Mikä Amerikassa viehättää?

Sain Friolandian Eveliinalta pysäyttävän postaustoiveen. Tai on kai väärin sanoa, että pysäyttävän, enemminkin liikkeelle laittavan. Ajatukset ovat laukanneet, kun olen pohtinut ja pohtinut.

"Mua kiinnostais kuulla mietteitä aiheesta että mitkä on sulle niitä asioita joiden vuoksi tykkäisit asua Jenkeissä ja miksi taas mieluummin Suomessa.. jos ei perhettä ja ystäviä lasketa mukaan. Siis ihan sellasia käytännön pieniä asioita, hajut, maut tms.."

Tämä kysymys on minulle itselleni tärkeä ja siksi se pysäytti minut miettimään.



Luin tänään Nellan kirjoittamaan kaunista, rehellistä postausta siitä miten hän oli joutunut myöntämään itselleen, ettei pitänyt kaikkien rakastamasta maailman pääkaupungista New Yorkista. Se oli ollut hänelle itselleen järkytys. Vähän samaan tapaan minulle on välillä vieläkin järkytys se, että miksi minä pidän kaikkien vihaamasta Amerikasta. 

Eihän näissä kummassakaan mietteessä ole mitään järkeä. Jokainen kokee eri tavalla, eikä ole edes olemassa mitään kaikkien vihaamaa ja kaikkien rakastamaa. Olemme jokainen niin erilaisia. Silti meille kaikille näyttää olevan tärkeää, ettemme olisi jotenkin poikkeavia, kuten minun ja Nellan esimerkki osoittaa.



Amerikkalainen maisema miellyttää silmääni kaupungissa, rannalla ja aavikolla

Tuntuu kuin minussa olisi kaksi puolta. Se suomalainen, joka nolostelee ja se hassu "suuresta ja mahtavasta" salaa haaveileva suurkaupungin lapsi. Ensimmäinen syy, joka nousee mieleeni, kun mietin, että miksi haluaisin joskus asua pidempään Amerikassa on se, että haluaisin altistaa itseni ympäristöön, jossa tämä toinen puoleni saisi mellastaa vähän aikaa rauhassa.

Olisi plussaa asua Amerikassa myös sen vuoksi, että voisi lomailla välillä muuallakin ;) Nyt huomaan karkaavani tähän visuaaliseen sielunmaisemaani aina, kun suinkin saan aikaa ja rahaa räävittyä kasaan. 

Jos asuisin Amerikassa laittaisin jokaisena juhlapyhänä juhlan mukaiset koristeet kotiin runsaaseen tapaan, kuten maassa on tapana.

Juttelisin ihmisten kanssa tavallisesti kaupassa, hississä ja kadulla. Minua viehättää se, että amerikkalaiset voivat mutkattomasti alkaa juttelemaan ihmisten kanssa missä ja milloin vain aivan kuin tunnettaisiin jo.



Rakennustyyliä Key Westin tapaan

Olen omituinen vastakohtaisuuksien ihmisinen. Olen sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin. Läheiseni ovat minulle supertärkeitä ja rakkaita, mutta olen huono yhteydenpitäjä (muuten kuin netin kautta). Meidän perhe on läheinen ja rakastava, mutta itsenäinen. Aina ollut. Jouluna kyläillään toistemme luona yleensä päiväseltään, kaikki ovat pääosin tahoillaan. Ystäväni ovat minulle hyvin tärkeitä, mutten käy lähes koskaan yökylässä ja nykyisin harvakseltaan kylässäkään (syytän tästä Helsingin kyläilykulttuuria!). Olen silti uskollinen ystävä, minusta ei niin vain pääse.

Tunnen joskus huonoutta siitä, etten ole kuten jotkut ystäväni, jotka melkein kuolisivat ennemmin kuin lähtisivät pois Suomesta ja rakkaidensa luota jouluna. En tiedä miksi olen kuin olen. Koti on siellä missä Make on. Jotenkin hassusti tuntuu, että olen monessa paikassa kotonani. Viime kesän roadtripillä minulla oli usein hyvin kotoinen olo, vaikka paikka ja maisema vaihtui lähes päivittäin.





