Ullettimen Aasian seikkailut

Ennen Amerikka-juttujen seuraavaa vyöryä käydäänpä mutka Aasiassa. Aloitin jokunen viikko sitten Instagram Travel Thursday'nä bloggaajaesittäytymisen ja nyt päästään kolmanteen osaan. Kaivoin naftaliinista vanhan pelkästään matkajuttuihin keskittyneen Around the World -blogini, jota päivitin vuonna 2010 ennen kuin päätin jostain syystä jälleen perustaa uuden "paremman" blogin. Onneksi en ole sentään uudistusvimmoissani tuhonnut edellisiä raapusteluja.

Otin tähän postaukseen teemaksi Aasian, jossa olemme käyneet kolme kertaa kahdella eri suunnalla: Lähi-idässä ja Japanissa. Nousevan auringon maahan matkasimme vuonna 2009 sen innoittamana, että hyvä ystävämme oli muuttanut sinne asumaan. Hulluilta päiviltä sattui saamaan sinä vuonna halpoja lentoja vain Nagoyaan ja Osakaan, joten päätimme ottaa menon Nagoyaan ja palata Osakasta. Näin pääsimme näkemään maata myös laajemmalti. Luotijunailu onkin yksi seikoista, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos Japaniin on suuntaamassa. 

Maailman suurimmasta metropolista, Tokiosta, on mukava suihkaista Kioton vehreille kaduille katselemaan temppeleitä. Olemme tottuneet omatoimimatkailuun, mutta Japanissa oli kieltämättä miellyttävää, että maata tunteva ystävämme oli mukana. Erosimme ennen viimeistä etappiamme Osakaa ja muistan, että sen jälkeen kohtasimmekin heti pieniä haasteita liikkumisessa.

Lähes kolmen miljoonan asukkaan metroverkosto on varmasti jo Oulun kaltaisesta suurkaupungista tuleville haasteellinen itsessään,  mutta lisäbonuksena käytössämme ei ollut yhtään länsimaista kirjainta. Ei kartoissa ei kylteissä! Onneksi ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat meidät lopulta oikeisiin paikkoihin. 

Liikuin kyllä matkalla myös yksinkin ystävämme ollessa töissä ja Maken hajottua helteessä shoppailuun ja vetäydyttyä kämpille viettämään siestaa. Muista elävästi erään mahtavan shoppailupäivän yksin Tokion ytimessä, kun kävin ostamassa Coachin käsilaukun merkin liikkeestä (tuohon aikaan tienasin ja sijoitin merkkilaukkuihin). Kun poistuin liikkeestä, myyjät kantoivat kassini ovelle koko matkan minulle kumartaen! Se oli aika mystinen kokemus.  

Paluumatkalla kämpille jalkani olivat niin poikki, että minun oli pakko pysähtyä välillä bussipysäkille lepäämään. Pojat kuitenkin jo odottivat ja samantien perille päästyäni matka jatkui - vain korkkareissa. Suuntasimme pilvenpiirtäjän huipulla sijaitsevaan näköalaravintolaan, joka on tuttu Lost in Translation -leffasta. Jotenkin vielä muistan ne askeleet sinne, mutta olihan se sen vaivan arvoista. 

Dubaissa olemme käyneet kahdesti aurinkolomailemassa vuosina 2005 ja 2007. Siitä en aio nyt pölöttää sen enempää, sillä kirjoitin aiheesta vast'ikään. Laitan kuitenkin vielä pari kuvaa hieman erilaisesta Aasiasta. Toisella Dubain matkoistamme teimme retken naapurimaa Omanin puolelle. Retki oli huippukiinnostava. Kullan kimalluksessa loistavan Dubain jälkeen ero köyhään naapurimaahan oli räikeä. Paikallisilla markkinoilla oli myynnissä puun karahkoja ja eipä juuri muuta. Paikalliset naiset pukivat minut paikalliseen asuun, tai ehkä se sittenkin olin minä itse joka puin, kun tuo lopputulos näyttää noin hullunkuriselta.  

Retkellä opin, että Omanin historia on todella kiinnostava. 1970-luvulle maa oli hyvin sulkeutunut yhteiskunta. Vuonna 1970 nykyinen sulttaani Qaboos bin Said al Said ajoi hyvin vanhoillisen isänsä Sa’id ibn Taimurin Englantiin maanpakoon verettömässä, englantilaisten tukemassa vallankaappauksessa. Isäukko oli ollut niin vanhoillinen, että kaikkia länsimaisia vaikutteita oli pidetty pannassa. "Vaikutteita" kuten esimerkiksi kirjat, musiikki ja silmälasit. Poika lähetti lopulta isänsä englantilaiseen hienostohotelliin maanpakoon, joka taisi olla sulttaanille pahin mahdollinen rangaistus kaikista.

Nyt wikipedia kertoo, että Sulttaani Qaboos on valtakautensa alusta alkaen parantanut merkittävästi omanilaisten oloja. Omanilaisten elinikä on pidentynyt nopeasti, ilmainen sairaanhoito on ulotettu kaikkien saataville, koululaitosta on kehitetty voimakkaasti – sekä tytöillä että pojilla on koulupakko – ja elinkeinoelämän kehitystä on tuettu. Samalla maa on ollut rauhallisissa väleissä naapureidensa kanssa.

Työpaikallanikin harrastetaan maailmasta haaveilua. Monesti mietimme, että kumpa näkisi saman, mitä kirjeet matkoillaan näkevät.

Jostain syystä Lähi-itä kiehtoo minua enemmän kuin muu Aasia. Haluaisin matkustaa moniin paikkoihin Euraasiassa sillä rajauksella, että sinne olisi turvallista mennä. Kaukoidästä minua kiinnostaa eniten Hongkong ja Etelä-Korea. Uskon, että tulen matkustamaan suht lähitulevaisuudessa kyläilemään Tokioon uudelleen ja samalla olisi mahtavaa käydä myös Angelan luona Soulissa. Joku Aasian paratiisisaaristakin pitää joskus vielä kokea, mutta silti luulen, että sitä ennen on vielä roadtrippejä tehtävänä lännen suunnalla.

*  *  *  *  *  *  *  *  *

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.