Kuulumisia uuden arjen keskeltä

Voisi sanoa, että viimeiset viisi kuukautta ovat olleet jokseenkin tapahtumantäyteiset. Muutto omistusasuntoon uudelle alueelle, matkailun liikkeenjohdon opintojen valmiiksi saaminen ja töiden aloittaminen muotiliikkeessä (täysin eri alalla siis kuin mihin luulin päätyväni!) – eli kyllä, siinä on ollut elämänmuutoksia yhden pienen ihmisen tarpeisiin riittämiin.

Seuraavat askeleet

Elämässäni on ollut jo pitkään kaksi isoa intohimoa – matkustaminen ja muoti. Molemmat ovat alkaneet harrastuksena, mutta pikkuhiljaa olen lähtenyt viemään niitä eteenpäin. Jossain syvällä on siintänyt unelma siitä, että ehkä jonain päivänä voisin saada elantoni todellisen intohimon ääreltä. Ja tiedättekö mitä, tällä viikolla tämä haave taisi käydä toteen!

Sain puhelun Kreikkaan, että minut on valittu hakemaani työpaikkaan muotialan yritykseen ja työt alkaisivat heti, kun palaan Suomeen. Tiistaina tein työsopimuksen ja aloitin uudet työt digimarkkinointipäällikkönä. Käytännössä työni tarkoittaa verkkokaupan kehittämistä, muotiin keskittyvän lehden tuottamista, somea, kauden trendeistä raportoimista... eli asioita, jotka kiinnostavat minua aivan valtavasti. Kulunut viikko onkin kulunut ihmetellessä, että onko tämä tosiaan totta! 

Montauk bound

Matkustaminen on taianomaista. Yhdessä hetkessä Miamin palmut ja pastellimaailma vaihtuvat toisenlaiseen väripalettiin ja mielenmaisemaan. Taretakseen täytyy kääriytyä pehmeään pörrötakkiin ja jättihuiviin, vaikka aurinko loimottaa yhtä kesäisen näköisenä taivaalla kuin Floridassa. Onnellisuus lämmittää sisuskaluja edelleen, kun matkaa on takana jo kohta kaksi viikkoa. Täällä on hyvä olla. Miamissa, Key Westissä, Fort Lauderdalessa, New Yorkissa, Montaukissa. Kaikissa paikoissa on omat erityisyytensä. 

New Yorkin muotiviikolla malleja pukemassa

Syksyn New Yorkin reissuni toimii hyvänä muistutuksena, että unelmia toteutuu, vaikka niitä usein joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja. New York Fashion Weekille pääseminen on ollut unelmani vuosikausia ja en ole kovin realistisena haaveena edes tainnut pitää, että jonain päivänä ovet voisivat avautua backstagelle saakka. Mutta niinpä vain toissa kuussa kävi. Palataan siis nyt muistoissa Manhattanille.

New York Fashion Week 2016 – parhaat katutyylit, joista inspiroitua

Sehän on Anna Wintour! Victoria Beckhamin New York Fashion Weekin muotinäytös on juuri päättynyt viereisessä Cipriani-rakennuksessa ja kutsuvieraita purkautuu kadulle. Olen vuosia haaveillut, että pääsisin New Yorkiin joskus muotiviikkojen aikaan, ja nyt tuo unelma on käynyt toteen. 

Tyttöjen juttuja Fashion Brunssilla

Minulla on jäänyt raportoimatta eräs suloinen lauantaiaamu, jolloin suuntasimme muotitoimittajakurssilta löytyneiden ystävieni Miian ja Hannan kanssa Klaus K:n Fashion Brunssille.

Vuosi 2013 pähkinänkuoressa

Edellisessä blogissani minulla on ollut tapana tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta, joten päätin jatkaa perinnettä myös nyt. Onhan tässä toipilaana aikaa. Vuosi 2011 lukeutui elämäni parhaisiin vuosiin, kun taas vuosi 2012 ei ollut kovinkaan kummoinen.

Juuri päättynyt vuosi 2013 kipuaa taas yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista vuosista kohdallani, ellei jopa parhaaksi. Olipahan melkoista tehdä tätä postausta ja katsoa mitä kaikkea yhteen vuoteen onkaan mahtunut. Silti samalla huomasin jälleen, että menneiden muistelu ei ole jotenkin juttuni. En osaa sanoa miksi, vaikka mielellään tietysti näitä kaikista parhaita paloja katselee. Tässäpä vuoden highlightit:

* Tammikuu *

- Vuosi alkoi matkalla New Yorkiin, Miamiin ja Key Westiin Mirkan ja Mikon kanssa. Lähtiessä minua vaivasi karmea noidannuoli selässä, mutta se ei latistanut intoa ja reissusta tuli todella onnistunut.