Ympäristöllä on minulle paljon väliä. Harmaus, ihmisten spontaanin vuorovaikutuksen puuttuminen ja arkisuuden ihannointi ahdistavat minua. Rakastan amerikkalaisten kykyä vaalia yhtä aikaa rentoutta ja mahtipontisuutta. Välillä mietin, että ovatko amerikkalaiset kansana visuualisempia kuin suomalaiset.

Kun ajattelen Amerikan hyviä puolia, näen amerikkalaisen seurueen juhlimassa ravintolassa jonkun syntymäpäiviä. On värikkäitä ilmapalloja, laulavia tarjoilijoita ja tulisuihkulla varustettu kakku. Suomessa toivotaan, että ikääntymisestä muistuttavia syntymäpäiviä ei edes tulisi ja ne ohitetaan mieluiten vouhkaamatta turhasta. Stressaannutaan, kun pitää pukeutua juhlavasti.

Kun joulunaikaan kävelee newyorkilaisen paloaseman ohi, voi huomata, että paloautot, ei vain asema, on koristeltu kyntteliköin ja puskurissa komeilee kuusesta valmistettu joulukranssi.

Kun osavaltion rajan ylittää, tervehtii matkaajaa visuaalisesti tyylikäs tervetuloa-kyltti.

Nämä ovat pieniä ja omituisia seikkoja, jotka tekevät minulle kotoisen olon. Lapsena tunsin puristavaa ahdistusta rinnassa, jos kävin jossakin talossa, jossa ei ollut yhtään mitään visuaalista kaunista. Mietin ja ihmettelin, että miten joku voi ja haluaa elää näin.



Jos pääsisin asumaan Amerikkaan, kävisin joka sunnuntai gospel-kirkossa ja alkaisin ehkä pikkuhiljaa käyttää tummien rouvien tapaan koreita hattuja pyhän kunniaksi.

Istuisin metrossa ja kuuntelisin kaunista amerikanenglannin sointuvaa nuottia vierustovereiden päivitellessä päivänpolttavia teemoja. Ulkoilisin luonnossa kansallispuistoissa (ja tavallisissa puistoissa) pelkäämättä käärmeitä tai kärsimättä hyttysistä. Mukana olisi piknik-kori ja kamera.





Kun Amerikassa jotain järjestetään, järjestetään se kunnolla. Järjestäjien selkäytimessä tuntuu olevan, että ihmisiä ei pidä pitkästyttää. Kaikki on mietitty ja toimii, vaikka massa on valtava. Tässä Times Square juhlii kuninkaallisia häitä aamuviideltä...

Miksi taas asuisin mieluummin Suomessa? (Ihmiset oli käsketty rajata pois, joten ei puhuta niistä siis).

Suomen plussina kiiltelevät työkulttuuri ja äidinkieli. On olemassa luksus, jota usein pidämme itsestäänselvyytenä. Se luksus on nimeltään pitkä palkallinen vuosiloma, josta muu maailma saa vaan haaveilla. On myös sosiaaliturva, turvallinen ympäristö ja puhdas ruoka ja vesi.

Ja on oma äidinkieli. Arvostan sitä, että esimerkiksi tänä vuonna olen voinut ilmaista itseäni ja luoda oman lehden yhdessä ystävieni kanssa. Oma äidinkieli on sisällöntuottajalle tärkeä asia. Tänäänkin minulle tuli tarve kirjoittaa tämä postaus, vaikka oikeastaan ei olisi ollut aikaa sille.

Minä en voi päästä niiden ihmisten pään sisään, jotka tykkäävät kerätä muumimukeja ja voivat maksaa niistä lentolipun verran. Moni ei varmaan ymmärrä minua. Usein ei ymmärrä itsekkään. Onneksi elämme maassa, jossa (ainakin vielä) voidaan hyväksyä erilaisuutta kohtuullisen hyvin.

