Maailmanympärimatkan reitti ja suunnittelu

Elokuun viimeinen viikonloppu on takana, ja se tarkoittaa, että viimeinen kuukausi Suomessa on pyörähtämässä käyntiin. Suuren seikkailun alkuun on enää 33 päivää! 

Kesäloman ja sairastelun jälkeen olen elänyt Suomi-elämää täysillä. Koti on ollut lähinnä kääntymispaikka, kun olen viilettänyt Pasilaan töihin ja sieltä milloin ketäkin tapaamaan, veneilemään tai suppailemaan. Kolarin takia meillä ei ole ollut autoa, joten olen istunut julkisissa pari tuntia päivässä, kymmenisen tuntia viikossa – eli yhden työviikon verran kuukaudessa. Voisi siis sanoa, että reissuelämä on jo tavallaan alkanut!

Kaikesta hulinasta huolimatta – tai siitä johtuen – elokuu on ollut tosi hyvää aikaa elämässäni. On ollut mahtavat kesäkelit, ja ei ole tarvinnut stressata talven lähestymistä. Tänä vuonna otamme mallia muuttolinnuista ja pakenemme kylmeneviä ilmoja etelään. Suomeen suuntaamme takaisin huhtikuun alkussa, jolloin palaamme molemmat normaalisti töihin. 

Baleaarien turkoosi helmi Menorca

Kesäloma vuosimallia 2019 loppui sunnuntaina ja kuluneiden kolmen viikon aikana yövyin ainoastaan yhden yön kotona. Meille tyypillinen loma siis, ei turhia löysiä. Ensiksi vietimme kuusi päivää Menorcalla ja sitten viisi päivää Mallorcalla. Puolen vuorokauden pyykkäysvälipysähdyksen jälkeen jatkoimme suoraan kesämökille, josta junailin sunnuntai-iltana kotiin.

Kaikille tämän loman osasille yhteistä on se, että en olisi minkään niistä suonut vielä loppuvan lähdönhetken koittaessa. Mallorcalla taisi jopa kyynelkin tirahtaa. Kaikkialla oli niin hyvä olla. Loma on niin hyväksi ihmiselle. Vaikka mökillä ollessa sain taas uusia oivalluksia itsestäni (niistä lisää myöhemmin), niin se ei se selvästi ole muuttunut, että rrrakastan matkustamista ja hellettä. Ja se tunne, kun ei vielä lainkaan tiedä tai osaa kuvitella, että mitä päivä tuo tullessaan ja miltä se näyttää! Siinä vain on jotain huumaavaa villin vapauden tunnetta, joka koukuttaa.

Vaikka bitit eivät liiku, juna liikkuu

Kaksi kuukautta kestänyt yrittäjäkurssini päättyi perjantaina. Nostimme iltapäivän päätteeksi maljat luokassa ja halailimme toisiamme – tuntui haikealta jättää yhteen hitsautunut ryhmä taakse ja lähteä eteenpäin ihan itsekseen. Mutta eihän sitä yksin oikeasti minnekään päästä, joten päädyimme sopimaan viimeisenä luokkaan jääneiden kanssa lounastreffit jo heti seuraavalle viikolle.

Tiistaina sitten istuimme Albertinkadun Pompierissa lounaalla. Viireillä koristettu ravintola toi mieleeni kunnantalon ja Rotary-klubin risteytyksen, mutta paikka näytti olevan todella suosittu. In jopa, sanoisin.

Meitä oli lounaalla neljä sattuman sanelemana toisensa löytänyttä, yrittäjyyttä pohtivaa ja aloittelevaa nuorta aikuista. Keskustelun edetessä havahdun yhtäkkiä siihen, miten olennainen osa kansainvälisyys on kaikkien meidän elämää. Jokainen on asunut, opiskellut ja/tai tehnyt töitä kaukomailla ja lisäksi jokainen on lähdössä nytkin matkalle viikon sisään. Yksi lähtee Sri Lankaan, yksi Aruballe, yksi Israeliin ja minä Floridaan.