- Myöhemmin tammikuussa vietettiin Matkamessuja ja löysin sieltä uuden samanhenkisen ystävän.

- Matkan jälkeinen masennus iski poikkeuksellisen rajusti. Lopulta päätin, että se saa loppua ja omasta kotikaupungista täytyy voida löytää inspiraatio elämään. 

- Liityin kuntosalille jäseneksi ja löysin ilmoituksen Helsinki Design Schoolista. 

* Helmikuu *

- Aloitin muotitoimittaja-kurssin Helsinki Design Schoolissa ja tapasin superhuippuja tyyppejä

- Töissä vietettiin valtiopäivien avajaisia

- Sali-innostus alkoi hiipua...

- Käytiin Suomenlinnassa retkeilemässä ja valokuvailemassa Maken ja Miksun kanssa

- Perustin tämän blogin

* Maaliskuu *

- Luovuttiin meidän Oulun tukikohdasta eli laitoimme asuntomme kokonaan vuokralle

- Endometrioosi-leikkaus koitti ja siitä toipuminen hallitsi maaliskuuta

- Palmusunnuntaina vietettiin kuitenkin jo brunssia Miksulla

- Lapsuuden ystävät ja Puuhkat tulivat Helsinkiin samana viikonloppuna

- Eevi-mussukan yksvuotissynttäreitä vietettiin Helsingissä ja Disney-naamiaisia Oulussa

* Huhtikuu *

- Perustimme Nuorten aikuisten Amerikka -verkoston NAMEn ja vierailimme porukan kanssa Rantapallossa

- Minut kutsuttiin mukaan Matkabloggaaja-verkostoon ja tapasimme ensi kertaa bloggaajien kanssa livenä

- Opiskelu jatkui Helsinki Design Schoolissa ja pidimme ensimmäisen tapaamisen Boulevard-H:n perustamisen tiimoilta

- Reissukieltäymys johti kuukauden USA-roadtrip -suunnitelman syntymiseen

* Toukokuu *

- Toukokuu alkoi vappupiknikillä Heinin ja Paksun kanssa Kaivarissa

- Myöhemmin vietettiin Mirkan yllätyspolttareita Tartossa

- Humalluin kesän ihanuudesta ja rakastuin Helsinkiin, äiti ja isä tulivat vierailulle

- "Valmistuin" Helsinki Design Schoolista ja sitä edelsi ensimmäiset oikeat muotikuvaukset 

- Teimme roadtripin halki Suomen Maken kansa ja jänö iskeytyi automme puskuriin ja teki reiän autoon.

* Kesäkuu *

- Kesäkuussa pyöräiltiin paljon ympäri Helsinkiä

- Kaupungissa vietettiin Amerikan päiviä

- Vietimme aikaa USA:n suurlähetystössä useampaan otteeseen mm. kesäjuhlien ja NAMEn tilaisuuden merkeissä

- Kuukauden roadtrip -Koillis-USA:han alkoi

- Lämpöennätykset paukkuivat Arizonan ja Nevadan seuduilla

* Heinäkuu *

- Roadtrip jatkui aavikolta Kalifornian vilvoittavan ilmaston pariin. Vietettiin ihana viikko Lauran ja Jounin vieraana Escondidossa ja mentiin hakemaan Heini ja Paksu kyytiin Las Vegasista

- Ajettiin ensimmäistä kertaa Losin ja San Franciscon välinen legendaarinen rantareitti

- Kotiin palattua pakastettiin mansikoita ja vietettiin Äpän vauvakutsuja
- Minulle tehtiin toinen leikkaus, joka oli edellistä paljon helpompi ja pienempi juttu. Nautiskelin juuri ennen nukutusta kauniista maisemasta Eiran sairaalan parvekkeella kiikkuen pelkkä leikkauspaita päällä

* Elokuu *

- Elokuu oli Mirkan ja Mikon kuukausi. Vietettiin ikimuistoiset häät, joissa minä ja Miksu puuhattiin kaasoina innosta piukeina

