Happy Days

Elämä on kyllä arvaamatonta. Jokunen viikko sitten lojuin toipumassa leikkauksesta ja silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että kun vain jaksaa odottaa vähän pidemmälle, elämä näyttää taas parhaat puolensa. Tämä viikko on ollut ihan mieletön, melkein pelottaa että kauanko tällaista onnea voi kestää.

Sain keskiviikkona upeat muotitoimittajakurssilaiset kylään ja nyyttärit vähän lähtivät käsistä herkkujen määrässä. Blogiharrastus on saanut nyt aivan uuden nosteen, kun yhtäkkiä elämääni on pulpahtanut bloggaajia, joita voi tavata myös livenä. Se on aivan mahtavaa, mutta voi sitä kameroiden määrää! :D

Meillä on enää yksi lähiopetusviikonloppu jäljellä toukokuussa, mutta se ei haittaa, sillä yhteiset seikkailut tulevat jatkumaan tämän jengin kanssa. Ideoita surraa, mutta niistä myöhemmin.

Miksun graafikon magic skillsseille ja tyylitajulle on kysyntää tulevissa projekteissamme, joten napattiin hänet mukaan porukkaan.

Torstaina kävin ystikseni Kirsin kanssa salaisessa pakopaikassamme Salutorgetissa jälleen. Paikkaa oli remontoitu ja teehuone oli muutettu ravintolaksi. Olimme vähän näreissämme tästä muutoksesta, kun ei ollut edes tuoreita kukkia! Tällaisten muutosten tekeminen voi suistaa ihan raiteiltaan ihmisen. Onko kenellään tiedossa toista teehuonetta Helsingistä? Tosin Salutorget oli vielä remontin alla, joten ehkä täytyy vielä antaa mahdollisuus, että remontin peitossa olevan seinän takaa paljastuu sopiva uusi arjen pakopaikka. Aika näyttää, mutta muistakaa ne kukat, hyvät ravintoloitsijat!

Torstaina lyötiin myös all in ja päätettiin täräyttää lennot valtameren taa kesäksi. Pähkäilyjen tulos oli, että emme jää odottelemaan, että pilaako Maken yt-neuvottelut elämää vaan nautitaan niin kauan kuin pystyy :) Ja voi pojat minkä rauhan sai kulkurinsieluni, kun tiedän että pääsen taas tien päälle. Tuntuu, että elämä koti-Suomessakin maistuu nyt entistä paremmalta. Se siitä reissuintoilulakosta minkä tammikuussa aloitin. Totaalikieltäytyminen johtaa kunnon repsahdukseen, niinhän se menee.

Eilen perjantaina oli työkaverini läksärit ja kuten jo mainitsin, niin kivaa oli. Töistäkin löytyy nyt koko ajan lisää uusia ihania ihmisiä ja sen myötä elämä hymyilee silläkin saralla.

Suomalaisen elämänfilosofian mukaan "kellä onni on, se onnen kätkekööt"... joten julkinen ilakointi vähän lisää pelkoa, että tämä makiaa mahan täydeltä meno ei voi kauaa jatkua. Mutta on tässä vuosi kärvisteltykin erinäisten kipujen kanssa ja nyt kun ne ovat helpottaneet niin minä sanon, että nyt iloitaan! Oli se sitten tapana tai ei.

Tänään aion bailata auringonpaisteen kanssa kilpaa maailman ihanimpien pikkutyttöjen ja heidän äipän ja iskän kanssa kummitätin ominaisuudessa. Grillikauden voi kuulemma avata, sillä takapihalle on saatu raivattua kinoksien väliin reitti grillille. Ihana asenne! Makkara tuoksuu jo nenässä, joten heippahei nyt!

Ainiin! Sain blogitunnustuksen bloginilukija Hannalta, jota en tunne muuta kuin tämän blogiharrastuksen kautta. Hauskaa, kun tämä touhu muuttuu koko ajan interaktiivisemmaksi. Tuhannet kiitokset! Laitan tunnustuksen eteenpäin toiselle Hannalle, Miialle, Janicalle, Inkalle ja Marjolle. Ohjeet löytyvät tästä.