Uusi työ!

Olen niin innoissani! Tosiaan se työjuttu, josta eilen jo vähän vihjasinkin, otti tänään harppauksen eteenpäin eli ostin lennot Helsinkiin ens keskiviikoksi, jolloin menen kirjoittamaan työsopimuksen kansanedustajan avustajan työstä eduskuntaan!

Oulussa eniten ääniä saanut Tytti soitti minulle viikonloppuna ja teki tämän työtarjouksen ja päätin siihen tarttua. Huikean jännittäviä uusia juttuja on siis tulossa! Keskiviikkona sattuu olemaan myös tärkeä päivä eduskunnassa, sillä silloin valitaan uusi pääministeri. Pääsen siis tekemään työsopimusta historiallisena päivänä. Työni on paikkaan sitomatonta ja tulee sijoittumaan tänne Ouluun toisaiseksi, mutta pääsen kerran kuussa käymään Helsingissä työreissulla, joka on tietysti meikäläisen tuntien erittäin hyvä plussa :)

Keskiviikkona sattuu olemaan myös USA:n suurlähetystön kesäjuhlat ja tämän työjutun ansiosta pääsen osallistumaan sinnekin, joka näytti mahdottomalta rahapulan takia. Asioilla on selvästi tapana järjestyä!

En ole vielä tehnyt päätöstä tämän blogin tulevaisuudesta, mutta ajattelin ainakin vielä jakaa tämän ilouutisen teidän lukijoidenkin kesken, koska olen saanut niin ihania viestejä. Kiitos niistä!

Roadtrip-finaali

Olisikohan nyt aika pistää pakettiin Amerikan reissu ja käydä käsiksi siihen roadtripin finaaliin ennen kuin muistot alkavat haalentua. Kyllä olisi. Palataanpa siis ajassa taaksepäin siihen kun Ford Expedition kurvasi Cambridgesta kohti Atlantin rannikkoa ja tuntemattomia pikkukyliä.

Viimeisillä Starbucks-kahvilan langattoman netin signaaleilla tsekattiin auton takapenkiltä käsin Google mapsista lähinnä merta oleva hotelli, joka sattui olemaan yhden tähden hotelli kyläpahaisessa nimeltä Lordship. Autossa soi Lady Gaga ja matka eteni mukavasti. Illan pimettyä saavuimme perille tähän mystiseen paikkaan ja lähdimme tiedustelemaan varaustilannetta ja hintoja.

Hotellin omistaja istui vanhaa kioskin luukkua muistuttavan aukon takana ja hänellä ei ollut kiirettä vakuuttaa meitä tekemään päätös, että jäädään hotelliin yöksi. Arvoimme hetken, että onko 109 dollaria liikaa maksaa yhden tähden hotellihuoneesta aamupalalla, mutta päätimme jäädä. Hotlassa ei ollut jäljellä muuta kuin merinäköalallisia huoneita, joten hinnat olivat siksi kalliimmat.

Aamulla vasta koko komeus paljastui meille ja hinta ei tuntunut enää yhtään kovalta! Meri todellakin oli lähellä ja aamupala tarjoiltiin ulkona. Bageleita, muffinseja, munakkaita, hedelmiä mumms.

Edellisenä iltana oltiin käyty etsimässä 24 tuntia auki olevaa dineria, joka hotellin työnntekijän mukaan on aivan lähellä parin mutkan päässä, parin ladon jälkeen ja heti Wendy'sin kohdalla. Ei voida eksyä. Eipä tietenkään. Ajeltiin pilkkopimeitä katuja jonnekin 10 km päähän, josta diner lopulta löytyi! Kerrottiin autossa kummitusjuttuja, sillä talot näyttivät karmaisevilta pimeinä ja vähän väliä ainut valo mitä oli tarjolla oli pysähtyneen poliisiauton välkkyvät valot, joka ei parantanut vilkkaana riehuvaa mielikuvitustamme. Vannottiin ettei ikinä uskallettaisi astua jalallakaan kylän kummitustaloihin, kunnes aamulla oltiin jo kirjoittamassa kauppakirjoja joka mökistä.