- Elokuu oli myös mökkeilyn aikaa ja nähtiin sukulaisia ja ystäviä 

- Palattiin Helsinkiin töiden ja Helsinki Fashion Weekendin luo

* Syyskuu *

- Elo-syyskuu oli muodin juhlaa Helsingissä. Olin pukemassa malleja 2or+byYatin sekä Glorian näytöksissä, joista jälkimmäistä tähditti mm. Suvi Koponen ja Tyler Riggs. Kuvattiin myös omaa editorialia ja päästiin vierailulle NAMEn kanssa Ivana Helsinkiin.
- Tehtiin extemporee autoretki kauniiseen Porvooseen Maken ja Heinin kanssa.
- Käytiin mökillä ja aloitettiin uusi terveellinen elämä Body for Life -ohjelman mukaan

* Lokakuu *

- Lokakuu toi mukanaan mullistuksia työrintamalla. Vaihdoin työpaikkaa Arkadianmäeltä Pasilan korkeakoulumaailmaan
- Jatkettiin oman lehtemme tekemistä ja ensimmäinen isompi artikkelini julkaistiin Suomi-USA-lehdessä (Paola Suhosen haastattelu)
- Make lupasi, että saisin lähteä lomarahoilla New Yorkiin juhlimaan uutta jaksoa elämässä, mutta päädyimme sittenkin varaamaan yhteisen joulumatkan aurinkoon

* Marraskuu *

- Marraskuussa tehtiin kävelylenkkejä pitkin Helsinkiä
- Saatiin kutsu USA:n suurlähetystön loisteliaisiin Marine Ball -tanssiaisiin
- Vietettiin NAMEn kanssa mahtavat Thanksgiving-juhlat embassyssä
- 50 salitreeniä meni rikki
- Joulukuusi tuli taloon

* Joulukuu *

- Saatiin odotettuja vieraita Kanarialta, Oulusta, Soulista ja Tokiosta

- Julkaistiin Boulevard-H muotibloggazine ja pidettiin sen kunniaksi brunssi Miksulla

- Tehtiin mahtava reissu Washingtoniin ja Floridaan. Nähtiin delfiinejä, pelikaaneja, alligaattoreita, joulupukkeja ja vaikka mitä kivaa. 

- Sain megaflunssan ja vietettiin uusi vuosi kotisohvalla.

Mikä vuosi! Näin jälkeenpäin kun katsoo niin vuosihan oli kuin olikin täynnä inspiraatiota, vaikka alku oli hankalantuntuinen. Vuosi 2013 jää historiaan täynnä muotia, matkailua, Helsinkiä, juhlaa, hyviä ihmisiä, aikaansaamista, uskallusta, heittäytymistä, kropan fiksaamista parempaan kuntoon (määräaikaishuoltoja, kuten Make sanoo - ja treenaamista). Paljon voi asioihin vaikuttaa itse. Olen enenevissä määrin alkanut toteuttaa elämänfilosofiaa, jonka mukaan jos jotakin haluaa, pitää se tehdä itse. Aikalailla kaikki koettu on ollut kiinni omasta aktiivisuudesta, harva asia on tullut valmiina eteen.  

Mitähän vuodelle 2014 keksitään? Voiko siitä tulla yhtä hyvä kuin tästä - aika näyttää! Innolla uutta päin :)

Boulevard-H:n julkkarit

D-I-Y. Tiedättekö tuon trendikkään sanonnan - Do It Yourself. Tee se itse. Näillä sanoilla on hyvä kuvata Boulevard-H -blogazine-projektiamme. Ja ensimmäisen numeromme julkistamisbileitä myös. Parin pieleen menneen julkkaribilepaikkasuunnitelman jälkeen päädyimme juhlimaan projektia lopulta meillä kotona ydinporukan kesken ja tietysti myös verkossa - ja hyvinhän se sujui niinkin.

Boulevard-H toimitus juhlahöyhenissä 

Suuntasin keskiviikkona töiden jälkeen kampaajalle laitattaamaan kiharoita. Olen joskus käynyt WTC:n ilman ajanvarausta -paikassa ja ajattelin samalla systeemillä hoitaa tukan kuosiin tälläkin kertaa. Mutta kävi ilmi, että Helsinki on totta vie kansainvälinen paikka. On kampaamoita joiden kulttuuriin ei kuulu kihartimet tai suoristimet: "Eijjole" kuului vastaus kun kiharatoivettani esitin. 35 eurolla sai pesun ja föönäyksen. (D-I-Y pyöri siinä kiusallisen usein mielessä, kun kampaajatar valitti tukkalaatuni olevan vääränlaista ja ettei ollut hänen vikansa, että takkujeni repiminen sattui.)

