Havaiji & Bahama – kurkistus pinnan alle + matkamessulippuarvonta!

Pul, pul, pul. Ajatuksia ja unelmia on pulpahdellut viime aikona mieleeni – luonnollisesti, koska vuosi vaihtuu ja silloinhan näitä juttuja mietitään. (Joku voisi sanoa, että enkö muka mieti unelmia aina muulloinkin, johon voisi kai sanoa, että kyllä se niinkin on. Mutta uuden vuoden kynnyksellä erityisesti mietin unelmia.) Unelmathan ovat käytännössä tavoitteita ja vuodenvaihde on ihanteellista aikaa uusien tavoitteiden luomiseen.

Vuoden tärkein matkainspiraation poksautus on pian käsillä, kun tammikuun kohokohta eli Matkamessut starttaa reissuideoineen ja tarjouksineen 19.1. Olen messuilla mukana aktiivisesti ja sen kunniaksi postauksen lopussa on ohjeet matkamessulippuarvontaan.

Mutta sitä ennen haluan tarjoilla pari omaa kohdevinkkiä inspiraatioksi. Kaksi turkoosia unelmaa, jotka ovat käyneet toteen ihmeen kaupalla noin vuoden sisällä. Toteutuneisiin unelmiin palaaminen muistuttaa, mistä kaikesta saa olla kiitollinen. Ja todistaa sitä, että kaikki on mahdollista.

Turkooseja unelmia päin

Minulla on kyky nähdä haaveet väreinä (tai kröhöm, pitäisikö sanoa värinä). Turkoosi. Muistatko tämän postauksen kolmen vuoden takaa? En ole saanut vielä selville voiko turkoosi olla elämäntehtävä, mutta ainakin se voi olla unelma ja päämäärä. 

Kun vuonna 2013 ostin johtotähdeksi turkoosia elämäntapaa, jimmybuffetmaista soundia ja floridalaisen taiteen kirkasta värimaailmaa edustavan pikkutaulun Key Westistä, en voinut kuvitellakaan, että miten hyvin johtotähti veisi minua eteenpäin. 

Nyt koti on sisustettu "pikku Key Westiksi" ja yöpöytä on saanut väistyä oman SUP-laudan tieltä. Pian valmistun matkailun liikkeenjohdon restonomiksi ja tietokoneellani on usean vahvasti vesipainotteisen seikkailun kuvat todistamassa turkoosien haaveiden toteutumisesta. Kolmessa vuodessa elämä on mennyt valtavasti turkoosimpaan suuntaan.

Johtotähtien merkitystä ei siis kannata vähätellä vaan ne kannattaa etsiä ja laittaa esille muistuttamaan omista unelmista (olivat ne kuin vaikeasti tavoiteltavia tahansa). Matkabloggajien kovalevyt pursuavat eksoottisia reissukuvia ja inspiroivia tarinoita niiden takana ja tänä vuonna matkamessujen yhteydessä järjestämme hyväntekeväisyyden puitteissa valokuvanäyttelyn ja viemme messukävijät matkalle maailman ympäri. Travel Bloggers Give Back -tempaus on mainio mahdollisuus hankkia oma johtotähti seinälle. Lue lisää kamppiksesta täältä. 

#1 Maui, Havaiji (marras-joulukuu 2016)

Havaijilla sanotaan olevan yhdet maailman parhaista snorklausapajista. Pääsimme katselemaan Molokinin kraaterisaaren vedenalaisia herkkuja joulukuun alussa. Molokini sijaitsee aivan Mauin vieressä, josta sinne järjestetään päiväretkiä. Olimme Quicksilver-nimisen yrityksen retkellä, jota voin suositella lämpimästi.

Havaijin saarten edustalla on kiinnostavimmat snorklausvedet, jotka olemme kokeneet. Näkyvyys on mielettömän hyvä, korallit hyvässä kunnossa, kalat hienoja... ja siellä on MERIKILPIKONNIA, JOIDEN KANSSA SUKELLELLA! Jos matkustat Havaijille, älä siis jätä snorklausretkeä tekemättä, tästä ei tekeminen parane.

Lapsena minulla oli mittava koristekilpikonnakokoelma vitriinissä. Kuka olisi tuolloin arvannut, että voisin joskus päästä temmeltämään elävien merikilpikonnien sekaan Tyyneenmereen – en minä ainakaan. Merikilpikonnat olivat suuria ja sen myötä erittäin vaikuttavia uintikavereita. Elämys, jota en varmasti unohda koskaan.

Kuvista käy ilmi, että näkyvyys Molokinilla oli mitä mainioin. Kuvat on muuten otettu Olympus Tough TG-4 -kameralla, jonka voi viedä huoletta mukanaan veden alle. 

