Kuninkaallisia häitä ja taide-elämyksiä

No tuota, enhän mää malttanut jäädä sairastamaan tänään. Ja nyt kun purin kameran koneelle, niin tuli mieleen, että ihan hyvä etten jäänyt. Niin paljon ihania hetkiä. Jostain syystä minusta tuntuu, että jaksaakohan kukaan enää lukea näitä jokapäiväisiä päiväraportointejani, mutta minulle itselle se on tärkeää, koska haluan muistaa kaiken tästä elämänvaiheesta.

Heräsin tänään klo 5 aamulla kellonsoittoon. Olin vakaasti päättänyt kokea kuninkaalliset häät Times Squarella, mutta aamuyöllä alkoi tuntua, että tuskin siellä on mitään. En siis jaksanut panostaa ulkoasuun, mutta päätin kuitenkin lähteä katsastamaan tilanteen. Ja no olihan siellä nyt "jotain"! Ei olisi millään uskonut, että kello ei ole kuuttakaan aamulla, kun katsoi elegantteihin hattuihin ja juhlavaatteisiin pukeutunutta kansaa.

Joka puolella Times Squarea näytettiin jättiruuduilta häitä ja ihmisille jaettiin kuulokkeet, joista pystyi kuuntelemaan selostuksen. Onneksi joukossa oli tavallisiin vaatteisiin pukeutunuttakin porukkaa, niin kehtasin mennä sekaan.

Viralliselle juhla-alueelle saapuneille annettiin The Royal Wedding Viewing Party -passit kaulaan (ja olin ihan mielissäni tästä muistosta). Alueella oli telttoja, joissa ilmeisesti oli tarjoailuakin, mutta en kehdannut sinne lähteä ilman niitä juhlavaatteita. Parhaiten pukeutuneet olivat varustautuneet onnittelukylttien kanssa ja saapuneet todella aikaisin paikalle. Alue kuhisi tv-kameramiehiä ja toimittajia. Taivasta vartioivat helikopterit, jotka eivät liikkuneet yhtään (en ole tiennytkään aiemmin, että ne voivat pysytellä samassa kohdassa ilmassa pitkään).

Taas sain yhden todisteen siitä, että täällä on leikkimielistä väkeä. Nämä juhlat olivat vain yksi lukuisista hääkatsomoista, joita eri puolilla kaupunkia järjestettiin. Ihmisiä oli kehotettu pukeutumaan hääpukuihin ja look-alike parit olivat hakusessa. Parhaimmista hääjuhlista sai pulittaa tuhansia dollareita, jos mieli viettää hääyön hotellisviitissä. Täällä kyllä osataan tuotteistaminen.

Katselin tunteroisen meinikejä ja lähdin takaisin kämpille Facebook-kisakatsomon pariin, koska ei ollut mitenkään voittajaolo. Kuninkaallisen suudelman jälkeen jatkoin unia puolille päiville saakka.

Koulu alkoi vasta iltapäivällä. Kielioppiharjoitusten jälkeen läksimme Chelseaan galleriakierrokselle. Olin luullut, etten jaksa innostua erityisemmin taiteesta kaiken tämän muun keskellä, mutta päivä muutti mieleni täysin. Chelsea oli tosi hip-alue arkkitehtuurisesti ja alueella sijaitsee satoja taidegallerioita. Täytyy sanoa, että tykästyin paikkaan kovasti.

Kävimme katsomassa kolme galleriaa ja tämä kuva on Venske & Spänlen Wanderlust -näyttelystä.

Eniten tykättiin kuitenkin Nohi Sang-Kyoonin Conjuring Constellations -näyttelystä. Kaikki teokset oli tehty paljeteista käsittämättömällä taituruudella!

Tämäkin tässä, vain paljetteja!

Ja Pablon takana näkyvät taulut, paljetteja. Pinnat olivat ihan tasaisia, mutta ympyrään ommellut paljetit aiheuttivat näköharhan, kun ompelusuunta oli vaihdettu päinvastaiseksi. Niin siistiä!


