ja ehti sitten myös reissussa kirjoittamaan ja käsittelemään valokuvia mm. niin blogia varten kuin muutenkin. Kiertomatkalla kun maisemat vaihtuvat lähes päivittäin olemme parhaimmillaankin yleensä päivittäin ehtineet vaan ladata kuvat koneelle ja ehkä käymään ne sen verran läpi, että on parhaat bongattu, mutta iso osa jutuista on lykätty kotiin. Jos olemme enemmän muualla ja vähemmän kotona, niin homma ei voi enää toimia siten, että kaikki lykätään kotona olopäiviin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Pirkko! Joo tunnistan tuon tilanteen, kun reissulla hädin tuskin ehtii kuvat ladata koneelle joskus. Sellainen viehättää muakin, että on aikaa tarpeeksi kirjoittaa tuoreeltaan fiiliksiä reissun päältä. Vaikka tuollaisissa kiertomatkoissakin on omat puolensa. Toivottavasti vapaus koittaa pian ja pääsette seikkailemaan ja tuottamaan sisältöä maailmalta! =)

      Poista
  4. Ihania kuvia! Tervetuloa tänne epävarmuuden maailmaan :D. Minusta saa tarvittaessa seuraa miettimään kaikkia näitä juttuja, kirjoittelemaan ja fiilistelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirka =) Hei eiköhän jatketa Roasbergin toimistoa, vaikka Veera lähteekin huitelemaan maailmalle. Mennään taas joskus sinne fiilistelemään ja siinä samalla tekemään duunia :)

      Poista
  5. Ah, nauti tuosta elämäntilanteesta! :) Harvinaisen tuttuja ajatuksia, jotka minäkin hyvin pitkälti jaan. Tosin oma polkuni ei todellakaan ole ollut suoraviivainen enkä vieläkään tiedä, onko itselläni mitään punaista lankaa olemassakaan. Yksi tutkinto suoritettu, työvuosia takana ja nyt toinen tutkinto työn alla... Juuri nyt olen elämäni isoimmalla reissulla ja vapaampi kuin koskaan, mutta vähän tuntuu että samalla se lanka on pahemmin kadoksissa kuin ikinä ennen :D No, katsotaan mitä elämä seuraavaksi heittää eteen. Meillä on ainakin yhteinen motto, sillä puolisentoista vuotta sitten ajatuksena nimenomaan oli yt-neuvottelujen aikaan tuo "jos potkut tulee, niin muutetaan sitten Thaimaahan". Ei me muutettu, mutta elämä sekoitti ja järjesti lopulta sittenkin asiat aika hyvin. Toivottavasti näin jatkossakin :)

    Sori sekavahko kommetti, tämä sun postaus nostatti taas melkoisen ajatusten Tonavan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna! Kiva, kun löysin sun blogin tämän kommentin kautta. Alan ehdottamasti seurailemaan teidän matkaa. Luulen, että meillä on enemmänkin yhteistä kuin tuo motto ;D Mullakin toinen tutkinto menossa ja ei täälläkään kaikki kovin suoraviivaisesti ole mennyt. Oletko kirjoittanut blogissa näistä jutuista? Olisi mielenkiintoista lukea lisää! =)

      Poista
  6. Kiinnostavaa ja ihanaa, että sulla on tuollainen hauska, vapaa tilanne! Luen mielelläni lisää opinnoistasi ja kaikista näistä ura-aiheista, sillä diginomadielämä kiinnostaa itseänikin koko ajan enemmän ja enemmän. Mahdollisesti itsellänikin on vähän samankaltainen, vapaampi vaihe edessä vuodenvaihteen jälkeen, mutta se ei ole vielä täysin varmaa. Mulla on jo kolmas tutkinto tekeillä (jep, homman voi hoitaa vähän pidemmän kaavan kautta! :D), mutta onneksi niissä kaikissa on ollut yksi kantava tekijä, johon aion keskittyä jatkossakin. Tämä vika tutkinto pitäisi saada kasaan nyt reilun vuoden sisään, ja kiinnostaisi kovasti heittäytyä edes hetkeksi tekemään pelkästään opintoja. Tsemppiä reissujen ja opiskelun yhdistämiseen, hyvä siitä tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Toivottavasti pääset sinäkin keskittymään hetkeksi vain opiskeluun. Töiden ja opintojen yhdistäminen ei oo ihan kevyttä. Nyt kun itsellä opinnäytetyöprojektikin alkoi, niin on aika iso helpotus, ettei ole 8-16 vielä päivätyötä. Päivät tuntuu liian lyhyiltä jo näinkin :D

      Minäpäs palailen koulu-aiheisiin, kun Nycin reissulta palailen. Kolmen päivän päästä lähtö, jee!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!