Kampaaja-farssin jälkeen suuntasimme Jennan ja Miran kanssa ostoksille ja laittamaan juhlavenuetta kuosiin. Kuudelta, kun vieraita alkoi saapua, olimme kaikki jokseenkin valmiina, vaikkakin semisti nääntyneitä, sillä lähes koko porukalla oli jäänyt syömiset vähiin päivän kiireissä.

Tasan kello yhdenksäntoista nollanolla verensokerit oli korjattu ja nostimme maljan ja esittelimme tuotoksemme verkossa ja livenä. Väsymys oli tipotiessään.

Oli niin juhlallista, kun paras ystäväni maailmalta oli paikalla juhlistamassa merkkipaalua elämässäni. Sydäntäni lämmitti paljon, että oululainen ystäväni Eve otti heti pyytämättä Angelan siipiensä suojaan ja käänsi hänelle englanniksi kaiken juhlaohjelman. Kiitos Eve-rakas huomaavaisuudestasi ja välittämisestäsi <3 

Välillä osa tiimistämme vetäytyi makkariin lataamaan materiaalia nettiin - kuten nykyaikaan kuuluu. Ja Angela antoi videotervehdyksen kaikille Boulevard-H:n lukijoille koreaksi ja englanniksi :) 

Huippukuvaaja Marko Saari osallistui juhliimme, olihan hän kuvannut yllä miesystävänsä kainalossa olevaa ihanaista Outiamme blogazineen. Yllä olevat kuvat ovat Markon käsialaa, lämmin kiitos yhteistyöstä Marko! 

Klikkaamalla yllä olevaa kuvaa pääset sisälle Boulevard-H:n maailmaan. 

Loppuun vielä minun ja päätoimittajamme Hannan jännittyneet videoterveiset avajaisista. Kiitos kaikille livenä ja hengessä mukana olleille. Muistakaa, jos teillä on haave, aina voi D-I-Y ;)

Kuvat: Marko Saari ja allekirjoittanut

Kurkistusta Boulevard-H -muoti-blogazineen

Viikon päästä se on täällä! Meidän suuri unelmamme, Boulevard-H -muoti-blogazine, näkee päivänvalon keskiviikkona 4.12. klo 19. Perustettiin muutama tunti sitten Boulevard-h:lle oma Facebook-sivu ja pakko sanoa, että jännitys on nyt kyllä huipussaan! Muutamassa tunnissa Facebookiin kertyi yli sata tykkääjää. Mahasta ottaa, sillä pian blogia ja klassista muotilehteä yhdistävä esikoisnumeromme on kaikkien luettavissa verkossa.

Mutta mistä tarkalleen ottaen on kysymys? Muistatte muotitoimittaja-kurssin, jonka aloitin viime keväänä (ja josta tämä blogikin sai alkunsa)? Muutamien innokkaimpien kurssikavereiden kanssa aloimme vuoden mittaan kehitellä päässämme ideaa omasta muotilehdestä, sillä pitihän opitut taidot saada käyttöön. Ja miksipä vain unelmoida, jos voi ryhtyä tuumasta toimeenkin. Nappasin mukaan Miksun graafiseksi suunnittelijaksemme ja aloimme takoa.

Editorial-kuvauksia, haastatteluja, kolumneja... kaikkea mitä rakastamme lehdistä nauttia. Työn edetessä huomasimme, että lehti sai äänen meiltä. Emme tulleet tehneeksi "objektiivista" muotilehteä vaan tekijöiden näköisen tuotoksen. Mukana on useampi bloggaaja ja päätimme ottaa kokemuksemme vuorovaikutteisesta blogimaailmasta vahvuudeksemme. Tehdään sitä mitä osataaan! Monikanavainen, vuorovaikutteinen blogazine sopi meille kuin nyrkki silmään.

Jos termi blogazine on teille tuntematon, voin kertoa, että se ei ole tuulesta temmattu ja meidän keksimämme. Urban dictionary kertoo, että käsite tarkoittaa nettipohjaista klassisen aikakauslehden ja blogin fuusiota, joka edustaa organisaation sijaan yksilöiden näkemyksiä. Kuitenkin blogazine on myös kuin lehti: se on taitettu ja visuaalisuuteen on panostettu samalla tyylillä kuten lehdissä.

Se mitä kaikkea juuri Boulevard-h on, selviää 4.12. alkaen world wide webissä! ;) Seuraa meitä Facebookissa, Instagrammissa ja Boulevard-H:n omilla nettisivuilla!