Katunäkymäkin oli yhdenlainen taide-elämys. Jotenkin alue toi mieleeni Berliinin kaikessa kiinnostavassa rosoisuudessan.

Mutta keltaiset taksit paljastavat, missä ollaan.

Galleriakierroksen jälkeen kiivettiin High Line Parkiin, joka oli kätevästi huudeilla. High Line Park on korkealla kulkeville hylätyille ratakiskoille raknnettu puisto, jonka kasvillisuus koostuu alueen alkuperäiskasveista. Ilma oli hieman vilpoinen, joten ei kävelty kuin pieni pätkä puistosta, mutta päivä vakuutti, että tänne on palattava lämpimänä kiireettömänä päivänä uudelleen.

High Line Parkista lähdin kämpille hyvinä aikeinani hoitaa flunssaa kaikessa rauhassa... mutta tunnin levättyäni oli pakko lähteä liikkeelle. Angela oli menossa Times Squaren kirkossa perjantai-iltaisin nuorille aikuisille järjestettävään Gate-tapahtumaan ja läksin vielä sinne. Loistelias musiikki päätti tämän taidetäyteisen päiväni täydellisesti. Nyt unille, koska huomenna on lauantai ja Prom!

Hyvää vappua Finland! Palataan varmaankin sunnuntaina asiaan jälleen!

Sairaspäivä

Fuuuu! Oon tullut kipeeksi :( Lähdin aamulla kouluun normaalisti, mutta päivän mittaan olo tuli niin kurjaksi, että lähdin kesken päivän kotia. Räkä ja aivastukset lentää jatkuvalla syötöllä, niin en viitsinyt jäädä tartuttamaan koko luokkaa. Opettaja meinasi kuitenkin, että tämä voisi olla myös allergista nuhaa, mutta en oikein tiedä, koska ei kutita mistään.

Ihan tylsää! En haluaisi missata yhtään oman luokkamme tuntia ja huomenna ohjelmassa olisi tutkimusretki luokan kanssa Chelseaan! Lisäksi jos poissaoloja tulee enemmän kuin kaksi päivää kahden viikon aikana, tulee varoitus. Poissaolon välttää hankkimalla lääkärintodistuksen, mutta juhuu, eipä ole hajuakaan, että minne mennä. No, Make aikoi aamulla soittaa vakuutusyhtiöön ja kysellä lisätietoja ainakin kaiken varalta.

Ja mikä pahinta, huomenna aamulla Times Squarella, parin korttelin päässä on kuninkaallisten häiden "kisakatsomo" isoilta screeneiltä ja hirveät juhlat. Haluan niin mennä kokemaan sen historiallisen hetken sinne! Se tarkoittaa heräämistä neljän jälkeen, koska juhlat alkavat -aamuviideltä- paikallista aikaa. Tämä kaupunki ei tosiaan koskaan nuku! Elättelen vielä toivoa, että voisin mennä edes katsastamaan meiningit aamulla (vaikka kuulen korvissa äidin varotukset, että pitää levätä), sillä minulla ei ole ollut kuumetta! Ehkäpä Zyrtec alkaa puremaan ja tämä tosiaan on vain allergista.

Ps. Mun viherkasvi sai kyydin roskakuiluun äsken :( Annoin palmulle vettä ja juuresta pölähti hirveä lauma lentäviä itikoita ilmaan! Päätin, että saa loppua se kärpästen tappaminen, liekö vaikka syy tähän nuhaan!? Mutta huone muuttui ihan valjuksi nyt. Oikeasti yhdellä pienellä viherkasvilla on ihmeellinen vaikutus tilan kodikkuudelle. Miten voin nyt täyttää tuon aukon? Tuntuu niinku olis jossakin sairaalahuoneessa ilman sitä kasvia!

