Mitä himomatkailijat ostavat isälleen 70-veesyntymäpäivälahjaksi? Lennot Italiaan isälle - ja itselleen! Niinpä harvoin koko porukalla koossa oleva 13-henkinen perheeni suuntasi Ryanairin kuoppaisella kyydillä viikoksi Italia-Ranska-Monaco -akselille...
... ja saatiin harvinainen perhekuva räpättyä (tosin vain tämä yksi koko reissulla). Matka alkoi Italian Bergamosta, joka on Oulun kokoinen kaupunki Alppien juurella. Bergamon yläkaupunki oli todella hieno sokkeloisine kujineen ja voi sanoa, että kaupunki veti vertoja kiinnostavuudessaan jopa 60 km päässä sijaitsevalle Milanolle. Tämä sillä edellytyksellä, ettei ole kiinnostunut muodista ja että viettää molemmissa kaupungeissa vain lyhyen aikaa. Varmaan pidemmällä penkomisella Milanosta löytyy muutakin kiinnostavaa kuin tuomiokirkko ja maailman ihanimmat kaupat, mutta me emme sitä ehtineet jäädä tutkimaan tässä vaiheessa.
Riviera veti puoleensa noin +30 asteen lämmössä.
Milanossa ekohotellissa yön vietettyämme suuntasimme kolmella Ford Cmaxilla Nizzaa kohti. Meidän autoseurue pysähtyi Italian Rivieralla sijaitsevassa Varazzen kaupungissa ja paikka oli täydellisen näköinen palmuineen, turkoosine merineen ja kauniine taloineen.
Jos minä olisin arkkitehti, niin talot Suomessakin näyttäisivät kutakuinkin tältä. Harmaat bunkkeritalot räjäytettäisiin ilmaan ja kiellettäisiin lailla.
Toisen pysähdyksen teimme Mentonin kaupungissa, jota oli kehuttu matkaoppaassa rauhalliseksi lomanviettokaupungiksi Ranskan rivieran puolella. Mutta siellä koimme matkan ainoat ruuhkat ja vesisateen (kaupungissa jossa on 300 aurinkoista päivää vuodessa!), joten pysähdys muuttui kaupungin kiertoajeluksi...
... ja suuntasimme takaisin hurjissa maisemissa kieputtelevalle moottoritielle. Rivieran rannikkoa pystyi ajamaan kahta reittiä joko ylempänä kulkevaa todella hyväkuntoista moottoritietä tai ihan rannassa mutkittelevaa serpentiinitietä. Pääsääntöisesti ajelimme motaria pitkin, josta siitäkin oli hienoja maisemia korkeilta silloilta ja vuorenrinteiltä. Moottoritieosuudesta sai maksaa pari kymppiä tietulleja, mutta sen maksoi mieluusti, kun näki mikä hirveä työ oli ollut rakentaa ja pitää kunnossa kymmeniä jos ei satoja vuorien läpi meneviä tunneleita, jotka tekivät matkanteon sujuvaksi.
Nizzan hotellimme sijaitsi oikeastaan pienessä kylässä Nizzan ulkopuolella noin 20 km päässä kaupungista. Olimme varailleet hotelleja periaatteella "noin 30 € /henki/yö.
Servotel hotelli Castagniersin kylässä oli ristiriitaisin ja siten ehkä mieleenjäävin yöpaikka. Hotelli oli saanut 2 tähteä ja aula oli blingbling-tyylinen sekoitus eri tyylejä.
Puutarhatontut, neonväriset hirven päät ja japanilaistyyliset puu-ukkelit koristivat respaa ja valkoisin verhoin koristetut pöydät puutarhaa.
Olimme varanneet kolme huoneistoa, joista yksi sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa. Koko käytävä löyhkäsi ja huone oli kummallisen näköinen synkkä mörskä. Hieman alkoi tuskastuttamaan ajatus, että täälläkö pitäisi yöpyä kaksi yötä! Onneksemme muut huoneistot olivat mukiinmeneviä ja saimme vaihdettua ensimmäisen kerroksen huoneen ylemmäs ja tilanne korjaantui. Eräs retkikuntamme auto oli ajanut navigaattorin ohjaamana asetuksilla "vältä moottoriteitä" ja parinkymmen kilometrin matkaan kului aikaa toista tuntia jyrkänteitä pitkin kulkeneella reitillä. Olisi ollut vähän rankkaa lähteä etsimään pitkän ja vaarallisen ajoreitin jälkeen uutta hotellia samalta seudulta.
Kahden tähden hotellimme ravintola oli jälleen täysi yllätys tässä useista eri rakennuksista koostuvassa Servotel-kokonaisuudessa. Ulospäin vaatimaton ravintola oli sisältä viiden tähden luokkaa ja pöytää koristivat hulppeat tuoreista kukista tehdyt kukka-asetelmat. Eikä ruuan esteettisyydessäkään ollut moittimista!
Maha täynnä oli hyvä sitten mennä nukkumaan kerrossängyistä ja parisängyistä rakennettuun hassuun huoneistoomme, jonka jaoimme teinien kanssa sulassa sovussa :)