#2 Thunderball Grotto, Staniel Cay, Bahama (marraskuu 2015)

Vuosi sitten vietin koko marraskuun pois Suomesta ja turkoosin unelman eläminen todeksi oli huipussaan. Olin työharjoittelussa pienlentokoneyhtiössä Floridassa ja teimme lentoretken Bahamalle nelipaikkaisella Piper Archerilla.

Olen kirjoittanut vanhassa blogissani Staniel Cayn uivien possujen kohtaamisesta, mutta monta muuta Bahaman elämystä on unohtunut raportoida tyystin. Yksi näistä arkistojen aarteista on Thunderball-luola, jonne sukelsimme James Bondin jalanjäljissä (luola on tuttu Thunderball ja Never say never again -elokuvista). Meillä ei ollut mukana edes snorklaus-välineitä (yhtä maskia lukuunottamatta), joten luolaan sisälle sukeltaminen tapahtui ilman varusteita.

Lentäjämme hommasi meille veneen Black Point -saarelta, jonne olimme laskeutuneet. Dronella ikuistimme huikeaa venematkaa, mutta myöhemmin kaverimme autoon murtauduttiin ja kaikki materiaali hävisi varkaan mukaan muutamaa valokuvaa lukuunottamatta. Drone on mieletön keksintö, mutta mikään ei pysty kuitenkaan tallentamaan muistoja omaa sydäntä paremmin. Joten toistaiseksi kaikki oleellinen on onneksi tallessa (kunhan dementia pysyy loitolla).

Thunderball Grottoa voi olla hankala löytää ilman seutuja tuntevaa opasta, sillä veneestä maisemia katsellen luolaa ei oikein voi nähdä. Pysähdyimme matalan, suht mitäänsanomattoman saaren eteen ja hyppäsimme veteen. Luolaan oli kaksi pääsyä: sukeltaen tai korkealle kalliolle kiiveten ja siellä huipulla olevasta reiästä hypäten. Jälkimmäinen tuntui vielä edellistäkin hurjemmalle vaihtoehdolle, joten ei muuta kuin keuhkot ilmaa täyteen ja pää pinnan alle ja valoa kohti sukeltamaan.

Aluksi en meinannut mitenkään tajuta, että mitä tässä pitäisi tehdä, sillä vieressäni oli vain kallioseinämää. Missä se aukko ja valo oikein ovat?

No sieltähän ne löytyivät, kun lähti sukeltamaan "päin seinää". Sukellusmatka ei itsessään ollut pitkä ja ilma riitti matkalle hyvin. Oli hurja tunne, kun pää nousi taas pinnalle ja olin saapunut oikeaan luolaan! Korkealla "katossa" näkyi tosiaan aukko, josta "voisi" hypätä (jollei pitäisi henkikultaa missään arvossa).

Make oli vahtimassa venettä, kun minä sukelsin luolaan lentäjän kanssa. Aikani luonnonihmettä ihmeteltyä lähdin päästämään Makenkin sukellusretkelle. Olimme käyneet aiemmin yhdessä muka uimassa luolaan – niin luulimme – ja palanneet veneeseen lentäjäkaverimme luo. Ilman lentäjämme aluetuntemusta olisimme päätelleet luolan tarkoittavan kallioiden reunustamaa, kapeaa ja korkeareunaista uimareittiä, mutta onneksi pääsimme kokemaan oikeankin Thunderball Grotton lopulta molemmat. 

(En tiedä onko Bahamalla merirosvoja, mutta päättelimme, ettei ole kiva sukeltaa luolasta merelle todetakseen, että paatti on häipynyt. Sen vuoksi vahtivuorot.) 

Bahaman Staniel Cay possuineen ja luolineen on ihmeellisin kohde, jossa olen päässyt vierailemaan. Valitsin kuvan uivasta possusta mukaan Travel Bloggers Give Back -valokuvanäyttelyyn. Käykäähän ihailemassa lisää inspiraatiota tuovia kuvia messuilla ja hankkimassa se oma johtotähti seinälle.

Matkamessulippuarvonta (Kahden lipun paketti)

Minua kiinnostaa kuulla, että mikä on Sinun unelmiesi matkakohde vuodelle 2017? Kerro unelmistasi täällä blogissa tai Facebookissa tämän postauksen alle ja osallistut kahden messulipun arvontaan. (Tykkää myös halutessasi blogin Facebook-sivusta!)

Lippuarvonta suoritetaan 10.1. ja voittajaan otan yhteyttä joko sähköpostilla tai Facebookin inboxissa riippuen minkä yhteystiedon jätät. Onnea arvontaan!