Muoti-ilmiöitä

Jeeeee! Ensi lauantaina pääsen osallistumaan Prom-tanssiaisiin! Nämä opiskelija-asunnot täällä New Yorkerissa kuuluvat jonkun EHS-puljun alle, joka tarjoaa tätä edellisessäkin postauksessa mainitsemaani "laadukasta opiskelija-asumista" myös muuallapäin kaupunkia. Kaikki opiskelijat eivät ole ulkomaalaisia vaan täällä asuu myös paikallisia opiskelijoita (ilmeisesti pääosin juurikin paikallisia). Tämä EHS järjestää opiskelijoille vapaa-ajan aktiviteetteja, joista yksi sattuu olemaan tämä Prom! Ihan huippua, koska olen aina halunnut päästä osallistumaan sellaiseen. Angela on lupautunut lähtemään mun deitiksi, joten ei tarvitse yksin lähteä =) Tavoitteena on päästä verkostoitumaan paikallisten opiskelijoiden kanssa illan aikana. Tanssiaiset pidetään Brooklynissa, jossakin hotellissa, mutta siitä lisää sitten kun se on koettu.

Prom tarkoittaa tietysti ankaria vaatepohdintoja ja sen kunniaksi ajattelin esitellä kolme silmään pistänyttä muoti-ilmiötä täältä Nycistä, vaikkei ne näihin tanssiaisiin mitenkään liitykään. En ole lukenut muotilehtiä piitkään aikaan, joten nämä havainnot perustuvat nyt sitten vain ja ainoastaan katukuvassa toistuviin juttuihin.

Yksi kovimmista muoti-ilmiöistä tänä talvena on ollut ympärähuivit tai millä nimellä niitä nyt kutsutaankaan. Huiveja näkyy edelleen kevätversioina kauppojen hyllyillä, mutta ei pahemmin kuitenkaan katukuvassa havaintojeni perusteella. Meidän opettaja sanoi, että trendi täällä oli supervoimakas ja KAIKILLA oli ko huivi talvella, mutta ilmiö tuntui menevän yhtä nopeasti ohi ja KENELLÄKÄÄN ei ole enää niitä. Näin niinkuin pyöristettynä. Sen takia nämä circle scarfit eivät olekaan listallani, mutta mainitsemisen arvoinen asia kuitenkin :) Uggeja näkyy edelleen paljon, joten niitä voi huoletta käyttää ;) Mutta nyt siis varsinaiseen listaan.

1. Tory Burch -ballerinat

Tarkkojen tutkahavaintojeni perusteella kevään kovin ykkösjuttu ovat Tory Burch -ballerinat! Pakko myöntää, mutten ollut kyllä kuullutkaan ko kengistä ennen kuin googletin ne. Näitä kenkiä näkyy koko ajan joka paikassa. Ehdotonta hittiainesta siis. Ko kengistä saa pulittaa kuitenkin rapeat parisataa dollaria plus verot, joten eivät ole meikäläisen ostoslistalla. Kenkiä löytyy kaikissa väreissä ja kuoseissa, mutta yhdistävänä tekijänä on metallirinkula kenkien kärjessä. Tykkäättekö? Onko näitä Suomessa?

2. Hollister-hupparit

Kaikilla on oma mielipide siitä kuinka muodikkaita hupparit ylipäänsä ovat, mutta joka tapauksessa Hollister on muoti-ilmiö täällä. Hollister co:n kaupat ovat superhienoja ulkoasultaan esim. Midtownissa sijaitsevan liikkeen koko ulkoseinä on videota, jossa näkyy suuria aaltoja. Mutta mun mielestä ko. firman vaatteet ovat laadullisesti perusrättejä/lumppuja, niin kuin lähes kaikki vaatteet tuntuvat ketjuliikkeissä nykyään olevan. Vaatteita ei ole tehty kestämään. Hollisterin kaupoissa on pimeää sisällä ja viime Amerikan reissulla nähtiin kun ihmiset jonottivat sinne shoppailemaan! Markkinointi ja brändäysosasto voi kyllä röyhistää rintaansa, hyvin hoidettu homma. Minua kuitenkin on vähän jo alkanut ärsyttämään kaikkien ketjuliikkeiden yhteneväisyys. American Eagle, Hollister ja Quicksilver... tai H&M ja Forever 21... eipä niitä juuri erota toisistaan. Aasialaisilla näkyy vielä olevan ihan uniikkeja söpis-tyylisiä vaatteita, joita ei "länsimaisten" ketjujen rekit ole pullollaan.