Photo diary: Joulu Palm Springsissä

Ennen influenssaan/kurkunpään tulehdukseen sairastumista Helsingissä ja ennen uuden vuoden juhlimista luksukkaissa kotibileissä Los Angelesissa, vietimme rauhallista joulua Palm Springissä. Nyt tässä rankasta taudista toipuessa on hyvä hetki palata muistoissa Kalifornian lämpöön. 

Edellisessä matkaraportissani jäimme aamulenkille Redondo Beachille, josta tämänkertainen Kalifornian roadtrippimme alkoi. Leppoisten rantapäivien jälkeen reissun kolmantena päivänä pakkasimme kamat autoon. Lähdimme ajelemaan radiohittejä kuunnellen Los Angelesin rantaviivaa alas kauniin Palos Verdesin alueen halki naapuripiirikuntaan OC:hen. 

Newport beachillä poikkesimme rannalla ja muutamassa putiikissa kunnes Palm Springs alkoi poltella liikaa ja otimme suunnan kohti sisämaata. Tyhjin käsin ei minun tarvinnut OC:sta kuitenkaan lähteä, sillä mukaan eräästä Newport beachin putiikista tarttui Cult Gaia -laukku, joka sai paljon huomiota ihmisiltä matkan edetessä.

Joulu Kaliforniassa – suunnitelmat etenee

Amerikkalaisten Black Friday -ostosviikonlopun alennukset ovat rantautuneet myös suomalaisiin kauppoihin. Minulla ei ollut aikomuksena tehdä mitään hankintoja Black Fridayn kunniaksi, mutta sitten havahduin Hotels.comin mainostavan jopa -60 % alennuksia majoituksissa. Klikkaus verkkokauppaan osoitti, että voin korottaa joulun hotellimme tasoa kahdella tähdellä ja säästää mojovia summia rahaa varaamalla muutaman hotellin uudelleen. Niinpä jo reilun kolmen viikon päässä siintävä matkamme sai uusia käänteitä eilen – kiitos vain amerikkalaisten tarjouspäivän!

Matkavarauksia päivitellessäni huomasin, etten ole vielä lunastanut lupaustani matkasuunnitelmien avaamisesta täällä blogissa. Suloisen kotisunnuntain kunniaksi nyt on erinomainen hetki ryhtyä fiilistelmään jo horisontissa siintävää palmulomaa.

Mistä matkainspiraatio syntyy? Mistä tuli idea lähteä Amalfin rannikolle?

Inspiroituminen taitaa kuulua lempisanojeni joukkoon. Rupesin tänään miettimään, että mistä kaikesta olenkaan vuosien varrella saanut reissuinspiraatiota, ja jo nopealla kelaamisella listasta tuli melko moninainen!

Tällä hetkellä luen Dan Brownin uusinta kirjaa ja se on herännyt halun matkustaa Espanjan Bilbaoon katsomaan Guggenheim-museota. Ivana Helsingin mainoskuvat Joshua Treen kansallispuistosta ja Paola Suhosen roadtrip-taulut & -kertomukset ovat lisänneet Amerikan autiomaiden hohdokuutta mielessäni. Suosikki-instatähdet sekä monet blogit, elokuvat, tv-sarjat ja muotilehdet ovat niin ikään kutkuttaneet kuvillaan jotain mieleni sopukkaa siinä määrin, että matkustuspäätöksiä eri kohteisiin on syntynyt. Kerran matkustimme jopa Teksasin El Pasoon saakka pelkän Taco-paketin takia! 