Kumma kuume

Miten sen nyt sanoisi. Mulla on aurinkolasikuume keskellä marraskuuta. Ja vieläpä turhan kalliita Pradan laseja kohtaan. Oon keksinyt paljon oikeutuksia tälle kuumeelle:

1. On itsessään positiivista kehittää aurinkolasikuume marraskuussa - in your face winter hähä!
2. Mulla on murrosvaihe elämässä, johon on kuulunut vahvasti Kylmästä lämpimään -biisi. Anna Abreau toi sen mun tietoisuuteen Vain elämää -ohjelman kautta ja lasit kuuluvat pakettiin
3. Flower power, vapaus, naisellisuus (joka ON myös flanellipaidan alla), vapautuneisuus, a la la la long -attitude
4. Sol Sidan. Oon saanut snobi-vaikutteita telkkarista ruotsalaisilta, kaikesta voi syytää ruotsalaisia

Mun ystävä sanoi tänään puhelimessa, että sun elämässä on nähtävissä erilaisia vaiheita ja se on hienoo.

Jaa. Nää lasit vois mun mielestä tulla tän elämänvaiheen symboliksi.

Neljä viikkoo ja me mennään kylmästä lämpimään! Menen ainakin sovittamaan näitä kaunokaisia Neiman Marcusille, enkö meekki.


Kuvat: google

Kauden kuumin ja trendikkäin (y)-asu

Tapasin eilen töissä noin pari sataa y-sukupolven naispuolista edustajaa. Siinä samalla katsastin huvin ja urheilun vuoksi, että mikä on kuuminta hottia y:iden maailmassa vaatetusrintamalla juuri nyt. Löysin niin monta toistuvaa elementtiä, että tuli kiusaus tehdä siitä oma postaus.

Lisäksi tein kolme yleistä johtopäätöstä joukkoa katsellessani. Ensimmäinen oli, että taantuman riepottelevan maan nuorilla naisilla ei ainakaan vaatetuksen perusteella mene huonosti. Toinen päätelmä oli, että suomalaisetkin osaavat kyllä pukeutua ainakin kun tätä ryhmää katsotaan. Kolmas ajatus oli, että eipä ole ihme, että H&M on Ruotsin pörssin rahasampo numero ykkönen. Firman tuotteita kantaa yllään joka ikinen!

Tähän aikaan vuodesta vaatetuksen hallitsevin elementti on tietysti päällystakki. Takeista kuumimmaksi hitiksi on näemmä kiilannut nahkahihoilla varustettu kangastakki (1). Myös parkatyyppiset takit (2) ja villakankaiset sailor-takit olivat vahvasti edustettuina. Viimeisin mainittu on asustettu Burberryn huivilla ja helmikorviksilla, mikäli halutaan saada aikaiseksi varakkuutta viestittävä vaikutelma. Kaikki takit löytyvät H&M:n valikoimasta.

Isot villahuivit olivat todella in. H&M:n mainoksissa näkynyt kamelinvärinen huivi (5) näytti ihanalta ja loi houkutusta allekirjoittaneen suuntaankin. Huiviosastolla uusi ilmiö näytti olevan huivien sidontatapa tavalla, että ne jätettiin mahdollisimman auki ja leveäksi. Ikään kuin hartiahuivi kohtaa afrikkalaisten  sidontatyyliin. Äh, en osaa selittää tätä.

Jalkoihin laitetaan nyt supertiukat pillifarkut (7) ja jykevät biker-bootsit (4 / Zalando). Ronskia tyyliä höystetään paksuilla Guess-tyyppisillä hopeaketjuilla (6), jotka tuovat naisellisuutta ja varakkuuden tuntua kontrastiksi.    

Ja sokerina pohjalla tulevat laukut. About joka toisen käsipuolessa keikkuu tietysti huippukallis merkkilaukku. Mieluiten selvästikin LV(8) tai Michael Kors (9). Äimäkäkenä ihmettelen laukkujen runsasta määrää. Itse sain ensimmäisen merkkilaukkuni työelämään siirtymisen jälkeen palkasta hartaasti säästämällä, nyt sellainen näyttää olevan jo vasta opiskelemaan pyrkivilläkin. 

Jospa muotiala nousee ennennäkemättömään kukoistukseen Suomessa, kun tämä sukupolvi ottaa paikkansa työmarkkinoilta. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltaa varten. Tänään on luvassa USA:n suurlähetystön Marine Ball, ehkäpä kuvia sieltä huomenna blogissa! Vielä on (kuvaus)viikkoa jäljellä...  

