Mies Vastaa - Millainen hän on vaimona ja muita kysymyksiä – 15. hääpäivänä

Muistan törmänneeni jossakin blogissa hauskaan haasteeseen, jossa bloggaajan mies oli vastannut kysymyksiin, että millaisena hän näkee puolisonsa. En muista kuollaksenikaan, että mikä blogi oli kyseessä, joten googletin kysymyksiä sanoilla "Blogi mies vastaa" ja päätin haastaa Maken vastaamaan näihin löytyneisiin kysymyksiin. 

Näin 15. hääpäivän aattona oli hurjan mielenkiintoista kuulla, että löytyykö vastauksien joukosta yllätyksiä, kun kysymysten aiheena olen minä. Seuraavaksi siis 22 kysymystä ja yhtä monta vastausta, sekä alla vielä kursivoituna omia kommenttejani näihin. 

(Postauksen kuvat hääkuvaa lukuunottamatta ovat muuten kohteista, jonne lähdemme viettämään joulua ja juhlimaan tätä 15. merkkipäivää! Mutta siitä lisää myöhemmin... )

Mikä Amerikassa viehättää?

Sain Friolandian Eveliinalta pysäyttävän postaustoiveen. Tai on kai väärin sanoa, että pysäyttävän, enemminkin liikkeelle laittavan. Ajatukset ovat laukanneet, kun olen pohtinut ja pohtinut.

"Mua kiinnostais kuulla mietteitä aiheesta että mitkä on sulle niitä asioita joiden vuoksi tykkäisit asua Jenkeissä ja miksi taas mieluummin Suomessa.. jos ei perhettä ja ystäviä lasketa mukaan. Siis ihan sellasia käytännön pieniä asioita, hajut, maut tms.."

Tämä kysymys on minulle itselleni tärkeä ja siksi se pysäytti minut miettimään.

Kuinka minusta tuli matkabloggaaja - tartu haasteeseen!

IG Travel Thursday’n kunniaksi ajattelin tänään paljastaa taustaani bloggarina. Samalla haluan myös haastaa teidät kanssabloggaajat kertomaan omasta historiastanne! Ilmiöksi noussut IG Travel Thursaday -hauskanpito on tuonut minulle paljon uusia blogeja seurattavaksi ja myös Stilettikorkokanta on saanut uusia lukijoita. Pieni bloggaajaesittäytyminen voi siis olla paikallaan!



Tilataan aina matkoillamme aamiainen sänkyyn huonepalvelusta... kjeh kjeh, tai ainakin kerran Vegasissa ;)

Olen kirjoittanut vuosien varrella useita blogeja, joista kaikki ovat pyörineet vahvasti matkailun ympärillä. Tavallaan harmittaa, että kaikki postaukset eivät löydy yhdestä paikasta uljaana matka-arkistona, sillä olen uudistumisvimmassani naisenlogiikalla aina vähän väliä aloittanut alusta...

Ensimmäisen blogin perustin yhdessä ystävieni kanssa loppuvuodesta 2008. Olimme lähdössä ekaa kertaa roadtripille Amerikan ihmemaahan ja halusimme jakaa fiiliksiä tästä elämää suuremmasta - lähes kolmen viikon - matkasta sukulaisille ja ystäville. Blogin nimeksi valikoitui Perhejoulu Amerikassa, sillä kutsuimme jengiämme "perhéeksi". Neljä meistä oli juuri valmistunut medianomeiksi ammattikorkeasta, joten oli syytä juhlia merkkipaalua näyttävästi.





Tämä oli myös se matka, jolloin Amerikassa reissaamienen vei meikäläisen lopullisesti mennessään. Tai no, kyllähän jo ensimmäinen matka New Yorkiin 17 opiskelijakollegan kanssa sen kuumeen sai aikaiseksi. Mutta tämä matka vahvisti, että New Yorkin ulkopuolellakin todella menee yhtä lujaa ellei lujempaa - talla pohjaan moottoritiellä! Haavekuvat on tehty todeksielettäviksi!