3. Ralph Lauren -vaikutteiset hevospolo-paidat

Hevospolo-kuva rintaan, numero hihaan ja trendipaita on siinä! Turistiliikkeetkin ovat alkaneet tehdä omia versioitaan tästä paitamallista. Mää tykkään ja sen takia ostettiin Makellekin tuollanen trendipaita :) Kuvan pusero ei ole kuitenkaan se Maken versio. Näitä paitoja on tarjolla myös sekä naisille että miehille, kuten Hollisterin vaatteitakin.

Mutta siinäpäs ne havainnot paasauksen kera. Valitettavasti ei ollut mitään fancympää tarjolla tällä kertaa. Nämä kuitenkin ovat ne jutut joihin olen kiinnittänyt huomiota mun arkihuudeilla. Ehkä pitäisi mennä joku aurinkoinen päivä vain tarkkailemaan ihmisiä 5th avenuelle naisellisempien ja ylellisempien muoti-ilmiöiden havaitsemiseksi.

Nenä on alkanut vuotaa, joten nyt taidan alkaa viettämään iltaa rentoutumisen parissa ehkäpä jotain Prom-aiheista tv-sarjaa katsellen :) Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Arki tuli

Make lähti tänään ja kaikki tuntui sen jälkeen jotenkin erilaiselta. Se jäi aamulla istumaan metroon, kun mää hyppäsin pois koulun pysäkillä vähän pala kurkussa. I know, ihan tyhmää surkutella, kun "pianhan" sitä taas nähdään reilun kuukauden päästä. Se on kuitenkin pisin aika, mitä ollaan koskaan oltu erossa ja on kurjaa luopua toisen läheisyydestä ja seurasta, kun tykkää siitä hirveesti.

En todellakaan surrut sitä, että jäin tänne. Enemmänkin se oli jotenkin sellanen reality check ajankulumisesta ja siitä, että tämä on väliaikaista. Seuraavan kerran kun nähdään, mun koulu on loppunut ja kohta pitää palata Suomeen. Siellä ei ole mitään tekemistä odottamassa, joten se tuntuu ihan hassulta ajatukselta. Alakuloa aiheutti myös se tunne, että vaikka meillä oli kuin hauskaa täällä yhdessä, tämä on silti enempi mun rakkaus tämä kaupunki. Ja se taas muistutti siitä, miten hankalaa on yhdistää kahdet toiveet samaan paikkaan. Mutta oon varma, että se onnistuu jotenkin, koska tiedän että tämä meidän tarina on tähtiin kirjoitettu ja tarkoitettu tapahtuvaksi juuri niinkuin se tulee tapahtumaan.

Pohdin eilen myös sitä, että miten Maken vierailu täällä tulee vaikuttamaan tähän mun täällä oloon. Aluksi oli ihan outoa, että Make pompsahti tänne, koska kaikki tämä oli tuntunut jotenkin mun toiveunelta ja ihmisen tänne saaminen "oikeasta elämästä" hätkähdytti, että tämä oikeasti on totta! Nyt kun oli ihanaa olla täällä yhdessä, niin aloin vähän pelkäämään, että mitä jos en saakkaan enää samaa fiilistä takaisin, kun olen taas täällä yksin. Make kuitenkin sanoi siihen hyvin, että "no kato tuonne ulos, tämä on NEW YORK". No se on niin totta!

