Mitä sitä ei rakkautensa eteen tekisi

Aika raksuttaa ja elämäni rakkauden saapuminen tänne elämäni kaupunkiin lähenee päivä päivältä. En malta odottaa!

Murun majoittaminen on asettanut vähän haasteita, kun ei ehkä viitsitä nukkua tuossa meikäläisen kapeassa sängyssä yhdessä viikkoa. Sen verran aikuisia ollaan :D Olen pohtinut pääni puhki, että mistä voin saada patjan tänne, kun New Yorkerista ei voi lainata. Edes ystäväni Kmart ei tarjonnut tähän oikein houkuttelevaa eli halpaa ratkaisua. Tämän aurinkoisen sunnuntain missio oli siis löytää patja ja siitä kehkeytyikin melkoinen seikkailu!

Ennen löytöretken alkua suuntasin kuitenkin jälleen Times Squaren kirkkoon sunnuntain kunniaksi. Jälleen halukkaita tulijoita oli enemmän kuin valtava sali vetää ja aluksi en päässyt istumaan. Kirkon keltatakkiset salipalvelijat tekivät kuitenkin koko ajan töitä ja heti, kun jostain vapautui paikka, niin se täytettiin ja minullekin löytyi paikka.

Musiikki ja meininki oli jälleen mahtavaa, tsekatkaa vaikka tämän postauksen lopussa olevasta videopätkästä. Kirkon jälkeen leijuin ulos auringonpaisteeseen ja kävelin Rockefeller centeriin aamupalalle.

Tulppaanit hehkuivat väriloistossa ja ihmiset nautiskelivat auringonpaisteesta...

... ja luistelemisesta! Rockefellerin luistinrata on auki huhtikuun loppuun saakka, joten jos haluaa nauttia kukista ja luistelemisesta yhtäaikaa, tämä on oikea aika tulla kaupunkiin.

Jatkoin kävelemistä ja ilmasta nauttimista, kunnes patja-asia jälleen pomppasi mieleeni. Oli aika lähteä kohti ratkaisujen ratkaisua eli Ikeaa! Tämän kaupungin Ikea sijaitsee Brooklynissä ja liikkeen sivuilla oli neuvottu, miten sinne pääsee metrolla ja ilmaisella suffle-bussilla kätevästi.

Hyppäsin Bryant Parkista sivuilla mainittuun D-junaan ja aloin lukea huomiseen sanakokeeseen. Välillä metro kiisi maanpinnalla ja pitkin Brooklyn bridgeä tarjoten mahtavia maisemia. Istuskelin tyytyväisenä junassa vajaan tunteroisen, koska tiesin, että Brooklyniin on matkaa. Jossain välissä aloin kuitenkin vähän ihmetellä pysäkkinumeroiden kronologista suurenemista. Minun piti jäädä 4 ave/9th st -pysäkillä ja kun olin jossain 50th streetilla menossa tajusin, että pieleenhän tämä on mennyt. Vasta sitten huomasin, että metron seinällä on metrokartta ja minulle selvisi, että olenkin matkalla johonkin ihan muualle kuin Ikeaan...

Olin matkalla Coney Islandille! No mikäpäs siinä, olenkin aina halunnut käydä siellä. Pian olin perillä ja hyppäsin tuntemattomaan. Coney Island yritti tarjota ratkaisua patjaongelmaan heti alkajaisiksi, mutta päätin pysyä kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa...

Niin kiire ei aurinkoisena sunnuntaina voi olla etteikö ehtisi vähän tutustua kuuluisaan huvipuistosaareen, joka on näkynyt monissa elokuvissa. Lähdin käppäilemään ympäriinsä vailla sen kummempaa päämäärää. Sehän se hauskinta on.

Huvipuistolaitteiden lisäksi Coney Islandilla sijaitsi pitkä rantabulevardi ja mietiskelin, että kesämpänä olisi kiva tulla pitkälle rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan.

Paikka oli vähän rähjäinen ja parhaat päivänsä nähneen oloinen. Hörppäsin kupin kahvia ja päätin jatkaa matkaa. Minulla oli jäljellä enää vaihtamistani rahoista 10 dollaria, joten en halunnut olla kaukana kotoa pimeän tullessa rahattomana. Siis tietenkin minulla on euroja (no worries!), mutta sunnuntaina rahanvaihtopisteen löytäminen ei tuottanut tulosta.

Uusi yritys F-junalla kohti Ikean sivuilla mainittua metropysäkkiä ja tällä kertaa pääsinkin perille muitta mutkitta.