Sanotaan nyt suoraan, etten koskaan ole ollut oikein sellainen viileä reppureissaaja. En ole vielä kerennyt. Ihailen sellaista menoa tosi paljon, mutta en pane pahakseni vetää perässäni kuumaa asfaltia vasten rullaavaa laukkua. Olen kuitenkin vähän sellainen shoppailijatyttö. Ja kun päähän pulpahtelee erilaisia fiiliksiä ja mielikuvia, niin on parasta, että laukusta löytyy kiharrinta, kukkaa, saapasta, korkkaria, shaalia ja sandaalia.

Mahdottomalta tuntuvat matkat ovat heikkouteni. Mitä haastellisempi toteuttaa, sen parempaa (kunhan ei tarvitse odottaa ikuisuutta, siitä en pahemmin välitä). Molemmille ensimmäisille kaukomatkoillani sain mukaan joukon ystäviä ja se laajensi käsitystäni siitä, mitä on mahdollista kokea.

Maailmassa on takuulla monia muitakin paikkoja, joihin voisin hurahtaa, mutta moni muu maa ei muistuta mahdollisuuksistaan yhtä usein ja kaikkialla kuin Amerikka. Sinne on helppo saada kavereitakin mukaan tykkäsivät he sitten cityilystä, roadtripistä, luonnonihmeistä tai rantalomista. Haaveilen Siperian halki kulkevasta junamatkastakin, mutta se ei tuppaa innoittamaan esimerkiksi vakiomatkaseuralaistani yhtä paljon.

Blogihistoriani alkoi New Yorkiin, luoteis-USA:han ja Meksikon Tihuanaan suuntautuneelta joulureissultamme, johon voi tutustua tästä. Bloggaajan matkani jatkukoot tulevina matkailutorstaina seuraaviin blogeihin ja seikkailuihin, jotka ovat kuljettaneet minut lopulta kirjoittamaan tätä Stilettikorkokanta-blogia.

Haluaisin myös kuulla, että mikä on teidän muiden tarina bloggaajina! Jään innolla odottamaan, että tarttuuko joku haasteeseen.



Ps. Haluatteko muuten vielä tietää, että mistä tämä blogi sai alkunsa?

"Olen tänä keväänä päättänyt viettää mahdollisimman paljon aikaa minua inspiroivien asioiden parissa ja tutkia kotikaupunkini mahdollisuuksia." 1.2.2013

Vielä alkuvuodesta elettiin vaihetta, jolloin yritin hoitaa riistäytynyttä kaukokaipuutani totaalikieltäytymisellä ja korvikeinnostumisilla. Vain reilut neljä kuukatta tämän päätöksen jälkeen matkustimme kuukaudeksi Jenkkeihin. Ja nyt taas neljän reilun viikon päästä kutsuu Florida. Voiko tähän muuta sanoa, kuin että mihin koira karvoistaan pääsisi.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.

IG Travel Thursday ja paisuvat unelmat

Sain kutkuttavan ehdotuksen Amerikassa asuvalta suomalaislähtöiseltä ystävältäni Armilta. Hän on menossa työmatkalle New Yorkiin huhtikuussa ja heitti ilmoille kutsun, että tulisin hänen kanssaan kaupunkiin samaan aikaan. Voisin majoittua hänen hotellihuoneessaan ilmaiseksi ja New Yorkin tapauksessa tämä olisi massiivinen rahallinen etuisuus. Tänään on Instagram Travel Thursday, joten ajattelin osallistua tähän hauskaan viikoittaiseen haasteeseen nyt dilemmani kanssa.

Haluan kysyä teiltä kanssatravellerit, että onko ihmisen pakko olla kohtuullinen? Olen jo varannut pääsiäismatkan Pariisiin ja potentiaalinen New Yorkin matka sijoittuisi heti seuraavaan viikkoon... Ja onhan tässä yksi joulureissu Floridaankin välissä tulossa, mutta... silti... haluaisin ajatella, että jos on tahto niin on keino! (Tätähän aina hoen).

