Pieniä suuria mietteitä elämästä tai päin vastoin

Viikonloppu on kulunut sohvalla loikoillen ja levähtäen. Kaiken menemisen jälkeen päätin ottaa aikaa rauhoittumiselle ja lepäämiselle kunnolla, sillä onhan syksyyn mahtunut paljon menoa. Luulen, että lepo on tehnyt hyvää.



Kaiken menemisen keskellä olen ehtinyt jonkin verran pohtia taas tätä ihmeellistä elämää. Thanksgiving-juhlassa havahduin oivallukseen, että miten arvokasta onkaan organisoida juhlia pienelle porukalle. Kohdata muutamia ihmisiä kunnolla "maailman muuttamisen" sijaan. Voikin olla suurta viisautta tavoitella tekemisissään suuren sijaan pientä? Niin usein aina ajatellaan, että menestystä on se, että valloitetaan maailma määrällä ehkäpä laadun sijaan.

Pari vuotta sitten Me Naiset teki juttua minusta ja otsikossa luki "Pidän kaikesta suuresta ja mahtavasta". Oh Nora, olin varma, etten ole moista noloutta mennyt sanomaan, mutta jostain he olivat sen napanneet. Ehkä minulla kieltämättä on taipumusta mennä kimalluksen perässä ja vaatia niin itseltä kuin muiltakin paljon. Mutta mikä lopulta antaa elämässä eniten? Pienet ja simppelit asiat sen tekevät.

Olen onnekkaasti taas muistanut, että yhteiset pienet hetket samanhenkisten ja ihanien ihmisten seurassa ovat niitä elämän voimaannuttavimpia asioita. (Ja matkat. Siitä ei pääse mihinkään.) Mikään muu ei ole sellaista josta en voisi luopua. 

Sain kummitytöltä ja hänen siskoltaan lahjaksi väritys- ja tarrakirjan. Miten huomaavaista heiltä ajatella, että minäkin ehkä tykkäisin omasta prinsessakirjasta! <3

Mun ajatukset tuntuvat usein yliojentuvilta. Näen lähes kaikissa asioissa liian selvästi hankalan ristiriitaisia puolia. Ja se estää sen, että minusta tulisi maailmanparantajaa. Esimerkiksi tänään uutisissa kerrottiin, että Britannia oli päättänyt laittaa pitkäaikaistyöttömät töihin vastineeksi työttömyystuesta. Ajattelin, että onpa hyvä! Sitten, kun kuulin päätöksen vastustajien mietteitä, asia ei ollutkaan enää yksioikoinen. Tietenkään. Onko oikein, että työnantajat saavat ilmaista työvoimaa työkkäristä ja voivat irtisanoa lisää jengiä työkkäriin ja ottaa sieltä tätä pakkotyöporukkaa tilalle? Ei. Aargh, asiat ovat niin vaikeita.

Ja jos miettii melkein mitä tahansa asiaa, käy samalla tavalla. Tulee kaksi puolta, jotka ovat molemmat totta vaikka olisivatkin toisilleen vastakkaisia. Oikeasti tämä pätee melkee mihin tahansa. Kunnianhimo on hyvä, mutta niin on myös vähään tyytyvien maan hiljaisten elämänfilosofia. Ajatteleminen on hyvä, mutta niin on myös se, ettei katso uutisia ja stressaa.

Tykkäisin kyllä löytää absoluuttisia totuuksia ja elää täysillä niiden mukaan. Mutta koska ei ole musta-valkoista maailmaa, täytyy opetella löytämään selkeys harmaudesta. Enkä tarkoita tällä nyt värittömyyttä vaan sekottuneita värejä.

Koetan keskittyä elämään hetkessä ja oppia iloitsemaan päivittäin pienten hetkien kauneudesta. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Hyväksyäpä vielä se.