Nautiskeltiin herkullisesta aamupalasta ja jututettiin naapuripöydän ladyja, jotka olivat viettämässä tyttöjen lomaa hektisestä New Yorkista. Rouvat ihmettelivät suu auki, että Suomessa voidaan lomailla 6 viikkoa vuodessa, sillä Amerikassa se on max. 2 viikkoa - yleensä yksi.

Miksu, oothan muuten lähettänyt lupauksemme mukaiset valokuvat rouville!??



Oulun Suomi-Amerikka Yhdistyksen hallituksen asiantuntijatyöryhmä työn touhussa

Kun saatiin huoneet tyhjäksi ja tähän asti lukuisiin kasseihin sijoitetut tavarat survottua mun ja Maken matkalaukkuihin ja roskiin, voitiin heittäytyä hetkeksi vielä nauttimaan kesästä, rannasta, Amerikasta ja lomasta.

Mirkka ja Mikko menettivät sydämensä tälle pikkupaikalle niin, että aikoivat palata hotelliin lomailemaan pidemmäksi aikaa. Mun intoa latisti vähän ensimmäisessä kerroksessa ollut huoneemme, joka haisi homehtuneelta... meri oli niin lähellä, että ilmeisesti vesi oli käynyt joskus sisällä tai sitten madam on vain tottunut liian hyvälle... en myönnä mitään. Matkatoveriemme huone toisessa kerroksessa oli vaan kaikin puolin paljon parempi!

Lopulta oli pakko lähteä kohti lentokenttää vaikkei millään olisi haluttu.

Matka oli pelottava ohi näiden hirvittävien kummitustalojen.. heheh.. Nähtiin matkalla myös haikaroita ja se se vasta pelottavaa olikin (ja tähän ei ole piilotettu mitään salaviestiä keneltäkään)!

New Yorkiin palaaminen ja samantien kaupungin silhuetin taakse jättäminen oli vaikea pala ja nosti tunteet pintaan. Kaikki ihanat kokemukset valtasivat mielen ja kotiinpaluu tuntui suoraan sanottuna hirveältä.

Luovutettiin auto National-autovuokraamoon ja kirjoitettiin meitä palvelleelle naiselle kortti Harvardista ja liimattiin siihen meidän kuvat :) Keski-ikäinen sydämellinen Marsha tykästyi autoavuokratessamme meihin niin, että aikoi lähteä reissulle mukaan ja antoi meille paremman auton edullisesti.

Otettiin airtrain vuokraamosta kentälle ja käytiin ostamassa New York -rasioissa olevat tuliaiskarkit lentoasemalta ja lennettiin Suomeen. Kotona huomasimme, että tuliaiskassi oli hävinnyt matkalla ja tuliaiset samalla! Duh. Myöhemmin huomasin myös, että ostamani cd-levy oli myös jäänyt vuokra-autoon ja olinhan dumpannut New Yorkissa myös kaikki kosmetiikkatuotteet sisältävän pussinkin roskakuiluun. Joten pieniltä materiavastoinkäymisiltä ei lähdön tunnelmissa voinut välttyä.

Fyysisesti pääsimme kuitenkin onnellisesti kotiin ja henkinen toipuminen kaikesta sai alkaa. Ensimmäisen viikon aikana en juuri nukkunut yöllä silmäystäkään, mutta nyt alkaa tuntua, että rytmi on kääntymässä. Myös suullinen sopimus uudesta työstä on nyt tehty !!tadadadaa!! ja matka Maken siskon luokse Espanjaan häämöttää kuukauden päässä! Eli eiköhän tämä elämä tästä jatku. Mutta jatkuuko blogi? Siinä päivän polttava kysymys... Onko jollakin tähän mielipidettä?