Rahaa on (ainakin teoriassa) mahdollista saada kasaan kuluttamalla vähemmän ja/tai tienaamalla enemmän. Vapaata voisi olla mahdollista saada tekemällä ylitöitä varastoon tai anomalla palkatonta. Suurin ongelma siis saattaakin olla pääni sisällä kuuluva vahvasti syyllistävä ääni, joka sanoo, että olen täysin kohtuuton ja epärealistinen. Mutta joka ei silti jätä rauhaan, ellen ole varma, että idea on täysin kiveenhakatun mahdoton.

Pitääkö siis ihmisen olla kohtuullinen? Etenkin jos kyseessä on maailman siistein kaupunki ja sattuu olemaan maailman suurin New York -fani?

I miss my city.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimii mm. upeaakin upeampaa Kaukokaipuu-blogia pitävä Nella. 

Matkatrilogia (1) - Värikäs USA-roadtrip

Ei voi olla oikeasti totta kuinka kauan tämä postaus on ollut tekeillä! En tiedä itkeäkö vai nauraa... Kesän reissu on mielestäni kaivannut yhteenvetoa, sillä muuttuihan reittikin hieman siitä alkuperäisestä, jonka täällä blogissa esittelin aikoinaan. Ja kaikkia kivoja kuviakin on julkaisematta. Tämän kuukausia mielessä työn alla olleen postauksen yhteydessä olen kuitenkin oppinut pari asiaa itsestäni, joten se on kai hyvä puoli tässä vitkastelussa.

Ensinnäkin. Olen huomannut, että en ole menneiden haikailija. Jos pitää valita muisteleeko menneitä vai kirjoittaako nykyhetkestä tai tulevasta, niin kaksi viimeksi mainittua ajavat edelle. Toisekseen olen tajunnut, että reissut vaikuttavat minussa siten, että ne pienet suuret hetket matkoilla tulevat tärkeiksi rakennuspalikoiksi siihen, että elämä tuntuu rikkaammalta kotioloissakin. Tästä olen kertonutkin aiemmin (Tombstonen aamiaisburritot kotona aamupalapöydässä jne.) Olen huomannut, että jotkut ystävistäni tykkäävät muistella matkoja konkreettisemmin ja tuntevat suorastaan pahaa oloa siitä, että se kaikki on ohi. Minä ajattelen paremminkin, että kun se kaikki on joskus ollut mahdollista - on se mahdollista uudelleenkin ja käytän kaiken energian sen todeksi saattamiseen.

Kaiken tämän seurauksena päädyin matkatrilogia-postaukseen. Ensimmäinen osa kertoo viime kesän roadtripistä, toinen osa kertoo siitä kuinka se (ja matkat yleensä) saadaan toteutumaan ja kolmas osa kertoo seuraavasta matkasta, joka on muuten jo varattuna! ;) Sain ihanalta Deep Red Blues blogin Kealta hauskan haasteen ja toteutan tämän ensimmäisen osan sen ympärille käärittynä. Idea lyhykäisyydessään on postata kuvia eri värikategorioista. Lisäisin pari väriä alkuperäiseen haasteeseen...

Merkitsin ylimpään karttaan neliöinä mihin tässä postauksessa esitellyt eri värit sijoittuvat. Alempi kartta kertoo taas toteutuneen roadtrip-reitin kaupunkeineen. Lisäksi vietimme kaksi yötä Chicagon esikaupunkialueella lentokenttähotellissa. Koska sekä mennessä että palatessa lennot olivat niin pahasti myöhässä, emme ehtineet näkemään itse Chicagoa ollenkaan vaan sen sijaan ituskelimme vähän pidempään Minneapolisin ja San Franciscon lentokentillä. Se ei  kuitenkaan fiilistä pilannut. Nautittiin yksi reissun parhaista aamuista viimeisenä päivänä Chicagon lentokenttähotellin uima-altaalla ja se hetki jo pelkästään riitti sinetöimään sen, että pian on päästävä uudelleen pulikoimaan Amerikan auringon alle :)