Tupsahdin keskelle Brooklyniä ja läksin etsimään Ikea-suffle-bussin pysäkkiä, joka löytyinkin helposti. Mutta kuten arvata saattaa hyppäsin väärään bussiin. Kuljettaja kyllä kertoi, että bussi menee Ikean ohi, mutta ei ole se ilmainen suffle-bussi. No, päätin jäädä, kun kerran samalla metrolipulla pääsi. Se olikin ensimmäinen kerta, kun köröttelin bussin kyydissä täällä. Bussi tuli ihan täyteen enkä nähnyt ikkunoista mitään. Siinä vähän mietiskelin, että mistähän tiedän jäädä oikealla pysäkillä pois. No kysyvä ei tieltä eksy ja musta nainen auttoi keltanokkaa. Bussissa oli kiinnostavaa seurata ihmisiä. Yhdellä matkustajalla oli karvalakki päässä ja kaikki hampaat tehty kullasta ja toinen tumma tytteli lauloi isolla äänellä kuulokkeet korvilla Britenyn Hit me baby one more timeä turhia kainostelematta.

Vihdoin olin määränpäässäni! Mutta jotta päivä ei olisi ollut liian tavanomainen, Ikean pysäkillä tuli vastaan kirjaimellisesti täti vihreä! Oikeasti, mitä minä olen sanonut: täällä kyllä voi kaikki kukat kukkia ja jos sattuu pitämään vihreästä niin mikäpäs siinä! (Klikkaapa kuvaa suuremmaksi, niin tämä värihomma käy paremmin selväksi...)

Ikeaan päästyäni tuntui kuin olisin pompsahtanut Haaparantaan. Kyltit olivat ruotsiksi ja seinällä luki isolla "Hej då!". Marssin kylmäverisesti tämän houkutuslandian showroomit läpi enkä pysähtynyt hypistelemään (juuri) mitään!

Kuten osasin arvata halvan ja kevyen patjan löytäminen tästä miljoonan neliön hallista ei ollut helppoa! Taas erikoissanasto karttui, kun yritin älytä pakettien selostuksia. Lopulta kysyin yrmeältä miesmyyjältä suositusta, mutta hän hätisti minut pois patjaosastolta, koska olin kuulemma lastenpatjahyllyllä! Oikesti hänellä oli törkeä juoni usuttaa minut ostamaan vähintään sadan dollarin hintainen aikuisten patja, mutta minäpäs hiippailin takaisin lastenhyllylle kun silmä vältti, ja tarjosin itse itselleni asiakaspalvelua ja löysin $ 59,90 maksavan pidennettevän lastenpatjan. Ha! Tämän käärön kanssa oli joten kuten mahdollista ehkä selvitä takaisin kämpille, toisin kuin tuhat kiloa painavien aikuisten patjojen!

Jos joku vielä väittää, ettei minulla ole itsehillintää, niin vedän aina tämän tarinan esille. Lähdin Ikeasta patjakäärön ja näkkäripaketin kanssa! Miten se edes voi olla mahdollista!? Eihän tällaista itsehillintää voi olla kenelläkään!

Päätin luopua metro-suffle-sekoilusta ja hyppäsin Ikeasta lähtevään vesitaksiin. Voitteko uskoa kyyti oli ilmainen!

Siellä meikäläinen istui auringonpaisteessa water taxin kannella katsellen kuuluisia nähtävyyksiä - ihan noin vain niinkuin vahingossa! Onnellisen tietämättömänä ja vailla huolen häivääkään nautiskelin elämästä samaan aikaan, kun Perussuomalaiset ottivat Suomessa vaalivoiton! (Onko tässä peruste tänne pysyvästi jäämiselle?? Eikö kaikki muutkin aio lähteä pakolaisiksi Suomesta tämän päivän jälkeen?)

Huomaatteko siellä se "extendable" Vyssa Slummer -patjanikin nautti maisemista.

Kyyti saapui nopeasti takaisin Manhattanille jättäen lastin WallStreetin laiturille. Sieltä suihkaisin vielä kahdella metrolla ja viuh! Olin takaisin kotona.

No oikeasti ei voi kyllä puhua suihkaisemista vaan lähinnä raahustamisesta ja hups, muovi ei ollutkaan raahaamisen kestävää...

Mutta who cares! Siinä se Vyssa Slummer on kaikessa komeudessaan ja täysin aikuistenkokoisena odottamssa yövierasta!

Taidankin majoittua tähän patjalle jatkossa, koska tästä yltää suoraan jääkaapille :) Mutta hei, tänään on sunnuntai ja uusi jakso Desperate Housewifes'sta on tullut! Eilen katsoin kaksi edellistä jaksoa nettitelkusta ja nyt jatkan saman harrastuksen parissa hedelmiä ja näkkäriä nutustellen. Oli sen verran rankka päivä, että pieni lepohetki on poikaa ennen unille ryhtymistä. Aamulla on luvassa ahkeraa opiskelua, koska kaikki huomiselle annetut noin satakunta sanaa ja sanontaa eivät ole vielä hallussa, jaiks!

Tässä siis lopetukseksi ensimmäinen yritys ladata videoita tähän blogiin. Valitettavasti akku loppui kirkossa, niin video päättyy "hieman" töksähtäen. Hyvää yötä Suomi! Hallelujah, elämä on mahtavaa! :)