Tyylinparannusviikko on edistynyt parin uuden vaatteen verran. Ylhäällä kuva eilisestä päivän asusta, jota tähditti uusi paljettipuisero. Se ei ihan pääse kuvissa oikeuksiinsa, mutta se on ihana! Löydettiin sattumalta kiva kauppa Upper East Sidelta ja tuo merkki on sellanen kun Arden B.

Mutta vielä takaisin tähän päivään. Koulun jälkeen kaikki kaverit hävisivät johonkin, mutta en ollut siitä oikeastaan mitenkään pahoillani, koska halusin sulatella taas tätä uutta-vanhaa-tilannetta itsekseni. Maken täällä olo oli lomaa säästämisestä ja syötiin mm. koko ajan ulkona. Jääkaappi huusi tyhjyyttä, joten lähdin kohti Whole Woodsia, mutta päädyinkin toiseen ruokakauppaan matkan varrella. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, jossa amerikkalainen perus ravintolaruoka tökkii pahasti ja kaipaan jotain "tavallista kotiruokaa".

Ruokakauppaan päästyäni olen kuitenkin vähän hukassa, että mitä sitä ostaisi. Leivät täällä ovat keskimäärin aivan surkeita. Parhaiten niitä kuvaa sana pulla. Jogurttia olen yrittänyt olla ostamatta, koska kotona syön sitä ihan liikaa. Tänään päädyin kuitenkin siihen, että jogurtti on vallan hyvä vaihtoehto "munat ja pannukakkuaamiaisille", joita Make on halunnut syödä joka aamu :D

En tunne täältä New Yorkerista ketään, joten opiskelijatilaan kokkaamaan lähtemiseen on iso kynnys. En luultavasti osaisi edes käyttää niitä vehkeitä. Onneksi täällä riittää valmiiksi tehtyä take away -ruokaa, joten eikö se ole vähän niinkuin kotiruokaa, jos sitä syö kämpillä?

Ostin take away -salaattia ja käppäilin Central Parkin kulmalle syömään sitä. Ulkona oli fantastinen ilma. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Tuntuu, että kesä on tullut. Kelien lämpenemisen seurauksena on tullut myös tuttu ilmiö, kurkkukipu. Kun ulkona on kuuma, ilmastoinnit huutavat täysillä ja pian on kurkkukipeä. Onneksi tilanne ei ole vielä mitenkään paha.

Perhonenkin tuli ystävällisesti piristämään mua, kun siinä istuskelin mietteissäni.

Kämpille päästyäni päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä jotain kotona vallitsevalle hirveälle siivolle. En tiedä mitä New Yorkerin siivoojien päässä liikkuu, kun ne käyvät siivoamassa! Heti "siivouksen" jälkeen on lähes mahdotonta sanoa, että onko täällä oikeasti tehty jotain. No onneksi Ullettimen oma siivouspalvelu ratkaisee visaisimmatkin haasteet. Täällä aina kuitataan kaikki sanomalla "This is New York City"...vesiputket vuotavat... "This is New York City", ...hanasta tulee tänään vain kylmää vettä... "This is New York City"... Kun kuulen paikallisten sanovan noin minusta se kuulostaa siltä, että "No tämä on New York City, onko väliä, kun on näin mahtavassa paikassa", vaikka ehkä sanoja ei välttämättä tarkoita sitä niin...

Päätin antaa kämpälle rättikäsittelyn. Konttasin pitkin lattiaa kuuraamassa joka nurkan ja vetelin rätillä lattiat ja matot! Samalla draivilla vein kaikki lakanat pyykkiin, joskin pussilakanan lopputulos oli aika nukkainen kuivausrummun jälkeen, mutta senhän täytyy olla puhdasta nukkaa... Ollessani polvia ja käsiä myöten lian peitossa, kiitin luojaani etten ole ihmistyyppinä hygieenisimmastä päästä :D Jollekin muulle tämä New Yorkerin mainostama "laadukas opiskelija-asuminen" olisi liikaa...

