Obama, ei sun olis tarttenut!

No niin, tänään siis päätin kunnostautua valokuvien ottamisessa. Mietiskelin, että voisin kuvata reitin kotoa koululle: Siinäpä matskua blogiin siltä varalta, että tänään ei tapahdu mitään mainitsemisen arvoista, haha :)

Aloitan tämän postauksen Paksun pyynnöstä kuvalla "Ulla ja New York". Onko nyt helpompi uskoa, että olen täällä? ;) Kuva minusta kaupungilla kertoo myös siitä, että olen edistynyt kavereiden hankkimisessa... (Välihuomatuksena huomatkaa takana olevan naisen ihanat Ugg bootsit! En ole vieläkään raskinut ostaa omia, nyyh. Kokeilin juuri ylläolevan kaltaisia ja ne on i-ha-nat! Mistä Uggit kannattaa ostaa täällä, vinkkejä anyone?)

Heräsin siis omasta sängystäni (hyödyllistä tietoa). Tästä. Ja suihkun kautta läksin koulua kohti. Tänään tuli lämmintä vettä, luksusta! Ostin Kmartista palmun ja nyt huone alkaa olla jo ihan kotoinen. Alulakanaa en ole vielä onnistunut löytämään tästä lakanasettien luvatusta maasta (oikei, lupaan ettei enää sanaakaan lakanoista)!

Astuin ulos New Yorkerista ja vasemmalla näytti tältä...

...ja oikealla komeilee Madison Square Garden, jossa järjestetään paljon konsertteja ja urheilutapahtumia.

Kulman takaa Penn Stationin metropysäkille. Yllättäen jäin roikkumaan nettiin aamulla ja tuli kiire! Mutta vaikka päivällä muutaman välin ajaisikin metrolla, käveltyä tulee ihan hirveästi + portaiden kipuaminen ylös alas tekee hyvää. Olen siis citysporttista ihmistyyppiä.

Portaat alas...

Toiset portaat alas ja raiteiden alta toiselle puolelle. E-juna kohti Jamaica Stationia ja muutama pysäkinväli junassa.

Ylös 53th streetillä. Ja maisema näyttää tältä. Koulu sijaitsee 56th streetillä, joten käpsyttelyä on kolme korttelia Central Parkia kohti. On huippua, kun alkaa pikkuhiljaa muistamaan, että mitä milläkin kadulla sijaitsee. Kolmen korttelin matkalla ehtii olla kolme kertaa enenmmän deleja ja kahviloita kuin Oulussa on yhteensä. Aamupala on siis superhelppo napata mukaan. Tänään tosin en ehtinyt sitä tehdä.

Pari kadun ylitystä ja Carnegie Hallin kohdalta oikealle.

Ja perillä ollaan! Olen todella tyytyväinen tähän koulun sijaintiin. Ennen lähtöä tosin ajattelin, että vietän kaiket päivät tauoilla Central Parkissa, mutta totuus on, että tuntien välillä on vain 10 minuutin tauot eikä edes lounaalle ole sen enempää varattu aikaa. En oikein vielä tiedä, että kuinka handlaan syömiset jatkossa. Ruokaan menee tällä hetkellä ehkä hieman liikaa rahaa.

Portaat ylös kolmanteen kerrokseen ja valitsin vapaaehtoisen kerhon sijaan kotitehtäväluokan, jossa on paikalla opettaja auttamassa mahdollisten ongelmien ratkaisemisessa.

Ensimmäinen kotitehtäväni oli tutustua New York Times -lehteen ja referoida jokin omavalintainen artikkeli sieltä. Valitsin tietysti kuninkaalliset häät! =) Artikkeli kertoi siitä, kuinka järkyttävä määrä eri mahdollisuuksia täällä Nycissä on juhlia Katen ja Williamin häitä, vaikka ne alkavat paikallista aikaa viideltä aamulla! Moniin tapahtumiin kehotetaan naisia pukeutumaan hääpukuihin ja paras asu palkitaan. On myös hääristeilyä, hassu-hattu-kilpailuja, look-alike kisoja, kuninkaallisia brunssiaamiaisia ja Brooklyn Bridgen alla järjestettävät festivaalit, jossa voi katsoa selostuksen ja livemusiikin kera häitä isolta screeniltä. Oikeesti mää oon just sopivan hörhö, että sovin tänne kaupunkiin! Oon jo harkinnut hääpuvun vuokraamista ja herätyskellon virittämistä... Heh, no ei nyt sentään! (Hmm, voishan sitä tosin käydä sovittelemassa hääpukuja...)