Matkaideoita Välimerelle – parhaat saarikohteet

“This is who I am. Escapist, Paradise Seeker." – Tuomas Holopainen

Kesälomareissumme kohdevalinnat menivät niin täydellisen nappiin, että päätin koota listan näistä Välimerellä sijaitsevista paratiisipaikoista pieneksi minioppaaksi. Tässä postauksessa keskityn saariin, seuraavassa mantereelta löytyviin helmiin. Jos sinulla on siis etsinnässä matkakohde vaikka ensi kesälle, tsekkaapa nämä! Tämä miniopas on tehty rakkaudella kaikille meille turkoosien vesien rakastajille ja saarieskapisteille.

1. Capri, Italia

Kenelle: Muodin- ja taiteenystäville, rantaleijonille

Miten: Caprille ei voi lentää vaan saarelle kuljetaan lautalla Amalfin rannikon kaupungeista tai Napolista. Moni käy Caprilla vain päiväretkellä, mutta suosittelen viettämään saarella edes yhden yön, jos suinkin mahdollista. Nimittäin. Kun illan hämärtyessä päiväkävijät poistuvat katuja ruuhkauttamasta, on kiintoisaa katsella keitä 'silmäätekevien saarella' oikein lomailee! Me bongasimme huippumalli Claudia Schifferin.

"Ihminen näyttää olevan olento, joka toteutuu vasta yhteydessä muihin"

3.9.2017 Thessalonikin lentokenttä. Aegianin lentokoneen moottorit jylisevät, kun kone kiihdyttää vauhtia kiitoradalla. 35 minuutin lento Thessalonikista Ateenaan on alkamassa. Istun keskipaikalla ja katselen ulos paahteiseen maisemaan. Yhtäkkiä viereinen mies ikkunapaikalla tekee ristinmerkin rintaansa.

Hämmästyn hieman ikäiseni miehen tekemää riittiä ja katsahdan toisaalle, jotten häiritsisi naapurin henkilökohtaiselta tuntuvaa hetkeä. Huomaan kuitenkin, että muuallakin tapahtuu samaa. Käytävän toisella puolen, edessä. Lentokoneen nousu on hetki, joka näyttää saavan monet kreikkalaiset matkustajat siunaamaan itsensä rukouksin alkavaa matkaa varten.

Ensimmäistä kertaa Tukholmassa + juuri valmistuneen ammatillista pohdintaa

*Majoitus saatu yhteistyönä Forenomilta

– Vaikka Tukholma on tosi ihana niin Helsinki on sata kertaa kivempi, en osaa selittää mistä se fiilis tulee raportoi ystäväni Ruotsin reissustamme toiselle yhteiselle frendillemme tänään.

– Joo samaa mieltä! Musta tukholma on sellanen keski-ikäinen. Ja helsinki on sellainen villi kolmikymppinen! kuului vastaus linjoilta.

Jostain syystä – tai tiedänhän sen mistä syystä – minä en ole käynyt aiemmin aikuisiällä Tukholmassa. Veri on aina vetänyt pidemmälle länteen ja syvemmälle etelään. Meillä on ollut miehen kanssa sellainen suunnitelma, että yllätytään lähialueiden hienoudesta kunnolla sitten kun emme jaksa enää lähteä merta edemmäs kalaan.

Mutta totuuden nimissä, kyllä se oli jo aika ottaa selvää Tukholmasta!

Mitä tekisit, jos et pelkäisi – ajatuksia #PingStudiosta ja matkoista

When we support each other, incredible things happen.

Osallistuin eilen Ping Helsinki Studio -tapahtumaan, jossa aiheena oli tunteet ja tarinankerronta. Illan anti oli niin ajatuksia herättävä, että kotiin päästyäni luin muistiinpanot miehelle ja pulputin päässä surraavia mietteitä hänelle innostuneena.

Yksi tilaisuuden puhujista oli Emotion Trackerin kehittänyt yrittäjä Camilla Tuominen. Hän kertoi puheenvuorossaan tutkimustuloksista, jonka mukaan luovuus on suoraan sidoksissa siihen miten turvalliseksi ihminen olonsa tuntee. Väitteen paikkansapitävyys on helppo uskoa todeksi. Jos on työpaikassa, jossa omien ideoiden ääneen sanomista pitää pelätä, jättää ajatuksensa helposti sanomatta ja uusia innovaatioita ei synny.

