Toisen treenikuukauden tulokset

Nainen on mysteeri jopa itselleen. Siihen voisin tiivistää viime viikot. Joskus ajattelen, että oikeaoppisessa postauksessa pitäisi olla yksi hieno kantava teema ja ajatus, josta syntyisi ehjä ja naseva kirjoitus. Mutta sellainen vaatimus saattaa blokata kirjoittamisen kokonaan :) Viime aikoina yksiselitteisten ajatusten löytäminen tästä päästä on tuntunut nimittäin melko mahdottomalta tapahtumarikkaiden päivien jälkeen.

Olo näyttää voivan olla samaan aikaa onnellinen ja lattea. Ja mitä tulee uuteen kokonaisvaltaiseen kuntokuuriin/elämänmuutokseen, sama ristiriitaisuus jatkuu tällä rintamalla.



Yhtään herkkupäivää ei ole jäänyt välistä

Viime kuukauden raportissa ounastelin haasteellista kuukautta ja kyllähän se sitä on ollutkin. Uuden työn aloittaminen on osoittautunut yllättävän isoksi elämänmuutokseksi. Ensin seuraajan perehdyttäminen ja aikakauden pakettiin laittaminen. Sitten loma ja reissu pohjoiseen. Sitten uudessa paikassa aloittaminen, uudet päivärytmit ja rutiinit. Ja yllätykset.

Nykyisessä työssäni on päiviä, jolloin töihin täytyy mennä jopa jo aamukuudeksi! Huh, melkoinen muutos totuttuun, kun kello soi 4.30! Onneksi tämä koskee vain pääsykokeiden aikaa. Ja onneksi olen oppinut heräämään aikaisin joka tapauksessa aamutreenien ansiosta. Joskus saan jopa outoja kiksejä itsensä ylittämisestä, kun aamu-unisena henkilönä raahaudun nyrkit pystyssä salille klo 6.30.



Kumpi vie voiton? Treeni vai kököttäminen? 

Mutta miten siis on mennyt? Urheilun kannalta melko hyvin. Syömisen suhteen ei niinkään erityisen mallikkaasti. Pimeän ajan alkaminen, harmaus, kiire ja hormoonit yhdessä ovat näyttäneet laukaisseen minussa karhu-vaihteen päälle ja elimistö haluaisi siirtyä talveen rasvaista ja sokerista ruokaa ahmien. Jos ensimmäisen kuukauden aikana ei ollut ollenkaan nälkä ja makeanhimo, niin no on nyt ollut! :)

Tulokset

Kaiketi juuri edellä mainitun ansiosta puntari näytti tänäaamuna täsmälleen samaa lukemaa kuin kuukausi sitten. Plus-miinus nolla. En edes voi listata enää kuinka monena päivänä olen syönyt herkkuja myös arkena, helpompi olisi varmaan listata päivät jolloin en ole. Töissä on esim. ollut joka päivä suklaata pöydällä, eihän kukaan voi sellaista vastustaa!

Vyötärön ympärys on kuitenkin kaventunut edelleen 1,5 cm ja yhden reiden ympärys melkein 2 senttiä, joten urheilu näyttää joka tapuksessa muokkaavan vartaloa erilaiseksi. Ja suoraan sanottuna tavoitteeni ovat muuttuneet täysin entisistä ajoista.

Kliseisesti sanottuna olen löytänyt urheilemisen ilon ja tekisi mieli lopettaa painon kyttääminen kokonaan. Tämä on paljon suurempi tulos, sillä ryhti on parantunut ja kaipaan salille pääsemistä! Edes perjanatai-iltana ei haittaa mennä tekemään aamulla olosuhteiden pakosta väliin jäänyttä treeniä ja se on maailman suurin muutos minussa (mutta sen jälkeen on rehellisyyden nimissä pakko kyllä herkutella, niin paljon en sentään ole muuttunut, että viikonloppu voisi alkaa salaatilla ja vesilasilla).

Vain kaksi aerobista ja yksi voimaharjoitus on jäänyt viimeisen kuukauden aikana väliin. Kaksi treeniä jätin suosiolla tekemättä, koska halusin nauttia täysillä vähäisistä mökilläolopäivistä ja tällä viikolla keskiviikkona ei ollut mahdollisuutta treenata, kun kalenterissa oli menoja aamuseiskasta iltakymmeneen.

Kiinnostus urheilemista kohtaan huojentaa minut. En ole tuhoamssa ja sairastuttamassa elämääni huonoilla elintavoilla. Mitä tulee herkutteluun, sen kanssa pitää jatkaa taistelua, mutta olla armollinen. En aio muuttua ihmiseksi, joka ei voi käydä arkena ystävien kanssa ulkona syömässä, koska ei ole herkkupäivä. Huipputuloksia olisi varmaan helppo saada, jos olisi joka ilta kotona kokkaamassa, mutta se ei ole minun elämääni.



