Minä, Ban Ki-moon ja Kofi Annan

...ollaan tässä kuvassa.

Olin tänään päivän YK:ssa ja oli niiiin siistiä!! Kaplan oli järjestänyt tutustumisreissun Yhdistyneisiin kansakuntiin ja tiesin heti, että minä kyllä osallistun tähän, vaikka kukaan kaiffareistani ei lähtenyt mukaan ja osallistumisen takia missasin uuden tason aloituksen ja sain poissaolomerkinnän (joista ollaan tosi tarkkoja muuten). Jos poissaoloja on enemmäin kuin 85% kouluajasta, niin kolmannella varoituksella asiasta joutuu poistumaan maasta ja viisumi lakkaa olemasta voimassa. Mutta ei se nyt mua uhkaa, mutta tarkkana saa olla ettei vahingossa esim. myöhästelyjen takia mokaa tuota.

Anyway, lähdin siis reissulle ja tutustuin matkalla uuteen brasilialiseen tyttöön, jonka kanssa hengattiin sitten koko päivä. Ja tiedättekö mitä, tänään ei oltu Amerikassa! YK:n alue ei kuulu millekään maalle vaan samaan aikaan oltiin siis 192:ssa maassa! Aika siistiä mulle, joka ei saa ikinä tarpeekseen uusista maista ja kulttuureista!

Virallisella kierroksella meillä oli mukava naisopas, joka kertoili olennaisia asioita ja kiinnostavia yksityiskohtia sopivassa suhteessa. Taas iloitsin, että pystyin ymmärtämään hyvin hänen puhettaan. Aluksi tosin kesti vähän aikaa tajuta, että "Haidi" on Haiti... en tajua, miksi joskus on vähän hitaalla. Joka tapauksessa, yllä olevassa kuvassa näkyy lahjoja, joita YK on saanut eri valtioilta.

YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä tästä New Yorkin päämajasta. YK:n pääelimiä ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö. Kuuluisin noista on turvallisuusneuvosto, josta yleensä kaikki mediassa pyörivät aiheet ovat peräisin.

Opas sanoi, että meillä kävi superhyvä tuuri, sillä turvallisuusneuvoston salissa ei ollut tänä iltapäivänä menossa kokousta, niin päästiin katsomaan paikka ihan livenä. Päätökset tehdään tuon hevosenkengän muotoisen pöydän ympärillä ja muut tuolit ovat vain pelkkää kuutelemista varten (joillekin virkamiehille ei kadunmiehille).

Oh tuon yläpuolella olevan kuvan kaltaiset kuvat sulattaa mun sydämen täysin. Sniips. Oli tosi kiinnostavaa kuulla rauhanturvaamisesta ja YK:n saavutuksista. YK:n toiminnan ansiosta yli 80 entistä siirtomaavaltiota on saavuttanut itsenäisyytensä ja noin 170 alueellista konfliktia on ratkaistu rauhanomaisesti. Maailmanjärjestö on ollut mahdollistamassa vapaita vaaleja ainakin 45 valtiossa. Lisäksi YK on auttanut yli 80 poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen sekä ihmisoikeuksiin liittyvän sopimuksen täytäntöönpanossa. (Kopsasin tuon tiivistelmän Wikipediasta, kun en tehnyt muistiinpanoja.)

Kuvassa näkyvään laatikkoon on ahdattu kokonainen koulu. Noita laatikoita on lähetetty mm. sinne "Haidiin" ja ironista kyllä maanjäristyskatastrofin takia nyt useampi lapsi on päässyt siellä koulutuksen piiriin noiden apukoulujen takia kuin ennen katastrofia. Laatikossa on mm. erityismaalia, jolla voi maalata liitutaulun sekä radio. Kouluja pystytetään telttoihin ja ihan vaan palmun alle siellä missä hätä on. Opas kertoi, että monikaan ei tule ajatelleeksi, että juuri koulun pystyyn laittaminen on yksi tärkeimmistä asioista katastrofin jälkeen, sillä se pitää lapset poissa kaduilta ryöstelijöiden seasta.

Yhdistyneiden kansakuntien päätöksiä tekee yleiskokous ja kokous pidetään kuvissa näkyvässä salissa. Kaikki 192 jäsenvaltiota voivat osallistua New Yorkissa pidettävään kokoukseen. Olin niin otettu, kun pääsin käymään tuossa tilassa!

YK:ssa sattui olemaan tänään suuri intiaaniseminaari ja paikka vilisi Amerikan alkuperäiskansalaisia. Oli aika siistiä istua kahvilla naamat maalanneiden intiaanien ja orasseihin kaapuihin pukeutuneden munkkien kanssa. Oli myös kiva nähdä ihkaelävä pääsihteeri Ban Ki-moon... paperihahmona ;)

Ja dingdong sitten tunnelmasta toiseen.