Kiitos teille kaikille lukijoille että olette uskollisesti jakaneet tämän suuren suuren unelman kanssani. Olen ollut äärettömän otettu joka kerta, kun olen kuullut jostakin uudesta lukijasta ja vanhasta, joka on jaksanut roikkua mukana. You made my day!

Ullan New York Top 20

Tässäpä tulee New Yorkin mieluisimmat kokemukset......... Tosiaan blogiystäväni Inka on lähdössä parin päivän päästä New Yorkiin ja pyysi minua listaamaan parhaat paikat sieltä, joten tässäpä listaa sekalaisessa järjestyksessä.



1. Times Square Church: Tajunnan räjäyttävää gospelia 200-päisen kuoron tarjoilemana, hyvää sanomaa todellisesta rakkaudesta ja yliluonnollinen tunnelma. Iso kuoro sunnuntaisin klo 10 ja tiistaisin klo 19.

2. Coney Island: Parhaat päivänsä nähnyt friikkishow huvipuistosaari, jossa pitkä rantabulevardi.

3. Jimmy Jazz. Beyoncen ja hänen äitinsä pitämä vaatekauppaketju. Liikkeitä mm. Harlemissa ja Brooklynissä. Persoonallisia musavideotyylisiä vaatteita joka koossa edullisesti.

4. Rudy's bar. Vanha ei-turisti baari kauniissa Hell's Kitchenin kaupunginosassa. Baari tarjoaa ilmaiset hotdogit. Hintataso halpa.

5. Filene's basement. Designer-tuotteita "tehdashinnoin". Esim. Union Squaren liikkeessä uskomattoman laaja kenkävalikoima, jossa kaikki koot kätevästi esillä.

6. High Line Park. Vanhoille ratakiskoille rakennettu puisto, jossa kasvaa vain alueen alkuperäiskasvillisuutta. Upea paikka tutustua boheemiin Chelsean kaupunginosaan.

7. Hotel Marriotin maisemaravintolat Times Squarella. Oiva paikka nauttia drinkeistä tai ruuasta Times Squaren näköalapaikalla yläilmoissa. Hotellin panorama-hisseissä ottaa mahanpohjasta. Aika kallis.

8. Forever 21. Hemppa-maukka kakkonen. Valtavirtamuotia edullisin hinnoin.

9. Leijona kuningas -broadway-musikaali, Mamma mia -musikaali tai joku muu. Leijona kuningas on kaikkia aisteja ja tunteita tykittävä ykkösmusikaali, josta ei harmita maksaa kallista lippua ($100-200). Mamma Mia on hauska, loistomusiikkia sisältävä kevyt viihdepläjäys, jonka jälkeen huomaa tanssivansa ja taputtavansa seisaaltaan. Ti-to mahdollista saada superhalpoja opiskelijalippuja teatterista paikan päältä hintaan $31,50!

10. Laituripuisto Queensissa. 7-juna ja Vernon Blvd Jackson Av -pysäkki ja siitä rantaan. Rauhallinen paikallisten onkijoiden suosima puisto, josta lähtee useita laitureita kohti ylväänä kohoavaa Manhattanin silhuettia. (New Yorkin paras paikka!)


11. Sohon Spring Street. Tyylikkäitä ulkoilmaravintoloita, kauniita katuja, persoonallisia kauppoja ja boheemia tunnelmaa ennen vilkasta Sohon ykkösostoskatua (Broadway).

12. Yankees -baseball-peli Bronxissa. Amerikkalaisempaa tunnelmaa saa hakea. Kohtuuhintainen elämys (liput $30).

13. Raj Mahal -intialainen ravintola. East Villagessa sijaitseva naurettavan halpa intialainen, jossa syö herkullisen kolmen ruokalajin illallisen kympillä! Live sitransoittaja useina iltoina ja rähjäisen tunnelmallinen ympäristö.

14. Ellen's Stardust -diner Times Square -kirkon vieressä. Erikoisuutena laulavat tarjoilijat, jotka tarjoavat broadway-musiikalia ruokailuun. Normihintaiset ruuat, ylivertainen ruokailuelämys. Lihamureke ja jälkkärit, njam!

