Jee, perjantai ja viikonloppu! Tällä viikolla on oikeasti odotettu, että viikko loppuisi, sillä meillä oli sijaisopettaja koko viikon. Maanantaiaamuna Angela oikein soitti mulle huonot uutiset: sijaisopettaja on se bisnes-englannin tunneilta tuttu muikkeli, aargh!!! Ja viikko ei asiaa muuttanut, ei tykätä hänestä yhtään.
Eilen sattui oikein legendaarinen juorukiertää-kohtaus, kun meidän luokalla aiemmin ollut Mel tuli vastaan mua käytävällä ja sanoi, että "kauheaa, oletko kuullut, että se sijaisopettaja sanoi Angelalle että Turpa kiinni!" Minä olin ihmeissäni, että aijaa, enpä ole kuullut. Mel kertoi kuulleensa jutun toiselta ex-meidänluokkalaiselta Yiniltä. Minä sitten sanomaan A:lle, että kuulin tällaista, tarkoituksenani tiedustella, että milloin tämä oli tapahtunut. No Angela ei ollut kuullut asiaa, mutta yllätyksekseni ottikin sen niin, että "törkeää, että hän on minun selän takana sanonut sellaista!" ja lähti samantien marssimaan koulun johtajan puhueille valittamaan asiasta ja vaihtamaan valinnaiset kurssit pois! Oh, draama! Mitään ei edes ole varmaankaan tapahtunut. Luultavasti joku vajaakielisten väärinymmärrys. No summasummarum, tämä hontelo nuori tiukkis opettajatar ei tosiaan nauti kenenkään suosiota tuolla koululla ja ehkäpä A:n valitusten jälkeen häntä ei jatkossa palkata sijaistamaan.
Kaiken maailman draamojen ja tapahtumien jälkeen olen kai alkanut vähän turtumaan. Tänä aamuna asuntoani vastapäätä olevan Mäkkärin turvamiestä oli oven edessä notkuvan taksimiehen mukaan ammuttu. Katselin ympärilleni pari minuuttia, kun paikka oli kuin pistetty täyteen poliiseja ja lähdin suunnistamaan koululle. Vain ammuttu, ei siis mitään pommia, ok, ei huolta. Ja illalla uutiset kertoivat, että turvamiestä oli "vain" puukotettu ilmeisesti jonkun narkkarin toimesta. 
Kai turtumisesta kertoo sekin, etten edes muistanut mainita, että Obama oli täällä eilen ja vieraili ensimmäistä kertaa Ground Zerolla. Naapuriluokan opettaja oli sanonut kavereilleni, että jos haluaa nähdä Obaman iltapäivällä, pitää lähteä kahdeksalta jonottamaan paikalle. En edes harkinnut lähteväni ryysimään sinne, koulu menee sata-nolla sen edelle. Onhan se jo (melkein) nähty, kekeke. 
Koulun jälkeen mentiin katsastamaan 5th avenuella sijaitseva Abercrombie & Fitchin liike, josta blogini lukija oli minua sivistänyt aiemmin, kiitos Eevis! :) Angela oli tohkeissaan paikasta, koska hän on opiskellut brändäämistä Koreassa ja tämä ketju oli ollut yhtenä esimerkkinä hyvin tehdystä brändistä. Ja pakko myöntää erikoisia piirteitä oli tarjolla lähtien siitä, että ulkona piti seistä (imago)jonossa tovi, ennen kuin pääsi sisälle monikerroksiseen liikkeeseen. Henkilökuntaa oli runsaasti ohjaamassa jonotusta, viikkaamassa vaatteet saman tien viivasuoriin pinoihin, kun joku oli koskenut niihin, sekä tanssimassa joka porrastasanteen päässä. Musiikki soi isolla ja kaupassa oli muuten pimeää, mutta kirkkaissa väreissä hehkuvat vaatteet olivat spotattu hehkulampuin. 
Erikoisin osuus brändistä on liikkeen ulko-oven edustalla poseeraava paidaton miesmalli, jonka kanssa asiakkaat voivat käyvät ottamassa polaroid-kuvan muistoksi. Malli vaihtuu kuuleman mukaan päivittäin. Melkosta hommaa... O_o
Angela, here you are! ;) Now you can download this!
Jotain tarttui mukaan... Tykästyin siniseen kerrostoppiin niin paljon, että olin valmis pulittamaan kolmekymppiä siitä. Nyt koko huone tuoksuu liikkeeltä, koska brändiin kuuluu parfyymi, jota kaupassa ei säästelty ruiskutella. 
Illanpäälle käytiin syömässä amerikkalaisittain... Alla pari kuvaa viime päiviltä. Voitte arvata kumpi on eurooppalaisesta keittiöstä ja kumpi amerikkalaisesta...
Hyvää viikonloppua! Kiitos vielä hirveästi kommenteista, maileista ja tekstareista, joita olen saanut paljon! Olen niin imarreltu, että niin monet lukee tätä blogia!!! Ootte ihania! 