Mutta hei, tämä on New York City! Se on ainut mikä merkkaa juuri nyt! Saan olla täällä ja se on suurinta parhautta.

Kello on kääntynyt täälläkin osoittamaan 27. huhtikuuta ja se on mun äidin syntymäpäivä! Hyvää synttäriä äiti! Hyvin mää täällä vedän.

Easter Day Parade

Pääsiäisloma on nyt ohi ja arki on alkanut. Make lähti tänään ja nyt on taas aikaa paremmin kirjoitella blogiakin. Mietiskelin vähän, että voisin kirjoittaa jopa kaksi postausta tänään, koska haluan laitella pääsiäiskuvia tänne, mutta toisaalta haluan kirjoitella tämän hetken fiiliksistä ja ne eivät oikein tunnu istuvan samaan kirjoitukseen. Katsotaanpas siis, josko saan vielä toisen postauksen illemmalla tehtyä.

Olin odottanut kaikista eniten pääsiäiseltä sunnuntaita, koska A) halusin viedä Maken Times Squaren kirkkoon, B) koska siellä esitettiin paljon mainostettu pääsiäismusikaali ja C) koska 5th avenuella oli jokavuotinen pääsiäissunnuntain paraati. Säätiedotus oli luvannut sadepäivää, mutta mitä vielä! Aurinko helotti täydellä teholla ja helleraja varmasti rikkoutui helposti. Poltin niskani auringossa ja Make punotti kuin rapu kauttaaltaan.

Mentiin kirkkoon 45 minuuttia ennen tilaisuuden alkua, mutta ei onnistuttu saamaan istumapaikkoja, jonot olivat niin pitkät! Musikaali oli tosi hyvä, mutta tykkään ehkä kuitenkin vielä enemmän "tavallisesta" sunnuntaimessusta, koska musiikki on niin mahtavaa. Kirkkokansa koostuu kaikista kansallisuuksista, mutta mustat ovat ehkä enemmistöä. Minusta on ihana katsoa kun rouvat pukeutuvat kirkkoon kirkkaisiin jakkupukuihin ja pyhähattuihin. Oli pakko kysyä lupa vihreähattuiselta rouvalta kuvaamiseen, koska en ehkä koskaan ollut nähnyt yhtä ihanaa hattua aikaisemmin...

...ennen paraatia siis! Oikeastaan kyseessä ei ollut paraati vaan pitkä kadunpätkä oli suljettu autoilta hengaamista varten. Ja siellä porukka paistatteli päivää toinen toistaan koreammissa vetimissä. Itse asiassa ideana on pukea päälle vain näyttävä hattu ei "naamiaisasua", vaikka moni niin oli tehnytkin. Ihmiset ottivat kuvia toisistaan ja arvostelivat asuja. Kuulin monta kertaa paheksuvaa marmatusta "no tuo on nyt enemmänkin Halloweenia kuin pääsiäisparaatiin sopiva tyyli". Yllä oleva pari oli mun suosikki.

Koreimmat rouvat taisivat olla kuitenkin miehiä...

Poseraaminen on hyvä aloittaa jo nuorena, jos asuu New Yorkissa...

Joitakin hattuja oli hankala kuvata, kun ne olivat niin suuria (ja mauttomia! :)

Mutta minulla ei ollut hattua :( Mutta uusi mekko kuitenkin :)

Törmättiin sattumalta Brunaan, joka oli yrittänyt tavoitella meitä, muttei päässyt läpi puhelimella ruuhkassa. Hengattiin loppupäivä yhdessä ja käytiin katsastamassa Upper East Sidella sijaitseva Marimekon liike. Meikäläisen kontribuutio taisi olla tuoda vähän Elovena-tyyliä kaupunkiin tuona pääsiäispäivänä.