Ensimmäinen päivä

Uusi työ alkoi tänään. Minulta tiedusteltiin uuden työkaverin toimesta, että olenko kenties saanut potkut, kun kerran olen halunnut laskeutua Arkadianmäen loistosta Pasilan korkeakoulumaailman sykkeeseen. "Ei, en ole, ihan vaan halusin." Tyrmistystä. Järkensä varmaan tyttörukka menettänyt. :D

Outoa tai ei, maailmalta saapuneilla postikorteilla ja reissujulisteilla koristettu, eloisa avokonttori oli minulle paras tervetuliaistoivotus uuteen elämään. Sermin lukuisat nuppineulat odottavat vain omia korttejani - ja niitähän minulta löytyy. Jotenkin kotoisaa.

Päivän alussa aamusaliperinne joutui testiin: Ehtiikö aamulla enää treenata, kun työpaikka on Pasilassa?

Kello soi 6:15, salille saavuttiin 6:40. (Tässä täytyy vielä nipistää kymmenen minuuttia, voi torkutusta!) 7:30 olimme takaisin kotona ja Make alkoi paistaa munia. 8:20 astuin ulos kämpästä kohti bussipysäkkiä (jopa aivan liian aikaisin). Varttia myöhemmin istuin bussissa ja 8:50 saavuin työmaalle. Liukuma päättyy yhdeksään, joten tsäpäkkänä saa olla ja luisumiseen ei ole varaa - mutta näyttää siltä, että treenata ehtii! Hyvä.

Uusi työ vaatii uuden outfitin :) Itse asiassa... katuvaisena viime päivien löysistä lompakonnyöreistä olin menossa palauttamaan erästä mekkoa viimeisenä lomapäivänä, mutta horjahdin siinä matkalla Indiskan suuntaan ja säästöaikeet, noh Mutta hyvä mekko (ja villatakki), parempi päivä!

Konttorille päästyäni huomasin nimeni toimiston ovenpielessä ovikellon vieressä valmiina. Täällähän on tehokasta! Ensimmäiset pisteet alkoivat ropista. 

Myös talon yleisilme ja tunnelma viehättivät minua kovasti. Opiskelijabilejulisteita, musiikkia käytävillä, lasiset seinät luokissa - aivan kuten Empire State Buildingin koulussa Nycissäkin! Innovatiivisen näköistä start up -meininkiä, tiiliseiniä, kasveja, draivia, tyylikkäitä nuoria ihmisiä, väriä ja mun makuun olevaa energiaa. Blop, blop, blop. 

Ja kirsikkana kakussa: saan tuijottaa julisteesta turkoosia merta jostain Bora Boralta työpisteessäni. Voiko enempää pyytää?

Nämä asiat riittivät tekemään minut toiveikkaaksi mukavista työpäivistä. Varsinaisiin tositoimiin ei vielä ekana päivänä oikein päässyt käsiksi vaan aika kului pääosin perehtymiseen. Konttorin tytöt osoittautuivat mukaviksi ja toimistossa auteltiin toisia ristiin rastiin pitkin päivää. 

Hyvältä siis vaikuttaa. Eiköhän turvallisin mielin voi näillä eväin lähteä toiseen päivään.