15. Vesitaksit. Edullinen-ilmainen tapa nähdä New Yorkia vesiltä käsin. Esim. Brooklynissä sijaitsevaan Ikeaan pääsee viikonloppuisin ilmaiseksi vesitaksilla ja matkalla voi ihastella Vapauden patsasta (tosin ei niin läheltä kuin ilmaisella Staten Island Ferryllä, joka on ihan must ekalla New York -reissulla.)

16. Rooftop Garden (ravintola ja baari). New Yorkin suurin kattopuutarha, jossa voi palmujen lomasta ihastella vieressä kohoavaa Empire State Buildingia ja muita New Yorkin pilvenpiirtäjiä. Kannattaa mennä alkuillasta ja/tai ei kesäviikonloppuna, jos haluaa välttää tungoksen. Ilmainen sisäänpääsy. Aika kallis hintataso. Tsekkaa pukukoodi.

17. Brooklyn heights. Toinen paikka, jossa voi ihastella Manhattanin silhuettia sekä katsella miten paikalliset hyväosaiset elävät ja nauttia ihanista puutarhoista. Elämys päivällä ja illalla. Samaan reissuun voi yhdistää Brooklyn bridgen ylittämisen ja Brooklynin ostoalueen koluamisen (mm. Jimmy Jazzit Fulton Streetillä). Ravintolasuositus: Seasons. Hyvä tunnelma, ystävällinen henkilökunta ja hyvällä tuurilla omistaja tarjoaa koko illan ;)

18. Columbia university. Harlemissa sijaitseva Ivy League -yliopisto, jonne näytti voivan pujahtaa sisälle luokkahuoneita myöten. Kauniit rakennukset ja älykäs tunnelma ;)

19. Roosevelt tram. Köysivaunumatka Manhattanin ja Queensin välissä sijaitsevalle pienelle ja kapealle saarelle maksaa vain metrolipun vetäisyn verran, mutta elämys kaupungin yllä on huikea.

20. United Nations tour. Kiertokävely Yhdistyneiden kansakuntien monikansallisella maaperällä ja organisaation pääkonttorissa on sivistävä ja edullinen vierailukohde. Varaa aikaa pari tuntia.

Bonus: Pakko laittaa vielä yksi kohta extraa. Eli West Village, jossa on hauska käydä katsomassa Gay Streetia ja Frendien taloa (Bedford Streetin ja Grove Streetin kulma).


Tietysti myös kaikki tosi perinteiset nähtävyydet kuten esim. Central Park, Empire State Building, 5th avenue, China town ja Times Square ovat mielettömiä, mutta kaikkihan tietää, että ne pitää nähdä :)