Ja sitten niihin väreihin:



Orange - Oranssi
Osavaltion rajan ylityksen tunnistaa Amerikassa tienvarressa olevista kuvitetuista kylteistä, joiden edessä poseeraaminen on yleistä huvia roadtrippaajien keskuudessa. Tässä team UlMa Arizonan ja Utahin rajalla.

White - Valkoinen 
Valkoista on tietenkin New Mexicon White Sandsin kansallispuiston vitivalkoisena hohtava hiekka. Kirkkaana porottava aurinko saa myös Tyynen valtameren horisontin maalattua häikäisevän valkeaksi ja kuvaparin alempi kuva onkin Los Angelesin Venice beachiltä. (Sori Kea, en voinut aina pysyä vain yhdessä kuvassa per väri...)

Blue - Sininen

Las Vegasin pyramidihotelli Luxorin turkoosin sininen uima-allasalue taitaa olla suurin uima-allaskompleksi, jossa olen ikinä pulikoinut. Muistan tarkasti, miltä tuntui astella sinne tuhansien hiekka-aavikolla ajettujen kilometrien jälkeen. Keidas, jossa oli vieläpä bileet käynnissä! Dj soitteli musiikkia, Rihannan näköiset kauniit ihmiset tanssivat vedessä ja aurinko laski maalaten palmujen reunustavan horisontin neonväreihin. Ah!

Sinistä oli myös raidat erään Venicen kanaaleilla vietetyn päivän asuissa minulla ja vanhalla kuomallani Paxulla. Melkoinen vankikaksikko?

Green - Vihreä

Erilaisia istutettuja vihreitä edustivat kaktukset Tucsonissa (AZ) ja viiniköynnökset Escondidossa (CA). Kumpiakaan en ollut koskaan ennen nähnyt, joten ensitapaaminen oli elämyksellinen ja syytä painaa mieleen.

Red - Punainen

Kun Henutin ("Ulletin"-lempinimen keksijä muuten!) käveli Los Angelesin kaduilla punaisessa mekossaan ja koroissaan, niin siinä päät kääntyivät. Punainen ansaitsee siis valinnaksi Heinin mekon. Hauskan punaiset olivat myös sightseen-bussien istuimet San Franciscossa. 

Yellow - Keltainen

Reissun puolivälissä vietimme peli-iltaa Escondidossa Lauran ja Jounin luona. Illan ohjelmaan kuului meidän tuliaiseksi tuoman Piñatan rikki pätkiminen isäntäparin autotallissa. Keltaista illassa oli autotallin keinovalo ja Piñatan maha. Autotalli on pakko mainita tässä, sillä se on yksi Maken reissun suurimpia ihastuksen aiheita ellei jopa suurin. Oma autotalli, jossa on vieläpä jääkaappi täynnä asennusjuomia - en kestä!, sanoisi Make, jos käyttäisi sellaisia ilmauksia.

Keltaista valoa kajasti myös hylätyn Alcatraz-vankilan selleistä San Franciscon edustalla pari viikkoa autotallin taakse jättämisen jälkeen. Kierros elokuvistakin tutulla vankilasaarella illan pimentyessä oli niin ikään Maken ja myös meidän muiden reissun suurimpia elämyksiä.  

Black - Musta

Tulee mustaa, kun ei ole valoa. Kallion sisässä valoa harvemmin on, ellei kyseessä sitten ole aaltoilevana taivasta kohti nousevat Antelope Canyonin punaiset seinämät, joiden välistä valonsäteet pääsevät karkailemaan kallion sisälle. Kolme sanaa: Pagen kaupunki (yksi sana) ja Antelope Canyon (toinen sana) - kannattaa vierailla!!! (kolmas sana). 