Voi hyvinkin olla, että juuri näin on paras. Amerikka voi olla täydellinen lomakohde. Suomi täydellinen arkikohde. 8 päiväääää ja sitten on aika sanoa hei arjelle ja syleillä värikästä Floridaa! En_malta_odottaa.

13 kommenttia

  1. Kiva kun innostuit vastaamaan näin pian! Mielenkiintoinen postaus! :) Monessa jutussa oon samaa mieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan kivan aiheen antamisesta <3

      Poista
  2. Kiva kun innostuit vastaamaan näin pian! Mielenkiintoinen postaus! :) Monessa jutussa oon samaa mieltä...

    VastaaPoista
  3. Ihan supermielenkiintoinen postaus Ulla, tykkäsin kovasti! Vähän alkoi naurattaa tuo sun muumimukivertaus, sillä mää keräsin niitä jossain vaiheessa ja nyt niitä on kaappi täynnä, osa hyvinkin arvokkaita.. Voisin kyllä myydä ne reissua vastaan vaikka heti, jos vaan saisin aikaiseksi..

    huomaan itessäni samoja juttuja kuin mistä kirjoitit, esimerkiksi meillä kotona on aina ollu tosi paljon koristeita niin joulun, pääsiäisen kuin vapunkin aikaan. Nyt ensimmäistä kertaa tänä jouluna ostin meille esim sen joululiinan ja oon ihan hirveän onnellinen joka kerta ku nään sen!

    ja mietin monesti samaa, että miten voi tykätä niin paljon jostakin mitä niin moni vihaa... Noh, ehkä ne haterssit ei oo päässy road tripille. ;D Ihanaa reissuodotusta!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä niin hyvän mielen kommentti <3 Haluaisin nähdä livenä teidän joulun, se näyttää niin hyvältä jo kuvien perusteella. Ja hih tolle muumimukijutulle :D

      Oon varma, että me fanitetaan USA raod trippejä hamaan loppuun saakka vaikka mikä ois ;)

      Poista
  4. Oon ihan samaa mieltä nuista parista kohasta! Muaki ahistaa hirveesti sellaset "sisustamattomat" kämpät, muistan ku kerran kävin jonku kodissa, jonka vakiovarustukseen kuului (olikohan se vielä joku Tenan tai Pampersin) pahvilaatikko olohuoneessa :S

    Ja tuo juhlista ja juhlallisesta pukeutumista stressaantuminen! Musta ois ihanaa ku ois jotku juhlat vaikka joka toinen viikonloppu. Sais laittaa hienommat vaatteet ja syyä hienommin + se tunnelma ja arjen katkeaminen. Mutta meillähän tyypeillä on just semmonen asenne, et juhlat on perseestä, jos on pakko mennä niin ollaan korkeintaan puolituntia, miksei saa olla verkkareita . . . Gaah!

    (Onneksi sentään Matti ei oo sellanen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi-muru kommentista. Oli kiva kuulla susta pitkästä aikaa <3

      Voi apua tuota Tena-laatikkoasuntoa... voin vaan kuvitella!

      Ja tuo loppukaneetti oli kyllä ihana. Matti rulettaa! =) Onneksi aina voi ite järkätä pukujuhlia, jos muut ei tajua! :)

      Poista
  5. Halusin kommentoida tähän oikein ajan kanssa. :) Pitäisi itsekin tehdä moinen postaus...

    Hyvin oot kiteyttäny monen asian joista oon täysin samaa mieltä. Listasin nyt lyhyesti Amerikassa asumisen pro:t ja con:it.

    Pro:t
    1. ruoka, tarjonta, vaihtoehdot - ruokatarjonta on ihanan monimuotoista, ruoka on myös halvempaa ja sitä on paljon laajemmalti tarjolla kuin Suomessa. isossa maassa ei olla niin sidottuna sesonkeihin. tähän pätee myös valikoima muita tuotteita ja mahdollisuus tilata netistä kaikkea sitä mitä Suomesta valitettavasti ei aina saa. nykyään tullimaksut ovat Suomessa aivan hävyttömät.