Roadtrip Harvardiin

On hankala uskoa, että siitä on jo viikko, kun hiilauduttiin reppureissaajien kauhuskenaariotyylillä autovuokraamoon. Musta Lincoln-taksi pysäytti meidät kadulla, kun oltiin kinastelemassa metron ja taksin eduista ja ongelmista. Päästiin sopimukseen kiinteästä sopuhinnasta ja annettiin kuljettajan alkaa sovitella meidän laukkuja normaalikokoisen auton peräkonttiin. Meinasi kuljettajalla tulla hieman hiki otsalle, mutta lopulta hän sai istutettua meidät kyytille laukut jaloissa, sylissä ja korvissa ja niin päästiin onnellisesti JFK:lle. Siellä meitä odotti uljas Amerikan tyylin mega-auto, jonne laukut humpsahti kuin tyhjää vain. Laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Boston ja lähdettiin ajelemaan. Radiossa soi Britney ja tunnelma oli katossa.
  Pysähdyttiin syömään jonnekin periamerikkalaiseen pikkukylään ja naureskeltiin tavernalle, jossa oli pienessä huoneessa kuusi televisiota päällä pyörimässä. Matka jatkui ja illan koitteessa saavuimme Bostoniin ongelmitta. Meillä ei ollut varattuna majoitusta eikä kenelläkään ollut yhtään nähtävyyttä mielessä. Päätettiin jatkaa matkaa suoraan kohti Cambridgea, jossa sijaitsee Harvardin yliopisto. Käytiin toteamassa, että tämä reilun sadantuhanneen asukkaan kaupunki, joka on saanut nimensä englantilaisen yliopistokaupungin mukaan, on valloitavan viehättävä ja erikoinen paikka. Jäädään tänne! Mirkka näppäränä ehdotti, että mitäpä, jos soitettaisiin erääseen sopivalta kuulostavaan motelliin lähiseudulla ja varattaisiin huoneet valmiiksi. Cambridgen keskustan majapaikkojen hinnat hipoivat pilviä. Minä sitten rupesin soittamaan ja päädyin johonkin kamalaan valtakunnalliseen puhelinvaihteeseen. Linja oli rätisevä ja emme kuulleet/ymmärtäneet toisiamme kummoisesti puhelun aikana. Päästyämme motellille, siellä oli odottamassa kaksi huonevarausta nimellä Qlla Lalkangas! Respan nainen ei suostunut uskomaan, että Qlla on sama henkilö kuin, mitä passissani lukee ja käski minun soittaa uudelleen puhelinkeskukseen. Lopulta melkoisen selkkauksen jälkeen puhelinpalvelu sai faksattua oikealla nimellä olevat varaukset ja saimme avaimet.


Motelli täytti tehtävänsä ja vietettiin hauska ilta ja aamupäivä täällä jossakin Bostonin ja Cambridgen laitakaupungilla.
Joku voisi luulla, että meihin teki vaikutuksen Cambridgen kulttuuritarjonta, kaupat ja ravintolat...
...tai vähintään Ben&Jerry's myymälä.
Mutta ei. Jos kerrankin on tarjolla intellektuellista (miten se kirjoitettiinkaan) tasoamme vastaava ympäristö, niin siinä muu kalpenee! HAR-VARD! Täällä sitä ollaan!

Sir, I didn't know...
Oli mieletöntä päästä käymään täällä Blondin koston ja Social Network -leffojen kuvauspaikalla... eikäkö siis useina vuosina maailman kovimmaksi rankatussa yliopistossa.
Rakennukset ja puutarhat olivat uskomattoman kauniita, joten tuntuisi että tällaisessa ympäristössä älyä tarttuu päähän väkisilläkin. Mutta toisaalta on hankala kuvitella moderneja keksintöjä tähän ympäristöön, joka tuntuu olevan kuin eri vuosituhannelta. Tässä kuitenkin vähän faktoja paikasta: Harvard saa paljon rahoitusta toimintaansa, Harvardin budjetti oli vuonna 2005 noin 2,59 miljardia dollaria / 2 miljardia euroa (vertailuksi: Suomen yliopistojen vuosirahoitus oli vuonna 2004 yhteensä noin 1,9 miljardia euroa). Yksi suurimmista lahjoittajista on Bill Gates, joka on myös opiskellut Harvardissa. Omaisuutta yliopistolla on 29,2 miljardia dollaria. Harvardin henkilökuntaan kuuluu noin 2300 työntekijää. Opiskelijoita on lähes 20 000, joista suurin osa on jatko-opiskelijoita.
Harvardin mottona on Veritas, joka on latinaa ja tarkoittaa totuutta. Harvardissa on opiskellut 75 Nobel-voittajaa ja 15 Pulitzer-palkinnon voittajaa. Harvardiin on vaikea päästä sisään. Vuonna 2006 yliopistoon pääsi vain noin 9,3 % hakijoista. Harvardissa on opiskellut monia Yhdysvaltain presidenttejä, kuten esimerkiksi John F. Kennedy, Theodore Roosevelt, George W. Bush ja Barack Obama. (Lähde Wikipedia)
Mun älyköt siinä.
Harvard on Yhdysvaltojen vanhin yliopisto ja sinne varmasti kätkeytyy lukemattomia salaisuuksia ja kohtalokkaita tarinoita. Kampuksella kasvavaan vanhaan puuhun rakastuneet olivat kaivertaneet nimikirjoituksia ja sydämiä ja oli vaikea pidätellä siirappi-rakastunutta Mirkkaa, ettei se ollut kovertamassa rakkaudentunnustuksia vuosituhansia vanhaan aarniopuuhun. Pysyttiin (tällä kertaa) erossa virkavallasta.
Nähtiin jopa ilmielävä isopäinen seuraava facebookin keksijä, joka opiskeli auringonlaskussa, aika siistiä! :)
Toinen päivä painui iltaan ja oli aika hypätä autoon. Katsottiin Google Mapsista mahdollisimaan lähellä merta oleva motelli puolesta välistä Cambridgeä ja New Yorkia ja päästettiin Mikko ruorin taakse. Eikä todellakaan soitettu enää minnekään, ajettiin vain. Vielä oli edessä yksi tuntematon taival ennen kotiinpaluuta. Mutta se on eri tarina se.
4 kommenttia

