Helsinki-rakkautta maailman solmukohdassa

Helsinki on hyvä paikka ihmisen elää. Merkitään lokikirjaan maanantaina 16.12.2013.

Tänä vuonna joulun lähestyminen on tuntunut siltä miltä pitää. Ilmassa on ollut juhlan tuntua, vaikka viimeiset rutistukset ovat vielä päällä. Joululaulut, koristeet, ihmiset, niistä se on hiljalleen koostunut. Viikonvaihteessa on tapahtunut kaikkea kivaa, kuten:

1. Työpaikan pikkujoulut Hotelli Presidentissä, jonka upea stailaus toi mieleeni Uneton Seatlessa -elokuvan Empire State Building -loppukohtauksen, tiedättehän



2. Mirkan ja Mikon häämatkan aloitusjuhlat nepalilaisessa Nirmalissa. Kaasot ja bestman tietysti paikalla (hyvä ettei koko köörillä itse matkallekin lähdetty)

3. Boulevard-H-tiimin sunnuntaibrunssi Helsingin ykkösbrunssipaikassa, Miksulla, elokuvalumisateen viimeistellessä tunnelman ikkunan takana

4. NAMEn matkailuilta Amerikka-travellereiden kanssa. Kymmeniä valokuvia eri puolilta valtoja eri kertojien suusta. Kymmeniä uusia houkutuksia, yhteisymmärrystä, vertaistukea (kuin huumeaddiktien kohtaaminen ruiskujen äärellä)

Ulkona voi riehua räntäsade, mutta sisällä on lämmin. Kaamoskroppa voi olla väsynyt ja riutunut, mutta mieli on juuri nyt kovin onnellinen.

Helsinki on mun kaupunki nyt ja maailma on lähellä. Tänään sain viestin, että ystävä Tokiosta lentää torstaina tänne. Ehditään vielä nähdä ennen kuin meidän joulu lauantaina alkaa! Uskomatonta!

Tämän vuoden parhaiten mieleeni painunut sanonta tuli Havaijilla vaihdossa olleen namelaisen suusta Thanksgiving-juhlissamme. "Tämä vuosi on ollut aivan uskomattoman mahtava, mutta ensi vuodesta tulee vielä parempi." Tiedustelin miten Havaijilta Suomen kaamokseen palannut voi sanoa noin? "No, sehän on ihan vain itsestä kiiinni."

Tällä mennään kuulkaas mekin, eikö.