Näytetään tekstit, joissa on tunniste suppailu. Näytä kaikki tekstit

Baleaarien turkoosi helmi Menorca


Kesäloma vuosimallia 2019 loppui sunnuntaina ja kuluneiden kolmen viikon aikana yövyin ainoastaan yhden yön kotona. Meille tyypillinen loma siis, ei turhia löysiä. Ensiksi vietimme kuusi päivää Menorcalla ja sitten viisi päivää Mallorcalla. Puolen vuorokauden pyykkäysvälipysähdyksen jälkeen jatkoimme suoraan kesämökille, josta junailin sunnuntai-iltana kotiin.

Kaikille tämän loman osasille yhteistä on se, että en olisi minkään niistä suonut vielä loppuvan lähdönhetken koittaessa. Mallorcalla taisi jopa kyynelkin tirahtaa. Kaikkialla oli niin hyvä olla. Loma on niin hyväksi ihmiselle. Vaikka mökillä ollessa sain taas uusia oivalluksia itsestäni (niistä lisää myöhemmin), niin se ei se selvästi ole muuttunut, että rrrakastan matkustamista ja hellettä. Ja se tunne, kun ei vielä lainkaan tiedä tai osaa kuvitella, että mitä päivä tuo tullessaan ja miltä se näyttää! Siinä vain on jotain huumaavaa villin vapauden tunnetta, joka koukuttaa.

Oman elämänsä Sandy Cohen


Ajoimme mökille pohjoiseen perjantaina. Lähtötilanteeni mökkeilylle oli tällä kertaa hyvin toisenlainen kuin aiemmin. Uuden kodin myötä kauniissa lehtimetsässä kävely ja merelle tuijottelu kuuluvat päivittäisiin rutiineihini valmiiksi, joten mökille saapuminen ei aiheuttanut samanlaista rentoutumisen tunnetta kuin ennen. Olenko menettänyt tatsini mökkeilyyn, parahdin mielessäni!

Mökin pihalla meitä ympäröi armeijallinen hyttysiä ja karulta tuntuva männikkö. Kun Make alkoi puhua 'haravoinnista ja hyötyliikunnasta' samassa lauseessa, sisälläni kasvoi paniikki. Mietin keinoja paeta Helsinkiin etuajassa.

Mökkeily ei ole aina ollut luontainen juttuni. Aikuisiällä olen oppinut tykkäämään siitä tunnelmallisena breikkinä hektisestä kaupunkielämästä. Olen myös halunnut päästä sisälle "lajiin" ymmärtääkseni, miksi se viehättää rakastani niin kovasti. Aikoinaan pääsimme kiistoista eroon sopimalla, että mökki- ja New York -ikävään tulee suhtautua puolin ja toisin yhtä suurella vakavuudella – vähätellä ei saa. Nimittäin kun pääsee eroon tunteesta, että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on, hommat alkaa sujumaan.