Purple - Violetti

Lauran ja Jounin etupihaa reunustaa ehkä maailman upein violettikukkainen puu, mikälie nimeltään. Tulen aina muistamaan ihanan istäntäparimme violettikukkaisen puun talon asukkeina. 

Gray - Harmaa
Ah, sielu lepää kun katson harmaata maantietä, jota valkoinen Nissan Bathfinderimme kiisi pitkin Texasin, New Mexicon, Arizonan, Nevadan, Utahin ja Californian maitaja mantuja. Harmaa ei kuulu lempiväreihini, mutta tämä on yksi niistä asioista, joissa silmä lepää harmaata katsellessa.

Brown - Ruskea 
Väreistä jaloin (hahhah) - ruskea - oli harmaan ohella elementissään roadtrip-maisemassa. Ruskeita sähkö- ja puhelinpylväitä, vuorenrinteitä, kuumuuden kuivattamia mättäitä ja erisävyistä maa-ainesta. Mieli halajaa takaisin näihin maisemiin, varmasti vielä monta kertaa.

Laitan värihaasteen eteenpäin tällä kertaa Sannalle, Heidille ja Marjolle.

Happy Days

Elämä on kyllä arvaamatonta. Jokunen viikko sitten lojuin toipumassa leikkauksesta ja silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että kun vain jaksaa odottaa vähän pidemmälle, elämä näyttää taas parhaat puolensa. Tämä viikko on ollut ihan mieletön, melkein pelottaa että kauanko tällaista onnea voi kestää.

Sain keskiviikkona upeat muotitoimittajakurssilaiset kylään ja nyyttärit vähän lähtivät käsistä herkkujen määrässä. Blogiharrastus on saanut nyt aivan uuden nosteen, kun yhtäkkiä elämääni on pulpahtanut bloggaajia, joita voi tavata myös livenä. Se on aivan mahtavaa, mutta voi sitä kameroiden määrää! :D

Meillä on enää yksi lähiopetusviikonloppu jäljellä toukokuussa, mutta se ei haittaa, sillä yhteiset seikkailut tulevat jatkumaan tämän jengin kanssa. Ideoita surraa, mutta niistä myöhemmin.

Miksun graafikon magic skillsseille ja tyylitajulle on kysyntää tulevissa projekteissamme, joten napattiin hänet mukaan porukkaan.

Torstaina kävin ystikseni Kirsin kanssa salaisessa pakopaikassamme Salutorgetissa jälleen. Paikkaa oli remontoitu ja teehuone oli muutettu ravintolaksi. Olimme vähän näreissämme tästä muutoksesta, kun ei ollut edes tuoreita kukkia! Tällaisten muutosten tekeminen voi suistaa ihan raiteiltaan ihmisen. Onko kenellään tiedossa toista teehuonetta Helsingistä? Tosin Salutorget oli vielä remontin alla, joten ehkä täytyy vielä antaa mahdollisuus, että remontin peitossa olevan seinän takaa paljastuu sopiva uusi arjen pakopaikka. Aika näyttää, mutta muistakaa ne kukat, hyvät ravintoloitsijat!

Torstaina lyötiin myös all in ja päätettiin täräyttää lennot valtameren taa kesäksi. Pähkäilyjen tulos oli, että emme jää odottelemaan, että pilaako Maken yt-neuvottelut elämää vaan nautitaan niin kauan kuin pystyy :) Ja voi pojat minkä rauhan sai kulkurinsieluni, kun tiedän että pääsen taas tien päälle. Tuntuu, että elämä koti-Suomessakin maistuu nyt entistä paremmalta. Se siitä reissuintoilulakosta minkä tammikuussa aloitin. Totaalikieltäytyminen johtaa kunnon repsahdukseen, niinhän se menee.