Edit: Mietin, että eikö ole tullut otettua yhtään kuvaa tämän kuukauden aikana minusta, mutta muutama löytyi somen kätköistä, joten lisäsin ne tähän. Jotain on kai jo saatu aikaiseksi? :)

Olen ajatellut jatkaa kuukausiseurantaa ainakin joulun Floridan reissuun saakka ja koitan pitää herkuttelua kurissa ajatuksella, että sitten ehkä EHKÄ julkaisen ennen ja jälkeen -kuvat... :D Se on kyllä hirvittävän pelottava ajatus, joten pidätän oikeuden ehkä-sanaan... :) Tänään on muuten lähtöön tasan kaksi kuukautta aikaa!

Ja vielä siitä onnellisuudesta ja latteudesta. Pimeä aika on kyllä todella raskasta elää! Väsyttää ihan koko ajan ja välillä hiipii mieleen ajatus, että pitäisikö lopettaa kaikki iltamenot ja keskittyä vain työn tekemiseen ja muuten vaipua talviuneen sohvalle. Mutta edelleen Helsinki tarjoaa kaikkia kivoja mahdollisuuksia ja toistaiseksi olen pitänyt parempana tehdä asioita kivojen ihmisten kanssa iltaisin kuin antaa väsymykselle periksi. Ainakin mieli säilyy kirkkaana, vaikka ympäristö lyttää maahan, pieksee pimeydellä ja hakkaa harmaudella.

Jonain päivänä vielä keksin keinon jättää taakseni Suomen talvet ja vietän ne ruskeana rusinana palmun alla! Nyrkkiä heristäen sanon tämän. Viimeistään eläkepäivillä, mutta toivottavasit jo vähän aiemmin. Jos urheilun ilo oli kerran mahdollista löytää, niin ei tämäkään voi mahdotonta olla!

8 kommenttia

  1. Täällä toinen karhu ilmoittautuu. Tuntuu siltä, että tänä vuonna on ollu jotenkin poikkeuksellisen paha kaamosväsymys... mut propsit Ulla tosta upeesta motivaatiosta salitreenissä ja ihanaa Floridanmatkan odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, etten oo ainut mesikämmen täällä! Mää lähdin tähän syksyyn ihan innostuneena elämästä, mutta sitten vaan yhtäkkiä huomas, että kuin voimakas tuo pimeys on. Ja tuli olo, että tämä läppäsy on koettu ennenkin joka syksy. Huoh. Onneksi on jotain odotettavaa ja onneksi on uusia harrastuksia, niin eiköhän tästä selvitä. Tsemppiä sinnekin, annetaan kaamokselle köniin!

      Poista
  2. Jes, täällähän oli juuri sitä mitä toivoin! Hyvä Ulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, kun oot messissä. Tosi kiva! Ja toiveita saa aina esittää, kiva kuulla mitkä asiat kiinnostaa.

      Poista
  3. Sama ajatus teksteistä, että pitäisi olla yksi kantava teema. Mutta jos ei oo niin sitten vaan ei oo. Ei se tässäkään haitannut. Elämä ei aina oo niin suoraviivaista yhden teeman alla tapahtuvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, jos ei haitannut. Se on hassua miten joskus tulee itsestään selkeitä aiheita ja sitten toisinaan ei millään saa sellaista kasaan ku pää näyttää sellaselta lapsen piirrustukselta, jossa on moniväristä hässäkkää päällekkäin xD

      Poista
  4. Heippa Ulla! Mulla on ollu vähän samanlainen elämäntapamuutos käynnissä oikeestaan kesästä asti ja voin sanoa, että nälkä kasvaa syödessä! Vaikka kilot tippui jo haluttuun lukemaan niin nyt haluan suunnan ylöspäin ja lihasta lisää tähän kroppaan! :D Voin kyllä lämpimästi suositella Fitfarmia! Money well spent! Sieltä saa tarkat ruokaohjeet ja tosi monipuoliset saliohjelmat + kotitreenit (joita voi tarpeen vaatiessa tehdä vaikka siellä mökillä 20 minuutissa). Tsemppiä sinne! Ihana blogi sulla ja toivottavasti nähdään pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna, tälläset kommentit on kyllä ihan mahtavia, lisää niin paljon intoa jatkaa! Ja on mukava vaihtaa kokemuksia muiden kans, jotka on samantapaisessa tilanteessa. Pitääpä mennä tutustuun tuohon Fitfarmiin, mielenkiinto heräsi :) Tsemppiä sullekin ja cu soon! Kiva, kun olet löytänyt mun blogin <3

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!