Hyvää pyhäipäivää kaikille! 

Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tekee sitä mitä rakastaa

Niin se vaan on, että meidän muotilehti etenee! Sanna tuossa jo ehti kyselläkin, että milloin tästä kuulee lisää, niin valaisempa vähäsen. Hommat etenee aikataulussa. Tänään otettiin studiossa kuvia toimituksesta eli meistä itsestämme ja nyt suurin osa materiaalista on kasassa. Koostaminen on käynnissä ja ensimmäisen numeron pitäisi nähdä päivänvalo ensi kuun aikana! Iiks, miten jännää!

Päivä vierähti Pasilassa melkein kellon ympäri, mutta kun lähdin kotia kohti, olin virkeä kuin peipponen ja niin elossa. Tajuttiin Miksun kanssa, että tämähän on kuin vallan ennenvanhaan, kun Oamk-aikana hengattiin koululla iltaa myöten tekemässä projekteja hyvällä jengillä ja aika vain lensi.

En voisi olla kiitollisempi, että alkuvuodesta uskaltauduin lähtemään Helsinki Design Schooliin ja tapasin nämä tyypit! Money well spent. Taas voi todeta, että kannatta olla rohkea ja seurata sydäntään, niin kliseistä kun se onkin.

Nyt nukkumaan, aamulla (kuudelta) takaisin Pasilaan! O_o :)

Ps. En muistanut tänäänkään sitä kameraa... onneksi viikkoa on vielä jäljellä!
Pps. Kiitos taas kommenteista ihanaiset <3 Mulla on ihan varmasti kaikista parhaat lukijat!

Paola Suhosen juttu Suomi-USA-lehdessä

Kerroinkin aiemmin, että kävin haastattelemassa tässä taannoin Paola Suhosta Suomi-USA-lehteen. Lupasin jakaa jutun myös täällä, joten tässäpäs tulee.

PAOLA SUHOSEN AMERIKKA
Teksti ja kuvat: Ulla Alakangas

Muotiviikkoja, elokuvaensi-iltoja, roadtrippejä. Amerikasta on tullut kiinteä osa kesäkuussa Suomeen takaisin muuttaneen muotitalo Ivana Helsingin perustajan Paola Suhosen elämää. Maailmalla vietetyt vuodet ovat opettaneet SAYL:n valtuuskunnan nuorimmalle jäsenelle, että koti on Suomessa.

Neil Young soi autoradiossa. Tuuli kieputtaa hiekkaa korkeiksi, kapeiksi paaleiksi eri puolilla vuorten reunustamaa laakeaa erämaamaisemaa. Kuumuutta hohtavan ikkunan takana vilisee saguaro-kaktuksia ja lähes pilvettömältä taivaalta porottava aurinko maalaa horisontin utuisen kullansävyiseksi. Tässä maisemassa kiitää auto kuljettaen kyydissään muotisuunnittelija, elokuvaaja Paola Suhosta tämän sielunmaisemassaan. Suunnittelijan hektinen arki on saanut väistyä hetkeksi, sillä on tullut tarve elää todeksi ja varastoida sitä, mistä työssä ammennetaan.

Helsinkiläinen Paola Suhonen on tehnyt sen, mistä moni haaveilee. Hän on onnistunut yhdistämään työn ja vapaa-ajan siten, ettei niitä tarvitse erottaa toisistaan kahdeksi erilliseksi osa-alueeksi elämässä. Paola perusti Ivana Helsinki-vaatemerkkinsä Taideteollisen korkeakoulun ensimmäisen vuoden kevätnäytöksen jälkeen. Hän oli 24-vuotias, ja Pirjo-sisko reilun vuoden vanhempi. Siskosten isä omisti vaatteiden maahantuontiyrityksen ja farkkutehtaan. He tunsivat alan ja päättivät ryhtyä yrittäjiksi yhdessä. Paola suunnittelisi ja kauppakorkean käynyt Pirjo myisi - näin toimitaan yhä, 15 vuotta myöhemmin.