Eilen perjantaina oli työkaverini läksärit ja kuten jo mainitsin, niin kivaa oli. Töistäkin löytyy nyt koko ajan lisää uusia ihania ihmisiä ja sen myötä elämä hymyilee silläkin saralla.

Suomalaisen elämänfilosofian mukaan "kellä onni on, se onnen kätkekööt"... joten julkinen ilakointi vähän lisää pelkoa, että tämä makiaa mahan täydeltä meno ei voi kauaa jatkua. Mutta on tässä vuosi kärvisteltykin erinäisten kipujen kanssa ja nyt kun ne ovat helpottaneet niin minä sanon, että nyt iloitaan! Oli se sitten tapana tai ei.

Tänään aion bailata auringonpaisteen kanssa kilpaa maailman ihanimpien pikkutyttöjen ja heidän äipän ja iskän kanssa kummitätin ominaisuudessa. Grillikauden voi kuulemma avata, sillä takapihalle on saatu raivattua kinoksien väliin reitti grillille. Ihana asenne! Makkara tuoksuu jo nenässä, joten heippahei nyt!

Ainiin! Sain blogitunnustuksen bloginilukija Hannalta, jota en tunne muuta kuin tämän blogiharrastuksen kautta. Hauskaa, kun tämä touhu muuttuu koko ajan interaktiivisemmaksi. Tuhannet kiitokset! Laitan tunnustuksen eteenpäin toiselle Hannalle, Miialle, Janicalle, Inkalle ja Marjolle. Ohjeet löytyvät tästä.

15. huhtikuuta kuutena eri vuonna & haaste

Tuijotin blogiani ja tuntui, että tänään ei ole oikeen mitään ajatuksia päässä. Mitä nyt olemassaolon pohdintaa ja muuta sellaista tavanomaista maailmaa suurempaa filosofointia. Jostakin sitten pulpahti mieleeni alkaa ajatella, että mitäköhän muina vuosina on tapahtunut viidentenätoista päivänä huhtikuuta? Aloin kaivella koneelta kuva-arkistoja ja kiitos aikaansaamattomuuteni, aika monen vuoden kuvat löytyivät näppärästi päivämäärän mukaan automaattisesti nimetystä kansiosta. Kerrankin tästä nimeämistavasta oli hyötyä ja lähdin jännittyneenä klikkailemaan kansioita auki. 

Mitä siis on tapahtunut edellisinä kuutena vuotena huhtikuun keskimmäisenä päivänä? Minäpä otin siitä selvää tänä 15. päivänä, jolloin häpeäkseni ei ole otettu yhtään kuvaa. *Paheksuva suun naksautus ja päänpudistus tähän väliin*

Eräänä vuonna huhtikuun 15. päivänä...

Vuosi 2012 - OULU.

Lähdetään liikkeelle viime vuodesta. Olin näemmä käymässä Oulussa. Kuulin, että sade piiskasi kaupunkia tänään, joten meno näyttää melko samalta edellisvuoteen verrattaessa. (Merkitään muistiin, että 15.4. on hyvällä todennäköisyydellä sadepäivä Oulussa.) Ystäväni Pax kuvasi ohjelmaa Vanhalla Paloasemlla ja meikäpojat ja -tytöt oltiin tietysti yleisönä, kuten yleensä Paksun projekteissa. Tuttuun tapaan angstasin itsekseni myös ikuiselle talvelle ja otin kuvan rakentajamessujen mainoksen edestä todentaakseni ankeutta... Tosi aikuismaista, I know, juuri tällainen näpsäkkä olen.
 



 


Vuosi 2011 - NEW YORK

Elämäni parasta huhtikuuta vietettiin vuonna 2011 New Yorkissa. Kuva-arkisto kertoi, että 15.4. olimme opintoretkellä Chinatownissa luokkamme kanssa. Syntyperäinen newyorker-opettajamme vei meidät huippuhyvään ja halpaan kiinalaiseen syömään ja sain onnenkeksistä lauseen "nothing is impossible to a willing heart".  Se on toiminut mottonani siitä lähtien. Hengasimme Columbus parkissa ja koulun jälkeen kävelin istuskelemaan kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle Columbus Circlelle. Enpäs tätä ennen tajunnutkaan, että päivän teema oli selvästi Columbus!