Tuominen kertoi myös Googlen tekemästä Project Aristotle -tutkimuksesta, joka oli paljastanut, että psykologinen turvallisuus on parhaita tiimejä yhdistävä tekijä. Kukaan ei haluaisi laittaa erillistä "work facea" naamalle työpäivän ajaksi vaan kaikki haluaisivat voida olla omia itseään työssä ja vapaalla.

Onnellinen Miamissa

Se alkaa jo aamiaisella. Polttelee kuumana auringon paahteena selässä, kiivaana jumputuksena sydämessä. Se vahvistuu turkoosin meren kannattelussa. Se tunne. Onnellisuus, joka ei ole samanlaista missään muualla kuin tämän maan kaduilla ja rannoilla. Tekee mieli huutaa – oon niin onnellinen! – ja niin huudankin. Uneton Seattlessa on saanut kaverikseen onnellisen Miamissa.

Mutta miten se on mahdollista! Uutiset huutavat jatkuvalla syötöllä skandaaleja. Trump. Maailma tuhoutuu. Skandaali. Mikään ei ole ennallaan.

Jännittäviä matkasuunnitelmia New Yorkiin ja Miamiin – kaksi viikkoa lähtöön

Nyt kun Matkamessuista on päästy, on ehkä aika ryhtyä suunnittelemaan tulevaa matkaa. Lähtöön ei ole enää paljoa aikaa ja suunnitelmat ovat levällään kuin messuesitteet tuossa pöydällä. On mahtava huomata, mitä traveller-verkostoja minulle on vuosien varrella syntynyt! Kiitos niiden, tulevaisuuden näkymät ovat parhaillaan mitä kutkuttavimmat epäselvyyksistään huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi. Moni asia on auki, mutta se alkaa olla varmaa, että parin viikon kuluttua starttaa vanha kunnon Amerikan seikkailu!

Terveisiä Matkamessuilta ja (reissu)kuulumisia

Huhheijaa, mitä hulinaa viime ajat ovat olleet! Menoa ja meininkiä tulee jatkumaan ainakin viikon loppuun saakka Matkamessujen merkeissä. Olen tavattavissa sunnuntaina Matkamessujen yhteydessä järjestettävässä Blogipaviljongissa, jossa olen myös tänään hengannut. Blogipaviljonki esittelee matkailusta kiinnostuneelle yleisölle suomalaista blogiskeneä olohuonemaisessa tilassa TUI-lavan vieressä. Tulkaahan siis juttelemaan bloggaajien kanssa messuilla liikkuessanne!

Clarion Helsingin kattouima-allas – jo toinen ympärivuotinen pool Helsingissä!

MUIKEITA UUTISIA KANSALAISET: Suomen pääkaupunki on saanut jo toisen ympärivuotisen ulkouima-altaan, kun Allas Sea Poolin lisäksi pulikoimaan pääsee nyt myös Clarion Helsinki -hotellin katolla! Etelän rantalomakohteissa on virallisesti syytä alkaa huolestumaan – uusi kilpailija pohjoisessa on astunut kehiin. Ehdotan, että Helsingin nimeksi muutetaan tästä päivästä alkaen Beach & Pool City Helsinki, BPCH. 

(No, eihän se maailman iskevin ole, mutta ajatelkaapa HCMC:tä...) 

Kuulin Helsinkiin avattavasta Clarionista ensimmäisen kerran Matkamessuilla tammikuussa ja ilokseni bloggaajille suunnatun tilaisuuden goodie bageistä löytyi lahjakortti hotelliin. Tuntui hassulta tehdä huonevarausta lähes vuoden päähän, mutta niin se aika vaan kuluu ja eilen sitten koitti päivä, jolloin pääsimme lunastamaan lahjakortin uunituoreessa hotellissa. (Jossa on kattouima-allas, mainitsinko sen jo?) Muutama tunti sitten kotiuduimme minirantalomaltamme Jätkäsaaresta ja tältä matka näytti: 

Santorinin Oia & Firostefani – Anteeksi mitä?