Kulttuurishokki

Olen kotona. Fyysisesti istun keittiönpöydän ääressä yöpuku päällä. Kello on kymmenen illalla, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki on yhtä sekamelskaa. Heräsin kolmelta yöllä ja hengailin pirteänä neljä tuntia ennen kuin päätin kipaista "pikkuaamu-unille", jotka päättyivät sitten iltapäivällä viideltä, kun puhelin soi...

Make lähti työmatkalle Helsinkiin heti maanantaina ja itsekin hoitelin asioita koko päivän melko normaaliin tapaan ja kävimpä istumassa Tuiran biitsilläkin kaverin kanssa. Mutta tänään shokki jotenkin iski varmaan tuon unirytminkin takia. Halusin linnoittautua pimeään huoneeseen ja katselin vain lempileffoja peiton alla (ja tänään oli kuulemma kesän paras hellepäivä!)

Ajatukset ovat vielä koko ajan New Yorkissa, joten päätin aktivoitua sen verran, että lataan kuvat kamerasta koneelle. Mutta ihanasti Canonin kamerastani paljastui ominaisuus, että kun muistikortilla on yli 3000 kuvaa, niitä ei voi ladata koneelle ilman kortinlukijaa, jota minulla ei ole! Niinpä istuin vajaan tunteroisen poistellen tärähtäneitä kuvia, että sain matskun ulos laitteesta. Kuvia siis riittää pääni lisäksi myös kamerassa...

On ollut todella outoa palata kotiin. Lähtiessäni lähes 2,5 kk:tta sitten maassa oli lumi ja olin ihan kiinni uraelämässä. Nyt astuessani kotiin kaikki näytti ja tuoksui oudolta ja jotenkin pieneltä. Make oli jättänyt kämpän siistiin kuntoon (jonka onnistuin tuhoamaan hetkessä pömäyttäessäni laukut ja kassit auki). Oli ihana syödä suomi-ruokaa, nukkua omassa sängyssä puhtaissa lakanoissa ja käydä maailman parhaassa suihkussa. Maanantai-aamuna tunsin jopa hetkellisiä onnentunteita. Kiitollisuus tämän kevään onnellisuuden määrästä kupli sisälläni ja mieli oli jännittynyt tuntemattomasta tulevaisuudesta täynnä uusia jännittäviä seikkailuita.

Jostain syystä työkkärissä käynti kuitenkin tuhosi tuon fiiliksen ja pikkuhiljaa alkoi iskeä päälle vähän kauhua. Olen koittanut luoda mental imageja (mielikuvia) värikkäästä kotirouvan arjesta ja unelmatöistä, jotka vain nappaan kulman takaa kuleksimasta ja kas niin uudet seikkailut odottavat! Mutta sitten huomaan väsymyksen ja voimattomuuden, jonka myötä kaikki tuntuu raskaalta ja toivottomalta.