MAAILMALLE JO NUORENA

Ivana Helsingissä ei eritellä suomalaisuutta ja kansainvälisyyttä, sillä Paola tietää, että tämän ajan Suomi on ja hengittää vahvasti kansainvälistä kenttää. Itse asiassa näin oli tavallaan jo 70-luvullakin, kun Paola oli lapsi. Suomi oli pikku-Amerikka, amerikkalaisuutta ihannoitiin. 12-vuotiaana Paola perheineen matkusti Los Angelesiin ja Havaijille lomailemaan. Maapallon toisella puolen Suhosia ei odottanut eksoottinen lomakohde vaan maisema, joka oli televisiosta ja mielikuvista tuttu. Ja se miellytti Paolaa ja miellyttää edelleen.

- Tuntui hyvällä tavalla tutulta mennä sinne, Paola kuvailee ensimmäistä matkaansa Yhdysvaltoihin.

Myöhemmin Paola on ehtinyt elää eksotiikkaakin todeksi. 15-vuotiaana nuori nainen halasi perhettään hyvästiksi lähtiessään vaihto-oppilaaksi Jamaikalle ja myöhemmin häntä on kutsunut muun muassa Kuuba. Aikuinen Paola ei kuitenkaan enää haikaile eksotiikan perään.

- Kun on liian kaukana omasta kulttuuristaan, siitä ei voi ammentaa samalla tavalla. Paras loma minulle on roadtrip Jenkeissä, jossa pystyn samaistumaan ympäristöön ja elämään todeksi sielunmaisemaani, Paola miettii.

TAKAISIN SUOMEEN

Paolan ja Pirjo-siskon silmäterä Ivana Helsinki henkii vahvasti suomalaisuutta ja slaavilaisuutta. Slaavilaisuus vilahtelee myös Paolan puheissa usein. Jo vuonna 2010 Arto Nybegin keskusteluohjelmassa Paola kuvaili, että "synkkien metsien ja syvien järvien slaavilainen, mollivoittoinen synkistely yhdistettynä americana-henkeen on se jännite, josta sielunmaisemani kumpuaa", kun hänelle annettiin mahdollisuus kertoa jotain, mitä ei ollut aiemmin haastatteluissa vielä kysytty.

Suomi-Amerikka-yhteys ei ole koskaan katkennut Paolan elämästä. Viisi vuotta sitten suunnittelija pakkasi tavaransa ja lähti opiskelemaan elokuvaajaksi Yhdysvaltoihin. Ensin New Yorkiin ja lopulta Hollywoodiin. Paola pääsi maailman arvostetuimpaan elokuva-alan kouluun ensiyrittämällä tuhansien pyrkijöiden joukosta.

- Opiskelu on hyvä tapa mennä sisälle johonkin uuteen paikkaan. En tuntenut kaupungista ketään Los Angelesiin muuttaessani, mutta meidän opiskellessa siellä seitsemän päivää viikossa, tilanne muuttui nopeasti, Paola muistelee.

Kuvausjärjestelyt pakottivat opiskelijat tutustumaan kaupungin mahdollisuuksiin perusteellisesti. On tavallista, että elokuvakaupungissa asukkaat vuokraavat asuntojaan elokuvateollisuuden käyttöön, joten paikallisten ihmisten koditkin tulivat tutuksi elokuvaprojektien kautta.

- Mieleenpainuvin asuinyhteisö taisi olla hieman kaupungin ulkopuolella sijaitseva hippimäinen kommuuni, jossa asukkaiden talot oli rakennettu valtavien puiden sisälle ja yhteisössä pyrittiin elämään mahdollisimman luonnonmukaista elämää, Paola kertoo.

- Los Angelesissa minua kiehtoi valtameri ja hippihenkisyys, jota tunnistan itsestänikin. New Yorkissa puolestaan viehätti kaupungin urbaani syke ja paikallinen populaarikulttuuri.

Paolalle on jäänyt paljon tarttumapintoja ja tarinoita Yhdysvaltoista, jotka näkyvät hänen työssään nyt Suomeen palattuakin. Tänä syksynä saa ensi-iltansa Texasissa kuvattu ensimmäinen pitkä elokuva 7 heaven love ways ja New Yorkin muotiviikoilla lanseerattava uusi mallisto on saanut innoituksensa Iowasta Hiljaiset sillat -elokuvan maisemista. Työmatkat vievät Ivana Helsingin keulakuvan säännöllisesti Atlantin taakse, mutta toisesta kodista hän ei halua puhua.

- Minulla oli viisi vuotta kolme kotia ja se oli too much. Haluan yhden kodin, Suomeen. Yhdysvallat voi sitten olla ykkösloma- ja työmatkakohde, henkinen koti ehkä, Paola tarkentaa.