"SIIS ANTEEKSI MITÄH?!" oli ensimmäinen reaktioni. 

Niin. Jäimme viime postauksessa ajelemaan skootterilla pitkin eteläisen Santorinin hengästyttävän ihania rinteitä merimaisemia ihastellen. Olin varma, että kauneuden määritelmän äärimmäisin superlatiivin laita oli saavutettu. Olimmehan nähneet tulivuoren taakse laskevan punaisen auringon (vannon, se melkein sihahti mereen painuessaan). Olimme myös nähneet kaikki ne rannat. Kirkkaan sinisen meren, hohtavan valkoiset talot. Vuorenrinteet, serpentiinitiet, räiskyvän pinkkinä ryöppyävät kukkapuut. Sitten saavuimme Oiaan.

Olimme kruisanneet Santorinin pohjoisimpaan kaupunkiin itärannikkoa pitkin. Grillatun maissin tuoksun leijaillessa nenäämme iskimme mopedin parkkiin isolle parkkipaikalle. Olimme saapuneet ensimmäiseen kunnon kaupunkiin ja lähdimme kävelemään kapeille kujille juustolla kuorrutettua maissia mutustellen.

Ja sitten se oli siinä, aivan yhtäkkiä ja varoittamatta. SIIS ANTEEKSI MITÄ?! MIKÄ TÄMÄ MAISEMA EDESSÄMME ON??!!

Maisema. Jos puhutaan MAISEMASTA, niin tällä näyllä voi jo sanoa olevansa maisema, vai mitä. Trjoijoijoi ja päätä kääntämään toiseen suuntaan, MAISEMAA pukkaa edelleen. Yllätys oli todellinen, sillä kohteeseen ennakkoon tutustuminen oli jäänyt vähälle ja näihin Oian maisemiin päädyimme takakujia pitkin täysin vailla odotuksia ja varautumatta.

Hiljalleen tajuntaan alkoi virrata kaikki ne matkakuvat Santorinilta, jotka olivat minua saarelle viekoitelleet vuosia. Ei ollut photoshopia tarvittu niihin kuviin! Ei tällä saarella. Täällä sitä nyt toden totta oltiin.

14. häämatka paratiisissa nimeltä Santorini

❤️  Lokakuun 6. päivä vuonna 2002 alkoi häämatkamme Kreikkaan yhden päivän vanhana avioparina. Kosin saari ei ollut alkuperäinen ja suunniteltu häämatkakohteemme vaan olimme päätyneet muuttamaan matkasuunnitelmia Thaimaassa riehuvan tautiepidemian vuoksi melko viime tipassa. Thaimaahan meille oli ollut varattuna kahden viikon häämatka, mutta Kreikkaan päädyimme jostain syytä menemään vain viikoksi. Lentokoneessa sanoin miehelleni, että se toinen häämatkaviikko ei saa hävitä vain tuhkana tuuleen: se eletään sitten joskus tulevaisuudessa.

SITÄ HÄÄMATKAVIIKKOA – eri pituisina ja eri puolilla maailmaa – 

olemme eläneet matkoillamme nyt 14 vuotta. Koska miksipä ei?

❤️  Viime elokuussa palasimme ensimmäisen kerran Kreikkaan sitten häämatkan. Romanttistakin romanttisempi Santorini on häämatkalaisten suosiossa. Nimetään siis Santorinin reissumme vaikka 14. häämatkaksemme kuluneiden yhteisten vuosien mukaan. Todellisuudessa en ole pysynyt kärryillä, että montako yhteistä matkaa olemme tehneet. Viime aikoina niitä on ollut monia joka vuosi, mutta kaikki reissut eivät kuitenkaan tunnu häämatkoilta. Santorini tuntui.