Vuosi 2010 - OULU

Vuoden 2010 osalta täytyi tehdä tutkimustyötä Facebookin timelineltä. Kuvia päivältä ei löytynyt ja syykin oli ymmärrettävä. Facebookiin tekemäni päivityksen mukaan olin sairaana.


Vuosi 2009 - PARIISI

Oli yllätys huomata, että neljä vuotta sitten tähän aikaan oltiin kevätlomalla Pariisissa. Kuvat kertovat, että kevät oli todella pitkällä ja mitä ilmeisemmin melko leppoista päivää vietettiin tuolloin ystäviemme kanssa. Oih!




Vuosi 2008 - OULU

Missähän on mahtanut rouva A luuhata huhtikuussa vuonna 2008? Sitä eivät arkistot täydellä varmuudella kerro. Mutta googlesta taitaa löytyä vastaus, nimittäin käy ilmi, että 15.4.2008 on vietetty Kärppien mestaruusjuhlia Oulussa ja kyllähän minut sieltä yleensä löytyy missä on meininkiä. Hämärästi muistan aloittaneeni jääkiekkojoukkueen kannustamisen (yhden päivän ajaksi), jotta voin hyvällä syyllä osallistua juhlahulinoihin.





 
Vuosi 2007 - OULU

Ja vieläkin esihistoriallisemmalle ajalle mennään. Vuoden 2007 osalta jäljet johtavat taas Ouluun ja Länsi-Tuiraan nykyisen kummityttäreni äipän silloiselle asunnolle kotibileisiin. Sama nelikkomme pitää edelleen yhtä kahdella pienellä ihanaisella tytöllä täydennettynä <3 En suoraan sanottuna enää ollut muistanut koko kämppää, joten oli mukava palata näihinkin aikoihin tämän postauksen myötä. Tukka on ollut melko punainen, jep, kuka pystyy sanomaan, että mistä taulu alkaa ja loppuu?



Tähän loppuivat arkistojen aarteet huhtikuun 15. päivän osalta. Mitä sitä ennen on tapahtunut, on painunut historiaan ja lienee hyvä niin. Toisaalta ilahduttavan - toisaalta pelottavan - hyvin on mahdollista mennä ajassa taaksepäin satunnaisen päivämäärän perusteella digijalanjälkien avulla. Tuntuu jo omituiselta ajatella aikaa, jolloin kaikki ei ollut netistä saatavilla. No nyt on.

Mutta kuulkaas kanssabloggaajat, haastan teidät kaikki kaivelemaan arkistojanne ja toteuttamaan samanalaisen kuvapostauksen joltakin satunnaiselta päivältä. Melkeinpä voin luvata, että yllätyt mitä löytyy! :)

Mitä vielä tahtoisin saavuttaa elämäni aikana?

Sain vastahaasteen Elämän tähtihetket -haasteeseen ihanalta Janicalta Kadonneet Tytöt -blogista. Uusi tehtävä kuului näin: Mitä vielä tahtoisit saavuttaa elämäsi aikana? Listaa viisi asiaa, joita tavoittelet ja joista haaveilet, mistä toivoisit tulevan seuraavia elämäsi tähtihetkiä tai käännekohtia?

Vastaukset pulpahtivat minulle mieleen oikeastaan aikalailla heti kysymyksen nähtyäni. Kirjasin ne siltä samalta istumalta ylös ja laitan ne nyt tähän sen pidempään miettimättä.