On kai typerää edes alkaa miettiä tulevaisuutta ensimmäisinä päivinä, kun keho ja mieli ovat sekaisin kaikesta. Siispä sallin itselleni nyt hetken todellisuuspakoa leffojen ja kuvien maailmassa. Äsken tuli fiilis, että pitäisi rynnätä Mäkkärille ostamaan kokista muovimukissa ja ryystää sitä pillillä. Mutta koska en jaksa tehdä sitäkään, palaan takaisin Manhattanille roadtripille lähtöä edeltäviin tunnelmiin...

Kuten yleensä kaupunkilomailu ei ole mitään kevyttä puuhaa. Etenkään kun pitää ehtiä imeä kaikki vielä tekemätön ja käydä kaikissa lempipaikoissa - vielä kerran. Koko lomaviikon New York kylpi yli 30 asteen helteessä ja minä nautin. Aivan sama sille hyytymykselle ja heikotukselle, mikä päivin jälkeen oli. Helteellä tunnen itseni kauniiksi, hyvinvoivaksi ja elämässä täysillä kiinni olevaksi. Meillä oli ohjelmarunko viikolle, johon kuuluivat kaikki yhteiset pakolliset tekemiset niinkuin High Line -puisto, musikaali ja Coney Island.

Sitten välillä oli "vapaata ohjelmaa", jolloin kaikki säntäilivät ympäri Manhattania lempikaupoissaan ympäripyöreitä tunteja...

... ja Make koetti ymmärtää :)

Tiistaina mentiin katsomaan all time suosikki Mamma Mia -musikaali ja vietettiin Angelan Suomi-Amerikka polttareita (se on menossa naimisiin ens keväänä... ei se oo vielä kihloissa kyllä mutta kato varalta!)

Mirkka ei tullu, voi sitä tyttöä! Olis kannattanu, koska näytös sattui olemaan 4000. esitys, joka on vedetty Broadwaylla! Maailmankuulu Magnolia-leipomo lahjotti kaikille juhlan kunniaksi cupcaket! Mutta se oli pientä siihen verrattuna kuinka sairaaan hyvä musikaali jälleen oli! Huomasin, että Makekin tykkäs ihan hulluna - vaikka se olikin "mies" sen jälkeen ja oli vaan, että "joo olihan se ihan hyvä", mutta minä sanon että ihan hyvä my ass - se oli MAAILMAN PARAS!! (heti Leijona Kuningas -musikaalin jälkeen tai rinnalla... )

Cupcakeja, tiara ja musikaali... siitä on parhaat polttarit tehty! Ja seuraavana päivänä jatkettiin myös juhlien merkeissä, sillä olihan kyseessä viimeinen ilta New Yorkissa.

Järkättiin kotibileet Upper East Sidella ja tärkeimmät kaiffarit oli tietysti kutsuttu paikalle. Sain pienet Koreasta tuodut lahjat tytöiltä ja oli kyllä tosi ihana ilta.

Oltiin tosin vähän voipuneita superaktiivisesta shoppailupäivästä.. varsinkin Miksu, joka shoppaili aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ihan täysillä. Jalkakylpy oli vähintä, mitä sen jälkeen voi tehdä...

Oli naurua...

...ja oli itkua, kun Ji Eun (kuvassa) ja Jenny lähtivät. Angela jäi yöksi ja siitä eroaminen seuraavana aamuna oli -ihan- kamalaa. Itkettiin vuolaita kyyneliä yhdessä ja luvattiin nähdä pian taas. Sitä odotellessa perustettiin yhteinen blogi, josta ehkä myöhemmin lisää.

On käsittämätöntä löytää korealainen sisko ja soulmate New Yorkista. Love you Angela!

Suremaan ei auttanut kuitenkaan jäädä, sillä yksi mieletön osuus reissusta oli vielä edessä! Roadtrip kohti Bostonia, Cambridgea ja tuntemattomia rantoja alkakoot! To be continued...

Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit