Matkatrilogia (2) - Kuinka reissuun pääsee?

Siskoni soitti minulle tänään ja kertoi heidän uusimmasta reissusuunnitelmastaan ajaa halki Euroopan asuntoautolla marraskuussa. Samalla hän mainitsi, että "ehkä sinä olet tartuttanut koko sukuun tämän reissuhulluuden". Meikäläisellehän tämä oli suuri kohteliaisuus ja palautti mieleeni, että minulla on työn alla Matkatrilogia. Tästä siis oivana aasinsiltana päästään käsiksi trilogian osaan kaksi - Kuinka reissuun pääsee? Kuvituskuvina postauksessa toimivat Afrikan ylpeyden Rovos Railin promokuvat, josta lisää lopussa.

Kerronpa alkuun hieman omasta reissuhistoriastani. Pikkukaupungissa kultaista keskitietä tallaavan perheen kasvattina en ensimmäisten vuosikymmenieni aikana osannut haaveillakaan seikkailuista kaukomailla. Mutta ensimmäisellä ulkomaanmatkallani tokaluokkalaisena rakkaus matkustelua kohtaan pääsi syttymään. Äiti on kertonut, että Kreikan saariston mutkittelevia teitä kulkevassa retkibussissa istui pikkutyttö, joka kyseli oppaalta jatkuvasti kaikkea valtaisalla mielenkiinnolla toisin kuin muut lapset.

Seuraava vaihe saavutettiin yläasteella. 15-vuotiaana pääsin kolmeksi viikoksi kielikurssille Englantiin (Pariisin välipysähdyksellä) ja sen jälkeen minulla alkoi jatkuva matkasäästäminen. Ensin säästöpossuun, sittemmin matkatilille. Maailman kokemisen nälkä oli juurtunut syvälle jo nuorella iällä.

Viimeinen tärkeä käännekohta matkustelun saralla tuli ammattikorkeakoulussa, kun sain idean kaverini kanssa laittaa alulle opintomatkan New Yorkiin - ja lopulta 17 opiskelijaa suuntasi Amerikan ihmemaahan. Havahduin seikkaan: jos opintotuella kituuttavilla ihmisillä on mahdollisuus päästä Atlantin taakse, niin mikä tahansa on mahdollista! Reissu oli uskomaton: päädyimme hengaamaan maailman tähtien kanssa samoihin tilaisuuksiin useammankin kerran ja kaikkea muuta absurdia sattui päivittäin. (Siitä voi lukea lisää USAn suurlähetystön blogista, jossa toimin vierailevana bloggarina pari vuotta sitten).

Aloin pitää mottonani The Crash -yhtyeen "You got your start, you went to New York" -laulunpätkää. Oikeastaan koskaan merkittävimpiä matkojani tehdessäni minulla ei ole ollut sellaista vakaata taloustilannetta, että olisi ollut luonnollista käydä Japanissa ja Havaijilla lyhyen ajan sisällä (eri reissut) tai tehdä viikkojen USA-roadtrip tai asua kevät New Yorkissa. Joka kerta rahat on hankittu hillittömän halun synnyttämällä kekseliäisyydellä ja päättäväisyydellä.

Jostakusta tämä aihe "kuinka reissuun pääsee" voi olla tyhmältä tuntuva aihe, mutta koska itse olen jokaisen matkani eteen joutunut käyttämään paljon energiaa monella tapaa, niin tykkään kirjoittaa tästä aiheesta.



Tässäpä siis Ulletimen vinkit matkaan pääsemiseksi:

1. Kailota kaikille, mistä tykkäät, näin ihmiset tietävät ja auttavat  

Esimerkki lähihistoriasta: Emme olisi yöpyneet ilmaiseksi lähes viikkoa Kaliforniassa, ellen olisi tullut kailottaneeksi kaikkialla, kuinka tykkäänkään reissata Amerikassa. Yläasteaikainen tuttuni sai tästä idean kutsua meidät kylään San Diegon lähelle Escondidoon ja mehän menimme! :) Kailottamisen ansiosta on tapahtunut paljon kaikkea kivaa, sillä ihmiset tuppaavat olemaan hyväntahtoisia ja auttavat jos vain voivat. Jos et usko tähän, kokeilepa! ;)

2. Tutustu ihmisiin, jotka ovat tehneet asioita, joita sinäkin haluaisit tehdä

Jos et tunne tällaisia ihmisiä valmiiksi, blogien tai yhdistysten kautta heitä takuulla löytyy. Kuten vanha viisaus kuuluu, ystäviä saa, kun tekee itse ensin aloitteen. Tämä toimii myös blogi- tai yhdistysmaailmassa. Mikä estää kutsumasta koolle itselleen tuntemattomia matkablogaajia (kuten ihanat Inka ja Milla tekivät) tai liittymästä Suomi-Amerikka Yhdistykseen, kuten minä tein. Innostavat esimerkit saavat kaiken tuntumaan mahdolliselta. Miksi se ei olisi muka minulle mahdollista, jos se noillekin on? Tämä OIKEASTI toimii käsittämättömän hyvin.



3. Käännä vaikeudet polttoaineeksi saavuttaa unelmia

Kun Maken firma päätti aloittaa kaikkia koskevat yt-neuvottelut, mitä me tehtiin? Päätettiin lähteä kuukaudeksi Amerikkaan. Kun vielä ehkä pystyi sen tekemään, oli pakko toimia! Ilman yt-neuvotteluja ei varmaankaan oltais lähdetty, koska oltiin jo sille vuotta käyty Amerikassa. Jos ei oltais lähdetty, oltais jääty odottelemaan huonoja aikoja, katkeroitumaan, masentumaan. Senhän ehtii tehdä sittenkin, kun se tulee. Ei kannata tehdä sitä vielä JOS se tulee.

Monesti on mahdollisuus paljon enempään, kun itse luulee. Jos on tahto, on keino! Myös siskoni oli oivaltanut tämän tahollaan (ihanaa sisko!!). Ei kannata jäädä odottelemaan eläkepäiviä. Jos ei ole mitään perustavaa laatua olevaa estettä, silloin on oikea aika mennä! Juuri näin. (Tietenkin pitää olla varautunut huonoihin päiviin eli en kehota lähtemään viimeisillä rahoilla, mutta jos puskuria on, niin sitten ei tekosyitä! :) )

Toinen esimerkki. Kun olin totaalisen lopen kyllästynyt pohjoisessa asumiseen ja iänikuisia samoja reittejä edes-takaisin hinkuttamiseen, sain lopullisen itsesäälikohtauksen - ja siitä New Yorkiin muuttamisidean! Apinanraivolla googletin vielä kerran MITEN SINNE NEW YORKIIN PÄÄSEE ja sitten säästin. Vuoden. Ja lähdin.

4. Säästä, tienaa ja myy

Tämä on se tylsin kohta, mutta säästäminen on usein valitettavasti helpompi vaihtoehto kuin se toinen eli enemmän tienaaminen. Amerikan roadtripiä varten me myimme huonekaluja, astioita, vaatteita, elektroniikaa (joo, on mahdollista, että tulevaisuudessa meillä roikkuu vain johto katosta, jos mulla ei ole muuta keinoa päästä reissuun...). Lisäksi vaihdettiin vuosien ajalta kertyneet S-bonukset rahaksi (400 euroa!), säästettiin kuukausittain tietty summa tilistä ja käytettiin lomarahat.

Ja mikä parasta, Suomi on maa, jossa voi olla kuukauden lomalla ja saada siltä ajalta täyttä palkkaa (näinhän ei monessakaan paikassa ole!) Niinpä kun on kuukauden reissussa, samat käyttörahat on olemassa elämiseen kuin olisi kotimaassakin. Useissa lomakohteissa hintataso on Suomea halvempi, joten sen parempi. Ja loppusilauksen tarjoaa Visa. Osan kuluista voi jättää maksettavaksi vielä reissun jälkeenkin, mutta itse pyrin siihen, että seuraavasta tilistä viulut on hoiduttava.



5. Suunnittele ja vertaa

Säästämistä on myös huolellinen hintavertailu. Google sauhusi tunteja ja tunteja, jotta meille parhaat ja edukkaimmat lennot ja hotellit lyöytyivät. Tehtiin eri hauilla selvitystä, että mitä kautta on yleisesti halvinta lentää eri kohteisiin. Kun reitti oli selvä, vertasimme Ebookersia, American Airlinesia ja muita palveluita, joissa voi tehdä useita stopovereja. Lopulta halvimmat lennot löytyivät siten, ettei käytetty hakukoneen antamia automaattireitityksiä vaan määrittelimme itse, että missä kohteessa pidetään esim. yhden yön stoppi ennen jatkolentoa. Majoitukset päätettiin varata keskitetysti Hotels.comin kautta, sillä palkintoyöohjelman kautta joka 10 yö on ilmainen ja pitkällä reissulla tästä saa hyvin hyötyä.

6. Priorisoi

Kun on vahva tahto vaikeammin saavutettavalle unelmamatkalle, pysyy se muistissa silloinkin, kun on kiusaus sortua ostelemaan jotain ihanaa mutta ei-välttämätöntä, joka houkuttaa kuin seireenikuoro. Hampaat irvessä kävin muotitoimittajakurssia (!) ja ostin vaatteita H&M:ltä ja GT:ltä sen sijaan, että olisin suosinut suomalaisia suunnittelijoita. En ole tästä vallan ylpeä, mutta kun oli päästävä matkaan, oli päästävä... Myöhemmin prioriteetit ovat toisin ja kaikki ajallaan.



7. Ja lopulta tärkein: lopeta tekosyihin uskominen

Havaintojeni mukaan uskomattoman usein ihmiset hyväksyvät helpolla kohtalokseen sen, ettei ne kaikista siisteimmät matkasuunnitelmat ole realistisia heille. Tai jos on kerran jo tehnyt jonkun mahtavan matkan, niin sen jälkeen ei ole kohtuullista haluta uusia tai isompia matkoja lähitulevaisuudessa. Miksi? En tiedä.

Archie Gone Lebanonin Inka on aseista riisuva esimerkki siitä, että kuukauden Amerikan roadtripit höystettynä useilla muilla vuotuisilla matkoilla ovat mahdollista jopa opiskelijalle ja puolipäiväiselle työntekijällekin! Tässä aiheesta postaus. Tietystikään kaikilla ei ole tällaista paloa nähdä maailmaa ja lomailla ja se on todella fine. Mutta jos haave on, niin kehotan rohkeasti tarttumaan unelmaan ja toteuttamaan sen.



Trilogian epilogi kertoo, mitkä ovat tämän kyltymättömän suunnittelijan seuraavat reissuhaaveet. Lentoja on varailtu, itse asiassa pariinkin paikkaan. Sen voin paljastaa, että valitettavasti kyseessä ei ole (vielä!) Rovos Trail, jonka kolmen päivän junalippu maksaa alkaen 1200 euroa... Tavoittelen kuitenkin, että jonain päivänä matkustan edes osan matkaa Afrikan halki tällä luksusjunalla, jossa illalliselle pukeudutaan iltapukuun! Haluaisin myös tehdä junamatkan halki Venäjän. Voivoi, maailmassa on vielä niin paljon kaikkea jännää nähtävää ja koettavaa.

Kaikki kuvat ovat täältä.