Se on täällä

Rakas päiväkirja, olen aika onnellinen. Sain Korean siskoni kylään kahden ja puolen vuoden erossa olon jälkeen, vaikka VR lukitsikin minut junaan puoleksi tunniksi kriittisellä hetkellä Pasilan ja Helsingin väliin ja koin tuskan hetkiä, kun en päässyt heti ilmoittamaan myöhästymistäni ystävälleni. Mutta kaikki meni hyvin ja löysimme toisemme. Kuten Angela asian tiivisti, tuntui aivan siltä kuin ennen vanhaan. Tuntui kuin olisimme taas New Yorkissa hupattelemassa, niin tutulla tavalla, mutta samalla sain esitelllä hänelle omaa kotimaatani. Aivan parhautta.





Rakas päiväkirja. Huomisesta on tulossa huikaiseva päivä. Kun puolen vuoden työn tulos Boulevard-H -blogazine julkaistaan klo 19.00 Suomen tasavallan aikaa, on hetkeä kanssani juhlistamassa ystäviä aina Oulusta Souliin saakka! Ja tiedän, että lehteä seurataan myös virtuaalisesti muutamalla muulla aikavyöhykkeellä. Tämän jännittävämmäksi ei juuri voi ihmisen arkielämä muuttua.

Ps. En mennytkään eilen salille, vaikka aioin. Mitä tästä voi päätellä...
Pps. Tykkäilin (silti) paljon kaikista kommenteista eri kanavissa, kiitos :) Vastaaminen nyt laahaa perässä sattuneista kiireistä johtuen...