Kesäloma vuosimallia 2019 loppui sunnuntaina ja kuluneiden kolmen viikon aikana yövyin ainoastaan yhden yön kotona. Meille tyypillinen loma siis, ei turhia löysiä. Ensiksi vietimme kuusi päivää Menorcalla ja sitten viisi päivää Mallorcalla. Puolen vuorokauden pyykkäysvälipysähdyksen jälkeen jatkoimme suoraan kesämökille, josta junailin sunnuntai-iltana kotiin.
Kaikille tämän loman osasille yhteistä on se, että en olisi minkään niistä suonut vielä loppuvan lähdönhetken koittaessa. Mallorcalla taisi jopa kyynelkin tirahtaa. Kaikkialla oli niin hyvä olla. Loma on niin hyväksi ihmiselle. Vaikka mökillä ollessa sain taas uusia oivalluksia itsestäni (niistä lisää myöhemmin), niin se ei se selvästi ole muuttunut, että rrrakastan matkustamista ja hellettä. Ja se tunne, kun ei vielä lainkaan tiedä tai osaa kuvitella, että mitä päivä tuo tullessaan ja miltä se näyttää! Siinä vain on jotain huumaavaa villin vapauden tunnetta, joka koukuttaa.