1. Jostain syystä ensimmäisenä mieleeni tuli kaukaisempi tulevaisuus. Haaveilen pääseväni viettämään elämäni ehtoopäiviä hyväkuntoisena pastelliseen vanhainkotiin Miamiin ystävieni kanssa. Löysin jopa kuvat käänteisestä aikavinkkelistä katsottuna, että miltä se sitten näyttäisi. Tämä postaus onkin kuvitettu näillä "tulevaisuuden" näkymillä.









2. Ja ei haaveiluja ilman maailmanympärimatkaa, tietenkään. Ennen eläkkeelle vetäytymistä haluaisin nähdä maailmaa niin paljon kuin mahdollista ja selvittää, että miltä tuntuu istua paratiisisaarella risti-istunnassa hiekkarannalla jo kolmatta kuukautta. Haluaisin kokeilla, että lähteekö reissukuume reissaamisella. Haluaisin nähdä mitä todellinen irtiotto tekee mielelle ja ruumiille. Ja tahtoisin ottaa selvää, kuinka paljon päässäni on romanttista mielikuvaa ja kuinka paljon todellisuutta siitä mitä kuvittelen pitkän reissun olevan. Aah, matkakuume nousee!

3. Elämäntehtävän ja/tai intohimotyön löytäminen kuuluu ehdottomasti tärkeimpiin tavoitteisiini. Kun ajattelen noita asioita, näen kaksi eri polkua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa rakennetaan koulua Haitissa ja autetaan pakolaisleirillä. Toisessa ollaan tekemisissä luovuuden kanssa jossakin sivistysvaltion suojissa toimivassa kivassa konttorissa. Molemmissa yhdistävänä tekijänä on se, että saa panna likoon koko itsestä irtoavan potentiaalin täysillä. Joko siten, että voi auttaa tai siten, että saa toteuttaa itseään.

Olla luova ja tuloksellinen. Koko sydämestä.



4. Ennen kaikkea haluaisin löytää kombinaation, jossa minulla olisi aikaa huolehtia tasaisesti rakkaistani, omasta kropastani, mielestä, terveydestä, tyylistä, ammatillisestä kehittymisestä ja hengellisestä kasvusta.

5. Ja haluaisinhan minä sinne Amerikkaan asumaankin. Nyt kun kerran kysyitte. New Yorkiin. Tai Kaliforniaan. Tai Floridaan. Tai Havaijille. No olen joustava osavaltion suhteen.



Laitan haasteen eteenpäin kaikille blogini lukijoille. Suosittelen tarttumaan tähän, sillä haaveiden miettimisestä tulee hyvä mieli! Nyt sippaan pystyyn pitkän päivän jälkeen, joten lähden seuraavaksi tavoittelemaan lähitulevaisuuden tähtihetkeäni eli omaan sänkyyn nukahtamista.


Kuvat: Business Insider: Vintage photos: What Retirement In Florida Was Like In The 1970s Flip Schulke / EPA (via archives.gov)

Kysely - mistä tykkäät lukea blogistani?

Onpas ollut mukava päivä tänään muotiblogiteeman ympärillä parissa HDS:ssä. Koulun jälkeen kävimme katsomasa kurssikaverien kanssa Fashion Film Festivaalien ohjelmassa näkyvän maailman ensimmäisestä muotitoimittaja Diana Vreelandista kertovan The Eye Has To Travel -dokumentin, jota voin kyllä lämpimästi suositella. Se menee vielä sunnuntaina Maximissa, joten vielä ehtii.

Aika on ollut vähän kortilla ja laitan nyt eiliselle kaavailemani blogikyselyn auki. Olisin superiloinen, jos viitsit klikkailla oikeassa palstassa olevaan kyselyyn mielipiteesi siitä, että mistä asioista on kiva lukea tästä blogista. Näin ollen tiedän vähän, että mistä kannatta löpistä ja mistä ehkä ei :) Kysely ei vaadi mitään tunnuksia eikä rekisteröitymisiä,vain klikkauksia.

Inspiroiva opettajamme Pupulandian Jenni

Hyvää viikonloppua!