Kulttuurieroja

Koulu alkoi tänään kahdeltatoista ja sain nukuttua pitkään. Aikaeron ja hektisten päivien jälkeen olen ollut kunnon yöunien tarpeessa. Koska ikkunastani näkyy vain vastapäisen talon seinä, en ollut huomannut, että ulkona oli alkanut sataa ja aika reippaasti. No eipä haittaa, ajattelin, sillä metropysäkkihän on ihan oven vieressä. Hyppäsin metroon ja ajattelin leuhkana, että kylläpä olen jo konkari näitten metrojen kanssa. Vähän aikaa istuttuani huomasin, että jaa, eihän tämä menekkään sinne oikealle pysäkille.

Ei siinä mitään, tiesin, että osaan kyllä suunnistaa koululle helposti, mutta ulkona oli alkanut sataa kuin saavista kaatamalla ja kävelymatkaa oli enemmän. Jäin töllistelemään ilmaa muiden ihmisten kanssa hetkeksi, mutta pakkohan se oli sinne lopulta mennä. Ilman sateenvarjoa vaivalla föönätty tukka oli litimärkä viidessä minuutissa. Sade oli kuitenkin lämmintä ja hypähtelin lättäköjen yli ja päässä alkoi soida "singing in the rain" :) Mietiskelin, että olen kyllä siirappisen rakastunut tähän paikkaan, kun sadekin voi saada vain hyvälle tuulelle!

Vettä valuvana kävin ostamassa sateenvarjon samasta kaupasta, josta pari vuotta sitten jouluna haimme jouluaattoillan illallisen mukaan. Oh, memories! Koulu alkoi 20 minuutin orientaatiolla, jossa kerrottiin päivittäin järjestettävistä structured studies -jutusta. Homma tarkoittaa erilaisia kerhoja, joita on monta kertaa päivässä. Voi valita kiinnostuksen mukaan minne menee. On mm. taide- ja muoti-kerho, Broadway-musiikali-kerho, kahvittelukerho ja ruokakerho, joka tarkoittaa sitä, että mennään porukalla lounaalle johonkin etniseen ravintolaan ja keskustellaan ruuasta :) Lisäksi on esim. kävelykerho, jossa lähdetään kolmeksi tunniksi tutkimaan jotain eri kaupunginosaa opettajan johdolla. Opettajat laittavat kaikkensa likoon, että opiskelijat viihtyisivät. Kaikkia kerhoja vetää siis opettaja ja on tarkoitus, että siellä opitaan puhumaan, puhumaan ja puhumaan! Huippua!

Ensimmäinen varsinainen tuntini oli keskustelukerho, jonka aiheena oli yliluonnolliset asiat. Ryhmässä oli kolme korealaista, yksi saksalainen ja yksi venezuelalainen minun lisäkseni. Oli aika hauskoja keskusteluja, kun minä ja venezuelalainen olimme kristittyjä ja korealaiset taas eivät tienneet siitä uskonnosta yhtään mitään. Heitä nauratti, että me uskomme kuoleman jälkeiseen elämään ja meitä nauratti, että he uskoivat kummituksiin! :D

Iltapäivän ryhmässä tuli myös kulttuurierot uskomattomalla tavalla esille. Opettaja käski meidän kirjoittaa kysymyksiä koulutukseen liittyen ja esittää niitä toisillemme. Eräs korealainen tyttö kysyi meiltä, että kannatammeko fyysistä rangaitsemista huonosta koulumenestyksestä! Kaikki muut paitsi luokan viisi korealaista olivat varmoja, että tyttö vitsailee, mutta kaikki korealaiset todistivat, että heitä on lyöty pesäpallomailoilla ala- ja yläasteella huonon koetuloksen jälkeen. Jos esim. tavoite on ollut saada kokeesta 100 pistettä ja oppilas on saanut vain 80, on häntä lyöty mailalla eri puolille kehoa 20 kertaa, jokaista puuttuvaa pistettä kohden!

Odotukseni vastaisesti en mennytkään luokkaan, joka koostui vain uusista opiskelijoista. Eli ryhmät menevät tason mukaan ja joka tiistai saapuu uusia heppuja mukaan. Kävin juttelemassa akateemisen johtajan kanssa ja hän näytti minulle saamiani koetuloksia tarkemmin. Olen kuulemma ihan Advanced-tason rajoilla ja hän epäili että muutaman viikon päästä voin tehdä tasotestin uudelleen ja siirtyä seuraavan tasoiseen ryhmään! Puhutun ymmärtäminen on jo sillä tasolla, mutta kielioppi ja puhuminen vaatii vielä harjoitusta. Olin niin mielissäni, koska oikeasti, lukiossa en tajunnut kuullunymmärtämistehtävissä mitään!

Huomenna menemme tutustumaan New York Care -organisaatioon, joka välittää vapaaehtoistyöntekijöitä. Meillä on mahdollista hankkia työkokemusta New Yorkista vapaaehtoisina! Opettaja sanoi, että se näyttää superhyvältä CV:ssä, että on ollut vapaaehtoisena esim. jossain nyciläisessä firmassa ja parhaimmillaan työtehtävät voivat olla omalta alalta! Niin huippua! Kaplan vaikuttaa ihan täydelliseltä koululta! Kuulin muuten tänään, että olen koulun historian ensimmäinen suomalainen oppilas! Vähän siistiä! Jengiä on ties mistä maista kuten Turkmenistanista ja Boliviasta, muttei Suomesta! Kummallista.

Koulun jälkeen ajelin metrolla Union Squarella ja kävin kiertelemässä vähän vaatekauppoja ja syömässä ravintolassa, jossa Heini kerran tilasi pupuplatterin, joka näytti muuten olevan edelleen listoilla :) Ah, memories! Nyt lähden nukkumaan! Hyvää yötä ja huomentaaaa!

Ps. Koitan aktivoitua ottamaan kuvia lisää jossain välissä, kun niitä on paljon pyydetty. Tänään oli niin pimeä ilma, ettei oikein ollut kuvauksellista.