Olin päättänyt mennä taas Times Squaren kirkkoon, koska se paikka on vaan niinkuin ilmainen musikaali ja rakkauskylpylä. Mutta enpä arvannut, että pääsin toiseen musikaaliin jo sitä ennen! Se mun uusi kaiffari päätti lähteä mun mukaan ja ehdotin, että tiedän yhden kivannäköisen ravintolan kirkon vieressä. En ollut käynyt siellä sisällä, joten en tiennytkään, että tämä Ellen's Stardust diner on kuuluisa show-ravintola, josta oli pelkästään viime kuussa löydetty 6 laulajaa Broadway-musikaaleihin!

Paikka oli ihan mie-le-tön! Kaikki tarjoilijat olivat huippulaulajia ja -esiintyjiä ja koko ajan joku tai jotkut vetivät kuuluisia musikaalibiisejä kierrellen ympäri ravintolaa ja villiten yleisöä.

Ja mikä kummallisinta ruoka oli vieläpä tosi hyvää ja edullista!

Yhtäkkiä se tapahtui, mitä olen aina toivonut! Arkinen päivä (heh, New Yorkin tapaan) muuttui musikaaliksi, sillä yhden biisin aikana yläkerran ruokailijat nousivat seisomaan pitkäksi riviksi ja kaikki lauloivat ja tanssivat mukana aivan kuten musikaaleissa aina käy!!! Pahuksen kamerasta oli akku loppunut (läksy numero yksi älä ikinä unohda ladata akkuja New Yorkissa!) ja en saanut tilannetta tallennettua.

Siitäpä olikin sitten kiva siirtyä kirkkoon 200-henkisen gospel-kuoron ja bändin pariin. Oikeesti tämä päivä oli taas makeaa mahan täydeltä, mutta minkäs sille voi!! Kirkossa vanha ihastuttava pastori luki Raamatusta tämän kohdan:

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1 Kor. 13:4-7)

Ja se pastori oli niin hauska, kun se kurottui katsomaan sitä Raamattua ja luki aina yhden sanan ja yllättyi aina jokaisesta kohdasta tyyliin -"rakkaus on kärsivällinen. Kärsivällinen! Se ei ole siis New York City" ja sitten kaikki nauroi. Sen esimerkit oli niin hyviä ja konkreeettisia, että tuli hirmu hyvä mieli! -"Rakkaus on lempeä. Lempeä! No sitä kyllä tämä kaupunki tarvitsisi. Tiedättekö sen tilanteen, kun ihmiset ovat jouluruuhkassa... kerran jouluna olin ostoksilla tavaratalossa ja New York tempaisi otteeseensa minutkin ja tönin edestä ärsyttäviä tientukkoja kumoon lahjaostokset silmissä kiiluen. Sitten yhtäkkiä hoksasin, että mitä minä teen! Missä on LEMPEYS!"

Times Squaren kirkko on omistautunut rakkauden levittämiseen. Hyvän sanoman välittäminen ei jää vain kultaisten seinien sisälle vaan kirkko tekee aktiivista työtä kodittomien, vanhusten, jenginuorten ja narkkareiten hyväksi New Yorkissa ja orpolasten hyväksi Etelä-Afrikassa. En voisi arvostaa enempää. Kirkon toiminta tuntuu tosi konkreettiselta. Vapaaehtoiset käyvät esim. katsomassa yksinäisiä sairaalassa täysin pyyteettömästi. Love is in the air! =)

Täällä olo ja varsinkin tämä päivä on vahvistanut sitä tunnetta, että haluaisin tehdä seuraavaksi työkeni jotain jolla on oikeasti merkitystä. Mitä se on, sitä en vielä tiedä.


3 kommenttia

  1. Munkkimerjalla on taas ollut normipäivä nykissä. Musikaaleja ja kaikkea mukavaa mahan täydeltä... Mutta tuon YK-paikan mää lasken sitten siten että sää oot ollut "ei-kenenkään-maalla" eli tuosta ei voi sinulle laskea käyntejä 192:een maahan. Muuten lakkaan käymästä ulkomailla koska en vois saada sua sitten kiinni muuten ku käymällä YK:ssa :D.
    Ja olipas taas hyviä kuvia...

    VastaaPoista
  2. Hihii, tuotapa en hoksannutkaan, että sulla onki nyt kirimistä tuossa laskemisessa!!! Se opas kysyi, että "ollaanko nyt kaikkialla vai ei missään?" ja vastaus kyllä tähdennettiin että kaikkialla! Joten lisätään mulle 192 maata!! ;))

    VastaaPoista
  3. Voi Ulletin sää olit niin fabulous noissa kuvissa, ihana jakku vau vau vau, luulin jo ihan et en oo hetkeen tsekannu sun blogii ja oot nyt YK:ssa töissä, tsihihihihi!<3

    Ja ei hitto se musikaali, niin siistii et just sä pääsit kokeen sen! Saat viiä mut joskus tohon paikkaan, jooko?:)

    Ja oi kun luin tota kirkkohommaa niin halusin vaan häihin!! Siis vieraana, pakko korostaa kun tietää mitä SÄ ajattelet:DD Vau, vain Amerikas voi olla tollasia pappeja, jotka vetää stand uppia samalla, ei oo paljo tiedät kyllä missä kirkos näkyny!:D

    Purrrr purrrr<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!