Koulua ja asumista

No niin nyt on ensimmäin koulupäivä takana. Viitisenkymmentä uutta opiskelijaa aloitti tänään opinnot Kaplanin Midtown -koulussa ja kuten olin toivonutkin olin ainut suomalainen ja itse asiassa ainut pohjoismaalainen opiskelija. Suurin osa jengistä oli kotoisin Brasiliasta tai Aasiasta. Paikalla oli todella suuri määrä eri kansallisuuksia!

Heti astuttuani sisälle kouluun ihastuin totaalisesti paikkaan! Kaplanilla on Manhattanilla kolme koulua ja tämä midtownin toimipiste on 6-kerroksinen rakennus, jonka kaikki kerrokset ovat tätä collegea. Samassa koulussa kuitenkin opiskelee englannin kielen opiskelijoiden lisäksi lääkäreitä. Tilat ovat modernit ja henkilökunta aivan käsittämättömän ensiluokkaisen ystävällistä (toisin kuin täällä asuinpaikassani, josta kohta lisää).

Ensimmäinen päivä meni byrokratiaan ja koulun käytäntöihin tutustuessa. Teimme myös tasotestin, jonka perusteella olen kuusiportaisella asteikolla tasolla higher intermediate (ylempi keskitaso, 4. taso). Seuraava taso on advanced ja sitten tulee jo lähes äidinkielenveroinen taso. Olin tyytyväinen testitulokseen, sillä uskon olevani oikeassa ryhmässä. Tunnit alkavat huomenna ja sitten näkee, että ketä tänään tavatusta joukosta on samalla luokalla. Keskimäärin 10 viikossa kokopäiväinen opiskelija pääsee tasolta seuraavalle, joten katsotaan ennätänkö 8 viikossa siihen! Ymmärsin tänään opettajien puheesta ihan kaiken, mutta sitten kun piti alkaa keskustelemaan muiden vajaakielisten kanssa, niin se olikin sitten vähän eri juttu.

Opetus vaikuttaa ihan mahtavalta. Luvassa on paljon ryhmätehtäviä ja koko ajan kannustetaan siihen, että puhumalla oppii. "Tutustukaa ja viettäkää aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla." Koulussa on kiellettyä istua samaa kieltä äidinkielenään puhuvan vieressä ja varsinaisen opetuksen lisäksi on tarjolla paljon muuta kehittävää. Joka päivä on clubeja, joissa on teemana esim. musikaalit, pelit, muoti, taide jne. Lisäksi on koulun järjestämiä matkoja ja muuta ohjelmaa joka päivälle. Jännityksellä siis odotan, että mitä tämä tuo vielä tullessaan! :) Sain tänään lukkarin ja olen joutunut iltapäiväryhmään. Se tarkoittaa sitä, että koulua on joka päivä klo 10.20-16.50. Torstaina on mahdollisuus yrittää vaihtaa, jos haluaa että koulu alkaisi jatkossa jo 8.40 ja loppuisi kahden maissa. Pitää vähän tsekata, että onko ryhmä kiva vai raskiiko koittaa vaihtaa.

No niin ja sitten tähän majoitukseen. Vietin siis ensimmäisen yön täällä New Yorkerissa hotellin puolella yllä näkyvässä huoneessa. Huone oli 29. kerroksessa ja maisemat ikkunaista oli hienot. Sunnuntaina pääsin kirjautumaan tähän varsinaiseen kämpääni ja pudotusta tapahtui vähän muussakin kuin kerrosluvussa.

Tadaa! Tällainen vankilakoppia muistuttava komistus oli minua odottamassa 17. kerroksessa. Huone on itse asiassa vähän isompi kuin odotin, mutta kämpän hirveän huono siivo tuli yllätyksenä. Pöydät ja laitteet olivat hirveän pölyn peitossa (varmasti ollut jonkun pojan kämppä viimeksi)! Olin varma, että kaikki New Yorkin luteet ovat peräisin tästä sängystä ja en voinut kuvitellakaan ottavani sängyllä olevia kulahtaneita pussilakatoita käyttöön. Olin superväsynyt pitkän liikkeelläolopäivän jälkeen, mutta ei auttanut kuin lähteä kodinsisustuskauppaan ja tietokonekaapelikauppaan. Marssin vieressä olevaan Macysin tavarataloon ja aloin kiertää valtavaa osastoa. Tajusin, etten ymmärrä lakanoiden nimistä ja koosta yhtään mitään. Pitääkö olla Twin, Queen, King vai Full size...? Pyörin epätoivon partaalle asti hypistelemässä toinen toistaan ihanampia egyptin puuvilla- ja silkkilakanoita, joiden hinnat lähtivät 200 dollarista ylöspäin + verot! Tuntui, ettei paikassa ole yhtään normaalia lakanasettiä ja lopulta ostin lähes summassa Martha Steward Collectionin setin, jonka hinta oli suunnilleen järkevä parin kuukauden käyttöön. Lopputulos osoittautui oikeankokoiseksi ja on erittäin mieluinen! Tosin aluslakana on samaa materiaalia kuin kertakäyttöpöytäliina, joten ehkä tässä kuuluu olla vielä yksi lakana tämän helmalakanan päällä. Se täytynee vielä hankkia.

Illan päätteeksi huone näytti jo vähän paremmalta, vai mitä? Ostin myös kaksi mattoa, koska tuo lattia on vähän ällöttävä ja kylmä. Ei ole kyllä hajuakaan, mitä teen noille, kun täältä pitää lähteä, mutta ehkäpä ne voi vaikka koittaa myydä Craiglistin kautta. Tuon keksiminen kyllä oikeastaan vähän lisäsi sisustusvimmaa, mutta koitan pitää mielessä, että täällä kyllä riittää rahareikiä muuallakin!

Asun tosiaan 17. kerroksessa ja täällä on myös opiskelija-asuntojen toimisto, yhteiskeittiö ja oleskelutila. Myös 16. ja 9. kerroksissa on opiskelijoille yhteiset keittiöt ja lounget. Kellarissa on pesula ja kuntosali, joita voi käyttää ympäri vuorokauden. Alhaalla hotellin suuressa kultaisessa aulassa on 6 hissiä, jotka kulkevat vain 20 kerrokseen asti ja 6 jotka kulkevat vain 21-40 kerroksiin. Kätevä systeemi, ettei tarvitse koko ajan pysähdellä.

Tuossa kuvassa ylhäällä on räppäsy Macysiltä. Siellä on menossa joku flower show ja alakerta muistuttaa viidakkoa. Tavaratalo ei kuulu erityisesti minun lemppareihin, mutta koska se on lähellä niin pakkohan siellä oli käydä. Kotitaloustavaroita sieltä ei juurikaan kuitenkaan löydy vaan viereinen K-Mart on suomalaista Halpa-Hallia vastaava kauppa, josta pitäisikin kohta lähteä katselemaan jotain siivousvälineitä. Mutta täällä oli käynyt tänään siivooja! Mainitsin sotkusta koulun johtajattarelle (joka on muuten ihan Demi Mooren näköinen) ja ilmeisesti hän oli pannut tuulemaan. Normaali käytäntö on, että huoneeseen saa siivouksen samaan hintaan kerran viikossa, mutta se pitää erikseen pyytää ja se tapahtuu vain lauantai-aamuisin!

Asuntoni äänieristys on näköjään nolla luokkaa. Viereisessä huoneessa asuu joku kultakurkku, joka laulaa musikaalibiisejä päivät pitkät. Onneksi tytöllä on sievä ääni! Oikeastaan se onkin ihan kätevää, koska en ole saanut ladattua Spotifytä koneelle, koska sitä ei ole tarjolla USA:ssa! Aika hiljaista siis. Olisihan tuo tv, mutta sen kuva on aika hirveä ja kaukosäädin limainen, yök. Ystäväni Soikka ei kyllä voisi asua täällä, heh! :) Ja tämän aamuinen kylmä aamusuihku ei ollut kyllä minunkaan mieleen. Mutta nyt kun tähän alkaa tottumaan, niin pakko sanoa, että rakastan olla täällä. Rakastan tätä kaupunkia joka solulla ja jos se tarkoittaa tämän tasoista asumista, niin fine by me! Tämä on minun sielun maisemani. Elän hetkessä ja joka päivä tähän saakka on meinannut tulla itku onnesta. Olen niin kiitollinen tästä, ettei mitään rajaa!