MONIPUOLINEN SUUNNITTELIJA

Paolan suunnittelutyö ei ole rajoittunut pelkästään vaatteisiin ja elokuviin. Ivana Helsingin kuosit ovat koristaneet muun muassa Alkon viinipänikkää, Valion baareja, Linnanmäen huvipuistoa, Coca-cola-pulloja, Aarikan koruja ja jopa Googlen etusivua.

Saavutuslistalle ei näy loppua. Japanilainen Uniqlo-ketju lanseeraa tänä syksynä vaatemalliston, jossa on mukana runsaasti Ivana Helsingin klassikkoprinttejä. Mallisto tulee myyntiin yli tuhanteen myymälään Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Venäjällä sekä useissa Aasian maissa. Ivana Helsinki on aloittanut yhteistyön myös japanilaisen Plaza-ketjun kanssa. Sen myötä printit koristavat kuppeja, kippoja, kodintekstiilejä ja iPhone-kuoria.

Minkälaisista eläkepäivistä nelikymppinen Paola Suhonen mahtaa haaveilla tämän kaiken keskellä?

- Näen itseni asumassa Suomessa. Toivottavasti kuitenkin edelleen roadtrippailisin ryppyisenä hippimummelina paljon ympäri Yhdysvaltoja. Minusta ei tule talvipakolaista. Kun tulee fiilis, että nyt pitää lähteä, lähden. Minulle on ihan sama mihin aikaan vuodesta menen sinne. Rakastan vuodenaikoja ja talvea, Paola hymyilee ja lähtee pitämään Skype-palaveria. Amerikassa on tullut aamu.

On vain ajan kysymys milloin halki Amerikan kiitävässä autossa istuu jälleen Paola Suhonen tekemässä kahdeksatta roadtrippiään. Määrätietoinen nainen tuntuu tekevän kaiken, mistä haaveilee. Pitää muistaa haaveilla isosti. Niin Paola ajattelee, ja ajatus tuntuu toimivan.

Huhu uudesta muotilehdestä...

Kun kerroin saaneeni uuden työpaikan ammattikorkeakoulusta, useampi ihminen tuli sanomaan minulle, että voi miksi et alakaan muotitoimittajaksi. Kun olet kerran koulunkin käynyt. Niin. En kiellä, etteikö olisi unelma viettää päivät kirjoitellen ja kauniita kuvia tehden, kuten eilisen sunnuntaipäiväni vietin. Mutta muotitoimittajaksi on halukas ryhtymään moni ja yhä harvempi elää sillä YT-neuvotteluiden Suomessa ja ulkoistamista suosivissa lehtitaloissa.

Me uudet, ensimmäiset Helsinki Design Schoolin kouluttamat muotitoimittajat jatkamme ponnisteluja tahollamme, että muutkin kuin alalle vihkiytyneet ammattilaiset ja harrastajat voisivat innostua yhä enemmän kauniista kuvista,  pukeutumisesta ja nähdä muodin arvostettavana, työllistävänä teollisuuden alana. Meillä on isoja haaveita ja unelmia. Ja siitä tulee kertomaan meidän ensimmäinen oma lehtemme. Kuvasimme eilen editorialia kauniissa Tapanilan kaupunginosassa ja te hyvät lukijani pääsette tekemään nyt ensikurkistuksen tulevan verkkolehtemme tunnelmiin tämän postauksen myötä.

Kuvasimme kummilapseni kotona, joka on vilahtanut blogissa ennenkin. Eikö tämä paikka olekin kerrassaan kuvauksellinen! Mallina häikäisi Heini ja kameran takana hääräsivät Kaunis päivä -blogin Miia ja Kadonneet tytöt -blogin Janica sekä meikäläinen. Stailaus on pääosin Janican käsialaa ja Miia puolestaan hoiti meikin ja hiukset meikkaajamme estyttyä osallistumasta kuvauksiin.

Minä teen lehteen making of -reportaasin näistä kuvauksista ja muutakin. Toimin yhtenä lehden tuottajista, toimittajista ja kuvaajista. Projektissa on mukana myös monia muita, joista tulette varmasti kuulemaan myöhemmin. 

Tauolla selailtiin Glorian uusinta numeroa ja ihasteltiin uusia kuninkaallisia Suvia ja Tyleria ;)

Kun sain ladattua ottamani reilut 400 kuvaa koneelle, olin taas niin innostuksen hurmiossa että tunnit vain vierähtivät huomaamatta ohi estetiikan maailmassa. Voi miten rakastankaan näitä projekteja!

Stay tuned.