    2. vapaus, luonto, luonnonpuistot, avaruus, näkymät - Suomi on pieni, näkymät rajalliset. rakastan Jenkkien luonnonpuistoja ja luonnon vaihtelevuutta ja jylhyyttä. road tripit kuuluvat olennaisesti tähän!

    3. ihmiset, avoimuus, small talk - tykkään jutustella myös tuntemattomien ihmisten kanssa. Suomessa mua katsotaan välillä kuin hullua ja yritän hillitä itseäni, etten juttelisi julkisilla paikoilla niitä näitä. :D

    4. ystävällisyys, tervehtiminen, käytöstavat - peruskäytös on kohteliaampaa, tervehtiminen on kultaa.

    5. rohkeus, itsevarmuus, ylpeys - Amerikkalaiset ovat rohkeampia ja ylpeämpiä omasta olemisestaan ja taustastaan. Suomessa aina vähätellään omaa olemista ja tekemisiä.

    6. palvelukulttuuri - asiakasta kohdellaan Amerikassa oikeasti kuin kuningasta. tämä pätee erityisesti ravintoloihin. Suomessa tämä jättää paljon toivomisen varaa.

    7. yhteiskunnan monimuotoisuus, alakulttuurit

    Con:it
    1. vapaus, mielipiteet, moraali, ihmisten rajoittaminen poliittisen keinoin, politiikka, eri osavaltioiden vaihtelevat lait, naisten oikeudet

    2. koulutus

    3. sosiaaliturva, vakuutukset, terveydenhuolto, yhteiskunta

    4. työolosuhteet, lomat, työajat, oikeudet...

    5. asunnon ostaminen ja sen monimutkaisuudet, hankala lainsäädäntö, pankit, lainat ja luottokorttien kelpoisuuden "rakentaminen"...

    6. pinnallisuus, epäaitous, teeskentely, julkisuuden ihannointi

    7. yhteiskunnan huijaaminen teollisuuden ja mainonnan keinoin. tietämättömyys. geenimanipuloitu ruoka. tehotuotanto, fruktoosisiirapin tunkeminen joka paikkaan.

    Tulipa paljon mielipiteitä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä superhyvä yhteenveto! Oli aivan mahtavaa, että pääsit tänään matkailuiltaan. Sää oot kyllä niin kävelevä tietopankki, hih. Ihanaa, että ollaan löydetty toisemme <3 :)

      Poista
  6. Voi Ulla, mä ehdin lukea tän vasta nyt ja tämä oli kyllä aivan ihana postaus. Oot kasannut tän todella hienosti ja mielenkiintoisesti. Ja musta on ihanaa, että kaikki ymmärtää toisiaan näissä jutuissa - ja kannustaa! Kiitos siis tuosta nätistä maininnasta, mulle tuli tosi hyvä fiilis tästä postauksesta. :)

    Leppoista ja lämmintä joulun odotusta ja pian nähdään!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava postaus! Tosta oon samama mieltä, et Suomes voitas juhlia enemmänki! Siitä oli kerran hyvä pääkirjotus Nuorisotyö-lehdessäki. Ja siinä päätoimittaja korosti sitä, et mä en tarkota nyt mitään örvellyskännejä, vaan esim. leivoskahvit työpäivän jälkeen jne. Juhlavaatteista stressaamisen ymmärrän, se on vaikeeta löytää mieluisat ja riittävät juhlavat vaatteet. Varsinkin, jos oot vähän pyöreempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava huomata Helena, että olet eksynyt lukemaan näitä vanhoja kirjoituksia. Tuli itsekin tämän myötä luettua postaus uudelleen ja edelleen kyllä ajattelen samalla tavalla kuin tuolloin 2013. Suomessa juhliminen tarkoittaa ikävän usein kännäämistä, mutta arjen yläpuolelle voisi päästä kyllä muutenkin vaikka just leivoskahvien merkeissä :)

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!