New Yorkin muotiviikolla malleja pukemassa

Syksyn New Yorkin reissuni toimii hyvänä muistutuksena, että unelmia toteutuu, vaikka niitä usein joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. New York Fashion Weekille pääseminen on ollut unelmani vuosikausia ja en ole kovin realistisena haaveena edes tainnut pitää, että jonain päivänä ovet voisivat avautua backstagelle saakka. Mutta niinpä vain toissa kuussa kävi. Palataan siis nyt muistoissa Manhattanille.

Kaikki lähti siitä oivalluksesta, ettei tilaisuuksia tule, ellei niitä laita tulemaan. Jenna oli pyytänyt minua kyläilemään luonaan New Yorkissa ja asia olisi voinut hyvinkin jäädä pelkäksi puheeksi, ellen olisi tarttunut tarjouslentoihin, kun sellaiset ilmestyivät tyrkylle uutisvirtaani. Ennen lentojen ostamista selvitimme nopeasti Fashion Weekin päivämäärät, ja sitten vierailusta oli päätetty. New Yorkin päässä ystäväni alkoi laitella verkkoja vesille ja syyskuun alussa Nolcha Shows -nimisestä organisaatiosta ilmestyi yllättäen sähköpostiini kutsu tulla backstage assistentiksi pukemaan malleja. 

Maanantaina 12. syyskuuta Times Squaren billboardeilla mainostettiin palkittua Nolcha Show'ta alkavaksi Chelsean kaupunginosassa. Kello 8:15 olimme Jennan kanssa säntillisesti paikalla annetussa osoitteessa takahuone-pukukoodin mukaisesti mustiin pukeutuneina. Aikaisesta aamusta huolimatta paikalla oli täysi hulina käynnissä. Armeijallinen meikkaajia, kampaajia, tuotantohenkilöitä ja rakennusmiehiä olivat aloittaneet jo työnsä, ja malleja valui paikalle hiljalleen meikattaviksi.

Kansiota kädessään pitävä, kiharatukkainen nainen kysyi nimemme matalalla äänellä aamun alkajaiseksi ja antoi ohjeet tähän tapaan: "Jos mallit eivät kävele lavalle sekunnilleen ajallaan, oikeissa kamppeissa, minä saan paskaa ja se tarkoittaa sitä, että te saatte paskaa." Ohjeita kuunnellessani mieleeni tuli kuva Meryl Streepistä Mirandana Paholainen pukeutuu Pradassa. "That's all" – ja ranneliike, joka ilmoitti, että voitte poistua. 

(Ei se ihan niin mennyt meillä, mutta melkein, heh.)  

Olen ollut suomalaisissa muotinäytöksissä pukemassa malleja ja täytyy sanoa, että amerikkalaiset käytännöt poikkesivat täällä täysin Suomessa totutusta pilkulleen organisoidusta meiningistä. Liekö show'n tekijätiimi luottanut siihen, että kaikilla paikalla olevilla oli kokemusta ja aiempaa osaamista mallien pukemisesta, sillä niin itsenäisesti meidät päästettiin toimimaan. Kukaan ei organisoinut, että kuka pukee kenenkin suunnittelijan mallit ja höyryttää vaatteet, vaan siitä sopiminen jäi meidän backstage assareiden omaksi huoleksemme. 

No, me tietysti osasimme toimia Jennan kanssa itsenäisesti ja sovimme suloisen Minan Wongin kanssa (kuvassa ylhäällä oikealla), että assaroimme häntä. New Yorkissa kasvanut Minan oli saanut innoituksensa itsevarmasta Audrey Hepburnista jo nuorella iällä. Oli uskomatonta työskennellä suunnittelijan kanssa, joka oli onnistunut tekemään intohimostaan uran itselleen New Yorkissa. ("If you can make it here, you can make it anywhere" vai miten se menikään...)

Ennen omaa nimeään kantavan merkin perustamista Minan oli suunnitellut Donna Karanille ja nyt hän tukeutui Nolcha Show'ssa minun ja Jennan mielipiteisiin! Saimme vaikuttaa, että laitetaanko malleille koruja vai ei, ja hän halusi myös mielipiteemme siitä, missä järjestyksessä mallit ja asut lavalle kävelytettäisiin. (Se oli aika uskomatonta jo senkin vuoksi, että Suomessa tällaiset seikat olisi päätetty jo hyvän aikaa ennen näytöstä.) 

Olin niin ylpeä muotialalla toimivan ystäväni Jennan huikeasta ammattitaidosta, joka pääsi esille hulinassa nopeasti. Päivän mittaan Jennaan alettiin tukeutua koko ajan kriittisemmissä paikoissa ja voi sanoa, että suomalainen osaaminen oli kyllä vaikuttamassa päivän näytösten onnistumiseen!  

Vain kutsuvieraille avoimet Nolcha Show't tarjoavat ponnahduslaudan nouseville suunnittelijoille New Yorkin muotiviikkojen huumassa. Minan kertoi, että show'hun pääsee osalliseksi vain isolla rahalla. Sijoitus voi olla kannattava, sillä näytöstä saattaa saapua katsomaan ketä tahansa maailmantähtiä ja merkittäviä muotialan vaikuttajia. Ja catwalkin päässä media on valmiina valitsemaan suosikkinsa esille nostettavaksi. (Meidän päivänä näytöksessä kuulin käyneen OC-sarjasta tutun Mischa Bartonin.)

Minulle Nolcha Show antoi mahdollisuuden luoda kansainvälisiä kontakteja, hankkia lisää osaamista tapahtumatuotannoista monikulttuurisessa ympäristössä ja ihailla huikeita muotiluomuksia lähietäisyydeltä. Muotinäytöksen alkaminen on todella kihelmöivä ja palkitseva hetki, jolloin on mahtava olla osa muurahaisyhteiskuntaa, jossa kaikki toimii kuin toimiikin h-hetkellä, pienistä säädöistä huolimatta. Ilmassa on sähköä ja adrenaliinia.

Nolcha Show'ssa mukana oleminen oli ikimuistoinen kokemus. Se myös opetti minulle lisää arvostusta suomalaista osaamista kohtaan. Jos vain pystyisimme vaatimattomuuden ja vähättelyn sijaan pitämään itse lippuamme yhtä korkealla kuin amerikkalaiset osaavat pitää, myös meidän tapahtumistamme puhuttaisiin varmasti kaikkialla maailmassa enemmän!