Ensimmäisen viikonlopun tunnelmia

Vihdoin ja viimein ehdin tänne blogin ääreen tuomaan teille terkkuja täältä määränpäästäni! Saavuin eilen viiden maissa tänne Manhattanille ja siitä lähtien on ollut yhtä hulinaa. Tuntuu, että on jo ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Kirjauduin sisään pilvenpiirtäjähotelli New Yorkeriin ja sain huoneen 29. kerroksesta. Hetken raskaasta lentopäivästä toivuttuani läksin kävelemään uusille kotikonnuilleni ja huomasin Times Squaren valojen loistavan muutaman korttelin päässä. Niinpä käppäilin sykkivässä lauantai-illassa katselemaan kuuluisia kortteleita ja pääsin näkemään huippumallin poseeraamassa mainoskuvauksissa keskelle autotietä viritetyssä lokaatiossa. Olin kuitenkin aika väsynyt ja kaikki se valomeri ja ihmispaljous tuntui psykedeeliseltä sen jälkeen, kun oli istunut koneessa yrmeän mykän miehen vieressä 9 tuntia hipihiljaa. Kerran sain tosin säikäytettyä hänet, kun huusin lentoemännälle. Mies pomppasi puoliunesta hereille päästäen ihmeellisen volahdusäänen ilmoille. En tiedä kumpaa hävetti enemmän sen jälkeen!

Olen ehtinyt jo miettiä, että mitä haluaisin tehdä, jos pääsisin muuttamaan tänne töihin. Top 3 toiveammattilistani kuuluu näin:

Sijalla 3: Liikenne poliisi, joka seisoo viittomassa keskellä risteystä autoille

Sijalla 2: (höh, en nyt muistakaan tätä, vaikka olin järjestäny nää ihan järjestykseenki!)

Sijalla 1: Hevoskärryjen kuljettaja Central Parkissa.

Yllätyksekseni olen viihtynyt aika hyvin yksikseni toistaiseksi. Olen jopa huomannut, etten ole pyrkinyt verkostoitumaan enkä ole ollut se osapuoli joka aloittaa small talkit. Täällä kyllä ihmiset tulevat juttelemaan, joten kun ei kerran nyt tunnu kovin sosiaaliselta niin kaiken tarpeellisen vuorovaikutuksen hoitaa muut, aika siistiä!

Käppäilin tänään Central Parkin kulmalla sijaitsevalle lasikuutiolle ja kävin ostamassa itselleni nyt sitten ihka oman Macin! Kyllä nyt kelpaa bloggailla! Apple Storen lippulaivamyymälässä oli hirvittävä kuhina asiakkaita, mutta palvelu oli erinomaista. Liike on muuten auki kaikkina vuoden päivinä ympäri vuorokauden!

Viime yö oli vähän heikkoa nukkumisen kannalta, kun ulkoa kuuluvat poliisiautojen sireenit ja tämän talon oudot äänet pitivät valppaana. Lisäksi olin viideltä aamulla pirteä kuin peipponen ja soittelin mm. Maken kanssa pitkät puhelut ja samalla söin iltapalaksi tarkoitettua pinkkiä minidonitsia. Aamulla olin kahdeksalta jo valmiina ja luovutin huoneen samantien pois. Lähdin etsimään aamupalapaikkaa ja löysin Dean & Delucan, jossa sain ensimmäisen cream cheese bagelin.
Vetelin aamupalan rivakkaasti menemään, koska olin päättänyt aloittaa aamun kirkonmenoilla! Sain tutun tutulta vinkin Times Squaren kirkosta, joka on entinen Broadway-teatteri ja täytyypä sanoa, että enpä ole ennen ollut sellaisessa jumalanpalveluksessa!

KAIKKI oli toisin kuin Suomessa. Paikka oli ökyhieno epäkirkkomainen rakennus, kuten kuvista näkyy ja ihmisiä jonotti kirkkoon niin, ettei kaikille edes löytynyt istumapaikkaa. Minulla kävi onni, kun olin yksin liikenteessä, että nappasin viimeisen istumapaikan yläparvelta. Tosin eipä siellä paljon tarvinut istuskella. Punainen esirippu nousi ja 200-henkinen gospelkuoro ja iso orkesteri aloittivat bileittein bileet ja koko runsaslukuinen seurakunta tanssi ja jammasi niin että seinät meinasivat revetä! Se oli ihan mieletöntä! Laulujen sanat heijastettiin videotykillä osallistujille, joten vähän päästä pääsi itsekin mukaan. Ensimmäisen tunnin aikana oli vain musiikkia, jonka jälkeen tuli puhe. Jossain välissä tarjoiltiin ehtoollinen kultaisilta tarjottimilta, joissa oli sormustimen kokoiset viiniastiat kaikille. Tarjottimet kiersivät toiselta toiselle ja kaikki oli superhyvin organisoitua. Olin niin innoissani, että ajattelin alkaa käymään joka viikko kirkossa!

Mutta nyt mua väsyttää ihan hulluna ja aamulla pitää lähteä kouluun! Iiik, jännää! Mulla on niin paljon kerrottavaa ja kuvia tästä mun uudesta kämpästä ja näistä tavoista mitä täällä on... mutta nyt nukkumaan. To be continued!