Tämän päivän valinnainen kurssi käsitteli Amerikan kulttuuria. Tuntien jälkeen suunnattiin tutustumaan sinne New York Care vapaaehtoistyöjärjestöön. Esittelyn pitänyt mies oli sellanen enegiapakkaus, että se suorastaan pelotti! Luulenpa, että ei tule ehkä kuitenkaan lähdettyä mihinkään projektiin mukaan, koska kaikki aikakulta on niin kortilla.

Esittelyn jälkeen lähdettiin luokan ja opettajan kanssa yhdessä pizzalle ennen tunneille paluuta. Olen tykästynyt ihan hirveästi tähän ryhmään ja kuulin täällä kauemmin olleilta, että meidän opettaja on paras kaikista. Voin kyllä helposti uskoa sen, sillä hän on ihan huippu! Brooklyniläinen kuvataiteilija, joka opettaa Kaplanissa sivutoimisena. Päätin siis, etten vaihda aamuryhmään, vaikka se tarkoittaakin vähemmän mahdollisuutta osallistua kerhoihin.

Tänään tosiaan aloin vähän saamaan kavereita ja huomasin, että olen jotenkin eniten samalla aaltopituudella korealaisten kanssa! Se on tosi hassua, koska en ole aiemmin varmaan edes ikinä tuntenut ketään sieltä saati että tuntisin heidän kulttuuriaan. Hengasin tänään kuvassa olevan Sheilan ja yhden brasilialaisen kanssa ja sovittiin, että mennään ensi viikolla yhdessä Maija Poppanen -musikaaliin ja ehkä muinakin iltoina, joihinkin koulun häppeninkeihin! Tosi mukavaa!

Erottiin tyttöjen kanssa, kun he lähtivät kohti New Jerseytä, jossa he asuvat. Poikkesin kenkäkauppoihin ja käppäilin Times Squarea kohti, kunnes tie katkesi. Idolini Obama oli ihan viitsinyt tulla paikan päälle tervehtimään minua! Enpä vissiin ollut innoissani!!

Huomattiin härdellit jo palatessamme NY Caresta koululle. Eräs rohkea meidän luokkalainen kävi kysymässä poliiseilta, että mitä täällä tapahtuu.

Sopivasti kuitenkin presidentin varsinainen saapuminen ajoittui juuri minun kotiinpaluureitilleni. Silloin kun menin Lontooseen, kuningatar Elisabeth tuli vilkuttamaan meille Buckinhamin palatsin edessä, joten olihan tämä Obamaan törmääminen toisaalta ihan odotettavaa...

Kaduilla oli varmaan tuhat poliisia ja kaikenlainen arsenaali poliisiautoja, mitä ikinä voi kuvitella. Olin varma, että Jack Bauer heiluu myös jossain, koska näin hänen autonsa ja tarkka-ampujia katoilla.

Juuri ennen presidentin saapumista taivaalla alkoi lentää helikopteri ja vielä lisää poliisiautoja ja tärkeännäköisiä turvallisuuspäälliköitä ilmaantui kaikkialle.

Ja lopulta pääjihu hienossa autossaan vyöryi paikalle ja kävi tekemässä kunniakierroksen edessämme. Ihmiset huusivat innoissaan tai vähemmän innoissan. Jostain ilmaantui tyyppejä huutelemaan "missä hänen syntymätodistuksensa on, kysympä vaan?" ja "Mitä olet muka saanut aikaan?"

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että en nähnyt heppua itseään. Vain tuon auton. Mutta voin ottaa hyvityksenä vastaan Madelainen tapaamisen, hänhän asuu täällä myös. Sopiiko?

Nyt alan suunnitella nukkumaan menoa naapurihuoneen kultakurkun sävelten siivittämänä. Aamulla olisi tarkoitus lähteä etsimään Suomen suurlähetystöä ja käydä äänestämässä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.