Talo Hamptonsissa – Au pairin elämään tutustumassa

Kirjoittaisinko tänään New Yorkin muotiviikoista vai siitä, kun pääsin tutustumaan au pairin elämään Hamptonsissa? Totean, että tänään olen enemmän Hamptons-tuulella. Minulla on nimittäin ikävä New York -siskoani Jennaa ja pikkuisia, joita hänellä on ilo hoitaa tuolla maailman toisella laidalla. (Enkä oikeasti edes kaunistele, kun käytän sanaa ilo. Tulette kuulemaan miksi.)

Pommi-iskuja, New York – ja aivan tavallinen nainen menossa kotiin

Rämisevä lentokenttäbussi huristelee Times Squaren halki kohti Newarkin lentokenttää. Mainosvalot välkkyvät valtavina ikkunan takana, mutta muuten bussissa on pimeää. Istun reppu vierelläni ja mietin viime päivinä useampaan otteeseen tuntemaani sähköistä väreilyä, jonka New York – ja matkustaminen yleensäkin – aiheuttavat. Tulee mieleen hassu ajatus: Voiko matkustaminen olla minulle sama asia kuin musiikki on säveltäjä-siskolleni?

Pääsääntöisesti kaikki rakastavat musiikkia, mutta joillekin se on elinehto. Pääsääntöisesti kaikki rakastavat myös matkustamista, mutta joillekin se on vielä enemmän. Sen vuoksi on valmis priorisoimaan koko elämänsä. Voisiko muusikko lopettaa soittamista? Voiko traveller-sielu lopettaa matkustamista?

Ensimmäiset tunnelmat Hamptonsista

Sanoja ei meinaa löytyä, kun istun tässä ulkoterassilla miettimässä, että kuinka tallentaisin kuluneen viikon, kuukauden ja tämän hetken tunnelmat. Meri kimmaltaa loppumattomana edessäni, hyväntuulen musiikki soi ja syysauringon säteet lämmittävät ihoa vielä lämpimästi.

Olen 'päivähoidossa' Gurney's-nimisessä luksushotellissa, jonne päädyin wifin, tuon aikamme eliksiirin, perässä. Perjantai – minun tenttipäivä ja Jennan työpäivä vaateputiikissa – vaati tämän järjestelyn, ja juuri nyt en voisi olla iloisempi näistä velvotteista, jotka johtivat minut tähän hetkeen. (Yöksi en kuitenkaan tänne taida jäädä, sillä nettisivut kertoivat ensi yön halvimman huonehinnan alkavan 750 dollarista ja huomenna puolestaan 2800 dollarista, viuh!)

Vinkki Manner-Kreikkaan – turkoosien rantojen Chalkidikí

Häiden jälkeisenä päivänä lähdimme rannalle. Jostain syystä suomalaiset eivät ole tyypillisiä matkailijoita Thessalonikin läheisellä Chalkidikín alueella. (Näin ainakin paikalliset meille kertoivat.) Chalkidikí on kuitenkin rantaihmisen paratiisi, joten jos Kreikan saaret on tullut koluttua, niin laita tämä Manner-Kreikan helmi muistiin.

Neljän päivän visiitti Chalkidikín alueella valkoisine hiekkarantoineen ja turkoosine vesineen teki vaikutuksen. Koska Kreikalla on yksi maailman pisimmistä rantaviivoista, voit löytää halutessasi biitsejä, jossa ei ole ketään muita. Toisena vaihtoehtona on suunnata "viiden tähden -rannalle", jossa palvelu pelaa. Yöuinti turvallisessa, hiekkapohjaisessa meressä on myös kuulemani mukaan melkoisen romanttinen kokemus. Harmillisesti itse emme ehtineet sitä kokea tällä reissulla.